tuli hääkutsu
jonka liitteessä sanotaan että häälahjaksi toivomme rahaa tai kakkosvaihtoehtona tavaraa lahjalistalta.
tiedän että on normaali käytäntö ja ihan fiksua, mutta jotenkin vaan huvittaa... oon kai vanhanaikainen. musta lahjatoiveista tai lahjalistasta kerrotaan vasta kysyttäessä.
Kommentit (39)
Kai ihmiset ymmärtävät, että olen tehnyt pääsiäislahjatoivelistan ja vienyt sen kukkakaupan seinälle. Eihän minulla ole mitään käyttöä keltaisille kukille, kun ne eivät sovi lainkaan meidän sisustuksen väriin!
Vähän tältä se kuullostaa mun korvaan, jos joku pyytämättä tarjoaa häälahjalistaa.
myös sivut joihin viittaatte jossa on ihan suora /suoria vihjeitä että antakaa esim. 50e sillä saamme sitä ja tätä. TODELLA mautonta. Ette ehkä " pakota" mihinkään omasta mielestänne mutta teitte aika lailla mahdottomaksi toimia toisinkaan..
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn.. kuinka monella oli esteitä eikä pässyt häihinne? Itse olisin jättnyt meinaan tuolla tyylillä väliin.
-22
Vierailija:
Mun miehellä kun on sellainen kaveripiirinsä, jossa nyt näinä vuosina juuri on häitä, niin kyllä se minusta jopa naisenakin olisi aika naurettavaa, jos nää raavaat ukot veisi jollekin kavereistaan astioita häälahjaksi. Kyllä miehillä pitää olla miehennäköinen lahja kavereilleen. Tietysti häälahja on lahja morsiusparille eikä vain sulhaselle. Mutta kyllä siitä akkuporakoneesta on iloa morsiamellekin sitten, kun haluaa ne taulunsa saada seinälle.
Tosin meidän listalla 5 v sitten oli esim. lumilapio ja kirves, koska ne meiltä puuttui ja niitä tarvittiin.
mutta jostakin syystä ei lautasia :) Siis meillekin kävi niin. Kokevatko ihmiset ne lautaset jotekin tylsemmiksi vai ajattelevat, että niitä varmaan on jo?
se on siellä golfkentän laidalla juuri lähdössä greenille, enosi soittaa ja sanoo me oltais tulossa matin ja maijan häihin, mitähän he toivovat lahjaksi?
no on niillä se lahjalista mutta en nyt muista sieltä kuin yhden tavaran ja sen oon jo kertonut 3:lle aiemmalle soittajalle ja olihan se tilinumerokin kun he niin pitävät siitä matkustamisesta mutta ei mulla sitä nyt oo mukan, mutta tervetuloa vaan.
En oikein tajua sitä, että miksi pitää olla epärehellinen häitä järjestettäessä ja esittää jotain muuta kuin mitä on, jokainen sen tietää, että raha on kaikkein paras lahja, koska ei nykyään juuri kukaan mene naimisiin niin nuorena saati avoliitossa elämättä, etteikö jo astioita ja muita olisi hankittu. Rahalla voi sitten ostaa sitä haluamaansa sarjaa ym. En ymmärrä, miksi se rahan pyytäminen on " rumaa" kuten joku kirjoitti. Minusta tuo on ajatuksena tekopyhä ja naivi. Ja miksi sitä ei voisi siihen kutsuun laittaa? Tai tilinumeroa, onhan se paljon kätevämpi laittaa siihen kuin jokaiselle erikseen tavata puhelimessa. Ja nykypäivänä kun ihmiset maksavat laskujaan netissä, on tosi kätevää maksaa häälahja suoraan tilille kuin käydä jotain lahjakorttia hakemassa.
Tällainen rehellinen ja suora tapa on minusta kaikkein käytännöllisin ja helpoin myös vieraille.
Itse mennessäni naimisiin moinen käytäntö ei vielä ollut kovin yleistä, eikä meilläkään ole ollut lahjalistaa missään ja osa lahjoista on jo aikaa sitten myyty kirpparilla tai muuten eteenpäin, tai vaihdettu... edelleen meillä on yksi ongelmallinen juttu, mikä on kallis ja lähisukulaisilta saatu, en kehtaa hävittää sitä, mutta sille ei ole meille mitään paikkaa, äitini muistuttaa aina, miten kallis se oli, että minun pitäisi sitä arvostaa, mutta kun se ei ole yhtään makuuni.... minusta tällaisessa ei ole mitään järkeä, eli ilman muuta selvät sävelet sille, mihin vieraat rahansa pistävät.
Se " salainen" lahjalista oli siis sitä varten että jos joku kysyy lahjavinkkiä äideiltä, muuta kuin tuota astiastoa tai rahaa. Ei kysytty. Joku tais käsittää asian huonosti :)
Ja hankaluudesta... joo, oli se meille jonkin verran hankalaa mutta ajateltiin etupäässä vieraita. Heille oli tarjolla " lahjalistaa" eli astiaston nimi tai tilinumero, mutta ei tuputettu näitä ainoiksi lahjavaihtoehdoiksi (siitä huolimatta mitä joku jo ehti väittää :). Mun selitys oli varmaankin hankalampi kuin miltä se kuulosti, käytännössä vieraille siis oli vaan tarjolla nettisivulla tieto mitä tuoda jos vinkkiä tarvitsee (näin myös sanottiin, ja uskokaa pois oli vaikea muotoilla sitä oikein, kun ei haluttu ketään pakottaa lahjalistaan).
Poisjäämisiä tuli se tyypillinen 5-10% kun sitä kysyttiin.
Vrt. serkkuni häihin 1kk ennen meidän häitä tuli a4-liuskan mittanen häälahjalista, jossa oli tarkkaan eritelty mallit ja merkit, värit ja kuviot mitä saa olla astioissa tai lakanoissa.
Menimme naimisiin 10 vuoden yhdessäolon ja 8 vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Olisimme menneet jo paljon aiemin, mutta ulkomailla asuminen yms. siirsivät häitä aina eteenpäin ja eteenpäin. No, hyvää kannatti odottaa. :)
Me toivoimme häälahjaksi rahaa häälahajtilille. Asiasta kertoivat vanhempamme vieraille, kun ottivat ilmoittautumisia vastaan. Mietimme pitkään, voiko näin tehdä. Ensin sanoimme läheisillemme, että ei lahjoja ollenkaan. Kaikki vastasivat, että pitäähän sitä nyt jotain. Koitimme selittää, että emme tavaraa halua ja meillä on jo oma asuntokin. Emme tarvitse mitään!
Noh, häät lähenivät ja sukulaiset alkoivat kysellä lahjatoiveita. Tuntui tosi typerältä, että alkaisimme kerätä jotain astiasarjaa tai muuta sellaista. Sarjat oli jo kerätty, lakanoitakin oli yli oman tarpeen.
Pitkään mietittyämme rohkenimme avata häätilin. Se tuntui hiukan tökeröltä ja mietimme, että tuleeko siitä rahastuksen maku. Rahaa kertyi ja pääsimme häämatkalle. Joka penni käytettiin matkaan, joten olimme kaukana ja aika kauan. Periaate oli kuitenkin, että rahat menee häämatkaan, koska ne sitä varten oli toivottu.
Saimme hyvää palautetta. Moni sanoi jälkikäteen, että todella hyvä idea. Turha kerätä tavaraa nurkkiin ja nyt olimme saaneet lahjan, jonka taatusti muistamme. Niinhän se on. Meillä on ihania muistoja matkalta. Aivan ihana lahja!!! :)
Osa oli laittanut tilille 20 euroa, osa 100 euroa, osa enemmän. Ihania viestejä näkyi tiliotteella. Joka kerran kun katson matkakuvia tai joku tuliainen matkalta osuu käteen, mietin lahjojen antajia. Olen sen myös heille kertonut. Olen todella kiitollinen lahjasta, jonka saimme. :)
Kävi ainakin niin että kuulemma lähiseudulla oli ollut siihen aikaan lautasia huonosti saatavilla! Lisäksi voi olla että kulho on helppo ostaa, lautasia tai kuppeja jotenkin epävarmaa että kuinka monta niitä nyt pitäis ottaa, ja kun pari lautasta tollasesta meidän edullisestakin sarjasta maksaa helposti lähemmäs 50 e, niin kulho on ihan hyvä ratkaisu.
Mutta meidän tällanen ohjeellinen lahjalista olis ilmeisesti pitänyt olla ihan rekisteröity jotta oisi toiminut. Mutta mitäpä siitä, on sitten saatu synttärilahjaksi yms. ja osteltu itse puuttuvia astiaston osia sittemmin. Tosin enpä usko että niitä kuutta kulhoa koskaan tulee kaikkia käytettyä mitä saatiin :)
21
ei tartte itse pähikiä mitä sitä ostaa pariskunnalle joka on ollut vuosikymmenen yhdessä ennen naimisiinmenoa.
Olen nähnyt pari " noloa" lahjapöytää joissa oli tyyliin 3 leivänpaahdinta, 5 kattilaa, 2 vaakaa, 4 silitysrautaa.
Vaikka niitä häitä ei pidetäkään lahjojen takia ei olisi kiva sitten häiden jälkeen alkaa vaihtelemaan noita lahjoja. Hankalaakin se käytännössä olisi kun suvut ovat ympäri Suomea niin mites niitä lahjoja vaihdellaan sitten? Ajellaan ympäri Suomea ja käydään Siilinjärven S-marketissa palauttamassa kattila ja vaihdetaan se johonkin ja kaasutetaan Töysään Keskiselle vaakaa ja silitysrautaa vaihtamaan jne.?
Ei meilläkään niitä jatkuvasti esillä pidetä, mutta kyllä vaan niitä tarvitaan ja monta, kun on jotkut juhlat ja ihmiset tuovat kukkia. Esim. lasten syntymien jälkeen olen ollut hätää kärsimässä, kun kaikille kukille ei ole meinannut löytyä maljakkoa, vaikka meillä on niitä useita. Tämä ihan sivukommenttina....
Sori toi puistattaminen jäi niin kaivelemaan että pakko selventää :)
Mulla jäi mainitsematta että äitien tehtävä mainita astiasarjasta oli siis nimenomaan että " jos tuotte astioita niin sitten tätä sarjaa keräävät" . Ei siinä mitään mautonta ollut, kun äideille ilmoittautuivat heidän omat sisarukset ja isien sisarukset, ja meillä on läheiset suvut molemmin puolin.
Ja nuo rahasummat oli kerätty laajalta säteeltä siis 15-100 e niin, että jokaisella rahasummalla oli " merkitys" , en tarkkaan enää muista mitä mutta että 15 euronkin tuoja tuntisi antaneensa jotain eikä vaan rahaa (olisko ollut että 15 eurolla sai esim. " ovenkahvat etu- ja takapihalle" ja sitten vaikka 40 eurolla sai " 40 litraa sementtiä" ). Senkin muotoiluun käytettiin aika paljon aikaa ja tarkotus oli nimenomaan antaa rahanantajien lahjoille tarkotus, kun itestä ainakin tuntuu tosi kylmältä viedä rahaa. Suosittu idea oli ja useimmissa viesteissä mitä oli rahalahjoissa lukikin esim. " 80 litraa sementtiä" . Eihän tällasia kukaan tuo häälahjaksi, mutta musta tuntuisi kivalta antaa jotain ihan konkreettista kuten 80 litraa sementtiä lahjaksi sen 40 euron sijaan (tiedä häntä mihin se oikeasti hääparilla menee). Musta itsestä tuntuu myös jotenkin tosi herttaiselta ajatella että meidän talossa on sen ja sen ostama ovenkahva, joten itsekin oon tyytyväinen :)
21
Vierailija:
Ei meilläkään niitä jatkuvasti esillä pidetä, mutta kyllä vaan niitä tarvitaan ja monta, kun on jotkut juhlat ja ihmiset tuovat kukkia. Esim. lasten syntymien jälkeen olen ollut hätää kärsimässä, kun kaikille kukille ei ole meinannut löytyä maljakkoa, vaikka meillä on niitä useita. Tämä ihan sivukommenttina....
No kun meillä ei voi laittaa maljakoita esiin kun kissat kaataa/koirat syö kukat ja oksentaa/lapset sörkkii. Tai tokihan niitä voi laittaa mutta on todettu että on helpompaa kun ei laiteta :)
Ja myös meillä käyville ihmisille on jouduttu informoimaan että kukkia ei kannata tuoda samasta syystä. Vika siis oma (juu juu huonosti koulutetut kissat ja koirat ja lapset :) mutta meidän saamat maljakot tosiaan pääsi hyötykäyttöön.
21
Lopulta lahjoiksi tuli paljon astioita (valitettavasti paljon kulhoja eikä juuri yhtään lautasia, eli ei toiminut systeemi kyllä kovinkaan aukottomasti).
Ja sitten tuli joitakin yksittäisiä kippoja joille ei tule käyttöä - esim. maljakoita tuli pari, vaikka meillä on kissoja ja koiria ja lapsia niin että ei voi kukkia koskaan laittaa esille. Se oli harmi. Maljakot annettiinkin suosiolla anoppilaan heti niin pääsevät käyttöön.
[/quote]
Ilmeisesti ainoa tapa saada ns. oikeita lahjoja on laittaa se lahjalista.
Mutta me olimme tyytyväisiä siihen että ihmiset tulivat, lahjat oli kakkossijaista ja mietittiin aluksi että jos ei pyydettäsi lahjoja ollenkaan mutta ei sopinut suvuille. Enimmäkseen ajateltiin just sitä ettei kellekään tule olo että pakotetaan tuomaan jotain. Eli meidän mielestä meidän systeemi (ei minun, vaan meidän, yhdessä sulhasen ja kaason kanssa mietitty :) oli paras mahdollinen. Olemme varmaan klassikkoesimerkki siitä miksi lahjalista kannattaa rekisteröidä Stokkalle, jos lahjoilla on merkitstä :)
21
Itsekin häitä juuri järjestelen. Vaikka kuinka sanoisi ettei lahjoja niin SILTI ihmiset väkisin niitä haluaa tuoda joten pakko ilmoittaa selvällä suomen kielellä ettemme halua yhtään kippoa ja kuppia!
T: 40
takana seurustelua 8 vuotta ja yhdessä oltiin asuttu 6 v. Vieraita n.60.
Lahjalistaa ei ollut, eikä myöskään tilinumeroa. Muutama sukulainen kyseli mitä tarvitaan (mun kummitäti, miehen serkku), joille vastasin että lahjakortti johonkin kodintavaraliikkeeseen.
Lahjaksi saatiin ihan pelkkää rahaa jonkun verran, lahjakortteja 3 tai 4 kpl, yhteensä 2000 markan arvosta. Lisäks muutama esine, matto, kirja yms. Ei mitään meidän mielestä vastenmielistä tai turhaa.
(No, ei keräillä mitään astiasarjaa tai aterimia.)
Lahjakorttirahoilla ostettiin joka huoneeseen uudet verhot ja muutama lamppu ja kodinkone...
Saatiin aivan upeita lahjoja. Mm. todella hienoja pussilakanoita, sähköpiano, taidetta, peitot ja tyynyt, kauniita astioita, hopeiset haarukat, veitset, lusikat, kauhat ym. ottimet meidän etunimien alkukirjaimien kaiverruksilla, pyyhkeitä, Raclette-grilli, tehosekoitin, lahjakortteja ym.
Kaikki lahjat olivat todella mieluisia. Ehkä meillä on vaan niin fiksuja kavereita ja sukulaisia, että tietävät makumme tai osaamme olla tyytyväisiä siihen mitä saadaan.
Kun tuttavallani oli vasta 50v-synttärit, hän oli vähän kummissaan kun sai niin monesta paikasta rahalahjakortteja. Hän sanoi, että itsekö tässä pitää vielä lahjansakin päättää. Hän olisi toivonut jotain pysyviä muistoja juhlistaan.
Minullakin on jäänyt muutama lahjakortti käyttämättä, kun en ole saanut ajoissa mentyä kauppaan enkä ole keksinyt mitä ostaisin.
Eikä käytännössäkään tainnut onnistua kovin hyvin.