Ulkomailla asuvan lapsen synttärit? Ei kavereita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani perhe muutti Suomeen, kun lapsi oli 4 vuotias. Lapsi ei osannut suomea. Kun lapsi oli ollut pari kuukautta puolipäivähoidossa, puhui jo ihan hyvin suomea.

Hieno juttu. Kai tuo lapsi on vain saatanan tyhmä.

Ap

Varmaan sinulta älynsä perinyt, kun et aikaisemmin asiaan ole ymmärtänyt alkaa puuttumaan.

Asiaan on puututtu aikoja sitten. Et sinäkään kyllä älyllä loista, kun luetunymmärtäminen ja oikeinkirjoitus on tuota luokkaa. 4-vuotiaani ei ehkä vielä puhu vierasta kieltä, mutta sinäpä et vanhana akkanakaan osaa  kirjoittaa edes omaa äidinkieltäsi.

ap

Älä nyt vedä vesimeloonia liian syvälle nokkaan, itse haukut lastasi tyhmäksi. Hyvän äidin merkki.

Olipa oikein originaalisti kirjoitettu. Suosittelisin sinullekin ihan vaikkapa kirjallisuuteen tutustumista. Ehkäpä osaisit sitten käyttää hieman vaihtelevampaa kieltä, ja plussana saattaisit oppia myös oikeinkirjoitusta. 

Ap

Apua saa hakea kyllä itselleenkin. Teillä voi molemmilla olla joku aspergertyyppinen vaiva. Jos tämä on totta, pidä ne päiväkotilaisten synttärit. Jos tämä on joku surkea provo, älä jaksa enää.

On kyllä varsinainen keittiöpsykologi taas vauhdissa. :D Vai että oikein asperger... Ihan muutaman viestin perusteella nyt sitten diagnoosit niin äidille kuin lapsellekin! Ja mikähän koulutus ja tutkinto sinulla on, saanen kysyä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, etta ap:lla on vahan painavampia ongelmia kuin yhdet synttarijuhlat... Huh huh.

Samaa mieltä, ei ihan tasapainoiselta vaikuta.

Sanoo perähikiän mamma, jolla ei varmasti ole päivääkään kokemusta ulkomailla asumisesta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, etta ap:lla on vahan painavampia ongelmia kuin yhdet synttarijuhlat... Huh huh.

Samaa mieltä, ei ihan tasapainoiselta vaikuta.

Sanoo perähikiän mamma, jolla ei varmasti ole päivääkään kokemusta ulkomailla asumisesta?

Ap

No älä viitsi, minä olen asunut monessa maassa, ja nytkin asun Euroopan ulkopuolella. Ja kyllä se nyt vaan on niin, että juttusi kuulostavat todella oudoilta. Niin oudoilta, että epäilen provoa. Tottakai sinun on niitä päiväkotikavereita kutsuttava, ei tässä ole muuta kuin päivänselvä ratkaisu. Ja naapuruston lapsia, tuttavaperheiden lapsia jne.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kutsut ne kaverit synttäreille. Euroopassa ja Ameriikassa asuneena voin todeta, että usein lapset saavat kavereita nimenomaan vanhempien kautta. Kaveruuksia tehdään. Suomessa ehkä enemmänkin odotellaan, että ketkä lapset tulee toimeen keskenään. Muualla lapsi saa kavereita siksi, että vanhemmat kyläilevät keskenään. Eli nyt aktivoidut itse.

Ongelmana on nimenomaan se, ettei niitä kavereita oikein ole. Päiväkodissa muut lapset eristävät lapseni leikistä juurikin siksi kun ei osaa puhua kunnolla asuinmaamme kieltä. Leikkii päiväkodissa pitkälti yksinään. Surettaa lapsen puolesta, koska hän kyllä ymmärtää kaiken, mutta ei osaa vielä ilmaista itseään verbaalisesti. Mistään pahemmasta kehityshäiriöstä tuskin on kuitenkaan kyse, koska osaa siis suomea.

Ap

Hei ap, meillä on sama juttu synttärien kanssa. vasta kun lapset ovat aloittaneet koulun niin on voitu pitää ns.kaverisynttäreitä. Meillä ei ole ketään sukulaisia täällä, kavereita vain vähän (aikuisia siis) ja lapset ovat olleet perhepäivähoidossa joten sieltäkään ei ole kavereita paljon kutsuttavaksi. Meidän lapset eivät ole pienempinä kaivanneetkaan suurempia juhlia, kun sitä on aina juhlittu perheen kesken niin he eivät odotakaan muuta eikä pettymystä ole tullut. Ollaan vaan oltu kotona, ostettu lahja ja kakku ja lapsi on ollut tyytyväinen. Joskus ollaan menty esim. elokuviin ja sisäleikkipuistoon ym. ja se on ollut kivaa ekstraa.

Ei kannata ottaa itse kauheita paineita siitä että pitää olla isot juhlat, yleensä lapset on tyytyväisiä vähäänkin kun saavat olla päivän keskipisteenä.

perheen kesken lapselle mieluisaan paikkaan  huvipuistoreissu, sirkus,  sisäleikkipuisto tmv, sit syömään lapsen lempiruokaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kutsut ne kaverit synttäreille. Euroopassa ja Ameriikassa asuneena voin todeta, että usein lapset saavat kavereita nimenomaan vanhempien kautta. Kaveruuksia tehdään. Suomessa ehkä enemmänkin odotellaan, että ketkä lapset tulee toimeen keskenään. Muualla lapsi saa kavereita siksi, että vanhemmat kyläilevät keskenään. Eli nyt aktivoidut itse.

Ongelmana on nimenomaan se, ettei niitä kavereita oikein ole. Päiväkodissa muut lapset eristävät lapseni leikistä juurikin siksi kun ei osaa puhua kunnolla asuinmaamme kieltä. Leikkii päiväkodissa pitkälti yksinään. Surettaa lapsen puolesta, koska hän kyllä ymmärtää kaiken, mutta ei osaa vielä ilmaista itseään verbaalisesti. Mistään pahemmasta kehityshäiriöstä tuskin on kuitenkaan kyse, koska osaa siis suomea.

Ap

Kyse on 4v lapsesta, tuossa iässä kieli ei ole niin oleellinen osa leikkiä, että lapset sen takia eristäisivät. Oman kokemukseni mukaan ei kyllä isompiakaan. Tiedän yläkoululaisia mutisteja, jotka otetaan mukaan, ja ulkomaille muuttaneita eri ikäisiä, ja kaverit löytyvät yleensä ennen kielitaitoa. Tottakai vanhemman tehtävä on tapaamisia järjestää, se on selvä. Siksi ne kaverit nyt vaan on kutsuttava, lapsen takia.

En kyllä ymmärrä mikä ongelma voi olla, jos lapsi oppii yhden kielen, mutta ei toista. Tunnen valtavasti ulkosuomalaisia ja muita ulkomailla asuvia lapsia, ja ongelma on AINA niinpäin, että jos jompi kumpi kieli jää taka-alalle, se on se lapsen äidinkieli, jonka säilymiseksi on tehtävä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, etta ap:lla on vahan painavampia ongelmia kuin yhdet synttarijuhlat... Huh huh.

Samaa mieltä, ei ihan tasapainoiselta vaikuta.

Sanoo perähikiän mamma, jolla ei varmasti ole päivääkään kokemusta ulkomailla asumisesta?

Ap

No älä viitsi, minä olen asunut monessa maassa, ja nytkin asun Euroopan ulkopuolella. Ja kyllä se nyt vaan on niin, että juttusi kuulostavat todella oudoilta. Niin oudoilta, että epäilen provoa. Tottakai sinun on niitä päiväkotikavereita kutsuttava, ei tässä ole muuta kuin päivänselvä ratkaisu. Ja naapuruston lapsia, tuttavaperheiden lapsia jne.

No, niinpä tietysti. Eiköhän provoilua ole pikemminkin aloittajan ja lapsen haukkuminen aspergereiksi jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, etta ap:lla on vahan painavampia ongelmia kuin yhdet synttarijuhlat... Huh huh.

Samaa mieltä, ei ihan tasapainoiselta vaikuta.

Sanoo perähikiän mamma, jolla ei varmasti ole päivääkään kokemusta ulkomailla asumisesta?

Ap

No älä viitsi, minä olen asunut monessa maassa, ja nytkin asun Euroopan ulkopuolella. Ja kyllä se nyt vaan on niin, että juttusi kuulostavat todella oudoilta. Niin oudoilta, että epäilen provoa. Tottakai sinun on niitä päiväkotikavereita kutsuttava, ei tässä ole muuta kuin päivänselvä ratkaisu. Ja naapuruston lapsia, tuttavaperheiden lapsia jne.

No, niinpä tietysti. Eiköhän provoilua ole pikemminkin aloittajan ja lapsen haukkuminen aspergereiksi jne.

Ap

Sinä aloitit itse toisten vastaajien haukkumisen. Minusta muuten aspergerista puhumisen väittäminen on haukkumiseksi on melko outoa käytöstä, pidätkö itseäsi jotenkin asperger-ihmisten yläpuolella olevana?

Ja kyllä joku sosiaalinen ongelma tilanteessa on, jos lapsi, joka on kykenevä oppimaan puhetta, ei useammankaan vuoden jälkeen opi ympäristönsä kieltä. Oppimisen vaikeus se ei voi olla, kielen oppiminen lapsella ei erittele sitä, mitä kieltä puhutaan. Lapsi ei opettele kahta erillistä kieltä, vaan hän oppii kommunikoimaan ympäristönsä kanssa. Nyt lapsesi jostain syystä haluaa kommunikoida vain kotona. Sinulla on myös selvää haluttomuutta kutsua päiväkotikavereita kotiisi, joten samaa haluttomuutta tuntuu olevan myös sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kutsut ne kaverit synttäreille. Euroopassa ja Ameriikassa asuneena voin todeta, että usein lapset saavat kavereita nimenomaan vanhempien kautta. Kaveruuksia tehdään. Suomessa ehkä enemmänkin odotellaan, että ketkä lapset tulee toimeen keskenään. Muualla lapsi saa kavereita siksi, että vanhemmat kyläilevät keskenään. Eli nyt aktivoidut itse.

Ongelmana on nimenomaan se, ettei niitä kavereita oikein ole. Päiväkodissa muut lapset eristävät lapseni leikistä juurikin siksi kun ei osaa puhua kunnolla asuinmaamme kieltä. Leikkii päiväkodissa pitkälti yksinään. Surettaa lapsen puolesta, koska hän kyllä ymmärtää kaiken, mutta ei osaa vielä ilmaista itseään verbaalisesti. Mistään pahemmasta kehityshäiriöstä tuskin on kuitenkaan kyse, koska osaa siis suomea.

Ap

Kyse on 4v lapsesta, tuossa iässä kieli ei ole niin oleellinen osa leikkiä, että lapset sen takia eristäisivät. Oman kokemukseni mukaan ei kyllä isompiakaan. Tiedän yläkoululaisia mutisteja, jotka otetaan mukaan, ja ulkomaille muuttaneita eri ikäisiä, ja kaverit löytyvät yleensä ennen kielitaitoa. Tottakai vanhemman tehtävä on tapaamisia järjestää, se on selvä. Siksi ne kaverit nyt vaan on kutsuttava, lapsen takia.

En kyllä ymmärrä mikä ongelma voi olla, jos lapsi oppii yhden kielen, mutta ei toista. Tunnen valtavasti ulkosuomalaisia ja muita ulkomailla asuvia lapsia, ja ongelma on AINA niinpäin, että jos jompi kumpi kieli jää taka-alalle, se on se lapsen äidinkieli, jonka säilymiseksi on tehtävä töitä.

Juuri puhuin yhden työkaverin kanssa. Työkaverin lapsella ihan sama ongelma kuin minunkin lapsellani, mutta erotuksena, että on jopa kaksi vuotta vanhempi ja aloittanut juuri koulun osaamatta kieltä kunnolla. Lapsi on käynyt paikallisessa päiväkodissa 1-vuotiaasta saakka. En tiedä kuinka yleistä tai harvinaista tämä on, mutta eipä tarvinnut kaukaa esimerkkiä hakea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Asumme ulkomailla, olemme asuneet jo vuosia. Molemmat lapsemmekin ovat syntyneet täällä. Lapsella tulossa 4-vuotissynttärit, mutta kavereita hänellä ei päiväkodissa vielä oikein ole, koska ei osaa vielä puhua kieltä kunnolla. Kutsuimme isovanhemmat synttäreille, mutta heilläpä oli kaikilla parempaa tekemistä, niin kuin aina. Jotenkin surullinen olo, että ollaan sitten taas vain perheen kesken. Onko kukaan muu samassa tilanteessa? Mitä kivaa sitä keksisi?

Onhan ne kaverit tärkeitä, mutta jos oikein kivaa keksii perheen kanssa niin varmasti ikimuistoisempi synttäri. Jos ei lasta harmita se ettei ole vielä juurikaan kavereita, en uskoisi tässä olevan sen suurempaa ongelmaa. Tehkää jotain mistä lapsi tykkää erityisesti!

En lukenut kaikkea mutta onpa mennyt riitelyksi. Kurja ketju, ikävää ap:lle.

Mä varmaan tuossa tilanteessa yrittäisin kuitenkin kutsua joitakin päiväkotikavereita (vaikka kaikki vallankin jos epäilys, että moni ei pääse). Kutsuisin niin, että vahnemmakin voisivat tulla mukaan.

Tai sitten jos teillä suinkin on jotain tuttavaperheitä tai ystäviä niin kutsuisin heitä. Voisin myös käydä kutsumassa joitakin naapureita jos on yhtään samanikäisiä lapsia (synttärisankarin tai toisen lapsesi kanssa). Lapsi nyt tuskin välttämättä ihan hirveitä ei osaa synttäreiltäään vielä tuossa iässä odottaa mutta itse tykkään juhlista niin mä teksin noin kun olen kuvannut.

Missä maassa asut ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kutsut ne kaverit synttäreille. Euroopassa ja Ameriikassa asuneena voin todeta, että usein lapset saavat kavereita nimenomaan vanhempien kautta. Kaveruuksia tehdään. Suomessa ehkä enemmänkin odotellaan, että ketkä lapset tulee toimeen keskenään. Muualla lapsi saa kavereita siksi, että vanhemmat kyläilevät keskenään. Eli nyt aktivoidut itse.

Ongelmana on nimenomaan se, ettei niitä kavereita oikein ole. Päiväkodissa muut lapset eristävät lapseni leikistä juurikin siksi kun ei osaa puhua kunnolla asuinmaamme kieltä. Leikkii päiväkodissa pitkälti yksinään. Surettaa lapsen puolesta, koska hän kyllä ymmärtää kaiken, mutta ei osaa vielä ilmaista itseään verbaalisesti. Mistään pahemmasta kehityshäiriöstä tuskin on kuitenkaan kyse, koska osaa siis suomea.

Ap

Kyse on 4v lapsesta, tuossa iässä kieli ei ole niin oleellinen osa leikkiä, että lapset sen takia eristäisivät. Oman kokemukseni mukaan ei kyllä isompiakaan. Tiedän yläkoululaisia mutisteja, jotka otetaan mukaan, ja ulkomaille muuttaneita eri ikäisiä, ja kaverit löytyvät yleensä ennen kielitaitoa. Tottakai vanhemman tehtävä on tapaamisia järjestää, se on selvä. Siksi ne kaverit nyt vaan on kutsuttava, lapsen takia.

En kyllä ymmärrä mikä ongelma voi olla, jos lapsi oppii yhden kielen, mutta ei toista. Tunnen valtavasti ulkosuomalaisia ja muita ulkomailla asuvia lapsia, ja ongelma on AINA niinpäin, että jos jompi kumpi kieli jää taka-alalle, se on se lapsen äidinkieli, jonka säilymiseksi on tehtävä töitä.

Juuri puhuin yhden työkaverin kanssa. Työkaverin lapsella ihan sama ongelma kuin minunkin lapsellani, mutta erotuksena, että on jopa kaksi vuotta vanhempi ja aloittanut juuri koulun osaamatta kieltä kunnolla. Lapsi on käynyt paikallisessa päiväkodissa 1-vuotiaasta saakka. En tiedä kuinka yleistä tai harvinaista tämä on, mutta eipä tarvinnut kaukaa esimerkkiä hakea.

Ap

Nyt en enää pysty uskomaan tähän ollenkaan. Kaksi suomalaislasta samassa yhteisössä vuosia paikallisessa päiväkodissa oppimatta puhumaan paikallista kieltä? En vaan usko. Tiedän lapsia, jotka vaihtavan hoitajan kanssa mongoliaan tai espanjaan, tai puhuvat sujuvasti mikä nyt sitten paikallinen kieli onkaan, mutta tuo on hyvin poikkeuksellista.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkea mutta onpa mennyt riitelyksi. Kurja ketju, ikävää ap:lle.

Mä varmaan tuossa tilanteessa yrittäisin kuitenkin kutsua joitakin päiväkotikavereita (vaikka kaikki vallankin jos epäilys, että moni ei pääse). Kutsuisin niin, että vahnemmakin voisivat tulla mukaan.

Tai sitten jos teillä suinkin on jotain tuttavaperheitä tai ystäviä niin kutsuisin heitä. Voisin myös käydä kutsumassa joitakin naapureita jos on yhtään samanikäisiä lapsia (synttärisankarin tai toisen lapsesi kanssa). Lapsi nyt tuskin välttämättä ihan hirveitä ei osaa synttäreiltäään vielä tuossa iässä odottaa mutta itse tykkään juhlista niin mä teksin noin kun olen kuvannut.

Ap itse pahin riitelijä vaikuttaa olevan vastauksista päätellen.

Noooh...?

Soh soh!

Kamala ketju. Lukekaa uudelleen nuo viestinne. Te hyökkäsitte ap:n kimppuun vain siksi ettei hän heti maininnut että kyseessä erityislapsi. Nimittelette ja haukutte, silti hän vastaa aivan asiallisesti takaisin.

Kielenkehitys on todella yksilöllistä kun opeteltavana on useampi kieli. Todella usein puheen kehitys on hitaampaa kuin yhden kielen kanssa. Sitten on vielä mahdollista että on vain ujo tai mutisti, mikä ei tee lapsesta (tai vanhemmasta) tyhmää.Olette törkeitä. Lukekaa nuo omat juttunne.

Ap, kutsu muutama lapsi päiväkodista, ehkä synttärit auttavat ystävyyden kehittymisessä. Vaikka kaikki samana vuonna syntyneet tutöt tai pojat. Siten ei tule hirveä lauma, niin että lapsesi jää vain sivusta katsojaksi.

Mikä on näin erikoinen kieli mitä lapsi ei opi?

Selektiivinen mutismi? Lapsi päättänyt olla puhumatta tuolla toisella kielellä, vaikka varmasti osaisi.