12v. tyttö kieltäytyy pukeutumasta liikuntatunneille asianmukaisesti. Kuinka SINÄ ratkaisisit asian?

Joskus kaipaisin vanhaa "hyvää" aikaa takaisin, jossa opettajilla ja vanhemmilla oli auktoriteettia. Meillä oli verkkarit/liikuntaan tarkoitetut välineet pakollisia. Jos ei ollut mukana niin opettajalla oli laatikollinen verkkareita ulkoliikuntaan ja laatikollinen pitkiä kalsareita sisäliikuntaan. Jos kieltäytyi niistä niin siitä tuli aina jälki-istuntoa ja puhuttelu rehtorin kanssa. Jatkuvasta venkoilusta tuli arvosana 4 tai 5. Opettaja myös vahti, että jokainen käy suihkussa tunnin jälkeen. Suihkussa käymättömyyden syyksi ei käynyt, että makella oli isompi kikkeli niin ei kehtaa. Koulu tarjosi tarvittaessa pyyhkeet ja saippuat. Kyllä ihan eri tavalla opettajaa toteltiin. Ja kaikilla oli omat kamat mukana.

Kaikki kyllä lähtee kotikasvatuksesta. Jos vanhemmat eivät saa kotona lapsia tottelemaan niin miten opettaja sais, kun ei heillä ole enää mitään keinoja puuttua huonoon käytökseen?

Jos lapsi on erityisherkkä ja ei vaan pysty pukemaan tiettyjä vaatteita. Ymmärrystä tarvitaan, ettei tee asiasta pahempaa, mitä se on.

Vierailija kirjoitti:

Hän aikoo olla edelleen farkuissa.

Ilmoitin, että mikäli ei verkkahousut tms mene liikuntatunnille jalkaan, niin minä tulen koululle tuomaan ne housut liikuntatunnille ja jään tarvittaessa seuraamaan tuntia. Ja kyllä, saa ihan itse kaupasta valita verkkarit tms, jotka miellyttää, mutta eeeei..!

Tulos: "sä oot niiiin säälittävä"-ym tiuskimista.

Prkl, ei pennut täällä yhteiskunnassa määrää, kuinka ollaan, vaan kyllä ne normit on sitä varten ja niitä noudatetaan. Mitä tulee lapsista, jotka latelee tässä vaiheessa omat säännöt, kuinka HÄN ei aio noudattaa koulun ohjeita, vaan tekee niinkuin tahtoo? Ei se jatkossakaan se työelämä ym. toimi niin.

Olenko natsi?

Kuinka ratkaisisit itse asian?

KIeltäisin idiootteilta lisääntymisen!

Minä sanoin, että pukeudu ihan vapaasti kuten tykkäät, se on täysin oma asiasi. Mun mielestä taas lapsen/nuoren on hyvä oppia itse hoitamaan tällainen asia. Jos ei laita verkkareita, ope siitä todennäköisesti huomauttaa, puhuttelee jne. ja aika harva lapsi siitä tykkää, joten ne verkkarit menee jalkaan paremmin näin kuin äidin painostamana. Seiskaluokan meidän tyttö urheili farkuissa, koska ope ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, oli sanonut vaan, että hänelle on aivan sama mitä on päällä, kunhan tulee tunnille. Itsepä kärsii sitten kun huhkii pillifarkuissaan ja on loppupäivän hikisissä vaatteissa. Hyvä ope, olen samaa mieltä! Kasiluokalla asiasta ei enää puhuttu, tyttö kävi itse ostamassa parit verkkarit. Nyt ysillä sanoo olleensa tyhmä seiskalla ja että onneksi on tullut älykkäämmäksi. 

Tyttö liikkuu nykyään muutenkin taas mielellään, välillä oli kausi, että kaikki liikunta oli ällöä ja tyhmää. Minusta tämmöset menee ohi ajan kanssa, kun ei niihin liikaa kiinnitä huomiota. Näin meillä on toimittu kaikkien kolmen lapsen kanssa melkeinpä minkä ongelman kanssa tahansa. Jos ei huvita tehdä läksyjä, niin sitten ei tee ja näkee seuraukset. Kohta taas sekin homma paremmin huvittaa, kun ei kuitenkaan tykkää tokarin seiskarivistöstä.

En tiedä toimiiko kaikilla, mutta meillä on toiminut tämmöinen vähän rennompi ote. Vanhin opiskelee jo yliopistossa, keskimmäisellä sujuu lukio hienosti ja nuorimmallakin ysi sujuu mallikkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus kaipaisin vanhaa "hyvää" aikaa takaisin, jossa opettajilla ja vanhemmilla oli auktoriteettia. Meillä oli verkkarit/liikuntaan tarkoitetut välineet pakollisia. Jos ei ollut mukana niin opettajalla oli laatikollinen verkkareita ulkoliikuntaan ja laatikollinen pitkiä kalsareita sisäliikuntaan. Jos kieltäytyi niistä niin siitä tuli aina jälki-istuntoa ja puhuttelu rehtorin kanssa. Jatkuvasta venkoilusta tuli arvosana 4 tai 5. Opettaja myös vahti, että jokainen käy suihkussa tunnin jälkeen. Suihkussa käymättömyyden syyksi ei käynyt, että makella oli isompi kikkeli niin ei kehtaa. Koulu tarjosi tarvittaessa pyyhkeet ja saippuat. Kyllä ihan eri tavalla opettajaa toteltiin. Ja kaikilla oli omat kamat mukana.

Kaikki kyllä lähtee kotikasvatuksesta. Jos vanhemmat eivät saa kotona lapsia tottelemaan niin miten opettaja sais, kun ei heillä ole enää mitään keinoja puuttua huonoon käytökseen?

Minä en kyllä todellakaan kaipaa mennyttä aikaa takaisin! Just tuollainen teki omasta kouluajasta päivittäistä helvettiä. Pelkäsin opettajia, vihasin koulua ja erityisesti liikuntaa. Ei mikään ollut hirveämpää kuin se liikkatuntien jälkeinen suihkuun pakottaminen, aikaa 2 minuuttia ja ope vahtii ovella, että kaikki käy suihkussa. Kiireessä pesu, pukeminen märälle iholle, ulos pakkaseen ja myöhästyminen ruokailusta. Mikään ei ollut riittävä syy kieltäytyä siitä hemmetin suihkusta. Liikuntakammon sain 20 vuodeksi, en tehnyt mitään, kun kaikesta oli niin ahdistavat muistot. Sanoinkin aina, että mua ei kukaan kanssaoppilas kiusannut, mutta opettajat kiusasi kaikkia muita paitsi niitä suosikkioppilaitaan. Hyi olkoon, onneksi ei ole enää sellaista!

Siitä olen samaa mieltä, että kotoa saadaan hyvän tai huonon käyttäytymisen malli. Sitä en tiedä, miksi joitakin opettajia totellaan, toisia ei? Yleensä ne rennoimmat ja kivoimmat opet niitä, joiden kanssa juuri kenelläkään ei ole ongelmia, mitä tiukempi, sitä vihatumpi ja sitä enemmän hankaluuksiakin.

Kyllähän tuohon täytyy joku syy olla. Itse kieltäydyin esim. uimisesta yläasteella, koska häpesin kehoani ja en halunnut olla alasti muiden edessä (minulla oli syömishäiriö). Syy voi olla joku vastaava, tai sitten tyttö ei ole hyvä liikassa eikä halua osallistua, tai ehkä joku on kiusannut häntä varusteistaan. Kannattaa nyt ensin selvittää se oikea syy, miksei suostu oikeanlaisia varusteita pukemaan. Yritä olla lapsen puolella asiassa ja ymmärtää häntä, tällaiset asiat voivat olla tosi herkkiä tuonikäiselle.

Äiti ei kereennyt ikinä kunnolla aamulla vahtimaan mua ja isoveljeä, kun meni itse aamuvuoroon ja me hoidettiin ittemme kouluun. Mulla oli yhdet 10v vanhat isosiskon adidakset, tykkäsin niitä kyllä käyttää, mutta usein unohtui aamulla että "tänään olisi liikuuntaa". Meidän liikunnanopettaja oli kyllä niin tiukka, että järkyttävät huudot sain joka kerta ku olin farkut jalassa...

Olisin ollut ikionnellinen, jos äitini olisi mulle tuonut koululle jotku verkkarit siinä vaiheessa. Mutta siinä sitten hypittiin pituushyppyä ja vähän harmitti, että koko loppupäivän oli farkut ihan hiekassa ja likaset. Tai ruohotahrat pelatesaa jalkapalloa

Meillä olisi jo kaverit katsoneet oudosti farkuilla liikuntatunnilla olijaa. Yhden kerran voi unohtaa, mutta jatkuvasta käytöstä oltaisiin alettu ihmettelemään. Päätelmä olisi ollut, että kotona täytyy olla jokin hullusti, koska ei kukaan voi haluta urheilla ja olla vielä koko päivän samoissa housuissa (oli materiaali mitä vaan). Haiseekin vielä.

En muista että ikinä kukaan olisi ollut farkuissa kuin ehkä ulkoluistelussa. Sitä olisi pidetty todella outona. Pienessä kaupungissa ei ehkä ole niin esittämisen tarvetta. Tytötkin käy lukiota rennosti collegehousuissa.

Meillä sama ongelma nelosluokkalaisen tytön kanssa. Olen yrittänyt selittää että liikuntaan, juhlaan ja arkeen on eri vaatteet, aikuisenakin. Ei voi aina ja jokaiseen tilaisuuteen mennä farkuissa ja t-paidassa ja bombertakissa.  Vaatteet myös kuluvat liikunnassa (pyöritään salin lattialla tai kentällä hiekassa), hikeentyvät ja usein ovat muuten epäkäytännöllisiä (tiukat, hiostavat ja kutittavat, eivätkä jousta).  Kolmen alakoululaisen äitinä joudun ostamaan vaatteita joka kuukausi kun polvet kulutetaan puhki ja venytetään ne yhdet ja ainoat housut luppanoiksi käyttämällä niitä ja vain niitä joka päivä aamusta iltaan.

Ei lapset vielä ymmärrä sitä mukavuutta ja käytännöllisyyttä joka urheiluvaatteisiin liittyy, mutta kyllä opettajan ja koulun pitäisi vaatia tätä oikeiden varusteiden käyttöä ihan niin kuin vaaditaan että oppitunneilla on kirjat ja vihot mukana eikä toimita jokainen oman pään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on jotain ongelmaa liikkatuntien tai itsetunnon kanssa. Ehkä voisit puuttua siihen sen sijaan että uhkailet nöyryytyksellä

Minua hävetti oma keho liikuntatunneilla niin paljon, etten suostunut vaihtamaan vaatteita.

Sitten kun verkkarit olivat ehdoton pakko, puon ne kotona farkkujen alle ja otin pukuhuoneessa farkut pois päältä.

Liikunnan loputtua farkut hikisten verkkareiden päälle.

Aikuisena tietenkin ihmettelen, että voi miksi? Tuollahan vain pahensin ongelmaa ja tein itsestäni silmätikkua.

Silloin kyse oli kuitenkin elämästä ja kuolemasta.

Vaikuttaa koulunumeroon jos ei pukeudu kuten koulussa ohjeistetaan.

Minä ratkaisin asian niin, että ilmoitin liikanopelle, että tyttö osallistuu oli vaatteet mitkä tahansa. Alkoi lopulta kelvata ne liikuntavaatteet, kun oli päivän märissä farkuissa suunnitettuaan metsässä ja yhdet vaaleat tennarit ei ikinä lähteneet puhtaiksi liikuntapäivän pölyisellä hiekkakentällä jälkeen.

Anna olla.

Olemalla natsi tuollaisessa asiassa, joudut olemaan natsi koko ajan. Ole natsi niissä todella tärkeissä asioissa.

Olin itse nuori 70-luvulla, ja ei mekään koskaan haluttu vaihtaa mitään liikuntavaatteita ja lintsattiin mitä kerettiin liikuntatunneilta. Ne oli ne pari-kolme, jotka oikeasti vaihtoi vaatteet ja liikkui, muut tekin miten vähimmällä pääsi.

Eli ihmettelen kovasti näitä "vanhan hyvän ajan" muistelijoita.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän aikoo olla edelleen farkuissa.

Ilmoitin, että mikäli ei verkkahousut tms mene liikuntatunnille jalkaan, niin minä tulen koululle tuomaan ne housut liikuntatunnille ja jään tarvittaessa seuraamaan tuntia. Ja kyllä, saa ihan itse kaupasta valita verkkarit tms, jotka miellyttää, mutta eeeei..!

Tulos: "sä oot niiiin säälittävä"-ym tiuskimista.

Prkl, ei pennut täällä yhteiskunnassa määrää, kuinka ollaan, vaan kyllä ne normit on sitä varten ja niitä noudatetaan. Mitä tulee lapsista, jotka latelee tässä vaiheessa omat säännöt, kuinka HÄN ei aio noudattaa koulun ohjeita, vaan tekee niinkuin tahtoo? Ei se jatkossakaan se työelämä ym. toimi niin.

Olenko natsi?

Kuinka ratkaisisit itse asian?

Upeaa! Liikuttuisin kyyneliin siitä että jo tuon ikäisenä ihminen osaa, pystyy ja uskaltaa sanoa valtion ja koulun pakkolaitokselle EI KÄY!!! Sinä todellakin olet säälittävä, kun olet jo aikuinen, etkä vieläkään osaa vetää OMIA rajoja siitä mitä SINÄ suostut tekemään ja mitä et! Upea, vahva ja itsenäinen ihminen on lapsestasi kasvamassa! Lisää tälläistä omatoimisuutta ja uskallusta olla oma itsensä, valtion pakkovallasta piittaamatta!

Niin juuri! Ja sitten aikuisena ko. lapsi osoittaa reippaasti valtiovallalle, että hänhän ei töissä käy saati opiskele, verojen maksaminen on yksilön rajojen törkeää rikkomista jne. 

Toisin sanoen "uskallus olla oma itsensä" ja "omatoimisuus" ei ole rusinoiden nyppimistä pullasta ja yhteisten sääntöjen noudattamatta jättämistä, koska ne juuri nyt eivät satu yksilöä niinku nappaamaan, vaan se on vain laiskuutta ja itsekkyyttä.

Jaa-a, muistan itse 90-luvun alussa, että jos ala-asteella liikuntavarusteet olivat unohtuneet kotiin, niin sitten piti olla liikuntatunti T-paidassa ja alushousuissa, mikä oli tietysti jokseenkin noloa. Hyvin harvalla unohduksia kävi.

Sinä olet osuutesi hoitanut. Sovi liikunnanopettajan kanssa, että neiti määrätään jälki-istuntoon joka kerta, kun asialliset liikuntavaatteet puuttuvat.

Nyt saa olla verkkareissa ja t-paidassa liikuntatunnilla, mutta toisin oli ennen. Meillä piti sisällä olla aina voimistelupuku, siis joka pienet housut ja hihaton paita tai yksimittainen lahkeeton puku, hihaton tai lyhythihainen. Ja materiaali oli puuvillaa, joka olikin sitten muutaman pesun jälkeen vähemmän viehättävä. Lukioaikaan tulivat kauppoihin mustat kreppiset puolihihalliset voimistelupuvut. Shortseja ei saanut käyttää, koska ne eivät joustaneet. Jumppatrikoot, siis nuo legginssien tyyliset tulivat vasta myöhemmin. Ja siihen aikaan ei 12-vuotiaalla ollut sanansijaa, äiti osti jumppavaatteen kaupasta ja sitä käytettiin, tykkäsi siitä sitten tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän aikoo olla edelleen farkuissa.

Ilmoitin, että mikäli ei verkkahousut tms mene liikuntatunnille jalkaan, niin minä tulen koululle tuomaan ne housut liikuntatunnille ja jään tarvittaessa seuraamaan tuntia. Ja kyllä, saa ihan itse kaupasta valita verkkarit tms, jotka miellyttää, mutta eeeei..!

Tulos: "sä oot niiiin säälittävä"-ym tiuskimista.

Prkl, ei pennut täällä yhteiskunnassa määrää, kuinka ollaan, vaan kyllä ne normit on sitä varten ja niitä noudatetaan. Mitä tulee lapsista, jotka latelee tässä vaiheessa omat säännöt, kuinka HÄN ei aio noudattaa koulun ohjeita, vaan tekee niinkuin tahtoo? Ei se jatkossakaan se työelämä ym. toimi niin.

Olenko natsi?

Kuinka ratkaisisit itse asian?

Upeaa! Liikuttuisin kyyneliin siitä että jo tuon ikäisenä ihminen osaa, pystyy ja uskaltaa sanoa valtion ja koulun pakkolaitokselle EI KÄY!!! Sinä todellakin olet säälittävä, kun olet jo aikuinen, etkä vieläkään osaa vetää OMIA rajoja siitä mitä SINÄ suostut tekemään ja mitä et! Upea, vahva ja itsenäinen ihminen on lapsestasi kasvamassa! Lisää tälläistä omatoimisuutta ja uskallusta olla oma itsensä, valtion pakkovallasta piittaamatta!

Niin juuri! Ja sitten aikuisena ko. lapsi osoittaa reippaasti valtiovallalle, että hänhän ei töissä käy saati opiskele, verojen maksaminen on yksilön rajojen törkeää rikkomista jne. 

Toisin sanoen "uskallus olla oma itsensä" ja "omatoimisuus" ei ole rusinoiden nyppimistä pullasta ja yhteisten sääntöjen noudattamatta jättämistä, koska ne juuri nyt eivät satu yksilöä niinku nappaamaan, vaan se on vain laiskuutta ja itsekkyyttä.

Aivan. Uskallus on sitä, että ymmärtää ja päättää itse mikä on tärkeää ja panostaa siihen. Koululiikunnalla ja sen hyvällä arvosanalla ei tee elämässä mitään, korkeintaan keskiarvoon vähän vaikuttaa.

Meillä liikunnanope poisti tunnilta, jos ei ollut liikuntavaatteita. Ne piti joko käydä hakemassa, jos asui lähellä, tai muuten oli luvaton poissaolo.

Kyllä vaan liikunta on osa kasvavan nuoren elämää, se kuuluu ihan kehityksen ylläpitoon, niin fyysiseen kuin psyykkiseen.

Ihme lapamatoja. ei ole ihme että nykybuoriso on mitä on, kun tässäkin ketjussa puolet on sitä mieltä, että jo 12v saa päättää miten pukeutuu koulun liikuntatunnille, normeista ja hyvistä tavoista viis!