Mies ei ota vastuuta lasten koulusta ja oppimisesta
Miestä ei kiinnosta lasten kouluun liittyvät asiat: katsoa reppuihin, käydä vanhempainilloissa, asettaa rajoja lasten tekemisille (kännykällä olo, muut leikit) jotta malttavat esim lukea tai harjoitella kirjoittamaan, ei käy koulukirjoja läpi että tietää missä mennään. Pyydän osallistumaan ja kiinnostumaan ihan jatkuvasti, tulee murinaa tai sanoo suoraan "ei ny jaksa" tai "oon mä pärjännyt elämässä ilmankin oppimista" jne. Olen niin surullinen kun meillä ei ole viisasta, lasten kasvatuksesta kiinnostunutta isää ja miehen mallia. Kuuntelen lasten luokkatoverien isien asettanne, ei mitään uraohjuksia, vaan normaalikiinnostuneita joilla sentään jotain tavoitetta mielessä että tukevat lasten kasvua fiksuiksi aikuisiksi. Minä vakavasti päivittäin mietin, miten vuosi vuodelta tilanne meillä huononee jos miehen kiinnostus tätä luokkaa.
Kommentit (14)
Miksi teit lapset tuon kanssa jos halusit toisenlaisen?
Siis häh? Meidän lapsi on jo lukiossa eikä mies kertaakaan ole osoittanut mitään kiinnostusta lapsen koulujuttuihin tai läksyihin. Jonkun kerran on ollut vanhempainilloissa, mutta siinä se. Enkä minäkään niitä läksyjä ole vahdannut, hoidin itsekin lapsena koulutyön itsenäisesti ja olen ollut siinä luulossa, että koulu on ennen kaikkea lapsen työtä. Toki olen kysellyt onko kokeita tulossa ja onko läksyt hoidettu, mutta aikalailla tuo on mennyt omalla painollaan.
Mutta toki olen tehnyt selväksi, että koulu kuuluu hoitaa kunnialla ja olen tarjonnut lapselle mahdollisuuksia harrastaa mieleisiään juttuja, joissa pääsee kehittämään itseään.
Jos olet valinnut tuollaisen miehen, joka ei itsekään ole koulutettu ja joka ei selvästikään arvosta koulutusta, niin joudut ikävä kyllä olemaan se, joka tukee lapsia koulunkäynnissä. Ei sekään tarkoita, että vahtaat niitä läksyjä tai että käyt koulua lapsen puolesta. Mutta korostat heille opiskelun merkitystä niin että he ymmärtävät hoitaa koulunsa kunnolla, koska se mahdollistaa heille enemmän uravalintoja aikuisuudessa. Jos lapset vaikuttavat lahjakkailta, voit myös kartoittaa mitkä olisivat heille hyvät koulut jatkoa ajatellen.
Minua surettaa kun mies oikein puheessaan vähättelee koulun ja oppimisen merkitystä. Että "ihan hyvin oon töitä saanu ilmankin" (tehdastyö) jne. Miten hirveän ikävää lasten kannalta. Kyllä opiskelu antaa niin paljon mahdollisuuksia, työhön mutta myös siihen omaan ajatteluun sävyjä. ap
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa kun mies oikein puheessaan vähättelee koulun ja oppimisen merkitystä. Että "ihan hyvin oon töitä saanu ilmankin" (tehdastyö) jne. Miten hirveän ikävää lasten kannalta. Kyllä opiskelu antaa niin paljon mahdollisuuksia, työhön mutta myös siihen omaan ajatteluun sävyjä. ap
Aivopesua se kyllä pikemminkin on kuin omien aivojen käyttämistä. Tuo koulu. Ja jos tää ois tasa-arvoinen yhteiskunta, ihmisellä olisi valoisa tulevaisuus ilman niitä huippupapereita.
Miehesi on mun mielestä tavallaan oikeassa, mutta oishan se kiva, että olisi kiinnostunut lastensa asioista.
Niin tein virheen kun otin. Nyt maksan joka päivä siitä. En ymmärtänyt parikymppisenä ajatella näin pitkälle. Itse opiskelin pitkälle, toinen jäi sille tasolle kuin oli tavatessamme. Nyt on jo kouluikäiset lapset ja ero ajattelussamme valtava. Ja siis minulle yhtälailla ok mikä vaan työ puolisolla mutta että arvostaisi tietoa, oppimista ja itsensä kehittämistä ja tukisi lapsia siinä. Duunari voi olla todella älykäs ja älykkäämpi kuin korkeakoulutettu, jos vaan kiinnostunut asioista ja asenne kunnossa. Ap
Minä olin se joka huolehdin kaiken kouluihin liittyvän. Olemme eronneet ja miehellä ei ollut Wilmaa kun kerroin että ei oo pakko antaa sitä sähtöposti osoitetta jne. Poika hoiti itse koulunkäynnin loistavasti, itse kannustin ja innostin jne. Kävin vanhempainilloissa ja myyjäisissä heiluin rahaa keräämässä. Nyt opiskelee yliopistossa. Se täytyy myöntää että poika sai isänsä hyvät geenit.
Muilla? Mitä tekisitte tilanteessani? Ap
Molemmilla vanhemmilla on omat vahvuutensa. Huolehdi sinä koulusta, jos se on sinulle luontevampaa. Varmaan miehelläsikin on asioita, joissa voi sitten opastaa lapsia. Se on ikävää, jos mies dissaa koulua ja koulutusta. Johtuuko siitä, että teillä kädenvääntöä näistä asioista? Ei meilläkään mies osallistu juurikaan lasten koulunkäyntiin, ja mulle se on ok. Mä taas olen kiinnostunut opiskelusta, ja mielelläni seuraan lapsia siinä. Mies tekee sitten muita asioita lasten kanssa, esim. urheilee. Tärkeää sekin.
Vierailija kirjoitti:
Ja mies pääsee töistä jo klo 15. Ajanpuutteesta eiv ole kiinni. Ap
Kuulostaa ihan tavalliselta suomalaiselta mieheltä joka on ulkoistanut kaiken lapsiin liittyvän lasten äidille. Sitä ei varmaan kiinnosta kodinhoitokaan?
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa kun mies oikein puheessaan vähättelee koulun ja oppimisen merkitystä. Että "ihan hyvin oon töitä saanu ilmankin" (tehdastyö) jne. Miten hirveän ikävää lasten kannalta. Kyllä opiskelu antaa niin paljon mahdollisuuksia, työhön mutta myös siihen omaan ajatteluun sävyjä. ap
Totuus vain suomalaisesta koulusta on se että kun koulut lopettaa, sitä voi vasta sitten ryhtyä opiskelemaan! Suomen koulu on niin huono, että mielestäni ainoa keino parantaa sitä olisi nykyisen koulujärjestelmän täydellinen lakkauttaminen. Edes raunioita siitä ei voi säästää. Pitäisi koko koulujärjestelmä tehdä kokonaan uusiksi!
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit lapset tuon kanssa jos halusit toisenlaisen?
Mistä ihmeestä tuonkaan nainen voi tietää etukäteen, että miten mies suhtautuu omien lapsiensa koulunkäyntiin? Kumma, oli mies millainen tahansa, niin aina naisen olisi pitänyt selvittää asia vuosia etukäteen.
Oma mies on käynyt ammattikoulun ja tekee duunaritason hommia. Hän ei ole käynyt vanhempainilloissa eikä ole kyselleyt lasten läksyjä tai koealueita, mutta on kannustanut muuten, lähinnä sopinut kouluvuoden alkaessa lasten kanssa yhteisesti, miten koulumenestyksestä palkitaan. Muutenkin mies on puhunut positiivisesti opiskelusta ja miten siitä on hyötyä lapselle itselleen.
Ja mies pääsee töistä jo klo 15. Ajanpuutteesta eiv ole kiinni. Ap