Lue keskustelun säännöt.
Teinien vanhemmat, haaveiletteko jo ajasta kun lapset muuttavat pois kotoa?
10.09.2017 |
Itse haaveilen, lähinnä taloudelliselta puolelta nyt ainakin vaikka sitten toki lapsilisä ja elatusmaksu lähtevät tuloista mutta niin lähtee päivittäiset ruokakulutkin työpaikkalounaani lisäksi. Jos siis ajatellaan että jatkan edelleen samassa työpaikassa jne. Ajattelin kyllä muuttaa edullisempaan asuntoon ja jos vaikka saisi säästettyä jonkun ihanan mummonmökin säästöosuuden ja ostaa täräyttäisin sellaisen. Olisi helpompi lähteä jonnekin äkkilähdölle matkallekin kun ei tarvitse ostaa kuin 1 lentolippu. Jos tapaisi jonkun kivan heilan? Itse olen suht nuori kuitenkin vielä tuossa vaiheessakin (sain ainokaiseni 23-vuotiaana).
Vai näinköhän sitä poika minnekään äidin nurkista ja lompakolta lähtee? Kaipa se armeijan käy ainakin.
Millaisia mietteitä muilla?
Kommentit (17)
Vaikuttaa kyllä mahtavalta tuo lasten hankkiminen, kun ensin lusitaan koliikit ja uhmat, ja teini-ikäisen vanhempina odoellaan jo pois muuttamista. Hyvin käytetyt 150 000 euroa selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän en siis näin ollen edes aio hommata lapsia.
T. tyttö 13v
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kyllä mahtavalta tuo lasten hankkiminen, kun ensin lusitaan koliikit ja uhmat, ja teini-ikäisen vanhempina odoellaan jo pois muuttamista. Hyvin käytetyt 150 000 euroa selvästi.
No tottahan sitä alkaa uuteen elämäntilanteeseen henkisesti jo valmistautua? Olen tehnyt samanlaisia haave- ja elämänmuutossuunnitelmia kun lapsi syntyi, meni päiväkotiin, kouluun jne. ap
Kieltämättä. Meillä on suunnitelmissa asunnon vaihto pienempään, paikkakunnan vaihto, työelämän leppoistaminen keikkamalliin (asuntolaina maksettu, puoliso tk-eläkkeellä) ja keskittyminen kesäkuukausiin on the road. Teini ei oikein lämpene downshiftaamiselle tai karavaanarielämälle ;) Täälläkin on aloitettu aikaisin, joten tuohon päästään parin vuoden päästä, nelikymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kyllä mahtavalta tuo lasten hankkiminen, kun ensin lusitaan koliikit ja uhmat, ja teini-ikäisen vanhempina odoellaan jo pois muuttamista. Hyvin käytetyt 150 000 euroa selvästi.
Mitä vikaa haaveilussa? Suunnitteluahan se suurimmalta osalta on. Sehän on vaan hyvä juttu, että on osannut kasvattaa lapsen niin, että tämä itse haluaa muuttaa pois kotoa ja aloittaa itsenäisen elämän. Ei se lapsesta luopuminen tapahdu silmänräpäyksessä eikä se aina ole helppoa, joten hyvien puolien löytäminen helpottaa omaa oloa. Muuten lapsen muutettua pitää hetkessä miettiä, miten käytän aikani ja pitäisikö vaihtaa asuntoa. Eihän se lapsi lakkaa olemasta tuon jälkeenkään, eläminen muuttuu vain erilaiseksi.
Lasten muutettua kotityöt väheni reippaasti, aikaa löytyi lisää, kauppalasku pieneni samoin kuin sähkölaskukin. Rahaa on enemmän omaan käyttöön, mutta riittää siitä vähän lasten avustamiseenkin. Luksusta on, kun lapset tulevat käymään ja pääsee kokkaamaan ja leipomaan sydämen kyllyydestä, kun muuten ei noita tarvitse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen todellakin ajasta kun toi huoneessaan haiseva pleikkaria pelaava lippishirviö on täältä veke! Kiitos Luojan se päivä tulee muutaman vuoden päästä!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kyllä mahtavalta tuo lasten hankkiminen, kun ensin lusitaan koliikit ja uhmat, ja teini-ikäisen vanhempina odoellaan jo pois muuttamista. Hyvin käytetyt 150 000 euroa selvästi.
Mitä vikaa haaveilussa? Suunnitteluahan se suurimmalta osalta on. Sehän on vaan hyvä juttu, että on osannut kasvattaa lapsen niin, että tämä itse haluaa muuttaa pois kotoa ja aloittaa itsenäisen elämän. Ei se lapsesta luopuminen tapahdu silmänräpäyksessä eikä se aina ole helppoa, joten hyvien puolien löytäminen helpottaa omaa oloa. Muuten lapsen muutettua pitää hetkessä miettiä, miten käytän aikani ja pitäisikö vaihtaa asuntoa. Eihän se lapsi lakkaa olemasta tuon jälkeenkään, eläminen muuttuu vain erilaiseksi.
Lasten muutettua kotityöt väheni reippaasti, aikaa löytyi lisää, kauppalasku pieneni samoin kuin sähkölaskukin. Rahaa on enemmän omaan käyttöön, mutta riittää siitä vähän lasten avustamiseenkin. Luksusta on, kun lapset tulevat käymään ja pääsee kokkaamaan ja leipomaan sydämen kyllyydestä, kun muuten ei noita tarvitse tehdä.
Parisuhteessa ollessani tapanani ei ollut haaveilla sinkkudessa eikä kivassa työpaikassa siitä, että olisinkin toisessa työpaikassa. Kun elämä on hyvää, on helppo keskittyä nauttimaan siitä tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kyllä mahtavalta tuo lasten hankkiminen, kun ensin lusitaan koliikit ja uhmat, ja teini-ikäisen vanhempina odoellaan jo pois muuttamista. Hyvin käytetyt 150 000 euroa selvästi.
Mitä vikaa haaveilussa? Suunnitteluahan se suurimmalta osalta on. Sehän on vaan hyvä juttu, että on osannut kasvattaa lapsen niin, että tämä itse haluaa muuttaa pois kotoa ja aloittaa itsenäisen elämän. Ei se lapsesta luopuminen tapahdu silmänräpäyksessä eikä se aina ole helppoa, joten hyvien puolien löytäminen helpottaa omaa oloa. Muuten lapsen muutettua pitää hetkessä miettiä, miten käytän aikani ja pitäisikö vaihtaa asuntoa. Eihän se lapsi lakkaa olemasta tuon jälkeenkään, eläminen muuttuu vain erilaiseksi.
Lasten muutettua kotityöt väheni reippaasti, aikaa löytyi lisää, kauppalasku pieneni samoin kuin sähkölaskukin. Rahaa on enemmän omaan käyttöön, mutta riittää siitä vähän lasten avustamiseenkin. Luksusta on, kun lapset tulevat käymään ja pääsee kokkaamaan ja leipomaan sydämen kyllyydestä, kun muuten ei noita tarvitse tehdä.
Parisuhteessa ollessani tapanani ei ollut haaveilla sinkkudessa eikä kivassa työpaikassa siitä, että olisinkin toisessa työpaikassa. Kun elämä on hyvää, on helppo keskittyä nauttimaan siitä tässä ja nyt.
Parisuhde voi kestää yli 60 vuotta ja sama työsuhde 40 vuotta, mutta lapsi muuttaa parikymppisenä pois. ja jokainen tuntemani on viimeisinä työssäolovuosina alkanut suunnitella eläkkeellä oloa. Mutta olet oikeassa, nykyhetkessä eläminen on viisasta, mutta ei se estä tulevan suunnittelua.
Kyllä ja ei. Toisaalta on haikeaa, että lapset kasvavat ja yksi ihana vaihe elämässä on ohi. Nyt kun yksi lapsista on jo muuttanut omilleen, ymmärtää että se ei ole maailmanloppu.
Haaveilen siitä, että rakennetaan miehen kanssa kaunis ja toimiva talo eläkeikää varten ja ehkä jossain vaiheessa saadaan lastenlapsia. Rauhallista ja yksinkertaista elämää. Nuorena olen matkustellut tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haaveile. Esikoinen on jo viikot asuntolassa. En mitenkään odota aikaa, että ovat omillaan ja poissa aina. Elän tätä hetkeä.
En haaveile.
Meillä on ihanat lapset ja tosi haikeaa tulee olemaan, kun muuttavat omilleen muutaman vuoden kuluttua.
Nyt kun jo ovat isoja, niin omaa aikaa meillä vanhemmilla on aivan riittävästi jo nyt.
Tykätään matkustellakin perheenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan haaveile! Tuo haaveilu kuulostaa siltä mitä omat vanhempani trkivät, ilmoittivat että heti pois kun 18v tulee täyteen, missää emme auta ja omillasi olet. Ja näin tekivätkin, itse piti hoitaa asunto, muutot, rahoittaa opiskelut. Porukat eivät koskaan auttaneet missään, ei opiskeluissa, vaikeuksissa, erossa, tai esim lastenlasten hoitamisessa. Eivät viitsi pitää mitään yhteyttä ja eivät edes tunne lapsenlapsiaa nimeltä tai näöltä (keran ehkä ovat nähneet).
Itse halua että lapsia asuu kotona luonani aina! Nyt kun vanhin on teini, niin vielä 43v iässä tekaisin iltatähden, joka toivottavasti on kotona ainakin siihen asti kun olen kuusikymppinen. Minulla onni on tässä ja nyt, ja kurjasta lapsuustaustastani johtuen haluan että aina on perhettä ja lapsia ympärillä. Minulla siis kolme lasta. Enemmänkin olisi saanut tulla jos olisi onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan haaveile! Tuo haaveilu kuulostaa siltä mitä omat vanhempani trkivät, ilmoittivat että heti pois kun 18v tulee täyteen, missää emme auta ja omillasi olet. Ja näin tekivätkin, itse piti hoitaa asunto, muutot, rahoittaa opiskelut. Porukat eivät koskaan auttaneet missään, ei opiskeluissa, vaikeuksissa, erossa, tai esim lastenlasten hoitamisessa. Eivät viitsi pitää mitään yhteyttä ja eivät edes tunne lapsenlapsiaa nimeltä tai näöltä (keran ehkä ovat nähneet).
Itse halua että lapsia asuu kotona luonani aina! Nyt kun vanhin on teini, niin vielä 43v iässä tekaisin iltatähden, joka toivottavasti on kotona ainakin siihen asti kun olen kuusikymppinen. Minulla onni on tässä ja nyt, ja kurjasta lapsuustaustastani johtuen haluan että aina on perhettä ja lapsia ympärillä. Minulla siis kolme lasta. Enemmänkin olisi saanut tulla jos olisi onnistunut.
Itsekin kyllä nuorempana haaveilin isosta perheestä mutta en ole koskaan kokenut tehneeni lasta itseni jatkeesi vaan elämä jatkuu hänen jälkeenkin. Siis aion olla osallistuva vanhempi vielä aikuiselle lapsellenikin ja toivottavasti saan lapsenlapsiakin, mutta että iltatähtikin pitäisi tehdä vain siksi että minulla olisi joku josta huolehtia. No way! Kaikelle on aikansa. Ennemmin koen onnistuneeni kasvattajana jos ja kun olen onnistunut kasvattamaan lapselleni siivet joiden kanssa hän osaa ja uskaltaa aikuisikään aikanaan hypätä. Ei ole mitenkään tavoiteltavaa jäädä omista vanhemmistaan riippuvaiseksi, vaikkakaan vanhemman tehtävä kotoa pois ajaminen ei suinkaan ole. Kun lapsi on sopivan itsenäinen, se osaa asian itsekin sitten kun on se aika. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen siitä, että tuo teini-ikään kuuluva jatkuva riitely hellittäisi. Välillä ovat hermot karrella kun millään muulla tavalla ei osata näköjään nykyään kommunikoida kuin riitelemällä.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan haaveile! Tuo haaveilu kuulostaa siltä mitä omat vanhempani trkivät, ilmoittivat että heti pois kun 18v tulee täyteen, missää emme auta ja omillasi olet. Ja näin tekivätkin, itse piti hoitaa asunto, muutot, rahoittaa opiskelut. Porukat eivät koskaan auttaneet missään, ei opiskeluissa, vaikeuksissa, erossa, tai esim lastenlasten hoitamisessa. Eivät viitsi pitää mitään yhteyttä ja eivät edes tunne lapsenlapsiaa nimeltä tai näöltä (keran ehkä ovat nähneet).
Itse halua että lapsia asuu kotona luonani aina! Nyt kun vanhin on teini, niin vielä 43v iässä tekaisin iltatähden, joka toivottavasti on kotona ainakin siihen asti kun olen kuusikymppinen. Minulla onni on tässä ja nyt, ja kurjasta lapsuustaustastani johtuen haluan että aina on perhettä ja lapsia ympärillä. Minulla siis kolme lasta. Enemmänkin olisi saanut tulla jos olisi onnistunut.
Tekaisit oikein iltatähdenkin omia traumojasi korjaamaan..
Up! Saa vastata nuorempienkin lasten äidit ja isät :) Ajatuksia? Keskustelua?