Mitä "vanhan ajan" taitoja osaat?

Moniakin nykyään vanhentuneiksi katsottavia taitoja, mutta kaunokirjoitusta pidän yllä päivittäin kirjoittamalla .

Säälittävää,että tulevat sukupolvet eivät kai sitten enää osaa sitä.

Todella typerä päätös se siitä ja sen opetuksesta koulussa luopuminen nykyään.

(esim. japanilaiset omassa kirjoitustaidon opetuksessaan EIVÄT takuuvarmasti kyllä seuraa tätä  "viisasta" esimerkkiämme)

Suurimman osan jo luetelluista osaan tehdä. Lisäksi tunnistan ison määrän kasveja ja tiedän mihin vaivaan niistä voi tehdä rohdoksia esim. salvaksi tai tinktuuraksi. Luonnollisesti osaan myös valmistaa rohdokset.

Olen lyönyt tiiliä savesta ja kattoa päreistä, jotka olen ensin itse pärehöylällä tehnyt. Olen keitellyt maaleja ja liisteriä, pinkopahvittanut. Jos ei olisi tapettia, osaisin koristemaalata tai roiskia pinkopahvin sekä ootrata puuta.

Jos on kangaspuut niin saisin aikaiseksi mattoa, villaa voisin karstata, villasta kutoa vaatetta.

Osaan tehdä vaatteita kokonaan käsin, pelkällä neulalla ommellen.

Osaan tehdä hilloa ja mehua. Ongin, perkaan ja laitan kalan.

Osaisin tehdä teltan asumukseksi kankaasta ja kepeistä.

Vierailija kirjoitti:

Mihinkä sitä niitä vanhoja taitoja tarvii kun eletään nykyajassa.

Ei varmaan ennen mietitty osaisiko tappaa kuutin kivellä ja nylkeä kivestä tehdyllä terällä tai kammeta nainen kiviluolaansa.

Siihen on syynsä miksi asiat tehdään eri tavalla nykyisin.

Mä olen sen verran foliohattutäti, että tuumaan, että nyky-yhteiskunnassakin on ihan hyvä osata edes perus survival taidot. (Aijuu - laavun tekeminen onnistuu kanssa, jäi listasta!) Veikkaan, että sinäkin olet tunkemassa minun laavuun jos semmoinen päivä koittaa. ;) Ruuan pyytäminen luonnosta, sen säilöminen ilman sähköä ja tuli- ja suojapaikan teko ovat kuitenkin aika tärkeitä taitoja, jos tulee joku katastrofi. 

Ja ellei tule, niin itsellä on ainakin turvallisempi olo, kun tietää että hätätilassa kuitenkin selviytyy. Jos vaikka eksyy metsään tjms. 

Vierailija kirjoitti:

Mattoja kudottu jonkin verran itselle ja muille.  Kangastakin. Monesti mietitty jokaisen pitäisi tehdä yksi riihipaita elämässään.  Tahkoa väännettiin 60-luvulla.

Sirpillä kun leikkasi pitkää ruohoa, oli aina joku neuvomassa. Muistan miltä näytti kun viikatteella leikattiin.  Vielä 60-luvulla kuivattiin ruisleipiä orressa.

Viikatteella leikattiin viljaa olihan näitä koneita mutta joka paikkaan ei päässyt.

Wallah. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkä sitä niitä vanhoja taitoja tarvii kun eletään nykyajassa.

Ei varmaan ennen mietitty osaisiko tappaa kuutin kivellä ja nylkeä kivestä tehdyllä terällä tai kammeta nainen kiviluolaansa.

Siihen on syynsä miksi asiat tehdään eri tavalla nykyisin.

Mä olen sen verran foliohattutäti, että tuumaan, että nyky-yhteiskunnassakin on ihan hyvä osata edes perus survival taidot. (Aijuu - laavun tekeminen onnistuu kanssa, jäi listasta!) Veikkaan, että sinäkin olet tunkemassa minun laavuun jos semmoinen päivä koittaa. ;) Ruuan pyytäminen luonnosta, sen säilöminen ilman sähköä ja tuli- ja suojapaikan teko ovat kuitenkin aika tärkeitä taitoja, jos tulee joku katastrofi. 

Ja ellei tule, niin itsellä on ainakin turvallisempi olo, kun tietää että hätätilassa kuitenkin selviytyy. Jos vaikka eksyy metsään tjms. 

Ehkä en selviytyisi jos eksyisin muistan jotain ohjeita, puissa tuuheammat lehvät etelän puolella.

Osaan rakentaa talon.

Paljon on aikanaan kotona opetettu. Osa taidoista on ruostunut, mutta osaan kyllä esimerkiksi sytyttää nuotion, kalastaa ja perata kaloja. Käsitöiden teko ei oikein suju. Saan kyllä aikaiseksi villasukat ja lapaset, jos haluan, mutta työn jälki ei ole hyvää.

Niin ja osaan hakata halkoja. Pärjäisin yksin esimerkiksi sähköttömällä mökillä, jos vain pääsen säännöllisesti asioimaan kaupassa ja apteekissa.

Mä asuin vuodet 1986-1991 mummoni kanssa (lukio ja kauppis). Mummon talossa ei ollut viemäröintejä eikä vesiä, ja puulämmitys, pulsaattoripesukone, kun mulla on utelias luonne, niin tuli opittua kaikenlaista.

Viikate on tuttu.

Mummolla oli rukki ja opetti mut kehräämään ja värjäämään lankoja. Kangaspuilla opin kutomaan matot ja poppanat. Osaan tehdä kynsikkäät.

Halonhakkuu sujuu ja lämmitys.

Vedennosto kaivosta.

Jäänhakkaus kaivosta. Pinta jäätyi 30 asteen pakkasilla.

Paskahuussin tyhjennys. Muutettiin se kompostivessaksi 1990. Piti kyllä sekä minun että mummin ottaa konjakkiryypyt ensin...

Leivinuunin käyttö leivontaan.

Papurokka.

Kalakukko, lihakukko ja lanttukukko. Ruisleipä juureen (mulla on edelleen sama juuri, joka oli käytössä jo mummon lapsuudessa, ikää ei tiedetä)

Villavaatteen parsiminen

Pitsin virkkaus hyvin pienellä puikolla

Jäniksen ja teeren nylkeminen (setä metsästi ja toi mummollekin)

Osaan myös teroittaa sen viikatteen.

Osaan kulottaa, mutta en ryhdy siihen yksinäni. Sitä tehtiin porukalla.

Isä ja setä opetti myös raksataitoja.

Osaan tehdä ruislyhteen. Himmelin ja nostaa heinää seipäälle. Osaan lypsää vuohen. Mummolla oli muutama lammas ja vuohia ja kanoja. Lehmästä luopui jo kun olin pieni. Teurastukseen en voinut osallistua, mummo tuhahteli että olen liian pehmo ja hoiti homman itse.

Mummu luopui eläimistä 1998. Hän kuoli 2013. Talon ostin 2006, on nykyisin minun ja mieheni ja lastemme mökkikäytössä. Niityt suurimmaksi osaksi kasvaa pitkää pajua ja pusikkoa. Lapsuudessa ja vielä 90 luvulla ne kuhisi perhosia ja mehiläisiä ja kimalaisia ja kukkia. Aika sääli, kun miettii tarinaa miten ukki raivasi ne 1950 hevosella ja käsin kanto kannolta...yhtä hehtaaria talon vieressä pidän kurissa viikatteella.

N47v

Perustaitoja pitää opettaa myös kotona, onnellinen joka kokee myönteisiksi ohjeet.  Koulun opetus oli meidän aikanamme pelon sävyttämää vaikka joskus korostettiinkin ettei niitä kiusan tähden harjoitella.

Ihme jos vaikka vetoketjun vaihtaminen on ylivoimaista.

Mistähän päin vastaajat ovat? Tulee mieleen, onko kaupungista suurin osa (mitenkään väheksymättä)?

Itse osaan lähes kaiken, mitä täällä on vastattu, enkä pidä sitä ollenkaan "ihmeellisenä" tai edes taitona, vaan perusedellytyksenä elämään. Joten mietin, miten erilaista elämä on/on ollut Suomessa, paikkakunnasta riippuen?

Olen maalla ikäni asunut, paitsi opiskeluvuodet, en voisi elää ilman, että tekisin käsilläni jotain tai tuntematta vapautta olla metsän ja peltojen keskellä.

N38

Olen aina tiennyt, että olen monitaitoinen, mutta näitä listoja lukiessa sitä vasta tajuaa, kuinka paljon erilaista osaamista sitä onkaan. Olen perheestä, jossa kumpikin vanhempani oli taitava omalle sukupuolelleen normatiivisella tavalla. Eli isäni metsästi, kalasti ja rakensi, äitini kokkasi, leipoi, kutoi ja neuloi jne jne. Minä sitten kuljin enimmäkseen isäni puuhissa mukana, mutta opin samalla äitini taidot.

Osaan tehdä kaikkia edellä lueteltuja askareita, paitsi keittomaalia en ole koskaan tehnyt. Rakentamisen puolelta lisäksi suunnittelen, en pelkästään rakenna. Teen myös sähkö-, ja putkitöitä (ilman lupaa) johonkin pisteeseen asti...(paitsi nämä eivät tainneet olla niitä vanhan ajan taitoja...)

T. Akateeminen n46