Miten toimia vetäytyvän miehen kanssa

Mulla on myös kokemusta tällaisesta miehestä, ja sanoisin että kannattaa harkita suhteesta luovuttamista. Ei tuo ole kahden aikuisen ihmisen välinen ihmissuhde. Joko yhteensopimattomuus tai muut ongelmat on niin syviä, että en oikein näe miten niitä voisi ylittää tai ratkoa. Aikuisen (terveen) ihmisen pitäisi osata tulla vastaan suhteessa, ei niin että toisen pitää päivittäin arvailla ja selvittää missä mennään kuin lapsen kanssa. Ei tuosta jää kuin turhautunut olo, pidemmän päälle voi todella uupua ja katkeroitua.

Meidän kohdalla kyse taisi olla siitä, että olin (ahem... kuulostaa ehkä omahyväiseltä, mutta se on totuus) älykkäämpi kuin kyseinen mies, joten mies koki mut jatkuvasti jotenkin uhkana ja pelottavana. Varomalla varoin olemasta dominoiva, mutta ei se vaan toimi, jos toinen kokee normaalit keskustelut ja mielipiteenilmaisut pelottavina. Se on yksi vaihtoehto, toinen on se, että mies on jo psyykkisesti ulkona suhteesta, kolmas kai se, että on vaan uskomattoman lapsellinen eikä ylipäänsä osaa ottaa aikuisen osaa suhteessa, tai sitten on vain jotain muita ongelmia, joista ei nyt tiedetä. Eikä kai tulla tietämään, jos mies ei kerro.

Up

Mistä te oikein löydätte näitä sosiaalisesti poikkeavia hulluja miehiä?

Aina kun on keskustelua miehen todella omituisesta / lapsellisesta / poikkeavasta käytöksestä, niin ilmaantuu sankoin joukoin mammoja, joiden kotoa löytyy juurikin vastaava mies.

Miksi? Miten? Miten ihmiset päätyvät parisuhteeseen epänormaalien hullujen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli "suhde" juuri tuollaiseen mieheen ja hermohan siinä paloi.. harva se päivä. Ri kukaan jaksa tuollaista, että aikuinen mies ei pysty/osaa/halua puhua mistään koskaan. Todella raskasta vetää perässä isoa ukkoa joka käyttäytyy kuin pieni täysin vastuuton lapsi. Jos olisin ap:n housuissa, pistäisin miehen selkä seinää vasten:Joko opettelet keskustelemaan ja kommunikoimaan tai tulee ero. Ja se opettelu alkaa nyt.

Ja kyse di todellakaan ollut siitä, että olisin kontrolloiva tai muuta vastaavaa. Asia tuli esille kaikessa missä häneltä odotettiin vastausta johonkin kysymykseen. Jälkikäteen huomasin ajattelevani, että hän jätti vastaamatta, että saattoi jälkikäteen sanoa mm:

"en minä niin ole sanonut, että en halua sinun kanssa naimisiin". Eipä tietenkään kun ei sanonut koskaan mitään.. mihinkään😂 Voi pyhä yksinkertaisuus..

Tunnistin itseni tästä. Olin suhteessa miehen kanssa joka vältteli konflikteja äärimmäisyyksiin asti eikä uskaltanut sanoa rehellistä mielipidettään mistään. Olin aluksi ymmärtäväinen ja yritin antaa miehelle tilaa olla oma itsensä, mutta sen seurauksena mies tuntui muuttuvan entistä vetäytyneemmäksi ja passiivisemmaksi. Lopulta olimme tilanteessa jossa minä räjähtelin ja tiuskin ärsyyntyneenä ja jälkeenpäin tunsin syyllisyyttä käytöksestäni. Arvailin miehen mielialoja, turhauduin, syytin itseäni miehen vetäytymisestä ja häpesin sitä etten ollut samanlainen viilipytty kuin hän. En voi tietenkään syyttää käytöksestäni muita kuin itseäni, mutta aikaisemmissa suhteissani tällaisia ongelmia ei ollut. Eromme jälkeen toipuminen kesti kauan. Tunsin epämääräistä pahaa oloa kun ajattelin suhdettamme, mutta en tiennyt tai tiedä vieläkään, minkälaisen ihmisen kanssa olin ne pari vuotta yhdessä.

Tuo turhautuminen siihen, kun koko ajan joutuu vain arvailemaan miehen mielipidettä, olotilaa, toiveita, jne. Se tekee epävarmaksi. Koko ajan etsit itsestäso uskoa siihen, että kyllä minä nyt varmasti teen meille molemmille hyviä päätöksiä. Kun toinen ei kannusta niihin, mutta ei myöskään korjaa, jos on mennut pieleen.

Hän on vain toisina päivinä hiljaisempi ja alakuloisempi ja toisina puheliaampi. Eikä koskaan tule tietoon, että miksi.

Jätä ja etsi toinen mies tai sitten hyväksyt että asioista ei puhuta vaan eletään.

Jos ihmisellä on liian ankara kasvatus, hänestä voi tulla aikuinen, joka ei sano omaa mielipidettään suoraan. Kyllä normaalisti kotona saa sanoa mielipiteensä, mutta joissain perheissä riitoja vältellään ja jopa se, että on eri mielipiteet, koetaan riidaksi ja jotenkin perherauhaa uhkaavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te oikein löydätte näitä sosiaalisesti poikkeavia hulluja miehiä?

Aina kun on keskustelua miehen todella omituisesta / lapsellisesta / poikkeavasta käytöksestä, niin ilmaantuu sankoin joukoin mammoja, joiden kotoa löytyy juurikin vastaava mies.

Miksi? Miten? Miten ihmiset päätyvät parisuhteeseen epänormaalien hullujen kanssa?

Aivan ymmärrettävä kysymys.

Minä tapasin miehen töissä. On työkaveri pienessä tiimissä. Ja pidin häntä alusta lähtien outona. Mutta päätin myös pian, että suhtaudun häneen avoimin mielin, sillä se nyt selvästikin olisi kaikkien etu, että tulemme mahdollisimman hyvin toimeen keskenämme.

Koska miehellä ei oikeastaan ollut toimivia ihmissuhteita, niin päädyin pian hänelle tärkeään asemaan ja luotetuksi. Ja kun hän alkoi avautumaan ajatuksistaan ja arvoistaan, niin opin tuntemaan hänen valloittavan puolensa.

Mutta sitten on tietenkin myös se sulkeutunut puoli olemassa.

Minun suhde alkoi myös työyhteisössä, joka oli hyvin pieni. Jälkikäteen olen muistellut, että hän tosiaankin oli aina sitä mieltä, että kaikki naiset on hulluja, minä olen nalkuttava akka (kun kysyin jotakin meihin/tunteisiin yms liittyvää), ei koskaan vastannut suoraan oikeastaan mihinkään muuhun kuin mennäänkö tästä oikealle vai vasemmalle, ja silloinkin tuhahti ja antoi ymmärtää että tyhmäkö olet, pitäisihän sinun nyt tietää mihin tästä käännytään, vaikka et ikinä täällä ole käynytkään jne. Ja tuolla edellä kommentoineen ahdistus ja ymmärtämättömyys olivat myös minun päällimmäiset tunteet kun halusin eroon suhteesta.

Aina tuntui siltä, että minä en tunne yhtään tuota toista, siitä ei saa minkäänlaista otetta, ei missään tilanteessa. Ja edelleen olen sitä mieltä. Mietin, että kuka tuo mies on? Tuskastuttavaa, ja turhauttavaa. Tulee tunne, että onko itsellä pää jotenkin sekaisin, vaikka tiedän, että ei ole.

Näissä tilanteissa olisi mukava saada keskustella entisten kumppaneiden kanssa, jos heitä on ollut.

Tekee omalle järjelle hyvää nähdä tässä ketjussa, että eivät toisetkaan osaa tällaisten miesten kanssa. 😉

Mitä tuo tuollainen on? Sukupuolesta ei ainakaan voi olla kiinni. Oma puoliso on samantapainen kuin ap:n kertomuksessa ja myös tuon naisen, joka vain esitti kuuntelevansa. Miten joku ihminen voi olla tuollainen? Itse ymmärsin niin myöhään, että tässä ollaan yhdessä, en tiedä vain kuinka pitkään enää.