Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua negatiiviseen/pessimistiseen puolisoon?
10.09.2017 |
Puolisoni on perusluonteeltaan pessimistisesti ajatteleva, draamaa ja suuria tunteita rakastava ja ainaiseen valittamiseen (aiheesta ja aiheetta) taipuvainen. Itse olen täysin päinvastainen. Heti alkuun sanon, että tämä ei ole missään nimessä aihe erota, vaan ainoastaan ongelma jonka haluan ratkaista.
Eli miten minun tulisi suhtautua puolisoni pessimistisyyteen ja valituksiin, kun itse olen todella lähes aina täysin eri mieltä tai en näe hänen kertomissaan asioissa mitään ongelmaa ja valituksen aiheita. En halua loukata puolisoani, mutta en myöskään jaksa velloa ja vatvoa jotain "kuviteltuja" ongelmia ja pilata omaa hyvää päivääni niillä.
Tulisiko minun kuunnella ja nyökkäillä, esittää ratkaisuja (jotka eivät ikinä kelpaa), voivotella mukana, antaa haleja vai mitä? Jos sanon suoraan että älä jaksa valittaa tms., niin puoliso loukkaantuu verisesti, minkä ymmärränkin tavallaan.
Kommentit (20)
Terapiaan, siis yksilöterapiaan kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, itse olen ehkä aika pessimistinen ja kärkäs valittamaan mutta valitankin vain ja ainoastaan aiheesta 😉 Sinunkin esimerkissä ap sanoit että miehesi valittaa välillä aiheetta ja välillä aiheesta. Jos et jaksa kuunnella ainaista valitusta sano siitä miehellesi.
Toisaalta pitäisi myös pystyä kuuntelemaan toisten valituksia sikäli kun ne ovat aiheesta. Tietenkin siitäkin voidaan olla eri mieltä mistä saisi valittaa ja mistä ei mutta tiedän sellaisiakin ihmisiä joiden mielestä kukaan ei saisi ikinä valittaa mistään mitään, ei vaikka olisi päivänselvää että valitukselle on perusteet.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, itse olen ehkä aika pessimistinen ja kärkäs valittamaan mutta valitankin vain ja ainoastaan aiheesta 😉 Sinunkin esimerkissä ap sanoit että miehesi valittaa välillä aiheetta ja välillä aiheesta. Jos et jaksa kuunnella ainaista valitusta sano siitä miehellesi.
Toisaalta pitäisi myös pystyä kuuntelemaan toisten valituksia sikäli kun ne ovat aiheesta. Tietenkin siitäkin voidaan olla eri mieltä mistä saisi valittaa ja mistä ei mutta tiedän sellaisiakin ihmisiä joiden mielestä kukaan ei saisi ikinä valittaa mistään mitään, ei vaikka olisi päivänselvää että valitukselle on perusteet.
Mistä päättelet että ap:n puoliso on mies? On sitten mies tai nainen niin jotkut ihmiset ovat tosiaan perusnegatiivisia ja valittavat kaikesta ja näkevät huonoja puolia ihan kaikessa. Se on tosi raskasta pitemmän päälle, ymmärrän ap:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanisi on kaiketi sellainen piirrevihainen ihminen, jota ärsyttää kaikki ja vielä päälle sellainen dramaattinen persoona, joka suurentelee kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Asia nyt vaan on niin, että ihmisella, sinullakin, on oikeus elää kotonaan rauhassa, ilman että joku jatkuvasti ankeuttaa narinallaan ja napsahtelee suurine tunteineen, joiden syntyyn sinä et ole ollut vaikuttamassa. Joko puolisosi käsittelee piirteensä synnyttämän mielipahan jossain muualla kuin sinun seurassasi tai hoidattaa päänsä omassa yksilöterapiassaan ja alkaa kokea vähemmän mielipahaa. Ilmeisesti siinä kumppanissa on loistavia puolia, kun haluat olla hänen kanssaan?
Meillä asia aina paheni jos otin sen todesta ja aloin miettiä ratkaisua ja yrittää auttaa. Ilmeisesti hän vain halusi huomiota, että kuuntelen, nyökyttelen, otan syliin.
Hän lähinnä ahdistui siitä kun aloin oikeasti syventyä ongelmaan ja osallistua siihen. Hän ei kuitenkaan halunnut että puutun hänen asioihinsa, vain että saa valittaa ja saa myötätuntoa.
Minä taas hermostuin kun ymmärsin sen niin että minulta pyydetään apua, mutta kun autan, sanotaan älä sekaannu.
Eli ei haluttu apua vaan "tukea" eli sitä kuuntelua ja nyökkäilyä.
Ratkaisukeskeiselle ihmiselle kuten minä tosi vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumppanisi on kaiketi sellainen piirrevihainen ihminen, jota ärsyttää kaikki ja vielä päälle sellainen dramaattinen persoona, joka suurentelee kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Asia nyt vaan on niin, että ihmisella, sinullakin, on oikeus elää kotonaan rauhassa, ilman että joku jatkuvasti ankeuttaa narinallaan ja napsahtelee suurine tunteineen, joiden syntyyn sinä et ole ollut vaikuttamassa. Joko puolisosi käsittelee piirteensä synnyttämän mielipahan jossain muualla kuin sinun seurassasi tai hoidattaa päänsä omassa yksilöterapiassaan ja alkaa kokea vähemmän mielipahaa. Ilmeisesti siinä kumppanissa on loistavia puolia, kun haluat olla hänen kanssaan?
Tottakai kumppanissani on enemmän hyviä kuin huonoja puolia, siksi hänen kanssaan olen ja haluaisin ratkaista tämän. Koska tämä on välillä tosi uuvuttavaa. Kun en vaan itse millään ymmärrä miten hän näkee niin monessa paikassa virheitä, vikoja, vittuilua ja valituksen aiheita.
T.ap
Pissaa sen päälle, niin se ilostuu siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä asia aina paheni jos otin sen todesta ja aloin miettiä ratkaisua ja yrittää auttaa. Ilmeisesti hän vain halusi huomiota, että kuuntelen, nyökyttelen, otan syliin.
Hän lähinnä ahdistui siitä kun aloin oikeasti syventyä ongelmaan ja osallistua siihen. Hän ei kuitenkaan halunnut että puutun hänen asioihinsa, vain että saa valittaa ja saa myötätuntoa.
Minä taas hermostuin kun ymmärsin sen niin että minulta pyydetään apua, mutta kun autan, sanotaan älä sekaannu.
Eli ei haluttu apua vaan "tukea" eli sitä kuuntelua ja nyökkäilyä.Ratkaisukeskeiselle ihmiselle kuten minä tosi vaikea.
Tuo kuulostaa jokseenkin tutulta. Tuntuu että minun positiivinen ajattelu ja tsemppaus vaan pahentaa tilannetta.
T.ap
En ole varma onko niin perusnegatiivisen ihmisen kanssa terveellistä olla. Minulla oli suhteessa sen takia koko ajan paha olla, ja oma negatiivinen puolisoni imi minusta energiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asia aina paheni jos otin sen todesta ja aloin miettiä ratkaisua ja yrittää auttaa. Ilmeisesti hän vain halusi huomiota, että kuuntelen, nyökyttelen, otan syliin.
Hän lähinnä ahdistui siitä kun aloin oikeasti syventyä ongelmaan ja osallistua siihen. Hän ei kuitenkaan halunnut että puutun hänen asioihinsa, vain että saa valittaa ja saa myötätuntoa.
Minä taas hermostuin kun ymmärsin sen niin että minulta pyydetään apua, mutta kun autan, sanotaan älä sekaannu.
Eli ei haluttu apua vaan "tukea" eli sitä kuuntelua ja nyökkäilyä.Ratkaisukeskeiselle ihmiselle kuten minä tosi vaikea.
Tuo kuulostaa jokseenkin tutulta. Tuntuu että minun positiivinen ajattelu ja tsemppaus vaan pahentaa tilannetta.
T.ap
Minä en osannut, mutta kokeile piruuttaan sitä että kun hän rutisee ja valittaa, et oikeastaan ota mitään kantaa, hymistelet ja halaat vaan. Oikein keskity siihen joka kerta. Ikään kuin et ota liikaa itsellesi varsinaista ongelmaa, vain sen hänen kurjan olon. Kuten sanottu, minulle itselle äärimmäisen vaikeaa muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanisi on kaiketi sellainen piirrevihainen ihminen, jota ärsyttää kaikki ja vielä päälle sellainen dramaattinen persoona, joka suurentelee kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Asia nyt vaan on niin, että ihmisella, sinullakin, on oikeus elää kotonaan rauhassa, ilman että joku jatkuvasti ankeuttaa narinallaan ja napsahtelee suurine tunteineen, joiden syntyyn sinä et ole ollut vaikuttamassa. Joko puolisosi käsittelee piirteensä synnyttämän mielipahan jossain muualla kuin sinun seurassasi tai hoidattaa päänsä omassa yksilöterapiassaan ja alkaa kokea vähemmän mielipahaa. Ilmeisesti siinä kumppanissa on loistavia puolia, kun haluat olla hänen kanssaan?
Tottakai kumppanissani on enemmän hyviä kuin huonoja puolia, siksi hänen kanssaan olen ja haluaisin ratkaista tämän. Koska tämä on välillä tosi uuvuttavaa. Kun en vaan itse millään ymmärrä miten hän näkee niin monessa paikassa virheitä, vikoja, vittuilua ja valituksen aiheita.
T.ap
No, hän vain näkee kaikessa vikaa ja se on hänen ongelmansa ja johtuu hänestä. Tällä hetkellä hän kohentaa oloaan purkamalla sitä sinuun, mutta hänen tulisi käsitellä ongelmansa muulla tavoin (kuten yllä kirjoitin) ja sinun tulisi vaatia häntä tekemään niin, siten asia tulee ratkaistuksi. Jos häntä ei sittenkään kiinnosta välttää tätä käytöstään, niin sitten hän ei välttämättä ole kovin motivoitunut edistämään sinun hyvinvointiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asia aina paheni jos otin sen todesta ja aloin miettiä ratkaisua ja yrittää auttaa. Ilmeisesti hän vain halusi huomiota, että kuuntelen, nyökyttelen, otan syliin.
Hän lähinnä ahdistui siitä kun aloin oikeasti syventyä ongelmaan ja osallistua siihen. Hän ei kuitenkaan halunnut että puutun hänen asioihinsa, vain että saa valittaa ja saa myötätuntoa.
Minä taas hermostuin kun ymmärsin sen niin että minulta pyydetään apua, mutta kun autan, sanotaan älä sekaannu.
Eli ei haluttu apua vaan "tukea" eli sitä kuuntelua ja nyökkäilyä.Ratkaisukeskeiselle ihmiselle kuten minä tosi vaikea.
Tuo kuulostaa jokseenkin tutulta. Tuntuu että minun positiivinen ajattelu ja tsemppaus vaan pahentaa tilannetta.
T.ap
Ootteko kauan olleet yhdessä? Onko lapsia?
Valitettavasti tuo ei ikinä tule muuttumaan eikä helpottumaan, koska teidän perustemperamentissa on perustavanlaatuinenv ero. Tiedän, koska elin tuota 15 vuotta. Nyt minulla on puoliso joka on positiivinen. Elämä on ihanaa, ei lainkaan sellaista raastavaa ja draamaa. Eihän se sitä koko ajan ollut, mutta perusvire kyllä. Ja minun elämän perusvire oli olla vähän varuillaan. Nykyään se on iloinen ja hauskutteleva, nykyinen puoliso on ihan mahtava tyyppi. Ollaan oltu jo monta vuotta yhdessä, ja on koko ajan vaan kivempaa. Suosittelen että harkitset, onko tuo kuitenkaan oikea kumppani sinulle.
Niin. Tuollainen ihminen tulee imeneeksi energiaa kumppanista. Kannattaa kyllä tajuta että kenenkään energia ei ole loputon. Minulle seinä tuli vastaan kun sain lapsen, ja hän vasta veikin energiaa. Silti kumppani söi sitä, eikä minulle tullut mistään lisää. Uuvuin tietysti ja vähältä piti etten romahtanut. Jaksoin pitkään mutta oli pakko erota pelastaakseni itseni. Nykyään olen jo toipunut ja oma entinen itseni, mutta vuosia se otti.
Rakastin tietenkin, mutta aina rakkauskaan ei riitä.
Oikeasti suosittelen, että mieti nyt rehellisesti. Koetko, että sinulla on puolison kanssa kivaa ja mukavaa enimmän osan aikaa? Että sinun elämän pohjavire ja yleistunnelma on tekevä, positiivinen ja optimistinen?
Nimittäin jos ei ole, en pidä tuota hyvänä liittona, vaikka puolisossa olisi myös puolia joita arvostat. Hän voi olla ihan ok ihminen jollekulle, mutta ei välttämättä sinun kaltaiselle. Koska on olemassa myös parisuhteita, joissa enimmän osan aikaa on mukavaa, ja vain pari kolme kertaa vuodessa draamaa,, ja sekin selvitetään yhdessä saman päivän aikana.
Pitää ymmärtää sekin, että elämässä rakastaa montaa ihmistä, mutta kaikki eivät ole kuitenkaan sen tyyppisiä joiden kanssa voi elää arjessa.
Mun olisi pitänyt tajuta jo siitä, kun pidin hyvänä ideana ostaa kirjan"miten rakastaa hankalaa miestä".
Ohis
Pyydä ettei valita ääneen.
Jos alkaa ihan uudessa ja mukavassa tilanteessa ( esim disneyland ) valittaa 15 minuutin jälkeen on valittajalle nimitys: Hullu.
Ja parempi antaa hullun olla yksikseen.
Hulluilee sitten netissä, siellä ei ole kenenkään pakko kuunnella valittavaa öykkäriä.
Nämä sairaat valittajat tunnistaa siitä, että kun muuta valittamista ei ole, niin hajusta pitää valittaa.
Takuulla tämä valittaja on omasta mielestään erinomaisen huumorintajuinen ihminen.
Moni varmaan tunnistaa tilanteen että on valvonut koko yön koska vaikka lapsi itkee, sitten aamulla huomaa että kotiavaimet ovat kadonneet ja pitäisi vielä pakata kolmen tunnin päästä lähtevälle lennolle ja tehdä lennolla esitelmä työpalaveriin. Tunteena on äärimmäinen vitutus. Jos joku siihen tulisi lirkuttelemaan että miksi möksötät, elämä on ihanaa, ajattele positiivisesti, niin olo vain pahenisi. No, esim minulla tuo tila on päällä lähes aamusta iltaan. Siksi olen negatiivinen valittaja silloin kun viitsin puhua.
Ohita ne.