Miksi kaipaan ihmistä, joka satutti minua? Enkö pääse tästä koskaan yli?

Mulla on yleensä auttanut vain aika. Olen vaan roikkunut tällaisissa ihmissuhteissa ja pitänyt jatkuvasti yhteyttä, toinen ei ole vastaillut ja on ollut kylmä, en vaan ikinä tajunnut vihjettä. Joskus kai sitten pääsin yli, viimeistään kun hän alkoi seurustella. Viimeisimmästä pääsin yli kun löysin nykyisen mieheni. Eipä ole ikävä noita aikoja!

Koska olet nainen

Onko tämä miehille helpompaa sitten?

Vierailija kirjoitti:

Koska olet nainen

Sitten kun olet omassa elämässäsi onnellinen ja tasapainossa, niin et tule kaipaamaan häntä edes pientä hetkeä. Katko kaikki välit ja keskity itseesi.

Aika ja uusi rakkaus auttaa. Ja sen sisäistäminen, että näin oli parempi sinulle itsellesi. On eri asia tietää se kuin sitten lopulta se myös hyväksyä.

Luotan tosi hitaasti yleensä ihmisiin ja sitten, kun kerroin luottavani ystävääni aidosti, hän jätti minut yksin täysin selityksittä. Välit korjaantuivat, mutta kuinka ollakaan hän teki sen taas. Miten tyhmä olinkaan. Ei ole ikävä, vetäkööt nahkahatun päähänsä.

Olen ajatellut, että poistaisin hänet fb:stä ja laittaisin eston fb:hen ja Whatsappiin. Mutta meillä on yhteisiä ystäviä, ja näemme ajoittain joissain yhteisissä tilaisuuksissa, niin olen ajatellut, että tästä voisi tulla turhaa draamaa. Vaikka olisi kyllä parempi minun itseni kannalta, etten voisi enää seurata häntä...

Olen vain niin kamalan onneton tällä hetkellä, että tekisin mitä vaan, että pääsisin eteenpäin,.   

kyllä se siitä helpottaa kun tajuaa että parempiakin on tarjolla... keskity uusiin ihmisiin ja näät kyllä että on parempi sinulle löytyäkseen..... 

Itse olin aikoinaan samanlaisessa tilanteessa. Eikä sitä yhtään auttanut se, että mies itki aina takaisin mokailtuaan. Kuulemma olin ainoa ketä hän koskaan rakasti ja ihan paras nainen ikinä... itse koin niin valtavaa kiintymystä kaikkien pettymysten jälkeenkin, että aina sorruin ottamaan hänet takaisin. Ei siinä auttanut perheen ja ystävien sanat että tuo tyyppi ei ikinä muutu. Minua auttoi se, kun katkaisin sitten välit kokonaan - ei viestejä, ei kasveja, ei mitään. Kaipuu oli kova mutta pysyin tiukkana oman itseni takia. Nyt olen onnellinen avomieheni kanssa joka ei koskaan kohtele minua huonosti :)

.

*kahveja!

Vierailija kirjoitti:

Takana omituinen yli 2 vuotta kestänyt ihmissuhde mieheen, jonka käytös on kerta kerran jälkeen satuttanut minua. Olen kymmeniä kertoja päättänyt, että nyt tämä saa riittää, ja lopettanut yhteydenpidon. Aina hän kuitenkin ottaa yhteyttä, uudelleen ja uudelleen.

Nyt hän taas kohteli minua huonosti, valehteli eikä pyytänyt anteeksi. Päätin, etten jaksa tätä enää, enkä ole ollut häneen yhteydessä moniin viikkoihin. Mutta - SILTI kaipaan häntä ja minuun sattuu, ettei hänestä kuulu mitään. Pääsikö hän minusta yli näin helposti? Tiedän, että välirikko olisi meidän molempien kannalta parasta.

Yhä myös käyn katsomassa hänen some-tilejään, en pysty olemaan menemättä sivuille. Vaikka siitä ei ole mitään hyötyä.

Miten pääsen tästä yli, auttakaa ne, joilla on vastaavia kokemuksia...?!

Et mitenkään koska olet latvasta laho ts. sä olet itte ittelles suurin ongelma. Et osaa kuin roikkua väkisin, vaikka vahingollisessakin suhteessa. Normaalilla järjellä varusteltu nainen olisi jo aikaa sitten kalppinut ja vinhaa vauhtia toiseen suuntaan tollasesta äijän rutaleesta, mutta sitten on sun kaltaisia vajaalla käyviä, jotka jää roikkumaan ja pahimmassa tapauksessa saat turpaas siltä ja monelta muulta yhtä vipolta äijältä joihin jäät koukkuun. Kun olet sekopää niin olet.

Oo, miten tasapainoinen kommentti! Mutta ehkä tarviinkin just tuollaista höykytystä...;D Itsekin ajattelen, että miten helvetin tyhmä olen, kun menen katsomaan hänen fb-sivuaan. Ei mitään järkeä!

Mulla on myös ollut tämän miehen kanssa niin, että vuoroin käyttäytyy mitä suurimmalla lämmöllä ja on ihana, ja välillä häviää kokonaan, ei vastaa viesteihin, unohtaa sopimamme tapaamisen, eikä soita, silloin kun on luvannut etc. Sellaista järkyttävän raskasta tunteiden vuoristorataa.

Tiedän, että vain totaalinen välien katkaisu tehoaa. Ei ihminen, joka oikeasti välittää minusta, kohtelisi minua noin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aikoinaan samanlaisessa tilanteessa. Eikä sitä yhtään auttanut se, että mies itki aina takaisin mokailtuaan. Kuulemma olin ainoa ketä hän koskaan rakasti ja ihan paras nainen ikinä... itse koin niin valtavaa kiintymystä kaikkien pettymysten jälkeenkin, että aina sorruin ottamaan hänet takaisin. Ei siinä auttanut perheen ja ystävien sanat että tuo tyyppi ei ikinä muutu. Minua auttoi se, kun katkaisin sitten välit kokonaan - ei viestejä, ei kasveja, ei mitään. Kaipuu oli kova mutta pysyin tiukkana oman itseni takia. Nyt olen onnellinen avomieheni kanssa joka ei koskaan kohtele minua huonosti :)

.

Oletko kärsivällinen, pitkäpinnainen ja kiltti ihminen? Oletko jäänyt niihin hyviin muistoihin kiinni?

Sinun tulee tajuta, sisäistää ja ymmärtää että tämä ihminen on satuttanut sinua todella paljon ja yksinkertaisesti vain päättää että nyt et enää hänelle anna edes yhtä ajatusta, teet rajat, sinä et ole enää häntä varten. Kerrot selvästi hänelle että hän on satuttanut sinua, etkä vastaa enää hänen viesteihinsä. Päästä tästä suhteesta irti, työstä pettymyksen tunteet, hoivaa rikkoutunut ja haavoittunut sisimpäsi.

Mieti tarkemmin miksi menet hänen fb-sivuille, mikä sen saa tekemään? Miksi jäät roikkumaan häneen?

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun olet omassa elämässäsi onnellinen ja tasapainossa, niin et tule kaipaamaan häntä edes pientä hetkeä. Katko kaikki välit ja keskity itseesi.

Narsisti

Minä olen ollut samanlaisessa suhteessa. Odotin hyvin pitkään hänen palaavan kuten aiemminkin ja muuttuvan vielä samaksi lempeäksi itsekseen, ennalleen.

Ei palannut ja muuttui ennalleen uudelle naiselle. Merkittävää oli ymmärtää ettei minulle hän enää koskaan ole se sama ihminen, meidän maailmamme oli kuollut ja minä yksin pidin siitä elossa hologrammia kiintymykselläni. Mies oli jo unohtanut kaiken kun minä vielä halasin mennyttä tiukasti sylissäni.

Mitenköhän kauan tässä ylipääsemisessä menee? Etten enää katso puhelintani, josko siellä olisi viesti häneltä tai ajattele kaupungilla, että näenköhän hänet tai mieti, että mitä hän on tekemässä ja kenen kanssa.....

Herään joka yö ja mietin tätä ihmistä, että miksi hän kohteli minua niin huonosti.

Miten nopeasti tämä alkaa helpottaa?

Aika siihen vain auttaa. Mutta kuinka pitkä, vaikea sanoa. Itse roikuskelin suhteessa ihme retaleen kanssa vajaan vuoden, jonka aikana hän ei halunnut seurustella, mutta vietettiin öitä toistemme luona, tehtiin yhessä ruokaa, katottiin leffoja, hengattiin muutenkin hyvin paljon jne (oltiin naapureita). Tiesin, että ukosta pitäis päästää irti, kun ei halunnut kanssani kummempaa ja toisaalta tiesin myös, ettei äijä ole muutenkaan oikeasti mulle sopiva. Hänen elämänhallintansa oli kaikin puolin hukassa ja ihan avoimesti piti ns. silmiä auki jatkuvasti, milloin löytyy parempi nainen mun tilalle. Eihän semmoista työtöntä limanuljaskaa kukaan muu huolinut, mäkin vain siksi, että uskoin silloin, etten mä kelpaa kellekään kunnolliselle miehelle. Lopulta repäsin ikävän tapahtumaketjun jälkeen itteni irti ja muutin eri kaupunkiin, ja kun mies kuuli, että oon alkanu parin kk päästä seurustella toisen miehen kanssa, rupes tulee imelää puhelua ja viestejä, että nyt se seurustelu mun kanssa alkoi häntäkin kiinnostaa. Aika kauan siihen meni kuitenkin, etten enää ajatellut häntä. Useita kuukausia. Viimeisen kerran soitti vielä noin 4 vuotta meidän teiden erkanemisen jälkeen. En vastannu. Kyllä mä vieläkin joskus vilkaisen ko. ukon profiilia fb:ssä, ihan muuten vaan, en todellakaan mitenkään haikaillen.

Tsemppiä sulle irrottattumiseen! Kun on johonkuhun kiintynyt, tekee pahaa laittaa suhteelle stoppi, vaikka järjellä tietäiskin, ettei se toinen ihminen kohtele mua hyvin. Ja ajan kanssa, kun tunteet vähän laimenee, jää jäljelle se järjen ääni, jota kuunnellessa tajuat, miten hemmetin hyvä päätös oli irrottautua siitä ihmisestä. Mä lupaan sulle, jonkun ajan kuluttua kiität itteesi, jos et enää anna tuon miehen höykyttää sua valheillas! Ajan kanssa näkee asiat selvemmin. Sä ansaitset totta vie parempaa. Mieskin saattaa jossain vaiheessa huomata pesäeron jälkeen, että kappas, ei sua voinutkaan pomputella miten tahansa - ja sillon sä oot jo kaukana :)

Nyt on todettava, että tässä tapauksessa taitaa olla kyseessä tällä palstalla paljon mainostettu jännämies, joka on niin ihana, ettei häntä voi unohtaa, vaikka hän käyttäytyisi miten törkeäasti hyvänsä.