Lue keskustelun säännöt.
Synnytysasennot ja fyysisen kunnon vaikutus synnyttämiseen
11.09.2017 |
Kaksi kysymystä:
Miten olette fyysisen kunnon puolesta valmistautuneet synnytykseen? Sehän on vähän kuin maraton ja itse jos joskus raskaaksi tulen niin tarkoitus on ennen raskautta treenata kroppa kovaan kuntoon ja raskauden aikana myös mahdollisimman paljon liikuntaa. Olen aika liikunnallinen, viikossa liikun noin 10h (koirien lenkitys tunnin päivässä plus työmatkat pyörällä 3xvko reilu 10km suuntaansa). Kertokaa liikunnalliset, miten teidän synnytys on mennyt? Kiinnostaa myös teidän synnytykset, jotka olette liikkuneet vain vähän tai ei lainkaan/joilla on huono kunto.
Sitten synnytysasennot. Missä asennossa olette synnyttäneet? Itseä kiinnostaa aktiivinen synnytys ja asennot, jotka edistää synnytystä. Eli ei niinkuin leffoissa vaan painovoima hyötykäyttöön. Olen lukenut, että fysiologisesti perinteinen puoli-istuva tai makuuasento hidastaa synnytystä, pahentaa kipuja ja voi johtaa siihen ettei vauva mahdu syntymään.
Kommentit (30)
Rapakuntoisena olen synnyttänyt 4 kertaa. Ei mitään ongelmia, helposti on ponnistaminen sujunut puoli-istuvassa asennossa. Supistukset ovat olleet voimakkaita, ja "oma osuuteni" on jäänyt pieneksi. Oksitosiinia ei ole tarvittu.
Maratonisynnytyksiä minullakin on ollut, säännöllisiä supistuksia 48 tuntia. En silti usko, että huono kuntoni on vaikuttanut mihinkään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Et kuulosta kovin liikunnalliselta. Monet kuvittelevat pienen ulkoilun liikunnaksi. Tämä on myös tutkittu juttu, että raskaan liikunnan osuus on liian pieni. Miten esim. Cooper sinulla menee?
Samaa mieltä aloittajan kanssa, kyllä se synnytys ihan urheilusuorituksesta menee ja varmasti tulee vähemmän komplikaatioita, kun on hyvässä fyysisessä kunnossa. Myös synnytyksestä palautuminen on hyväkuntoisilla nopeampaa.
Synnytykseen voi vaikuttaa raskauden loppupäivinä paljon. Moni äiti hermostuksissa tai innoissaan kuuntelee eli valvoo monta päivää jokojokojoko tulee lähtö. Tai arvaa rappusissa, että tulis lähtö. Joka kiristys tai muljahdus on jokojoko eli valpaana ja täynnä energiaa...
Paljon parempi on nukkua ja levätä mahdollisemman paljon.
Ja näin viis kertaa synnyttäneen voi sanoa, että jos joutuu miettimään onko TÄÄ nyt sitä, niin ei on...
Älkää tehkö raskaudesta ja synnytyksestä suoritusta, se on ihanaa ja luonnollista aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Et kuulosta kovin liikunnalliselta. Monet kuvittelevat pienen ulkoilun liikunnaksi. Tämä on myös tutkittu juttu, että raskaan liikunnan osuus on liian pieni. Miten esim. Cooper sinulla menee?
Reilu 60km pyöräilyä viikossa kuulostaa mun korvaan ainakin tosi liikunnalliselta. O_O Saati, että saman päivän aikana pyöräilisi kerralla yli 20km. Itse käyn pari kertaa viikossa kävelylenkillä ja kerran ratsastamassa enkä minäkään mielestäni ainakaan epäliikunnallinen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"jos joutuu miettimään onko TÄÄ nyt sitä, niin ei on..."
Itse taas jouduin miettimään, onko synnytys oikeasti käynnissä vai vaan harjoittelua. Kivut siedettävät ja hiuksen ym. laitoin kuntoon ennen näytille menoa (suppareiden kesto silloin ~20h) ja seitsemän senttiä auki.
Ponnistusvaiheessa käytin vatsalihaksia ja lantionpohjaa apuna (jota olen aina jumpannut säännöllisesti). Viikko ennen synnytystä kävin kuntosalilla. Olen normaali hyötyliikkuja, pari kertaa viikossa jumppa/sali ja synnytys sujui hyvin.
En paljoa kuntoile, koirien kanssa ulkoilua ja airobista hiki liikunta 2x 2h viikossa. Hienosti on molemmat synnytykset menneet esikko 10h ja kakkonen 7h. En usko että yleiskunnolla on kamalasti merkitystä synnytyksen kulussa, mutta toipuminen on nopeampaa.
Synnytysasentoja voi kokeilla sitten kun on homma päällä. Ei sitä voi etukäteen miettiä asioita valmiiksi, kun ei tiedä miten kipeä on supistuksista ja kauanko koko hommassa menee. Itse olen synnyttänyt molemmat puoli istuvassa asennissa ja helposti ovat vauvat tulleet maailmaan. Molemmilla kerroilla olen myöskin kokeillut kyykyssä ja seisaaltaan ponnistamista enkä itse tykännyt kummastakaan. Jalat puutuivat helposti enkä saanut tarpeeksi voimaa ponnistukseen pysty asennossa.
Ehkä ei kannata alkaa hulluna treenaamaan vaan tulevaisuudessa siintävää raskautta ja synnytystä varten. Todellisuus voinolla sitten jotain ihan muuta mihin luulit valmistautuvasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin lähinnä raskauden aikana. Satoja ja satoja kilometrejä, aivan viimeisinä päivinäkin jaksoin vielä kävellä, vaikka supistukset pakottivat välillä pysähtymään. Olin mielestäni ihan hyvässä kunnossa, mutta silti sille ei voinut mitään, että vauva oli virhetarjonnassa, imukuppia oli pakko käyttää ja repesin hieman. Hyvästä tuurista siis kiinni, että kaikki menee hyvin. Luultavasti myös rapakuntoinen saa vauvan helposti ulos, jos vauva vain suostuu olemaan hyvässä tarjonnassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Et kuulosta kovin liikunnalliselta. Monet kuvittelevat pienen ulkoilun liikunnaksi. Tämä on myös tutkittu juttu, että raskaan liikunnan osuus on liian pieni. Miten esim. Cooper sinulla menee?
10h liikuntaa viikossa ei sinun mielestä ole liikunnallista? ja reilu 20km pyöräilykö ei ole raskasta liikuntaa. ok...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ennen synnytystä timmissä kunnossa, kävin salilla 5xvko ja vatsalihakseni olivat esittelykelpoiset. Synnytyksestä tästä tuli pelkkiä ongelmia, koska liian trimmatut vatsalihakset toimivat enemmänkin synnytystä hidastaen, kohtulihashan sen vauvan ulos työntää eikä vatsalihaksilla ole kuin aputyöt.
Sairaalassa ei synnytellä niin kuin synnyttäjä tahtoo, kätilö päättää synnytysasennon. Se on kätilön ergonomian takia puoli-istuva asento ja pusaaminen ylämäkeen.
Pyöräilen arkisin työmatkat 20km/pv ja pari kyr viikkoon käyn hölkkäämässä (5km). Lisäksi kerran viikossa circuit. En ole missään huippukunnossa, mutta en ihan pystyynlahonnutkaan.
Synnytykset on olleet nopeita (kolme synnytystä: 4h, 2h30min ja 3h15min) ja kipu vienyt loppua kohti jalat alta. Kaikissa avautumisvaiheen viimeisen puolen tunnin aikana vaan makasin kippurassa kyljellään, kun en muuhun kyennyt ja tuo tuntui parhaalta asennolta olla. Ponnistusvaiheet 1-7min. En niissä ehtinyt kuin korkeintaan kellahtaa siitä kylkiasennosta selälleen, kun mukulat jo singahteli pihalle 😂 Yksi syntyi silleen kyljellään ja kahden kanssa olin selällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi myös olla mahdollista,että et raskauden aikana pysty liikkumaan. Ekat 3kk voi mennä rajussa pahoinvoinnissa ja loppuraskaus kovissa kivuissa/vuodelevossa, oli kunto mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen synnytystä timmissä kunnossa, kävin salilla 5xvko ja vatsalihakseni olivat esittelykelpoiset. Synnytyksestä tästä tuli pelkkiä ongelmia, koska liian trimmatut vatsalihakset toimivat enemmänkin synnytystä hidastaen, kohtulihashan sen vauvan ulos työntää eikä vatsalihaksilla ole kuin aputyöt.
Sairaalassa ei synnytellä niin kuin synnyttäjä tahtoo, kätilö päättää synnytysasennon. Se on kätilön ergonomian takia puoli-istuva asento ja pusaaminen ylämäkeen.
Kyllä minulle on ainakin molemmilla kerroilla ehdotettu pystyssä ja kyljellään ponnistamista. Itse olen todennut nämä hankaliksi ja halunnut olla selällään. Ihme kötilö ollut jos ei olla kuunneltu synnyttäjän toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten suunniteltuun käynnistettyyn synnytykseen (lääkärin vaatimus) voi varautua? Paitsi lepäämällä.
Esikoiseni synnytin ihan ok fyysisessä kunossa; no, synnytys oli vaikea ja 24 h pitkä, sekä päättyi sektioon.
Toisen synnytin huonokuntoisena ja synnytys kävi kuin tanssi, alakautta ja oikein siististi. Siihen varmaan moni muukin asia vaikuttaa kuin pelkkä fyysinen kunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Et kuulosta kovin liikunnalliselta. Monet kuvittelevat pienen ulkoilun liikunnaksi. Tämä on myös tutkittu juttu, että raskaan liikunnan osuus on liian pieni. Miten esim. Cooper sinulla menee?
Reilu 60km pyöräilyä viikossa kuulostaa mun korvaan ainakin tosi liikunnalliselta. O_O Saati, että saman päivän aikana pyöräilisi kerralla yli 20km. Itse käyn pari kertaa viikossa kävelylenkillä ja kerran ratsastamassa enkä minäkään mielestäni ainakaan epäliikunnallinen ole.
60 kilometriä on ihan ok. päivälenkki. Monissa tutkimuksissa tulee esion tämä, että ihmiset pitävät pieniä liikuntamääriä riittävinä. Raskaan liikunnan osuus on liian pieni. Mutta turhaväitellä. Cooper-tulos ja pari lihaskuntotestiä kertovat paljon.
Synnytykseen kannattaa valmistautua lepäämällä ja rentoutumalla sekä hemmottelemalla itseään. Jotain homeopaattisia pehmentäviä aineita voi halutessaan kokeilla.
Mitään fyysistä treenaamista se ei niinkään vaadi. Treeni raskausaikana auttaa sitten kyllä synnytyksestä palautumiseen.
Mulla oli käynnistetty synnytys, ja ponnistin makuulla selällään. En edes muista kunnolla sitä tilannetta. En jaksanut edes pidellä jalkoja koukussa - toista jalkaa piti kätilö ja toista mieheni. Ei johtunut huonosta kunnosta, vaan siitä että käynnistetty synnytys lähti pitkän odottelun jälkeen käyntiin rajusti. Oksensin ja oksensin, kuume nousi korkealle jne. Siinä ei sitten ponnistusvaiheessa enää ollut yhtään voimia enää.
Ja synnytys käynnistettiin 41+6 kun meni niin pitkälle. Ei vaan halunnut syntyä itsekseen vaikka kaikki mahdolliset poppakonstit kokeiltiin.
Jos keskivartalon on liian tikissä ja ei osaa rentoutua, niin synnytys vaikeutuu huomattavasti. Kroppa jaksaa taistella työntäjä vastaan voimakkaammin kuin taviksella. Avain ei ole siis timmeys vaan kykt rentoutua. Toki urheilu auttaa, sillä urheilullisilla ihmisillä on varmaankin parempi kyky keskittyä synnyttämiseen urheilusuorituksena, jolloin se pelkotila ei ole päällä.
Jooga on siksi erittäin hyvä loppuraskauden muoto liikkua. Ei hampaat irvessä suoritettu voimaharjoittelu.
Minulla raskas fyysinen työ. Eipä siihen muuten valmennauduttu ja hyvin tuli. Ei tarvinnut imukuppia saati pihtejä. Jokainen tyylillään.