Tekis mieli soittaa exälle

Älä soita.

Vierailija kirjoitti:

Älä soita.

Voinko laittaa viestin? T:Ap

booty call. 

Jos ootte hyvissä väleissä, eikä viestittely aiheuta mitään haittaa kenellekään, niin tottakai voi ottaa yhteyttä. Mä viestittelen ex-miehen kanssa viikottain, ollaan hyviä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä soita.

Voinko laittaa viestin? T:Ap

Et. Vain tyhmät häiritsevät exiä. Exät voivat kokea tuon häiritsevänä ja tehdä ilmon poliisille. Itse olen joutunut pari kertaa vaihtamaan  numeroni kun ei ole muuten mennyt viesti perille. Älä siis soita tai tekstaa, exäsi ei halua kuulla sinusta.

Kuinka kauan sitten erositte? - On joitain asioita, joista (miehenä) olen hivenen jos en nyt ylpeä, niin ainakin iloinen on se, että olen hyvissä ja asiallisissa väleissä kaikkien exsieni kanssa. - No. Ei heitä kovin montaa ole mutta kumminkin. Ja ei -ei välien palautuminen tapahtunut heti ja samalla kertaa suhteen päättymisen jälkeen, vaan jonkin aikaa täytyi antaa "pölyn laskeutua" ja odottaa, että maa palaisi takaisin jalkojen alle. - Olen ollut itse sekä jättäjä että jätetyksi tullut, eikä kumpikaan osa ole ollut erinomaisen helppo.  

Minulla hyvät välit eksän kans ja pidämme paljon yhteyttä. Olemme tunteneet lapsuudesta lähtien joten miksi heittää hyvä ja pitkä ystävyys hukkaan vaikka suhde ei toiminutkaan?

Selittäkää mulle joku minkä takia exien kanssa pitää kaveerata?

Itsellä ainakin erot tuntuneet aina niin raskailta, että on pakko ollut pistää stoppi kaikenlaiselle yhteydelle jotta pääsisi eteenpäin. En kykene olemaan ajattelematta, että tuota ihmistä olen joskus rakastanut, saanut olla lähellä ja jakaa maailmani ja itseni. Maailmassa on ihmisiä, miksi juuri eksän haluaisi valita ystäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää mulle joku minkä takia exien kanssa pitää kaveerata?

Itsellä ainakin erot tuntuneet aina niin raskailta, että on pakko ollut pistää stoppi kaikenlaiselle yhteydelle jotta pääsisi eteenpäin. En kykene olemaan ajattelematta, että tuota ihmistä olen joskus rakastanut, saanut olla lähellä ja jakaa maailmani ja itseni. Maailmassa on ihmisiä, miksi juuri eksän haluaisi valita ystäväksi?

Mun molemmat "vakavat" exät on hyviä ihmisiä ja mukavia kavereita. En tajua miksi mun pitäisi lopettaa niihin yhteydenpito. Tunnetaan toisemme niin hyvin, ollaan jaettu paljon, ja tottakai ollaan kiinnostuneita toistemme kuulumisista. Ei kaikkien ihmisten parisuhteet vain toimi, vaikka olisi miten hyviä kavereita muuten. Ei siinä ole mitään draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan sitten erositte? - On joitain asioita, joista (miehenä) olen hivenen jos en nyt ylpeä, niin ainakin iloinen on se, että olen hyvissä ja asiallisissa väleissä kaikkien exsieni kanssa. - No. Ei heitä kovin montaa ole mutta kumminkin. Ja ei -ei välien palautuminen tapahtunut heti ja samalla kertaa suhteen päättymisen jälkeen, vaan jonkin aikaa täytyi antaa "pölyn laskeutua" ja odottaa, että maa palaisi takaisin jalkojen alle. - Olen ollut itse sekä jättäjä että jätetyksi tullut, eikä kumpikaan osa ole ollut erinomaisen helppo.  

Meidän erosta on 25v. Eli on tässä jo pölyt laskeutunut. T:Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan sitten erositte? - On joitain asioita, joista (miehenä) olen hivenen jos en nyt ylpeä, niin ainakin iloinen on se, että olen hyvissä ja asiallisissa väleissä kaikkien exsieni kanssa. - No. Ei heitä kovin montaa ole mutta kumminkin. Ja ei -ei välien palautuminen tapahtunut heti ja samalla kertaa suhteen päättymisen jälkeen, vaan jonkin aikaa täytyi antaa "pölyn laskeutua" ja odottaa, että maa palaisi takaisin jalkojen alle. - Olen ollut itse sekä jättäjä että jätetyksi tullut, eikä kumpikaan osa ole ollut erinomaisen helppo.  

Meidän erosta on 25v. Eli on tässä jo pölyt laskeutunut. T:Ap

Tuo jo melkein huutaa saada vastausta kysymykseen miksi, jos ette ole viimeiseen nejännesvuosisataaan olleet puheissa. - Miksi minulle tulee mieleen Gösta Sundqvistin mainio kappale Mitä kuuluu Marja-leena nyt mieleeni (https://www.youtube.com/results?search_query=mit%C3%A4+kuuluu+marja+lee….) - Sen sijaan pieneen mieleeni ei tullut, että olette kyllä voineet jutella ja nähdäkin viimeisen 25 vuoden aikana useammankin kerra, vaikka edelliskerrasta olsi jo aikaa.(..)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää mulle joku minkä takia exien kanssa pitää kaveerata?

Itsellä ainakin erot tuntuneet aina niin raskailta, että on pakko ollut pistää stoppi kaikenlaiselle yhteydelle jotta pääsisi eteenpäin. En kykene olemaan ajattelematta, että tuota ihmistä olen joskus rakastanut, saanut olla lähellä ja jakaa maailmani ja itseni. Maailmassa on ihmisiä, miksi juuri eksän haluaisi valita ystäväksi?

Mun molemmat "vakavat" exät on hyviä ihmisiä ja mukavia kavereita. En tajua miksi mun pitäisi lopettaa niihin yhteydenpito. Tunnetaan toisemme niin hyvin, ollaan jaettu paljon, ja tottakai ollaan kiinnostuneita toistemme kuulumisista. Ei kaikkien ihmisten parisuhteet vain toimi, vaikka olisi miten hyviä kavereita muuten. Ei siinä ole mitään draamaa.

Juuri näin. Yhteinen historia, lapset ja lapsenlapset. Laitoin viestin ja sain vastauksen heti. T:Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan sitten erositte? - On joitain asioita, joista (miehenä) olen hivenen jos en nyt ylpeä, niin ainakin iloinen on se, että olen hyvissä ja asiallisissa väleissä kaikkien exsieni kanssa. - No. Ei heitä kovin montaa ole mutta kumminkin. Ja ei -ei välien palautuminen tapahtunut heti ja samalla kertaa suhteen päättymisen jälkeen, vaan jonkin aikaa täytyi antaa "pölyn laskeutua" ja odottaa, että maa palaisi takaisin jalkojen alle. - Olen ollut itse sekä jättäjä että jätetyksi tullut, eikä kumpikaan osa ole ollut erinomaisen helppo.  

Meidän erosta on 25v. Eli on tässä jo pölyt laskeutunut. T:Ap

Kaikken kamalinta ois että joku  25v sitten  taakse jätetty tapaus alkais soittelemaan. Creepyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan sitten erositte? - On joitain asioita, joista (miehenä) olen hivenen jos en nyt ylpeä, niin ainakin iloinen on se, että olen hyvissä ja asiallisissa väleissä kaikkien exsieni kanssa. - No. Ei heitä kovin montaa ole mutta kumminkin. Ja ei -ei välien palautuminen tapahtunut heti ja samalla kertaa suhteen päättymisen jälkeen, vaan jonkin aikaa täytyi antaa "pölyn laskeutua" ja odottaa, että maa palaisi takaisin jalkojen alle. - Olen ollut itse sekä jättäjä että jätetyksi tullut, eikä kumpikaan osa ole ollut erinomaisen helppo.  

Meidän erosta on 25v. Eli on tässä jo pölyt laskeutunut. T:Ap

Tuo jo melkein huutaa saada vastausta kysymykseen miksi, jos ette ole viimeiseen nejännesvuosisataaan olleet puheissa. - Miksi minulle tulee mieleen Gösta Sundqvistin mainio kappale Mitä kuuluu Marja-leena nyt mieleeni (https://www.youtube.com/results?search_query=mit%C3%A4+kuuluu+marja+lee….) - Sen sijaan pieneen mieleeni ei tullut, että olette kyllä voineet jutella ja nähdäkin viimeisen 25 vuoden aikana useammankin kerra, vaikka edelliskerrasta olsi jo aikaa.(..)

Soitellaan me ja nähdäänkin jouluna ja synttäreillä. Exän nykyinen ei vaan pidä meidän kaveruudesta. T:Ap

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää mulle joku minkä takia exien kanssa pitää kaveerata?

Itsellä ainakin erot tuntuneet aina niin raskailta, että on pakko ollut pistää stoppi kaikenlaiselle yhteydelle jotta pääsisi eteenpäin. En kykene olemaan ajattelematta, että tuota ihmistä olen joskus rakastanut, saanut olla lähellä ja jakaa maailmani ja itseni. Maailmassa on ihmisiä, miksi juuri eksän haluaisi valita ystäväksi?

Kenties siksi, että yksikään suhteeni päättyminen ei ole ollut niin dramaattinen, että haluaisin sen vuoksi -mikä sitten aikanaan suhteen katkaisiikin- vuoksi tavallaan kokea myös ne kaikki hyvät ja erinomaiset muistot nollanarvoisena. Niiden ajatteleminen niin, että olin niissä vain itse mukana ja toinen vain feikkasi ja teeskenteli ja johon ei olsi koskaan ikinä missään pitänyt törmätä tuntuu vaikealta. Mieluummin yritän ajatella, että meillä oli hyvät ja rakatettavat hetkemme ja tilanteemme, jota kesti aikansa kunnes päättyi. (Toki välillä huomaa attelevansa toisin, että entä, jos...)

 Ei se, että koen, että minulla hyvät ja asialliset välit nyt kuitenkaan sitä tarkoita, että enää olsin aivan kaiken valmis exsieni kanssa jakamaan. Mutta ei minulla ole myöskään mitään erityistä syytä vältellä heitä tai (yrittää) olla hedän kanssa kaveria; ketkeruus ei johda mihinkään hyvään.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan sitten erositte? - On joitain asioita, joista (miehenä) olen hivenen jos en nyt ylpeä, niin ainakin iloinen on se, että olen hyvissä ja asiallisissa väleissä kaikkien exsieni kanssa. - No. Ei heitä kovin montaa ole mutta kumminkin. Ja ei -ei välien palautuminen tapahtunut heti ja samalla kertaa suhteen päättymisen jälkeen, vaan jonkin aikaa täytyi antaa "pölyn laskeutua" ja odottaa, että maa palaisi takaisin jalkojen alle. - Olen ollut itse sekä jättäjä että jätetyksi tullut, eikä kumpikaan osa ole ollut erinomaisen helppo.  

Meidän erosta on 25v. Eli on tässä jo pölyt laskeutunut. T:Ap

Tuo jo melkein huutaa saada vastausta kysymykseen miksi, jos ette ole viimeiseen nejännesvuosisataaan olleet puheissa. - Miksi minulle tulee mieleen Gösta Sundqvistin mainio kappale Mitä kuuluu Marja-leena nyt mieleeni (https://www.youtube.com/results?search_query=mit%C3%A4+kuuluu+marja+lee….) - Sen sijaan pieneen mieleeni ei tullut, että olette kyllä voineet jutella ja nähdäkin viimeisen 25 vuoden aikana useammankin kerra, vaikka edelliskerrasta olsi jo aikaa.(..)

Soitellaan me ja nähdäänkin jouluna ja synttäreillä. Exän nykyinen ei vaan pidä meidän kaveruudesta. T:Ap

Se on surullista. Itse olen ollut hyvin hämmentynyt tällä palstalla useampaankin kertaan siitä kuina ennakkoluulosesti ja tuomitsevasti osa tämänkin palstan kirjoittajista suhtautuu vastakkaiseten sukupuolten väliseen kaveruuteen tai ystävyyteen, ilman että tuo vaikka sitten ystävyys ole "pakon sanelemaa" eli perustu esimerkiksi läheiseen ammatilliseen kollegialisuuteen ja siten tiiviseen  työssä yhdessä toimimiseen.

Tai jos ja kun minulla miehenä on onnekseni usemapikin naispuolinen kaveri ja jokunen ystäväkin, niin on hämmentävää kuulla tämän vuoksi arvailuja seksuaalisesta suuntautuneisuudestani.

On totta, että kavereiden ja erityisesti erittäin läheisten ystävien kanssa voi ja olen voinut jakaa hyvin paljon mutta on myös asioita, jota minusta kuuluvat vain ja ainoastaan parisuhteeseen, eikä kenellekään muulle (Ei siis ystäville mutta ei myöskään esim lapsille tai vaikka sitten omille vanhemmille). - Toisaalta on myös, niin että jos joku parisuhteen ulkopuolelta haluaa luottaa minuun ja uskoutuu minulle, niin minulle on kunnia asia pitää tällöin suuni kiinni ja olla kertomatta hänen kertomaansa kenellekään muulle. En usko, että voisin olla sellaisessa parisuhteessa, jossa kumppanini vaatisi minun kertomaan kaiken, mitä olen saanut muilta (luottamuksellisesti) -kuulla.      

Ota ensin vähän viiniä. Soita vasta sitten.

Haluaisin tietää mitä 25 v sitten -exälleni kuuluu koska rakastin häntä todella paljon. En vaan kertakaikkiaan voi ottaa häneen yhteyttä koska hän on sairaalloisen ujo ja estoinen ihminen. Olen varma että hän pelkäisi minua niin paljon ettei kommunikoinnista tulisi mitään. Ihan kamalan surullista.

Exät harvemmin on kavereita. Oikeesti. Eti uusia. Jos exällä on uusi suhde, ei ne entiset yleensä ole kovinkaan toivottuja "kavereita". Niinkuin ap sanoit, ei nyxä tykkää sun lähentelyistä. Tosi ymmärrettävää, varsinkin kun näköjään haluatkin roikkua hänen kumppanissaan kiinni. Kannattais päästää irti menneistä ja toisten rakentaa rauhassa parisuhteitaan. Meillä on molemmilla facebook-kavereina jokunen exä ja saavat ollakin. Mut jotkut ( vain naiset) on alkaneet muistella yhteisiä aikoja, soittaa kännissä tms. Siihen on loppuneet kaikki yhteydet heihin. Elämä menee eteenpäin. Turha sieltä menneisyydestä on yrittää itseään tyrkyttää. Ihmettelen et mitä sä exän kans juttelisit edes? Muistelisit menneitä? Vai haluaisit jakaa hänen nykyisen suhteensa kuulumisia?