Lopetin kilttinä olemisen. Aloin antaa takaisin. Onko paha?
Olen siis jo vanhempi äiti-ihminen. Aikuiset pennut hyppii silmille. Samoin töissä ja harrastuksissa ollessa. Nyt viimeinkin älysin, että mun ei tarvii myötäillä ja hymyillä ja komparatiivi muiden juttuja. Mua siis pidetään jotenkin vakaana, koska olen auttavan en ja yleensä iloinen. Osaan työni. Osaan myös harrastukseni. Pentujen käytös on tietysti minun virheenä, mutta yksinhuoltajana en parempaan pystynyt, nähtävästi.
Aloin tylyttää. Lähdin pois paikalta enkä ilmoita kenellekään, missä vietän muutaman päivän. Lapsellistako? Ehkä niinkin, mutta en lähde ovet paukkuen.
Töissä sanoin tietäväni sen, että ruoka- ja kahvitaukoja ei anneta työnantajalle duunina. Tällaisesta tultiin muistuttamaan. Olin pitkään työtön enkä oleta saavuttavani vakipaikkaa, mutta teen töitä tekemisen riemusta. Ilmeisesti muilla ei ole ollut kokemuksia irtisanomisista yms.
Harrastuksessa erään ihmisen vyöryessä henkisesti päälleni, siis kun hän haluaa opettaa ja hallita minua lapsukaista, lopetin hänelle puhumisen. Olin jo aiemmin sanonut, että kiitos mutta minulla on jo äiti. Pari päivää sitten yritti tehdä itseään tykö kehumalla rannekoruani. En vastannut mitään. En kuullut mitään. En tiedä ymmärsikö, etten halua hänen kanssaan yhteistyötä yhtään enempää kuin on pakko.
Onko paha? Korostan, että kyse ei ole lapsellista tuiskimisesta. Otan vain elämäni omaan haltuuni.
No niin: alkaakaapas arvostella!
Kommentit (72)
AP:
Kirjastossa 13-vuotiaat pyöri pelaamassa ja pölöttömässä aikuisille merkityillä koneilla hiljaiseksi tarkoitetussa tilassa. Virkailija kävi sanomassa. Pikkulikkn siirtyi heti pois, mutta pojat jäi toiselle koneelle. Kysyin kauanko aikovat siinä olla. Miten niin ja miks kysyt jne. Sanoin etten voi keskittyä tässä hälinässä. Sanoin, että nämä koneet ovat aikuisille, lasten koneet ovat toisaalla. Kuulutus mitä virkailija sanoi. Lisää protestointia. Sitten karjaisin: turpa kiinni. Pojat lähtivät. En ole koskaan katunut kenellekään noin, edes omilleni. Tuntui hyvältä.
Pienestä irtoaa hyvä mieli. Normaalisti olisin vain jäänyt odottamaan, että kundit saa pelinsä loppuun ...
Onneksi olkoon. Tuohan on vain tervettä! ja hienoa että kykenet noin vain laittamaan rajoja, se on vaikeaa jos koko ikänsä on antanut muiden kävellä yli. Eikä tuo edes ole mitään tylytystä, on typerää antaa takaisin. Mutta se on hienoa ja viisasta että tunnet arvosi, ja jos kukaan sua kohtelee epäkunnioittavasti, sanot että ei käy- miten sitten missäkin tilanteessa on luontevaa. Sinä et ole vastuussa kenenkään pettymyksistä. Tai ongelmista.
Ja vielä,mitä enemmän luotat itseesi ja mitä vähemmän kaipaat toisten hyväksyntää, sen parempi.
Kynnysmattona saa olla lopun ikäänsä, jos ei puhalla peliä poikki.
Jatka samaan malliin ja hyvä tulee.
Onksulla joku kriisi meneillään? Itse en karju rumia julkisesti.
Täh? Teet töitä palkattomalla ruokatunnilla? En yhtään ihmettele että työkaverit huomauttaa. Meillä on kielletty tehdä töitä omalla ajalla, on vastuukysymys.
Kuten johtajien sanonta menee: haluatko olla pidetty vai kunnioitettu?
Teet ihan oikein, varsinkin jos otat tilasi asiallisesti esiintyen.
Muistan kerran vuosia sitten jonotin tankkaamaan ja sitten siihen tuli myös toinen auto toiselle puolelle jonottamaan. Kun menin tankkaamaan vuorollani niin tämä toinen jonottaja mulkoili siihen malliin ja kurtisti kulmiaan niin että kun menin sisälle maksamaan niin huikkasin tälle mulkoilevalle ukolle että "SE OLI MINUN VUORO TANKATA", vikisi jotain että sittenhän se meni ihan oikein johon sanoin että NIIN MENI.
Kun lähdettiin pois niin selitin pikkutytölleni että varmaan ihmettelit käytöstäni mutta että olen huomannut että vielä enemmän minua vaivaisi jos en mitään olisi sanonut ja oikaissut typeryksen mulkoilun syytä ja että aiheetta minua syytti etuilusta.
.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Teet töitä palkattomalla ruokatunnilla? En yhtään ihmettele että työkaverit huomauttaa. Meillä on kielletty tehdä töitä omalla ajalla, on vastuukysymys.
Väitä nyt vielä, ettei ruokatunnilla ole vakuutukset voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Kynnysmattona saa olla lopun ikäänsä, jos ei puhalla peliä poikki.
Jatka samaan malliin ja hyvä tulee.
Juurikin näin.
Muutaman avioliiton kautta tulleen suhteen tämä asenne on tullut maksamaan mutta eipä haittaa -loisia on turha elättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Teet töitä palkattomalla ruokatunnilla? En yhtään ihmettele että työkaverit huomauttaa. Meillä on kielletty tehdä töitä omalla ajalla, on vastuukysymys.
Väitä nyt vielä, ettei ruokatunnilla ole vakuutukset voimassa.
En väitä. Meillä on työ jossa ollaan mm. vastuussa ihmishengistä. Jos tulee eteen tilanne että teenkin töitä kun listassa minulla on ruokatauko joka on omaa aikaa ja palkaton. Ja sitten sattuukin jotain ja olen syytteessä että toimin tilanteessa väärin niin se ainakaan helpota tilanteen tutkimista että olen tehnyt mokan omalla ajallani ja omin luvin. Meillä ei tehdä töitä silloin kun ei ole työaika.
Teet juuri oikein!
Olen huomannut että kun naiset rupeavat ottamaan paikkaansa niin tutuilta ihmisiltä tulee paljon kommentteja ja kulmakarvojen nostoja. "Mikäs sitä vaivaa, ei se aikaisemmin tuollainen ole ollut" yms. Ja miehet heittävät näitä iänikuisia kommentteja naistenpäivistä, hormooneista ja vihaisista akoista.
Mutta uskallan väittää että monikin meistä tänne kirjottaneista nostelisi kulmiaan jos todellisuudessa näkisi sinut puolustamassa oikeuksiasi. Harva tosi elämässä pitää siitä että kiltti ihminen muuttuu lujemmaksi. Valitettavasti.
Hyvä, että olet sinut negatiivistenkin tunteiden kanssa ja sinulla on halua näyttää ne. Toimintasi on kuitenkin passiivis-aggressiivista, ja edelleen tavallaan kierrät suoraan puhumisen ja muille sinun rajojen näyttämisen. Oma olosi paranee, kun paikalta lähtemisen sijaan opit sanomaan: "Ei" "Minä en aio kuunnella tuollaista käytöstä, se loukkaa minua" "Minä en tarvitse tähän opastusta, antaisitko minun tehdä rauhassa". Mykkäkoulu ja paikalta lähteminen ovat hyvin passiivisia vihanosoituksia ja sinun olisi hyvä opetella ihan oikeasti kertomaan ja näyttämään, kun sinun rajojasi rikotaan.
Oikein, jos kynnysmatoksi alkaa, saa kynnysmattona myös olla.
Minusta kannattaa olla kohtelias, vaikka olisi tiukka. Tiukkoja on vaikka kuinka paljon, samoin kynnysmattoja. Harvinaisempia ovat kohteliaan jämäkät. Turpa kiinni tuli sanottua. Se oli siinä ja muistele lämmöllä, mutta hae tyylikkäämpi tie. On vähän alatyylinen, mutta kuten sanottu, kerran menee taidepläjäyksenä!
Kukaan muu ei voi kenenkään puolesta määritellä toisen rajoja, eikä olla niitä 24/7/365 puolustamassa.
Itse joutuu ja saa valitettavasti ja onneksi tehdä sen.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet
Tulihan se sieltä.
Naisella on joko vaihdevuodet, raskaana tai ainakin kuukautiset, jos ei suostu kynnysmatoksi, vaan ottaa oman paikkansa ja arvostuksensa.
Ja tätä samaa mantraa on veisattu jo vuosituhansia ja monet vielä uskovat.
Kumma kun miehellä ei ole vastaavaa ongelmaa, vaikka kukaan ei kynnysmatoksi suostu, niin iso on ego.
Ap. onnea valitsemalle tielle.
Minunkin täytyisi opetella asiallinen jämäkkä rajojen vetäminen. Olen yleensä niin pitkään sanomatta mitään, että harmitus kasaantuu ja sitten menetän malttini liikaa.
Esim mies on alkanut lusmuilla kotitöissä ja 'unohtaa' tehdä niitä. Olen yksin hoitanut esim tiskikokeen käyttöä viime aikoina. Miehen panos on ollut se, että panee astiat sinne niin, että ovat yhdessä kasassa eivätkä voi peseytyä puhtaiksi. Sitten mä joudun asettelemaan ne uudestaan ja sitten laittamaan sen päälle ja sammuttamaan ja tyhjentämään.
Hänen pitäisi pyyhkiä pölyt ja mä pyyhin lattian. Mutta minun 8 kert lattianpyyhkimistä vastaan mies vasta tekee oman osuutensa kerran ja senkin vasta, kun olen monta kertaa muistuttanut. Tämmöistä pientä, joka kasautuessaan alkaa ottaa päähän. Tänään meni kuppi nurin ja vedin pultit. Mies katsoi kuin hullua ja pyyhittyään ne pölyt meni ns mielenosoituksellisesti toiseen huoneeseen yksin nukkumaan.
Olisi niin paljon parempi saada kommunikoitua asiallisesti ja aikaisemmin uskottavasti, eikä niin, että sanoo monesti ilman vaikutusta ja sitten räjähtää.
Anna palaa. Tylytä lisää. Ota paikkasi! Saat arvostusta.