Kysymyksiä sitoutumista pelkääville naisille

- En ottaisi yhteyttä oma-aloitteisesti

- Sitoutumisen pelko on pienempi mitä vähemmän miehestä välitän - sitä suurempi, mitä enemmän olen kiinnostunut (menettämisen pelko)

- Pelko on voimakkainta silloin, kun periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin. Pahimpia esim. ihanan viikonlopun jälkeinen paluu arkeen

- Toivon mieheltä sinnikkyyttä, mutta en voi sitä vaatia. Toivon mieheltä myös seikkailunhalua, koska tämä ominaisuus ei ole vuosikymmentenkään jälkeen minusta poistunut, vaan minut joutuu aina uudelleen "ottamaan kiinni".

- En ole itse päässyt sitoutumiskammosta. Tilanne on ehkä koominenkin tuttavapiirissä, koska meillä on yhteistä elämää takana jo kohta 20 vuotta ja siinä ajassa suurin osa muusta tuttavapiiristä on jo siirtynyt toiseen liittoonsa. Monet häät on tanssittu, mutta omia ei eikä niitä tule.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä kiinnostaisi kuulla sitoutumiskammoisilta naisilta vastauksia näihin kysymyksiin:

- Jos sinusta kiinnostunut mies on tehnyt aloitteen, jonka olet torjunut, mutta jälkikäteen olet tullut katumapäälle ja ajattelet menettäneesi miehen, ajatteletko tilanteen olevan pysyvä vai koetko että voit vielä ottaa mieheen yhteyttä ja yrittää korjata tilanteen?

Näin tuskin tapahtuu. Jätän potentiaaliset ehdokkaat ensin ystäviksi ja jos pitkän ajan päästä muutankin mieltäni, niin otan häneen yhteyttä. Näin ei ole tapahtunut kuin 2 kertaa.

- Onko sitoutumisen pelko jotain, joka on läsnä jokaisessa parisuhteessa riippumatta siitä, millaisesta miehestä on kyse, vai katoaako se jos kohdalle osuu oikeantyyppinen mies?

Kovin miehen näkökulmasta kysymyksen esität. Naisena en edes ryhdy minkäänlaiseen parisuhteeseen, jos minulle ei herää sitoutumisen tunnetta. Minulla menee eron jälkeen aina useita vuosia, ennen kuin olen valmis uuteen.

- Ilmeneekö pelko voimakkaimmin tapailuvaiheessa, silloin kun siirrytään tapailusta parisuhteeseen vai myöhemmin?

Ennen tapailua jo. En lähde treffeille, jos ei ole halua sitoutua.

- Jos olet kiinnostunut miehestä mutta sitoutumisen pelko estää suhteen kehittymisen, mitä toivot miehen tekevän tilannetta auttaakseen?

Että hän haluaisi minusta ensisijaisesti ystävän, eikä loukkaannu, jos haluan pitää etäisyyttä. Se on jo minulle paljon. Olen huono päästämään ketään lähelle.

- Onko joku aiemmin kokenut sitoutumispelkoa mutta päässyt siitä vapaaksi? Kuinka tämä on tapahtunut?

Vain kerran ex- aviomieheni kohdalla. Ja vain siksi, että hän piti vapaudestaan yhtä paljon kuin minä omastani. Kun huomasin, ettei hän rajoittanut minua niin uskalsin päästää lähelle. Itse pelko ei koskaan häviä, mutta joidenkin kohdalla kynnys on madaltuu.

Sinkku N44

Vierailija kirjoitti:

- En ole itse päässyt sitoutumiskammosta. Tilanne on ehkä koominenkin tuttavapiirissä, koska meillä on yhteistä elämää takana jo kohta 20 vuotta ja siinä ajassa suurin osa muusta tuttavapiiristä on jo siirtynyt toiseen liittoonsa. Monet häät on tanssittu, mutta omia ei eikä niitä tule.

Kiitos vastauksesta, hienoa että olet löytänyt sopivan kumppanin kammosta huolimatta :)

Ap

- Jos sinusta kiinnostunut mies on tehnyt aloitteen, jonka olet torjunut, mutta jälkikäteen olet tullut katumapäälle ja ajattelet menettäneesi miehen, ajatteletko tilanteen olevan pysyvä vai koetko että voit vielä ottaa mieheen yhteyttä ja yrittää korjata tilanteen?

En koe enkä yritä korjata tilannetta. Ajattelen sillä säästäväni miehen tunteita. 

- Onko sitoutumisen pelko jotain, joka on läsnä jokaisessa parisuhteessa riippumatta siitä, millaisesta miehestä on kyse, vai katoaako se jos kohdalle osuu oikeantyyppinen mies?

En ole ollut parisuhteessa, joten en osaa vastata. 

- Ilmeneekö pelko voimakkaimmin tapailuvaiheessa, silloin kun siirrytään tapailusta parisuhteeseen vai myöhemmin?

Pelko ilmenee heti, kun mies osoittaa kiinnostuksensa. Itse saatan olla ihastunut vaikka viikkoja mutta menen paniikkiin heti kun mies näyttää vihreää valoa

- Jos olet kiinnostunut miehestä mutta sitoutumisen pelko estää suhteen kehittymisen, mitä toivot miehen tekevän tilannetta auttaakseen?

Antavan aikaa ja tilaa minulle. Pahinta on se, jos mies alkaa "painostamaan". Mitä enemmän mies yrittää lähestyä, sitä kauemmaksi hän minut ajaa.

- Onko joku aiemmin kokenut sitoutumispelkoa mutta päässyt siitä vapaaksi? Kuinka tämä on tapahtunut?

En ole vielä päässyt vapaaksi. 

Yksi lisäkysymys vielä: Moni toivoo, että mies antaisi aikaa ja tilaa. Pystyttekö sanomaan tämän miehelle suoraan, vai vetäydyttekö kauemmas kertomatta miltä teistä tuntuu ja miksi haluatte etäisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Yksi lisäkysymys vielä: Moni toivoo, että mies antaisi aikaa ja tilaa. Pystyttekö sanomaan tämän miehelle suoraan, vai vetäydyttekö kauemmas kertomatta miltä teistä tuntuu ja miksi haluatte etäisyyttä?

Tämä lienee persoonakysymys. Itse ole asian suhteen suorasuu ja saatan jo ystävystymisen alkuaikana sanoa miehelle, että tarvitsen paljon tilaa tai kerron suoraan, että minusta pääsee parhaiten eroon rajoittamalla tai liimautumalla.

Viimeisin parisuhde alkoi hyvin, koska näimme rajoitetusti edellisistä parisuhteista syntyneiden lasten vuoksi ja asuimme eri paikkakunnilla. Näimme suhteelisen harvoin. Mies rakastui ja halusi jossain vaiheessa muuttaa yhteen. En vielä silloinkaan kammoksunut ja ajattelin, että sitten jossain vaiheessa myöhemmin, mutta yksi lause kerran puhelimessa pisti jarrut kiinni. Hän saoi, että "Sitten kun te muutatte tänne niin hankitaan omakotitalo". Näin punaista, koska a) hän päätti puolestani minne muutamme yhteen b) hän määritteli millaisessa asunnossa asuisimme ja c) lisäksi hän suunnitteli lapsilleen omat huoneet vaikka asuivat hänen luonaan vain joka toinen viikko, mutta minun lapset olisi pitänyt mahduttaa samaan huoneeseen, vaikka olisivat olleet läsnä enemmän (olivat isällään vain lomien aikana). Se, että minun mielipiteelläni ei ollut merkitystä ja minulta ei mitään kysytty, oli kovin pala. Minusta tuntui, kuin itsenäisyyteni ja päätäntävaltani yli käveltiin tuosta noin vain. Sitoutumisen pelko laukesi ja aloin ottaa etäisyyttä. Tunsin tarvetta olla yksin, enkä toisten määräiltävänä. Minun olisi pitänyt luopua mkukavasta omasta elämästä ja lasten vaihtaa koulua. Tiesin jo silloin, että emme tule koskaan olemaan ikuisuuspari. Seurusteltiin lopulta 2 vuotta ja suhde lopulta kariutui siihen, että piti hänen pillin mukaan mennä eikä minulle suotu omaa aikaa enkä olisi saanut vaikuttaa asioihin. Sen jälkeen olen ollut sinkkuna pian 5 vuotta ja nauttinut joka hetkestä.

Myönnän, että minut on vaikea saada parisuhteeseen ja ihastun helposti miehiin, joita en saa. Tarvitsen pitkän tutustumisen, että voin päätellä kuinka rajoittava mies perusluonteeltaan on. Ongelmaa minulla ei ole miestarjonnassa. Minuun helposti ihastutaan jostain syystä ja saan treffikutsuja, jos vain olisin vastaaottavampi. Keksin kyllä helposti syitä, miksen jotain miestä huoli.

Sama 22 - Sinkku N44

onko helpompi ihastua ihmiseen jota ei voi saada kuin sellaiseen jonka voi?

En ole koskaan korjannut tilannetta.

Sitoutumiskammo ei ole minulla ainakaan kykenemättömyyttä läheisyyteen, päinvastoin en halua suhteita jotka eivät ole aitoja.

Todellisuudessa toisen ihmisen tuntee vain ajankanssa. Mukava mainio mies voi olla juoruileva selkäänpuukottaja todellisuudessa.

Vänkyrä voi olla luonnevikainen taikka pinnan alla olla kultainen tapaus.

Ennemmin kyse on siitä, että ei toiseen ole oikeasti päässyt tutustumaan mikä tämä on todellisuudessa.

Eli en uskalla hypätä sellaisen mukaan enää jota en oikeasti tunne. Ne kerrat kun sen olen tehnyt ovat olleet virheitä.

Sitten suhteissa aina joutuu miellyttämään toista. Minulle vapaus ajatella mitä oikeasti ajattelen on tärkeintä. En voi muuttaa itseäni toista miellyyttääkseni.