Lue keskustelun säännöt.
Mikä mulla on, kun vaikea kuunnella ja tajuta ohjeita?
15.09.2017 |
Olen koko ikäni ollut tällainen, mutta nyt kun aloitin uuden harrastuksen huomaan tämän ongelmani taas. Eli jossain vaiheessa ajatukseni lähtevät harhailemaan ja nytkin pitäisi kerrasta kuulla ne ohjeet, nolottaa alkaa tekemään harjotuksia parin kanssa kun suuri osa meni ohi! Tuo parituntinen vie voimia, kun pitää keskittyä siihen että keskityn!
Voiko tämä olla jotain adhd:n tyylistä? Lapsena olin tosi ujo ja arka ja silti tämä ongelma oli, keskityin mieluummiin uuteen pianoon luokassa kuin opetukseen, mihin tahansa mikä oli uutta. Sitten kun olin tottunut luokkaan eikä uusia esineitä ollut, pystyin keskittymään paremmin. Olin vielä aivan kauhuissani jos tein jotain väärää ja silti oli kuin hyrrä olisi pyörinyt päässä ja tuonut uusia asioita koko ajan mitä tutkia.. Päällisin puolin olen muka aivan rauhallinen, kun olen niin ujo.
Kommentit (14)
ADD? Tarkkaavaisuushäiriö, kuin ADHD ilman ylivilkkautta. Tytär sai diagnoosin 16-vuotiaana, klassinen tapaus, joka ylikeskittyy mielenkiintoisiin juttuihin eikä millään pysty keskittymään niihin tylsiin. (Näkyi myös koulussa, arvosanat kaikkea 5 ja 10 välillä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää jättää nettisurffailu vähemmälle. Netti tarjoaa liikaa tietoa ja mahdollisuuksia, vie aivotilaa.
Vierailija kirjoitti:
ADD? Tarkkaavaisuushäiriö, kuin ADHD ilman ylivilkkautta. Tytär sai diagnoosin 16-vuotiaana, klassinen tapaus, joka ylikeskittyy mielenkiintoisiin juttuihin eikä millään pysty keskittymään niihin tylsiin. (Näkyi myös koulussa, arvosanat kaikkea 5 ja 10 välillä.)
Muita tunnusmerkkejä muistelen: eteenpäin siirtynyt vuorokausirytmi, ruokahalun puute, hajamielisyys, haaveilu, aloittamisen vaikeus, suurten kokonaisuuksien hahmottamisen ongelmat (ohjeet pieninä palasina toimivat paremmin), myöhästely (junnaaminen yksityiskohtien tai rutiinien kanssa)
Minun on myös tosi vaikea keskittyä kuuntelemiseen pitempään. Tarvitsisin ohjeet kirjallisesti! Vaikuttaa myös se, että sosiaalisessa tilanteessa se sosiaalisuus hajottaa keskittymistä, ja eponnistumisen pelko...
Mulla on vähän sama, mutta vain silloin, jos pitää ymmärtää suullisia ohjeita, poimia tietoa jonkun puheesta tai hahmottaa ylipäätään kuultua. Jos asia on paperilla, muistan ja ymmärrän kaiken. Opiskeluaikana luennot menivät ihan ohi, paperilla kaikki loksahti kohdalleen. Mä oon järkeillyt asian niin, että tajuan asiat näkemällä, en kuulon kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Ei pysy päässä kuullut ohjeet vaan pitää nähdä kaikki kirjallisena. Vaikutan tämän takia varmaan huomattavasti tyhmemmältä kuin olen. Koulussa ja opiskeluissa pärjäsin oikein hyvin, mutta työelämässä juuri kokoukset ja palaverit ovat ihan painajaisia. Olen myös hirvittävän hajamielinen enkä osaa tehdä yhtä asiaa loppuun vaan pompin tekemisestä toiseen, ja voi käydä niin, että se, mitä alun perin aloin tehdä, jääkin tekemättä.
Sama vika! Kumma kyllä kirjoitettuja ohjeita ymmärrän sujuvasti, ja minua jopa hämmentävät ne työkaverit jotka eivät viitsi/osaa lukea mitään ohjeita. Mutta siinä tilanteessa kun minulle selitetään jotain suullisesti, ajatus harhailee tai keskityn johonkin ihan muuhun. Kuten vaikka tarkkailemaan puhujan kehonkieltä, tai esittämään että osaan keskustella järkevästi ja vastailemaan sopivissa kohdissa "okei, joo, aivan, totta!" vaikka todellisuudessa en ymmärrä mitään. :( Nurinkurista, tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Ja ihme kyllä olen pinnistellyt akateemiseen vaativaan ammattiin. Nyt lapsella samaa ongelmaa tuntuisi olevan. Perinnöllistäkö...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan toi olla jotain jännitystä uudesta? Jos tiedostat vielä olevasi ujo ja arka, niin voisi sopia kuvioon. Mulla on jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko ja mahdollisesti jotain add-tyyppistä persoonaa. Pärjään hyvin tuttujen ihmisten tai asioiden parissa, kun vain jaksan taistella siihen asti että ne tulevat tutuiksi. Jokunen vuosi sitten aloitin aivan uuden tyyppisessä työssä ja en tuntenut ketään, niin meni viikkoja ennen kuin lopetin ylettömän hikoilun ja sain suustani edes jotain järkevää sekä pystyin kuulemaan mitä minulle tai ympärilläni puhuttiin (tämä reaktio tuli aivan puskista, koska luulin tällaisen reagoinnin jääneen nuoruuteen). Olen muuten terävä ja omaksun isojakin kokonaisuuksia nopeasti, mutta minun on vaikea toimia jos työ tai opinnot ovat kovin rajoittavia, jolloin mokailuni näkyvät helpoiten. Vapaa työ tutkijana on ollut minun pelastus.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama, mutta vain silloin, jos pitää ymmärtää suullisia ohjeita, poimia tietoa jonkun puheesta tai hahmottaa ylipäätään kuultua. Jos asia on paperilla, muistan ja ymmärrän kaiken. Opiskeluaikana luennot menivät ihan ohi, paperilla kaikki loksahti kohdalleen. Mä oon järkeillyt asian niin, että tajuan asiat näkemällä, en kuulon kautta.
Minäkään en hyödy luennoista, onneksi ne eivät enimmissä opinnoissani olleet pakollisia. Mutta ei se siitä kiinni ole että näköaistin kautta oppisin, sillä esim. vieraiden kielten sanoista muistan, miltä ne kuulostavat, en sitä miltä ne näyttävät.
Tuntuu lähinnä siltä, että lukiessani pystyn itse säätämään tahtia, jossa informaatiota tulee. Voin pysähtyä miettimään vaikeaa asiaa, voin palata tekstissä taaksepäin ja katsoa miten lukemani asiat liittyvät toisiinsa. Ja sitten on on päivänselvää juttua, voin harppoa eteenpäin, niin en pitkästy niin että ajatus rupeaa harhailemaan. Luennoitsijassa ei ole nopeudensäätö- eikä takaisinkelausnappia.
Suulliset ohjeet melkein asiassa kuin asiassa annetaan minun omaksumiskyvylleni liian nopeasti. Yleensähän asia on ohjeen antajalle tuttu, niin hän ei huomaa että tällainen jolle asia ei ole tuttu, voi tarvita vähän tuumaus- ja mieleenpainamistaukoa.
Päässäni ei myöskään tunnu olevan "nauhuria", en pysty muistamaan asioita kertakuulemalta. Ainoa konsti on rakennella yhteyksiä uuden ja aikaisemmin oppimani välille, tavallaan ripustaa uusi asia paikoilleen olemassaolevaan tietorakenteeseen. Se vähän kestää, mutta toisaalta yleensä sitten kanssa ymmärrän asiat kunnolla ja osaan soveltaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita kokemuksia? Nuo kommentit ADD:sta olivat mielenkiintoisia, vaikka minuun sopii niin pieni osa oireista että siitä tuskin on kyse.
Toisin kuin osa kommentoijista, itse olen kuunnellut mielenkiintoisia luentoja ihan mielelläni ja jotain niistä on mieleenkin jäänyt. Ehkä niissä tilanteissa auttaa se, ettei minulta varsinaisesti vaadita mitään vuorovaikutusta eikä minua tarkkailla. Ei tarvitse keskittyä itse kommunikointiin niin asioita ehtii pohtia paremmin.
nro 8
Up
Onko teille selvinnyt, mikä on kyseessä? Oletteko saaneet add-diagnoosia?
Itse painin samojen ongelmien kanssa. Vaikka opiskelut menivät erinomaisesti, työelämässä on ollut suuria haasteita.
Mulla ihan samaa. Tästä syystä vaikea keskittyä myös töissä kokouksiin kun puolet menee ohi ja sitten kun pitäis sanoa jotakin niin olen ihan pihalla että missäs mentiinkään. Tosi noloa. Tästä on seurannut hirveä jännittäminen virallisissa sosiaalisissa tilanteissa joissa monta muuta ihmistä.
Kuulisin mielelläni kokemuksia muilta. Itse epäillyt adhd:ta jo kauan.