Työttömän päivä
Heräsin n. klo 8.
Join kahvia ja kävin läpi uutistarjonnan, iltalehti, ilta-sanomat, YLE:n verkkotarjonnan. Telkkari ei ole koskaan aamuisin päällä. Kävin ulkona korjaamassa loput kesäkurpitsat pois. Yhden raastin ja teen chilillä vahvistettua keittoa. Ei sillä energialla ojaa kaiveta.
Yhden cheyenne-chilin otin avoterassilta ja tuin oksia ja ehkä tuon sisälle kypsyttämään ja kasvattamaan loput podit. Myös kävin kasvarissa ja tomaatit edelleen pikku hiljaa kypsyy. Kun tomsku alkaa punertaa niin tuon sisälle kypsymään kun en kasvaria ala lämmittämään.
Tässä tämä päivä menee netin äärellä kuten muutkin päivät. Ehkä teen viimeiset suolakurkut tänään.
En voi sanoa että olisi kivaa:(
Kommentit (81)
Kyllä minä alan olemaan töiden takia syrjäytynyt
Ei ehdi ikinä nähdä muitakuin työkavereita
Heräsin kello 9 valvottuani 3: n. Lorvin sängyssä 10 asti. Söin puolikkaan pullan ja teetä. Päästin koiran pihalle. Sitten lähdin koira kyydissä autolla kirpparille mistä ostin kengät. Koiran kanssa sen jälkeen lenkille. Lenkin jälkeen söin puolikkaan paninin ja koiralla myös ruokaa. Koira jäi torkkumaan sisälle ja itse menin vielä pienen lenkin. Sen jälkeen siivosin varastoa. Nyt olen netissä ja mietin, että pitäisi olla kyllä vielä ulkona kun niin kaunis ilma. Myöhemmin taas koira pihaan ja sitten lenkki. Ruokahalu on kyllä ihan mennyt. Eilenkään en syönyt oikein mitään. Ja tylsää on sitä en kiellä. Nytkin olisi kiva ajella jonkun kanssa autolla ja nauttia kivasta illasta. Elämä on liian tavanomaista.
Mihin työtä tarvitsee, paitsi rahan saamiseksi? Eihän maailmassa voi olla niin, että jos ei ole työtä, ei voi olla onnellinen. Jotkut sanoo, että ilman työtä on tylsää. No miksi jos tuntee tylsyyttä, niin ei voi olla vain sen tylsyyden kanssa. Itsellä on usein ollut tylsän tuntuista ja pakenen nettiin, jotta ei olisi tylsää. (se tylsyyskin johtuu usein masennuksesta minulla). Mutta mietin jo niinkin, että lopetan koko netin käytön, paitsi välttämättömien aisoiden osalta, koska netti vasta tylsistyttääkin ihmiset. Netti ei ole ihmisen psyykelle hyväksi. Olen vakuuttunut siitä. Opettelen olemaan tylsyyden kanssa. Ei maailma voi olla sellainen, ettei ihminen voisi olla tunteiden kanssa. Se on absurdi ajatuksena, että tunteita olis tarkoitus päästä pakoon tai poistaa ne.
- Herätys klo kukonlaulu
- Aamupalaksi vati puuroa ja kahvinkorviketta
- pari tuntia risusavottaa kunnanjohtajan metsässä
- pyöräreissu kylälle, jossa koputtelua suljetun Kelan ovella ja leipäpussin haku kirkon köyhäinavusta
- iltapäiväksi marja- ja sienimetsään
- työpaikkahakemusten kirjoitus ja lähetys
- päivälliseksi mustikoita ja kunnanjohtajan metsästä varastettuja käpyjä
- illaksi menen ravunsyötiksi joelle
Tulevaisuudessa 10 v. tästä eteenpäin jo puolet ihmisistä on ilman tointa, kun tekoäly tulee. Lääkäritkin menettävät vähitellen etuoikeutetun asemansa täystyöllisyyksineen. Mites sitten vietetään aikaa?
Kun itse olin työtön, päiväni meni näin:
Klo 10-12 heräsin ja aamupala, rauhallista oleilua, Raamatunlukua, rukousta, laulua
14.00 Salille, uimaan tai jumppaan
16.00 Syömään kotiin
18.00 Menin johonkin hengelliseen tilaisuuteen, asun Helsingissä, joten tarjontaa on.
21-23 kotiin. Iltapala. Oleilua, katsoin vaikka elokuvan.
00-01. Nukkumaan
Näin perusarki. Elin siihen aikaan todella rikasta ja onnellista hengellistä elämää. Lisäksi laihdutin 20 kiloa ja lopetin tupakanpolton. Pääsin irti masennuslääkkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä on niin tylsää? Itse nautin vapaa-ajan paljoudesta. Ei ole kiire minnekkään ja saa keskittyä ihan mihin vaan haluaa. Melkein vuoden olen kotona hillunu ja töihin en kaipaa yhtään.
Kyllä minullakin oli oikein mukavaa se ensimmäinen vuosi, mutta kun kaksi vuotta alkoi tulemaan täyteen, niin ne omat jutut oli aika puhki kaluttuja. Tottakai pystyy aina opetellaan uutta ja kehittämään itseään, mutta kaikki tuo alkaa tuntumaan jotenkin merkityksettömältä, kuten ylipäänsä koko elämä. Ehkä tilanne olisi eri jos olisi paljon sosiaalisia kontakteja, mutta itselläni on kavereita aika vähän ja näen nykyään heitä aika harvoin, koska heillä on omat kiireensä ja perheensä. Siten työelämä on aika suuri osa omaa sosiaalista kanssakäymistäni. Olen tottunut siihen, että päivällä jutellaan ihmisille ja sitten illala saa rentoutua kotona. Kun ei ole sitä päivän menoa, niin illan rentoutuminen ei tunnu juuri miltään. Samoin viikonloppu on aika merkityksetön asia mitä nyt kesäisin on silloin enemmän tapahtumia.
Kesällä en töihin kaipaisi varmaan edes kymmenen vuoden työttömyyden jälkeen, mutta syksy, talvi ja kevät ovat pidemmän päälle aika raskaita yksin istuttavia, vaikka tosiaan tekemistä keksinkin itselleni ja opettelin kokkaamaan uusia ruokia, soittamaan uutta soitinta, luin matematiikkaa ja fysiikkaa, kohotin kuntoani aika merkittävästi jne.
Ikävää on myös se, että ihmisiä tavatessaan joutuu vaihtamaan kuulumisia ja silloin pitää kertoa omasta työttömyydestä ja käydä taas ne samat keskustelut, joita olin jo kurkkuani myöten täynnä. Onhan ihmisillä sinua kohtaan myös ihan eri arvostus jos olet työelämässä tai opiskelemassa verrattuna siihen, että olet ollut työttömänä jo useamman vuoden. Lyhyt työttömyys ei toki haittaa, mutta jos se on muuttumassa elämäntavaksi, niin negatiivista reaktiota alkaa tulemaan jopa joiltakin kavereiltakin.
hajottaa kirjoitti:
Aamu alkoi seitsemältä. Kuppi kahvia ja läppäri auki. Ensimmäiseksi tsekkaan te-toimiston sivut, seuraavaksi avaan duunitorin ja selaan löytyykö sieltä töitä johon työkokemuksen puutteeni riittäisi. Löydän muutaman kiinnostavan paikan, joihin kirjoitan lyhyet mutta ytimekkäät hakemukset. Tämän jälkeen herättelen lapset, avustan vaatteet päälle ja annan aamiaista; pienempi haluaa sämpylän juustolla ja isompi pyytää saada kaurapuuroa mehukeiton kanssa.
Kun ipanoilla on vatsat täynnä juon toista kupillista kahvia samalla kun avustan heille ulkovaatteita päälle. Tsekkaan äkkiä sähköpostin, vaikka harvoin näin aikaisin kuuluu työpaikoista vastauksia, yleensä se menee puolen päivän paikkeille. Kello on yhdeksän kun ilmestynee päiväkodin pihaan, lapsille yläfemmat ja jatkan matkaani kelaan, jonne käyn palauttamassa lomakkeen työttömyyspäivistäni. Käyn kaupassa, ostan parille päivälle ruoat ja yritän samalla miettiä tarvitseeko lähteä kirpputorille etsimään uutta vaatetta tulevaa työhaastattelua varten. Nopea vilkaisu pankkitilille ja vaikka kirpparilla harvemmin hirveästi rahaa palaa niin päätän etsiväni kaapin perukoilta siistit vaatteet joista en satu löytämään nyppylää.Kotona avaan uudelleen avoimet työpaikat ja yritän katsoa jos löytyisi jotain mikä onnistuisi perheelliseltä jolla työkokemusta ei löydy juurikaan. Sain äsken puhelun eräästä paikasta johon olin hakenut, mutta taas kerran työnantaja kyselee miten minulta hoituu lastenhoito ja toteaa siinä kuinka päiväkodista saattaa kantautua tauteja. Menee maku. Alan nyt laittamaan ruokaa, sen jälkeen haen lapset kotiin.
Työkokemusta minulla ei ole, sillä sain lapset keskellä opintojani ja suoritin koulutukseni loppuun viime vuoden aikana samalla huolehtien pienistä lapsista. Saan lähes jokaisesta hakemastani työpaikasta kyselyitä lapsiini liittyen(laitonta kysyä eikä ole oleellista työhön liittyen) ja missään ei olla kiinnostuneita siitä miten suoritin viime vuonna työharjoittelua VUOROTYÖSSÄ, vaikka minulla on lapsia, täysin ilman poissaoloja. Koska tukiverkko on toimiva.
Toisaalta saan kutsuja haastatteluihin, tällekin viikolle luvassa jo yksi tuleman, enkä myöskään ole ollut kuin kolme kuukautta vasta työttömänä. En kuitenkaan kykene tai pysty olemaan kotona, psyykeeni ei kestä sitä, olen siis erittäin aktiivinen työnhakija, mutta olen silti jo ehtinyt huomata miten työmaailmassa syrjitään toisia hakijoita.
VMP! Jos oikeasti käytät noin paljon aikaa työnhakuun, niin olisit jo töissä. Todellisuudessa esittelet tässä jotain ihanneminää, joka "suorittaa" työnhakua vain siksi, että se näyttää muiden silmissä oikealta?
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa 10 v. tästä eteenpäin jo puolet ihmisistä on ilman tointa, kun tekoäly tulee. Lääkäritkin menettävät vähitellen etuoikeutetun asemansa täystyöllisyyksineen. Mites sitten vietetään aikaa?
Pidot paranee kun tulee lääkärit remmiin mukaan. Naislääkärit saa tutkia vehkeitäni. Tehdään siitä semmoinen projekti. Vaikka tuskin Eu- rahaa saadaan.
Tänään heräsin yhdeksän jälkeen. Istahdin koneelle aamukahvin kanssa. Sain sähköpostin, jossa kerrottiin hakemaani työpaikkaan valittujen nimet. En ollut joukossa. Itkin niin kauan, että päätäni särkee edelleen. En kehdannut mennä turvonneiden silmien kanssa edes postilaatikolle. Mulle on myös tulossa varmaan hiivatulehdus, mutta työmarkkinatuki on jo mennyt, joten en saa haettua mitään lääkettä.
Istun nälissäni sohvalla, koska en jaksa kokata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä on niin tylsää? Itse nautin vapaa-ajan paljoudesta. Ei ole kiire minnekkään ja saa keskittyä ihan mihin vaan haluaa. Melkein vuoden olen kotona hillunu ja töihin en kaipaa yhtään.
Kyllä minullakin oli oikein mukavaa se ensimmäinen vuosi, mutta kun kaksi vuotta alkoi tulemaan täyteen, niin ne omat jutut oli aika puhki kaluttuja. Tottakai pystyy aina opetellaan uutta ja kehittämään itseään, mutta kaikki tuo alkaa tuntumaan jotenkin merkityksettömältä, kuten ylipäänsä koko elämä. Ehkä tilanne olisi eri jos olisi paljon sosiaalisia kontakteja, mutta itselläni on kavereita aika vähän ja näen nykyään heitä aika harvoin, koska heillä on omat kiireensä ja perheensä. Siten työelämä on aika suuri osa omaa sosiaalista kanssakäymistäni. Olen tottunut siihen, että päivällä jutellaan ihmisille ja sitten illala saa rentoutua kotona. Kun ei ole sitä päivän menoa, niin illan rentoutuminen ei tunnu juuri miltään. Samoin viikonloppu on aika merkityksetön asia mitä nyt kesäisin on silloin enemmän tapahtumia.
Kesällä en töihin kaipaisi varmaan edes kymmenen vuoden työttömyyden jälkeen, mutta syksy, talvi ja kevät ovat pidemmän päälle aika raskaita yksin istuttavia, vaikka tosiaan tekemistä keksinkin itselleni ja opettelin kokkaamaan uusia ruokia, soittamaan uutta soitinta, luin matematiikkaa ja fysiikkaa, kohotin kuntoani aika merkittävästi jne.
Ikävää on myös se, että ihmisiä tavatessaan joutuu vaihtamaan kuulumisia ja silloin pitää kertoa omasta työttömyydestä ja käydä taas ne samat keskustelut, joita olin jo kurkkuani myöten täynnä. Onhan ihmisillä sinua kohtaan myös ihan eri arvostus jos olet työelämässä tai opiskelemassa verrattuna siihen, että olet ollut työttömänä jo useamman vuoden. Lyhyt työttömyys ei toki haittaa, mutta jos se on muuttumassa elämäntavaksi, niin negatiivista reaktiota alkaa tulemaan jopa joiltakin kavereiltakin.
Niin samat kokemukset ja ajatukset. Yritän uskoa siihen, että olen ihmisenä yhtä arvokas kuin työssäkäyvä, mutta vaikeaa se on. Työttömyys johtaa vähitellen häpeään, eristäytymiseen, masennukseen, sairastumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä on niin tylsää? Itse nautin vapaa-ajan paljoudesta. Ei ole kiire minnekkään ja saa keskittyä ihan mihin vaan haluaa. Melkein vuoden olen kotona hillunu ja töihin en kaipaa yhtään.
En pysty nauttimaan työttömyydestä ulkoisten paineiden vuoksi. Työttömät leimataan niin turhiksi. Miten pääsit siitä ajattelusta eroon, tai oliko sinulla sitä ollenkaan?
T: 11 vuotta työttömänä ja jatkuvasti kurjana
Katsoin vähän aikaa telkkaria. Kävin taluttamassa äidin bussiin ja kävin Ikeassa. Tein pienen kävelyn lähipuistoon. Siivosin kämpän ja lajittelin roskat. Keräsin muutaman omenan pihalta. Tarkistin sähköpostin josko olisin saanut kutsun työhaastatteluun; en ollut saanut. Tein taas uuden hakemuksen.
Aamulla join kahvia ja jonkinlaisen terveys -smoothien, päivälliseksi söin viime viikon jämiä ja itse leivottua rahkapullaa. Nyt varmaan katson jonkun leffan ja syön sipsiä.
Aamulla ylös seitsemältä, pyykit koneesta, likaiset tilalle. Tiskikoneesta puhtaat kaappiin, likaiset koneeseen. Kahvit ja puurot valmistumaan, lapset hereille. Aamupalan jälkeen lapset kouluun. Siivoan aamun sotkut. Kahvia ja nettiä. Katson avoimet työpaikat läpi, luen sähköpostit ja kirjoitan pari vastausta. Hieron miehen hartioita. Teen ruuan ja syödään. Juodaan kahvit ja mies lähtee töihin.
Puhelen sukulaisen kanssa, haen pienimmän koulusta. Laitan välipalaa ja lapsi tekee pienen läksynsä. Vien kaverille leikkimään, menen juoksemaan. Loput lapset tulleet koulusta, autan läksyissä, käyn suihkussa, haen pienimmän, käyn kaupassa, teen ruokaa. Siivoan jäljet.
Lapset tappelevat pelikoneesta ja laitan koko koneen pois. Tehdään palapeliä lasten kanssa. Laitan huomiset eväät lapsille valmiiksi. Katson hetken telkkaria ja nyt ajattelin huutaa lapset sisälle ja aletaan iltapuuhiin.
Huomenna suunnilleen samaa. Mä Haluan Töihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin klo 6.30. käyttämään koiran ja keittämään puuron. Klo 7.00. herätin lapset, aamupalaa, pesut, aamutoimia. Klo 7.30. Starttasin auton ja ajoin 30min koululle. N. Klo 8.30. Olin takaisin kotona, ehdin tehdä puoli tuntia pyykki- ja tiskihuoltoa ennen kuin koululta soitettiin että yhdellä lapsista on kuumetta. 30min sinne ja 30min takaisin. Koiran lenkitystä tunti, makaronilaatikon teko. Nyt lösähdin eka kertaa p*rseelleni koko päivänä. 30min päästä lähden hakemaan loput lapset koulusta, käymme tullessa
kaupassa, iltaruokaa, yhdet harkat tänään illalla (kestää tunnin, lenkitän koiraa sen ajan) ja pitkä lista odottavia kotitöitä esim. ikkunat yhä pesemättä tältä kesältä ja lakanat pitäisi vaihtaa, perkata kaappeja kirppikselle. On tosi helppoo joo.... Kahtenä päivänä viikosta käyn aamut töissä, siivoan saadakseni sen 300€/kk kasaan työkkärirahan päälle. Oon ihan väsynyt ja stressaantunut koko ajan, eniten siitä kun rahat loppu koko ajan.Miksi tätä on miinustettu? Senkö vuoksi, että äiti siivoaa vain saadakseen kursituksi kokoon tuon 300€/kk kasaan työkkärirahan päälle? Vastaajalle tiedoksi, että rahan puolesta voi tehdä enemmänkin. Tiesithän, että voit tehdä töitä se 300, joka on verotonta tai 500, jolloin veroa maksetaan satasesta? Jos sinulla on rahallisesti tiukkaa älä ole lastesi hovikuskina. Eikö lapsillasi ole koulukyyditystä?
Lapseni ovat steinerkoulussa ja yksi jo lukiossa siinä lähellä joten vien koko lössin kerralla. Bussilla menisi tuhottoman kauan / kallista kun lapsia monta. 2 kertaa viikossa jään itse samalla sinne päähän siivoamaan joten ajaisin matkan joka tapauksessa. Tämä järjestely tehtiin kun minulla ja miehelläni oli vakituinen työpaikka ihan tosi lähellä koulua. Ne ajat on muisto vaan, niin mies kuin työkin. En halunnut viedä heiltä vielä kouluakin joka on ihanan pieni ja rakas heille.
Huom. Emme asu missään maalla vaan suuren kaupungin rupuisimmassa ja kalseimmassa betonilähiössä, minulla on koko ajan vetämässä paperit parempaa asuntoa varten joka olisi lähempänä. Muutkin haluaa isossa kaupungista asunnon, jännä juttu. Me jonotetaan kolmiota, ilmeisesti ne on vaikein saada? Tosin ei mulla varmaan ole varaa vuokraan. VMP tää elämä taas.
Kyllä olen tietoinen että VOISIN tehdä töitä enemmän mutta sain vain nuo vähäiset tunnit kursittua kasaan. Harkitsen toisen siivoustyön ottoa tähän rinnalle mutta olen niin poikki koko ajan etten jaksa. Anteeksi. Olen paska ihminen.
-väsynyt työtön äiti, ehti vasta nyt vastata, pennut huutaa kuorossa iltapalaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin klo 6.30. käyttämään koiran ja keittämään puuron. Klo 7.00. herätin lapset, aamupalaa, pesut, aamutoimia. Klo 7.30. Starttasin auton ja ajoin 30min koululle. N. Klo 8.30. Olin takaisin kotona, ehdin tehdä puoli tuntia pyykki- ja tiskihuoltoa ennen kuin koululta soitettiin että yhdellä lapsista on kuumetta. 30min sinne ja 30min takaisin. Koiran lenkitystä tunti, makaronilaatikon teko. Nyt lösähdin eka kertaa p*rseelleni koko päivänä. 30min päästä lähden hakemaan loput lapset koulusta, käymme tullessa
kaupassa, iltaruokaa, yhdet harkat tänään illalla (kestää tunnin, lenkitän koiraa sen ajan) ja pitkä lista odottavia kotitöitä esim. ikkunat yhä pesemättä tältä kesältä ja lakanat pitäisi vaihtaa, perkata kaappeja kirppikselle. On tosi helppoo joo.... Kahtenä päivänä viikosta käyn aamut töissä, siivoan saadakseni sen 300€/kk kasaan työkkärirahan päälle. Oon ihan väsynyt ja stressaantunut koko ajan, eniten siitä kun rahat loppu koko ajan.Miksi tätä on miinustettu? Senkö vuoksi, että äiti siivoaa vain saadakseen kursituksi kokoon tuon 300€/kk kasaan työkkärirahan päälle? Vastaajalle tiedoksi, että rahan puolesta voi tehdä enemmänkin. Tiesithän, että voit tehdä töitä se 300, joka on verotonta tai 500, jolloin veroa maksetaan satasesta? Jos sinulla on rahallisesti tiukkaa älä ole lastesi hovikuskina. Eikö lapsillasi ole koulukyyditystä?
Lapseni ovat steinerkoulussa ja yksi jo lukiossa siinä lähellä joten vien koko lössin kerralla. Bussilla menisi tuhottoman kauan / kallista kun lapsia monta. 2 kertaa viikossa jään itse samalla sinne päähän siivoamaan joten ajaisin matkan joka tapauksessa. Tämä järjestely tehtiin kun minulla ja miehelläni oli vakituinen työpaikka ihan tosi lähellä koulua. Ne ajat on muisto vaan, niin mies kuin työkin. En halunnut viedä heiltä vielä kouluakin joka on ihanan pieni ja rakas heille.
Huom. Emme asu missään maalla vaan suuren kaupungin rupuisimmassa ja kalseimmassa betonilähiössä, minulla on koko ajan vetämässä paperit parempaa asuntoa varten joka olisi lähempänä. Muutkin haluaa isossa kaupungista asunnon, jännä juttu. Me jonotetaan kolmiota, ilmeisesti ne on vaikein saada? Tosin ei mulla varmaan ole varaa vuokraan. VMP tää elämä taas.
Kyllä olen tietoinen että VOISIN tehdä töitä enemmän mutta sain vain nuo vähäiset tunnit kursittua kasaan. Harkitsen toisen siivoustyön ottoa tähän rinnalle mutta olen niin poikki koko ajan etten jaksa. Anteeksi. Olen paska ihminen.
-väsynyt työtön äiti, ehti vasta nyt vastata, pennut huutaa kuorossa iltapalaa
Etkä ole paska ihminen, vaan vaikutat hyvältä ja huolehtivaiselta äidiltä. Voimia ja jaksamista sulle, ei ole helppoa, mutta kyllä se vielä sullakin paremmaksi muuttuu. Hyvä kun olet kuitenkin töissä kahdesti viikossa, parempihan sekin kun ei mitään.
Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että ellei ole lapsia niin on aika lailla syrjäytymisvaarassa työttömänä. Nukkuminen ja netti pääasialliset toiminnat.