Synnytysasennot ja fyysisen kunnon vaikutus synnyttämiseen

Minulla neuvolalääkäri sanoi, että huonokuntoisena en jaksaisi synnyttää. Synnytys meni yliaikaiseksi ja se piti käynnistää. Ponnistusvaihe kesti vain 9 minuuttia vaikka vauva oli viisikiloinen. Pidin sukkien varresta kiinni ja ilmeisesti osasin ponnistaa oikein, kun minulle ei tullut kasvoihin verenpurkaumia. Olin siis loppuvaiheen sängyllä puoli-istuvassa asennossa ja se toimi kohdallani hyvin.

Ehkei kannata suunnitella liikaa. Kaikki ei mene niinkuin strömsössä. Ekassa synnytyksessä himotreenasin koko raskauden, vielä synnytystä edeltävänä päivänä salilla. Synnytys meni pieleen komplikaation takia, lapsi meinasi tukehtua hengiltä, piti repiä väkivalloin ulos ja sain 4. Asteen repeämät ja kakkavaipat omaan jalkaani. Toka raskaus samalla tavalla himotreenaten ja synnytyksestä tulikin sektio. Kolmannessa sitten himotreeni loppui viikolla 25 vuodelepoon. Kohdunkaula auki ja lyhyt. Vuodelepo aiheutti sitten iskiaksen, selkäkivut, rapakunnon, nivelrikon, diabeteksen ja raskausmyrkytyksen, nestettä kertyi ja painoa tuli 25kg. Tätä en voinut itse valita, tarkoitus oli olla taas himotreenaaja, mutta olin rapakuntoinen läski jolla joka nivel huusi tuskasta ja juuri mikään synnytysasento ei kivuliaan iskiaksen kanssa onnistunut.

Tuo sanoinkuvaamaton iskias oli hirveää. Sattuu enemmän kuin synnytys ilman puudutetta, joka askeleella taju melkein lähti ja oli kuin olisi puukotettu selkään ja pakaraan. Kipulääkettä ei saanut (paracetamol ei auta) ja en voinut istua, en voinut seistä, en voinut kävellä. Pystyin vain makaamaan ja silloinkin sattui. Koitapa siinä treenata sitten :)

Googlatkaa babyspinning. Kävelyä ja kyykkyjä maltillisesti, ei mitään rääkkitreeniä. Neljä lasta oon synnyttänyt ongelmitta, viimeiset synnytykset sellaisia parin tunnin settejä. Lantionpohjakin ihan hyvässä kunnossa.

Asentoihin kannattaa suhtautua kriittisesti, tutulle tuli paha repeämä kun ponnisti ison lapsen jakkaralla, jälkikäteen puhuttiin että se jakkara oli virhe kun kätilö ei kuulemma ylettänyt tukemaan/säätelemään pään syntymistä, eppariakin ois siinä ollut hankala tehdä. Varmaan se painovoima auttaa ja väittäähän nuo ettei repeämiä tulis enempää, mutta jos kätilön/lääkärin apua haluaa tarv saada niin en mä ainakaan kuvittelis että ne pystyy jossain lattianrajassa tai vesiammeessa operoimaan yhtä hyvin kuin siinä pedillä. Kyljellään tai kontillaan ois varmaan helpompina hyvä vaihtoehto. Itse oon ponnistanut yhden kyljellään ja kolme puoli-istuvassa, ei suurta eroa.

Esikoista synnyttäessä olin aika huonokuntoinen, normaalia arkiliikuntaa vain. Synnytys kesti vähän alle 6h, ponnistusvaihekin vain 10min puoli-istuvassa asennossa. Toisen lapsen synnytys (6h, 1min ponnistus) samassa asennossa. Vaikka taapero on pitänyt hyvin vauhdissa ja tuli raskaana ollessa hölkättyä hangessa pulkkaa vetäen ja loskassa rattaita työnnellen niin missään hyvässä kunnossa en ollut tuolloinkaan. Raskautta edeltäviin mittoihini palauduin jo synnärillä, kotiutuminen kolmen päivän sisällä.

En oikein jaksa uskoa, että synnytystahti ja palautuminen olisi kunnosta kiinni, ellei tosiaan puhuta aivan rapakuntoisesta jolle sohvalta nouseminenkin on jo hurja voimien ponnistus.

Itse en pystynyt treenaamaan läheskään samalla tavalla, kuin normaalisti ja olin rapakunnossa. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, mararonsynnytyksineen kaikkineen. Rasvasin ceridal-öljyllä ja venytin alapääkalustoa viim kk ennen laskettua, googletelkaa ohjeet. Ei tullut repeymiä.

Liikuin raskauden aikana n. 3 krt viikossa jumpassa, salilla, hölkäten. Heti raskauden alussa siirryin spinningiin ja kävelylenkkeilyyn, jumppasin lähinnä kotona käsi- ja niskavenytyksin sekä jalannostoin seisoen tai kyljellään maaten sivulle. Jätin kaikki ponnistukset, taivutukset ja kierrot keskikehosta heti alkuun pois ainoastaan vatsanpohjan lihaksia treenasin esim. työpäivän aikana istuessani jännittämällä. Seksiä yhdytään asti harrastimme miehen kanssa varovasti pari kuukautta raskauden alkamisen jälkeen koska raskaus alkoi heti kun halusimme eikä vaikeuksia raskautua ollut joten uskalsimme tehdä sitä. Ilman yhdyntää harrastimme seksiä koko raskauden ajan. Pari viikkoa ennen laskettua aikaa aloitimme yhdynnät uudestaan ja vauva syntyikin reilu viikko ennen laskettua aikaa. Synnytin istuvassa asennossa, olimme aamulla harrastaneet melko kiihkeääkin seksiä orgasmiin asti, jonka arvelen käynnistäneen synnytyksen. Synnytys oli helppo istuvasta asennosta, vauvan koosta kun ei ollut mennyt yliajalle sekä luulen että tuosta aamuisesta hellästä seksituokiosta johtuen. Ei repeämiä, ei kipuja kivunlievityksestä johtuen.

Annoin vartalon varautua itsekseen. Aika huonokuntoinen olin, enkä missään nimessä timmissä kunnossa! Synnytyksessä ei ollut mitään ongelmia. Jos nyt synnyttäisin, en antaisi"sitoa" itseäni laitteilla ja pihuoilla kiinni sänkyyn makuultaan ponnistamaan.

Minä olin rapakuntoinen läskiperse ja kaikki synnytykset helppoja, alle pari tuntia 😁. Myöhemmin juoksin sitten maratonin, kun lapset oli isoja ja kyllä se paljon raskaampaa oli. Aikaakin meni enemmän

Ekassa synnytyksessä olin mielestäni hyvässä kunnossa ja treenasin lähes joka päivä, vuorotellen aerobista kuntoa ja lihaskuntoa. Päädyin kuitenkin sektioon diagnoosilla pysähtynyt synnytys. Ennen sektiota olin sekä minä että sikiö kaikenlaisissa seurantapiuhoissa ja tippaletkuissa kiinni yli vuorokauden enkä saanut esim kävellä kipujen helpottamiseksi, jotta letkut eivät irtoaisi - puhumattakaan minkään asennon valitsemisesta. Vessaankin piti ottaa saattaja mukaan, kun en yksin pystynyt vetämään kolmea eri seurantalaitetta sinne mukanani. :/ Kunto ei kuulemma vaikuttanut tilanteen kulkuun mitenkään eivätkä komplikaatiot olleet ennakoitavissa. Toipumiseen meni noin kuukausi, mikä käsittääkseni on sektiohaavan kanssa normiaika.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös olla mahdollista,että et raskauden aikana pysty liikkumaan. Ekat 3kk voi mennä rajussa pahoinvoinnissa ja loppuraskaus kovissa kivuissa/vuodelevossa, oli kunto mikä hyvänsä.

Ekat 3kk pahoinvointia...olisikin ollut. Oli koko 9kk pahoinvointia! Oksennus lensi koko raskauden ja vielä synnytyssalissakin. Ei paljoa urheilu ollut mielessäraskauden aikana, kun elämä oli selviämistaistelua päivä kerrallaan. Sairaana oksentelevana piti hoitaa vielä perhe ja työkin...pahoinvointi ei työterveydessä ollut syy sairaslomalle.