Miksi Harry Potter-kirjoissa Hermione on Rohkelikon tuvassa, vaikka hän on ilmiselvä Korpinkynsi?

Lue ne kirjat, niin tiedät.

Mitä väliä? Ei se ole todellinen maailma muutenkaan.

Koska ne tuvat tulee sen pohjimmaisen laadun mukaan ei sen mukaan miltä ulos näyttää. Eihän nevillekään ole rohkea ja silti on rohkelikossa

Kyllä minulla oli murrosiässä kaksi parasta kaveria koulussa poikia. Olin juuri Hermionen kaltainen nörtti.

Muistaakseni siihen oli joku syy. Ja Harrykin meinasi päätyä Luihuiseen, mutta toivoi itse Rohkelikkoa. Harry ja Hermione tutustui jo 11-vuotiaina ja onhan Hermionella paljon tyttökavereita. Ei se nyt niin käsittämätöntä ole, ja muutenkin outoa pohtia uskottavuutta kirjassa, jossa lennetään hevoskotkilla.

Olisihan Harrykin sopinut yhtä hyvin luihuisten joukkoon kuin rohkelikkoihin. Asiat eivät ole mustavalkoisen yksioikoisia fantasiamaailmassakaan.

Hermionen, Harryn ja Ronin suhteetkin kokivat ylä- ja alamäkiä. Vähän kuin oikeassa elämässäkin menee. - Oletko nyt ollenkaan lukenut niitä kirjoja? Elokuvien katsominen tässä asiassa ei nyt riitä - jos siis haluat asiantuntijaksi...

Hermionella nimen omaan ei ollut ketään kaveria (edes tytöistä) silloin kun hän tutustui Harryyn ja Roniin. Heidän ystävyytensä alku on selitetty kirjassa vähän omituisesti: Vuorenpeikon tainnuttaminen oli kokemus, jollaista ei voinut käydä läpi tulematta keskenään ystäviksi.

Ron inhosi Hermionea ennen kuin he tutustuivat.

Vierailija kirjoitti:

Hermionella nimen omaan ei ollut ketään kaveria (edes tytöistä) silloin kun hän tutustui Harryyn ja Roniin. Heidän ystävyytensä alku on selitetty kirjassa vähän omituisesti: Vuorenpeikon tainnuttaminen oli kokemus, jollaista ei voinut käydä läpi tulematta keskenään ystäviksi.

Ron inhosi Hermionea ennen kuin he tutustuivat.

Harry ja Ron pelastivat Hermionen hengen, Hermione pelasti pojat pulasta ottamalla syyt niskoilleen. Näin tehdessään menetti pisteitä, valehteli ja sai pojat näyttämään sankareilta. Tässä ystävystyivät (yhteinen kokemus, läheltä-piti-tilanne, yhteinen salaisuus/valhe mitä kävi) ja Hermionen Rohkelikko-luonne paljastuu: lojaalius ja rohkeuden arvostus (ja palkitseminen) menivät totuuden kertomisen edelle.

Vapaus valita ja luonteen taipumukset. Harry meinas päätyy luihuisiin, mutta toisteli not slytherin, not slytherin ja ne hattu sanoi että on kunnianhimoa ja taitoja, luihuiset auttaisi matkalla eteenpäin, mutta koska harry ei halunnut, hän päätyi toiseen vaihtoehtoonsa, rohkelikkoon.

Toki oppilaassa voi olla ominaisuuksia jotka sopii moneen tupaan ja vaikka Hermione sopisikin Korpinkynteen hyvin lukuintonsa perusteella, on Hermione osoittanut myös piirteitä jotka eroavat tästä tyypillisestä luonteestaan, kuten juuri sellainen säännöistä piittaamattomuus tilanteen vaatiessa, lojaalius ja rohkeus äärimmäisissä tilanteissa.

Muistaakseni Rohkelikkoon pääsivät usein ne jotka _uskalsivat_ sitä erikseen toivoa, vaikka muutoin olisivat ominaisuuksiltaan päätyneet johonkin toiseen tupaan. Rohkeudesta siis kiinni kirjaimellisesti, varsinkin Nevillen kohdalla.

Ja olihan Nevillekin pohjimmiltaan huikean rohkea, eikö se ollut juuri Neville joka tappoi Nagininkin?

Vierailija kirjoitti:

Ja olihan Nevillekin pohjimmiltaan huikean rohkea, eikö se ollut juuri Neville joka tappoi Nagininkin?

Niinpä. Neville ei ehkä alussa vaikuttanut rohkealta mutta viimeistään seiskakirjassa sen rohkeus kunnolla paljastui. Se uhmasi Carroweita ja muita kuolonsyöjiä ja lopussa uhmasi Voldemortia suoraan Volden edessä ja tappoi Naginin. Ja näyttihän se jo ekoissa kirjoissa rohkeuttaan yrittämällä estää Harrya, Ronia ja Hermionea poistumasta yöllä tuvasta, Dumbledorehan antoi Nevillelle pisteitä rohkeudesta nousta ystäviää vastaan.