Onko yleistä, että tyttärien lapsia paapotaan enemmän kuin poikien?

Vierailija kirjoitti:

Aika lailla yleistä. Toisaalta sitä tyttären vauvaa pääsee katsomaan jo sairaalaan, pojan vauvan näkee ensimmäisen kerran ristiäisissä. Tyttären lasta saa pidellä sylissä, pojan vauvaa sylitelläkseen pitää lukea ensin 20-sivuinen hoito-ohje. Tytön lapselle saa leperrellä, pojan lapselle tulee puhua artikuloiden kirjakieltä. Tyttären lapselle saa ostaa vaatteita, pojan lapselle ei, koska anopin maku on aina surkea. Tytär tulee käymään koko perheen voimin, pojan perhe ei tule käymään, ellei ole pakko. Poika käy salaa vaimoltaan, koska kaikki yhteydenpito äitiin on läheisriippuvuutta.

Siksi sitä tyttären lasta tulee hellittyä enemmän.

Trollausta mutta..

Isovanhemmat ei päässeet sairaalaan katsomaan oli kumman vaan puolelta (sairaala kielsi).

Vauva nosti huudon kun joutui pois äidiltä pitkäksi aikaa ihan sama vaikka oli isänsä sylissä.

Lässytys käy korviin, ei siis lässytetä vaan puhutaan normaalisti.

Vaatteita sais ostaa jos ne joskus ois sopivan kokoisia ja vuodenaikaan sopivia. Shortsit marraskuussa ei kauheasti lämmitä mieltä tai lasta.

Kun muistetaan kohteliaisuus ja kunnioitus puolin ja toisin, ei vierailut suuntaan tai toiseen ole ongelma.

Vaimon kanssa sovittu yhdessä ja pätee kummankin vanhempiin, valitettavasti omani eivät tätä ymmärrä ja leikkivät marttyyriä.

M35

On.

Ja on ihan tutkittukin.

Usein nainen (äiti) on enemmän vastuussa lapsista ja kodin pyörittämisestä. Ja tottakai sosiaaliset kuviot on kemia kysymyksiä. Äiti suunnittelee valtaosin missä perhe viettää aikaansa, mitä harrastaa jne, niin.

Äiti pitää luultavasti enemmän yhteyttä omaan äitiinsä, kuin anoppiinsa niin syntyy useammin tilanne jossa tulee puolin tai toisin kysyttyä "tulisitteko käymään", "mennäänkö porukalla", "tulisiko lapset kylään", "katsoisitteko lasten perään muutaman tunnin" jne, jolloin luonnollisesti välit tyttären lapsiin tulee läheisemmiksi. Anopin kanssa taas yhteyttä pidetään vähemmän, jolloin tilanteita tulee vähemmän. Anoppi on myös vähemmän mukana perheen arjessa, jolloin lastenhoitopyynnöt yms.tulee enmmän viimetingassa ja useammin tulee tilanne, että ei sovi, kun on sopinut jo jotain muuta (vaikka sitten luvannut hoitaa muita lapsenlapsia)

Tottakai kylään tuodessa tulee vietyä usein jotain pientä tuliaista ja näin tyttären lapsia tulee hoidettua enemmän, niin tuliaisiakin tulee enemmän. Lisäksi kun tuntee lapset hyvin, niin samalla lahjabudjetilla saa ns.paremman lahjan, kun voi hyödyntää aleja yms, verrattuna että ostaa joulun alla täyteen hintaan niille lapsenlapsille, joita ei tunne.

Yleensä myös oman lapsensa (ja oman vanhemman) tuntee paremmin eli osaa välttää konflikteja ja toisaalta sopiminen on helpompaa, jos tulee sanottua/tehtyä jotain ihan niin korrektia puolin ja toisin.

Kun keskimäärin luonteva tilanne on tämä, niin kaikkien aikuisten on tehtävä määrätietoisesti töitä, jotta tilanne ei menisi lasten kannalta epäreiluksi. Lapsen molempien vanhempien on pidettävä aktiivisesti yhteyttä miehen vanhempiin. (Juu lasten isän on vaan välillä tultava pois mörökölliluolastaan ja soitettava äidille ja kysyttävä kuulumisia ja kerrottava lasten kuulumisia, kaikki vastuu ei ole lasten äidillä). Miehen vanhempien on osaltaan pidettävä yhteyttä ja tarjottava apua tarpeen mukaan. Puolin ja toisin on siedättävä vähän erilaisia tapoja ja tarvittaessa otettava puheeksi, että voisiko tehdä toisin, kun vähän hiertää.    

On yleistä.

Ja tyttölapsia ylipäätään paapotaan enemmän kuin poikalapsia.

Aina kun olen kyläilemässä jossain missä on lapsia niin poikalapset lähinnä leikkivät omillaan jossain, kun taas tyttölapset roikkuvat aikuisten kimpussa ja kärttävät huomiota.

Meillä toisinpäin. Veljeni lapia paapotaan, ja heille ostetaan kaikki, vaikka veljellä on rahaa. Itse olin köyhä kun lapseni oli pieni, mutta en saanut juuri mitään. Veljeni lapset saavat lyödä isovanhempia, ja heille vain korkeintaan sanotaan että istupas nyt kunnolla siinä pöydässä, kun 5v on tahallaan kaatanut maidon pöydälle jo kolmatta kertaa peräkkäin samalla lällätellen. Minun tytärtäni tukistettiin mummolassa jo pelkästä vahingosta jos maito kaatui. Ikäeroa tyttärelläni veljeni vanhimpaan on 11 vuotta.

Meillä tilanne on hieman toisinpäin. Tosin ei mitenkään räikeästi. Olen siis se miniä ja miehelläni on kaksi isosiskoa, joilla molemmilla kaksi lasta. Meillä on kolme lasta ja jotenkin olen vuosien saatossa huomannut, että esim. ollessamme anopin luona, hän helpommin vaikkapa puolustaa meidän lapsiamme kuin tytärtensä lapsia. Enää tällaiset asiat ei niinkään näy, kun lapset ovat jo teinejä, mutta kun kaikki serkukset olivat taaperoita ja riitaa esim. leluista tuli usein, oli anoppi herkästi puolustamassa meidän lapsiamme. Muuten on kyllä ollut aina todella tasapuolinen ja hoitanut kaikkia lapsia mielellään, vieraillut kaikkien luona, ostanut samanarvoiset lahjat jne. Jotenkin minusta tuntuu, että meidän lasten pienoinen suosiminen liittyy siihen, että mieheni on nuorin lapsi ja ainoa (toivottu) poika. Sellainen lellikki (tosin on myös aina ollut siskojensa lellikki:)).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika lailla yleistä. Toisaalta sitä tyttären vauvaa pääsee katsomaan jo sairaalaan, pojan vauvan näkee ensimmäisen kerran ristiäisissä. Tyttären lasta saa pidellä sylissä, pojan vauvaa sylitelläkseen pitää lukea ensin 20-sivuinen hoito-ohje. Tytön lapselle saa leperrellä, pojan lapselle tulee puhua artikuloiden kirjakieltä. Tyttären lapselle saa ostaa vaatteita, pojan lapselle ei, koska anopin maku on aina surkea. Tytär tulee käymään koko perheen voimin, pojan perhe ei tule käymään, ellei ole pakko. Poika käy salaa vaimoltaan, koska kaikki yhteydenpito äitiin on läheisriippuvuutta.

Siksi sitä tyttären lasta tulee hellittyä enemmän.

Trollausta mutta..

Isovanhemmat ei päässeet sairaalaan katsomaan oli kumman vaan puolelta (sairaala kielsi).

Vauva nosti huudon kun joutui pois äidiltä pitkäksi aikaa ihan sama vaikka oli isänsä sylissä.

Lässytys käy korviin, ei siis lässytetä vaan puhutaan normaalisti.

Vaatteita sais ostaa jos ne joskus ois sopivan kokoisia ja vuodenaikaan sopivia. Shortsit marraskuussa ei kauheasti lämmitä mieltä tai lasta.

Kun muistetaan kohteliaisuus ja kunnioitus puolin ja toisin, ei vierailut suuntaan tai toiseen ole ongelma.

Vaimon kanssa sovittu yhdessä ja pätee kummankin vanhempiin, valitettavasti omani eivät tätä ymmärrä ja leikkivät marttyyriä.

M35

Kyllä me päästiin isovanhempina katsomaan vauvaa sairaalaan. Riippuu kai sairaalasta?