Olen ihan hukassa! kolmas lapsi vai ei??!!
Ikää 29, miehellä vuosi enemmän. Lapsia kaksi. Haluaisin kolmannen lapsen, toisaalta ihan kaikki siihen liittyvä pelottaakin. MInulla ollut vaikeat raskaudet. Vauva-aika voi olla helppo tai sitten ei. Samoin koko pikkulapsiaika. Teineistä minulla ei ole mitään kokemusta, palstan mukaan nuo ajat on aina täyttä kärsimystä. Äidin mukaan minä olin unelmateini ja sisko se joka sai hänen hiuksensa harmaantumaan... heh heh. Rahaa myös tulee ilmeisesti menemään siihen tahtiin teini-iässä että miehen kanssa joudutaan syömään pieniä kiviä kun rahat loppuu. Mies sanoo joo, minä jahkaan ja jahkaan ja jahkaan. Jäänkö katumaan jos en tee? Varmasti helpommalla pääsen jos en tee. Jos teen en varmasti kadukkaan.
En haluaisi kuitenkaan koko elämääni pyhittää lapsiarjelle, joten päätöksiä olisi jo tehtävä pian kun lapset kasvaa koko ajan, esikoinen menee ensi vuonna kouluun. Lisäksi miehellä on 1-tyypin db, joka käsittääkseni voi heikentää miehen hedelmällisyyttä, etenkin kun ikää tulee lisää.
No eihän kukaan täällä voi minulle vastausta antaa! Mutta jos joku haluaa vaikka jakaa omia kokemuksiaan tms niin vertaistuki olisi tervetullutta.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Varmuuden vuoksi kannattaa jättää tekemättä, kun noin hirvittää. Ja mitäs mieltä se mies edes on? Kai häneltäkin kysytään mielipidettä?
Mies oli tekstin mukaan 3. lapsen kannalla.
Mutta itse sanoisin myös, että älä tee tähän hätään. Sen tunteen pitää olla varma ja sen, että jaksat. Sinulla on vielä aikaa ja varmasti miehelläkin parisen vuotta vaikkapa. Kuitenkin niin, että molemmat sitä tosissaan haluatte.
Tiedän.... en vaan haluaisi odottaa enää paria vuotta, se venyy helposti kolmeen tai neljään kun ei välttämättä heti tärppää... lisäksi on raskasta pohtia asiaa koko ajan (joskus pystyn torjumaan asian mielestä, mutta ei siihen tarvita kun vauvan näkeminen niin johan taas alkaa kaipaus). Toki ymmärrän mitä tarkoitat. :(
ap
Vanha sanonta: Ei ihminen kadu sitä, mitä tekee vaan sitä, minkä tekemättä jättää.
Hyvä ap. Ethän voi tietää saatko edes lasta kun miehelläkin on diabetes. Mitä jos jättäisit sen kokonaan "korkeampaan käteen"? Kun ottaa kierukan pois oma olo helpottaa ja virkistyy, seksuaalisuus kukoistaa kun hormonitoiminta normalisoituu. Ei sitä raskautta tarvi erikseen yrittää, tulee jos tullakseen. Eikä ainakaan tarvi miettiä jälkeenpäin että olisiko pitänyt. Suosittelen muuttoa helppohoitoiseen asuntoon. Mies tekemään myös kotitöitä ja siivooja ja pesulapalvelut avuksi niin jaksat. Onnea elämääsi.
Lapsia 2+1 kirjoitti:
Hyvä ap. Ethän voi tietää saatko edes lasta kun miehelläkin on diabetes. Mitä jos jättäisit sen kokonaan "korkeampaan käteen"? Kun ottaa kierukan pois oma olo helpottaa ja virkistyy, seksuaalisuus kukoistaa kun hormonitoiminta normalisoituu. Ei sitä raskautta tarvi erikseen yrittää, tulee jos tullakseen. Eikä ainakaan tarvi miettiä jälkeenpäin että olisiko pitänyt. Suosittelen muuttoa helppohoitoiseen asuntoon. Mies tekemään myös kotitöitä ja siivooja ja pesulapalvelut avuksi niin jaksat. Onnea elämääsi.
En käytä hormoniehkäisyä eli hormonitoiminta on täysin normaali. Ehkä se vauvankaipuu siksi onkin niin iso?
Helppohoitoinen asunto ja mies kyllä osallistuu.
ap
Älä missään tapauksessa hanki lisää lapsia.
Ei missään tapauksessa lisää lapsia. Huutomerkkimania on periytyvä sairaus.
Mä olen miettinyt samalla tavalla. Tehtiin kolmas, ei tietenkään kaduta. Mun rakas ihana kuopus on nyt 7v pikkukoululainen. Tunsin itseäni sen verran, että tiesin katuvani jos emme kolmatta olisi yrittäneet.
Mieti myös siltä kannalta jaksaisitko yksin kolmen lapsen kanssa jos mies kuolee ennen aikojaan.
Etkö voisi tyytyä nyt niihin kahteen lapseesi? Elämänne on nyt aika helppoa jo kun lapset ovat isoja.
Unohtakaa ajatus kolmannesta- ei voi koskaan tietää millaisen vauvan saisitte. Vammainen,erityistarpeinen
lapsi kuluttaa voimavaranne ja rahannekin,terveet olemassaolevat lapsenne jäävät vähemmälle huomiolle.
Miksi tehdä elämästään ehdoin tahdoin hankalaa,onko nyt liian helppoa?
Lapsia 2+1 kirjoitti:
Hyvä ap. Ethän voi tietää saatko edes lasta kun miehelläkin on diabetes. Mitä jos jättäisit sen kokonaan "korkeampaan käteen"? Kun ottaa kierukan pois oma olo helpottaa ja virkistyy, seksuaalisuus kukoistaa kun hormonitoiminta normalisoituu. Ei sitä raskautta tarvi erikseen yrittää, tulee jos tullakseen. Eikä ainakaan tarvi miettiä jälkeenpäin että olisiko pitänyt. Suosittelen muuttoa helppohoitoiseen asuntoon. Mies tekemään myös kotitöitä ja siivooja ja pesulapalvelut avuksi niin jaksat. Onnea elämääsi.
Siinä vaiheessa, kun ehkäisy jätetään pois, pitää olla sataprosenttisen valmis ottamaan lapsi vastaan eikä höpistä mitään "tulee jos on tullakseen" -juttuja. Varsinkin, jos on jo kaksi tullut.
Eikä se korkeampi käsi ole ainakaan meidän kolmelta lapselta yhtään vaippaa vaihtanut.
Ei!
Maailmassa on ihan tarpeeksi ihmisiä, yhtään enempää ei tarvita.
Mulla kaksi isompaa jo ennestään (kohta 6v ja 8v). Vauvakuume ollut sellaista haluan enpäs haluakaan. Elämä on nyt ihanan helppoa, mutta mä kyllä katuisin, ellen kolmatta edes yrittäisi saada. Se on sit muu, ellei pysty saamaan, mut yritetty sit ainakin on. Mies samaa mieltä, voisi tehdä kuulemma vielä neljännenkin.
Kahden koululaisen äiti. Km 11/17.
Kolmannen odotusta 10/20 ❤️
Varmuuden vuoksi kannattaa jättää tekemättä, kun noin hirvittää. Ja mitäs mieltä se mies edes on? Kai häneltäkin kysytään mielipidettä?