Ajeletteko autolla huvikseen?

Kesällä ajeltiin Helsingissä maisemareittejä. Nyttemmin riittää vain pakolliset autolla siirtymiset.

Ap täsmentää vielä, että asumme ihan pikkukaupungissa ja ajelemme täällä säännöllisesti.

Kyllä tulee viikonloppuisin nautiskeltua hyvästä autosta. Samaten arki-iltoina esimerkiksi matka kuntosalille ja takaisin saattaa vähän venähtää. :)

Ajan vain kauppaan ja töihin + muut pakolliset menot. Silloinkin yritän ajaa mahdollisimman taloudellisesti.

Ei tule ajeltua. Vähän aikaa sitten oli 2 tunnin työmatkat, niin ei enää kiinnosta ajelut.

Ajelin kun asuin maakunnassa. Helsingissä ajeleminen todella skeidaa.

Voi kyllä! Ajelen silloin kn haluan olla yksin ja auto on oikeastaan ainoa paikka ,jossa kuuntelen musikkia. Autoajelu yksinäisyydessä on rentouttavaa.

Ajelemme päivittäin lasten harrastuskuskauksia (pk-seutu) ja ajeluhimot tyydyttyy kyllä sillä. Lapsuudesta kyllä muistan piiiitkät sunnuntaiajelut, joita isäni harrasti. Takapenkillä kuunneltiin sunnuntain kuunnelmia. Tuntui turvalliselta ja vähän tylsältä. Oikeastaan vasta mieheni kanssa tajusin, ettei sunnuntaiajelut kuuluneet kaikkien ohjelmaan.

Yleensäkin auton pitää olla sellainen että sillä ajaa aina sen pitemmän reitin eikä lyhyintä, myös arkiajoissa. Eli ei tylsä. Mulle auto on siis muutakin kuin väline jolla mennään pisteestä a pisteeseen b mahdollisimman tylsästi.

Aika vähän näillä bensan hinnoilla. Koen myös syyllisyyttä turhasta autoilusta syntyvistä hiilidioksidipäästöistä.

Mutta tykkään kyllä olla aitossa, ja joskus en ajakaan suoraan kotiin, vaan ohi sen ja käyn 10-15 minuutin "lenkillä". Silloin kuuntelen usein jotain musaa, jonka en halua katkeavan.

En ajele huvin vuoksi. Miksi ajelisin, kun kaikki on niin lähellä, että kävellen pääsee? Menen mielelläni meren rannalle kävelemään.

Mitä mä luin? Ette oo tosissanne?

Meille auto on piste a > piste b - laite. Tämä näkyy myös merkissä ja auton iässä. Ihan tommonen toimiva karvalakki-malli.

Joskus vähän päälle parikymppisenä kun teinisuhtautuminen maailmaan hävisi, niin karisi hohto autoilustakin.

Toisaalta asutaan isossa kaupungissa lähellä keskustaa, niin voidaan jättää autolla ajamatta arjessa. Jos asuisi maaseudulla, niin kai sitä olisi naimisissa sen autoilun kanssa ja siitä olisi pakko tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensäkin auton pitää olla sellainen että sillä ajaa aina sen pitemmän reitin eikä lyhyintä, myös arkiajoissa. Eli ei tylsä. Mulle auto on siis muutakin kuin väline jolla mennään pisteestä a pisteeseen b mahdollisimman tylsästi.

No tuo ei siis välttämättä paljon vaadi. Meidän auto on -07 Ford Focus farmari, arvo varmaan jotain 3000 ja sillä on miellyttävä matkustaa ja ajaa. Toki olen koeajanut 100 000 Jaguarin tuossa hiljattain, mutta en sanoisi, että kokemus oli 300 kertaa miellyttävämpi, vaikka se hienompi auto olikin.

Olen helsinkiläinen, en todellakaan ajele huvikseni. 

Maalaisten hommaa varmaankin, koska en tiedä täältä ketään, joka moista epäekologista toimintaa harrastaisi. 

Ihan on muutakin tekemistä täällä.

98 ooppelilla ajelen joskus huvikseni. Täällä päin on eräs kiva, mutkainen ja mäkinen pikkutie, josta tulee n. 20km lenkki kun sen ajelee. Luukutan musiikkia, ja vetelen röökiä, ja ajelen jotain viittäkymppiä. Se rentouttaa. Hyvällä, uudella autolla on kiva ajaa pitkää matkaa, ja automaatilla loputonta kuskaamisrallia keskustan tuntumassa, kun istutaan valoissa ja odotellaan. Rentoutusajoa varten täytyy olla tuollainen kosla, jossa on sitä ajamisen meininkiä :)  Autolla ajo liikkumisen vuoksi aikataulujen mukaan on perseestä, mutta omaehtoinen sunnuntaiajelumeininki vähällä liikenteellä pikkuteillä on rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. 

Harvemmin. Ajan työssäni sen verran paljon. Valitsen kyllä monesti kauniimman tai mielenkiintoisemman reitin, jos ei ole kiire.

Käyttöautolla ajelen töihin hampaat irvessä noituen. Mutta sunnuntaisin käyn harrasteautolla kruisailemassa ilman mitään kiireitä

En minäkään tiedä ketään kuka ajelisi vain huvikseen. Teineiltä sen ymmärrän, mutta en aikuisilta ihmisiltä.

Itse en ajele, tosin johtuu siitäkin että olen surkea kuski ja vihaan autolla ajamista. Pakko on silti auto olla, koska muuten 20 minuutin työmatkaan kuluisi julkisilla 1 h 15 min.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tiedä ketään kuka ajelisi vain huvikseen. Teineiltä sen ymmärrän, mutta en aikuisilta ihmisiltä.

Itse en ajele, tosin johtuu siitäkin että olen surkea kuski ja vihaan autolla ajamista. Pakko on silti auto olla, koska muuten 20 minuutin työmatkaan kuluisi julkisilla 1 h 15 min.

Menisit ajokouluun ja ostaisit auton joka on miellyttävämpi. 

Epävarmuus liikenteessä ja huono auto tekee kokemuksesta huonon. 

Jos sinulla olisi tuollanen 60 luvun luksusauto niinkuin minulla niin huomaisit miten kiva on istua erittäin pehmeillä sohvapenkeillä ja kruisata 40km/h vauhtia pehmeässä ja ilmastoidussa hytissä. Teiden nyppylät ja hidasteet olisi täysin huomaamattomia kiitos pehmeän jousituksen. 

Toki köyhät luuserit valittavat kulutusta mutta se on köyhien vikinää. Oma vikansa kun eivät kouluttautuneet aikanaan.