Lue keskustelun säännöt.
Tärkeä kysymys miesseuraa etsiville sinkkuäideille
10.09.2017 |
Pystytkö kasvattamaan ja elättämään omat lapsesi niin, ettei tulevan seurustelukumpanisi tarvitse alkaa leikkiä isäpuolta?
Kommentit (9)
Mä en todellakaan mitään miestä ottaisi saman katon alle niin kauan kuin mun lapset täällä asuu. Enkä todellakaan pilaisi toistakin suhdetta lapsiperhearjella. Molemmat omien kattojensa alla ja laadukasta parisuhdeaikaa vain aikuisten kesken aina kun mahdollista. Tää toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn, koska en ole yksinhuoltaja. Lapsi on minun ja isänsä luona fifty-fifty. Mutten tiedä ottaisinko kumppanikseni ihmistä joka puhuu "isäpuolen leikkimisestä", kertoo ihmisen asenteesta aika paljon.
T. nirso
En pysty, siksi tarvitsen arjen jakajaa.
Lapsillani on isä, joka osallistuu heidän elatukseen, hoitoon ja kasvatukseen yhtälailla minun kanssani, eli elättäjää tai isäpuolta en lapsille tarvitse. Mutta edellytän kyllä kumppaniltani kykyä huomioida lapsiani positiivisesti ja jos yhteiseen kotiin muutetaan, toivon hänen ottavan myös jotain vastuuta lapsista tarvittaessa. Sellaiseen suhteeseen en ala, etten itse pääsisi edes kaverilla käymään tai lenkille, koska mies ei viitsisi yhtään lasten perään katsoa.
Yhden kaverini uusi avokki ei edes ruokaa lapsille laittanut kokatessaan, koska hänellä ei kuulemma ollut mitään velvollisuuksia toisen miehen lapsia kohtaan. Minusta tuollainen käytös ei kuulu yhteisen kodin pelisääntöihin, enkä tajua miksi edes muuttaa yhteen naisen ja hänen lastensa kanssa, jos ei katso niiden lasten kuuluvan tasaveroisesti siihen samaan perheeseen ja talouteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka yksinhuoltaja haluaa uudeksi kumppanikseen sellaisen, jolla on hyvin torjuva asenne hänen lapsiaan kohtaan? - Itselläni ei ole omia lapsia ja voisin hyvin seurutella kumppanin kanssa, jolla on "jo" lapsi(a). Mutta sellaista kumppania en haluaisi, joka haluaisi pitää minut täysin erossa omista lapsistaan saattaisin suhtautua vähintäänkin varauksellisesti. - Tietenkään hänen ei "heti" tarvitse meitä toisillemme esitellä, mutta ikaa myöten olen sitä mieltä, että haluaisin luoda mahdollisimman hyvät ja mutakttomat välit myös hänen lapsiinsa. - - Mutta toki tässä on varmaan eroa mm. siinä minkä ikäsiä lapset "jo" ovat.
- Jos nyt olettaa, että alkaisin kimppaan itseni kanssa suunnilleen samanikäisen yksinhuoltajan kanssa, niin hän olisi kyllä saanut lapsensa hyvin, hyvin nuorena, jos lapset olisvat paljon yli kymmen vuotiaita; eli luullakseni lapset olisvat vielä melko "riippuvaisia" äidistään. (Vaikka olisivat jaetussa yhteishuollossa, jossa lähivanhempana olisi mies, niin riipuvaisia mm. siten, että vanhemmat joutusivat sopimaan enempi vähempi keskenään lapsia koskevat jutut, eikä niin lapset itse jakavat asiat ja aikansa vanhempiensa luona 100% omatoimisesti)
Sellaista kumppania en haluaisi, joka sanoo, että: joo hänellä on kyllä lapsi(a) mutta ei ole, eikä halua olla tulevaiuudessakaan hänen tai heidän kanssaan missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on isä, joka osallistuu heidän elatukseen, hoitoon ja kasvatukseen yhtälailla minun kanssani, eli elättäjää tai isäpuolta en lapsille tarvitse. Mutta edellytän kyllä kumppaniltani kykyä huomioida lapsiani positiivisesti ja jos yhteiseen kotiin muutetaan, toivon hänen ottavan myös jotain vastuuta lapsista tarvittaessa. Sellaiseen suhteeseen en ala, etten itse pääsisi edes kaverilla käymään tai lenkille, koska mies ei viitsisi yhtään lasten perään katsoa.
Yhden kaverini uusi avokki ei edes ruokaa lapsille laittanut kokatessaan, koska hänellä ei kuulemma ollut mitään velvollisuuksia toisen miehen lapsia kohtaan. Minusta tuollainen käytös ei kuulu yhteisen kodin pelisääntöihin, enkä tajua miksi edes muuttaa yhteen naisen ja hänen lastensa kanssa, jos ei katso niiden lasten kuuluvan tasaveroisesti siihen samaan perheeseen ja talouteen.
Kyllä kaverisi on tuossa kuviossa vielä enemmän se, joka vaikuttaa ihme hyypiötä. Aika avuton nainen, jos ihan kuka tahansa kelpaa ettei vaan tarvitse yksin olla. Normaali nainen kuitenkin katsoo aika tarkastikin, kenet asuttaa lastensa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on isä, joka osallistuu heidän elatukseen, hoitoon ja kasvatukseen yhtälailla minun kanssani, eli elättäjää tai isäpuolta en lapsille tarvitse. Mutta edellytän kyllä kumppaniltani kykyä huomioida lapsiani positiivisesti ja jos yhteiseen kotiin muutetaan, toivon hänen ottavan myös jotain vastuuta lapsista tarvittaessa. Sellaiseen suhteeseen en ala, etten itse pääsisi edes kaverilla käymään tai lenkille, koska mies ei viitsisi yhtään lasten perään katsoa.
Yhden kaverini uusi avokki ei edes ruokaa lapsille laittanut kokatessaan, koska hänellä ei kuulemma ollut mitään velvollisuuksia toisen miehen lapsia kohtaan. Minusta tuollainen käytös ei kuulu yhteisen kodin pelisääntöihin, enkä tajua miksi edes muuttaa yhteen naisen ja hänen lastensa kanssa, jos ei katso niiden lasten kuuluvan tasaveroisesti siihen samaan perheeseen ja talouteen.
Kyllä kaverisi on tuossa kuviossa vielä enemmän se, joka vaikuttaa ihme hyypiötä. Aika avuton nainen, jos ihan kuka tahansa kelpaa ettei vaan tarvitse yksin olla. Normaali nainen kuitenkin katsoo aika tarkastikin, kenet asuttaa lastensa kotiin.
Niinpä. - Sääliksi käy kyllä lasta tai lapsia. Minusta tuo uuden kumppanin toiminta kuullostaa joko hyvin itsekkäältä tai puhtaalta kiusanteolta.
Enköhän.