Lääkärien olemattomat asiakaspalvelutaidot
Olen käynyt nyt muutaman kerran lääkärissä terveystalolla. Voi vittujen kevät sitä lääkärien asennetta ja egoa! Eikö lääkärit tajua, että he ovat ASIAKASPALVELU ammatissa. Hyvä lääkäri osaa kohdata asiakkaansa, kuunnella aidosti mitä asiakas kertoo ja osoittaa empatiaa.
Valitettavasti lääkärit luulevat olevansa jumalasta seuraavia ja asiakas on vain pakollinen paha, rasite. Asiakkaat tulee vastaanotolle häiritsemään lääkäriraukkoja. Asiakas on aina väärässä, "et sinä ole kipeä". Kun asiakas sanoo, että voidaanko vaihtaa siihen lääkkeeseen x takaisin, mikä minulla oli ennen, niin ei vaihdeta! "Kyllä tämä lääke on ihan hyvä lääke". Missä kuuntelutaidot, huhuu?
Lääkärit on niin helvetin itsekkäitä ja omahyväistä sakkia, että suututtaa. Eikö teille opeteta minkäänlaisia vuorovaikutustaitoja? Empatiaa? Tajuatteko, että se on asiakas joka teidän palkkanne maksaa. Tajuatteko, että olette auttajan ammattiin hakeutunut? Missä aito auttamisen halu?
Helvetin itsekkäät narsistiset egoistit. Hakeutukaa toiseen ammattiin, jos ihmisten kohtaaminen on noin saakelin vaikeaa.
Kommentit (123)
En ole itse lääkäri, mutta teen työtä terveydenhuoltoon liittyvällä alalla. Olin kuullut useammalta ihmiseltä lääkäristä, joka kohteli potilaitaan kuin roskaa. Kuulin appeni käyneen tällä lääkärillä aikaisemmin eikä tuo käynti ollut mennyt hyvin. Tarjouduin tulemaan seuraksi seuraavalle käynnille. Muistan aina lääkärin ilmeen, kun hän näki minut. Hän kohteli appeani aivan eri tavalla, teititteli minua koko käynnin ajan ja kysyi useamman kerran, että mitä arvoisa kollega on asiasta mieltä. Käynti meni loistavasti. On kuitenkin täysin väärin, ettei ihminen voi saada samanlaista, hyvää palvelua ilman esiliinaa.
Vierailija kirjoitti:
Helvetin itsekkäät narsistiset egoistit. Hakeutukaa toiseen ammattiin, jos ihmisten kohtaaminen on noin saakelin vaikeaa.
Lääkäri on kingi, ei sen ketään tarvitse kuunnella.
Alalle on hirveä tunku, opiskelupaikkoja vähän, täystyöllisyys ja palkka sen mukainen. Miksi hakeutua muualle? Koeta sinä hakeutua sinne lääkikseen, jos parempaan lääkärinä ajattelet pystyväsi.
Vierailija kirjoitti:
Muistan joskus, kun menin lääkärille. Korvani tulevat aina tosi kipeäksi kun olen tulossa flunssaan. Lähes joka kerta löytyy korvatulehdus. No, olin siis lääkärin vastaanotolla ja kerroin korvasärystä. Toivoin että saisin jotain apua, ennen kuin korvatulehdus taas tulee. Mieslääkäri katsoi korviani ja sanoi "et sinä ole yhtään kipeä, täysin terve. Yrität vain saada sairaslomaa!". Itkuhan siinä tuli, tunsin itseni niin nöyryytetyksi.
Meni viikko, menin toiselle lääkärille, todettiin korvatulehdus. 2 antibioottikuuria, ei auttanut. Lopulta lähetettiin korvapolille, jossa tärykalvot puhkottiin ja niiden jäänteet "imuroitiin" jollakin imurin tapaisella. Voin kertoa, että sattui niin maan perkeleesti. Ehkä ei olisi tarvinnut kärsiä pitkittyneestä korvatulehduksesta ja tuosta järkyttävästä operaatiosta, jos ensimmäinen lääkäri olisi malttanut kuunnella ja uskoa, mitä hänelle kerron..
Korvapolilla oli kyllä erittäin ammattitaidotonta porukkaa, jos tärykalvot imuroitiin pois. Ensimmäinen lääkäri sen sijaan toimi ammattitaitoisesti, kun ei kirjoittanut antibioottia korvatulehdukseen, jota ei todettu.
En ole yhdeltäkään lääkäriltä saanut kunnolla apua kun kyseessä on ollut mikään "ei heti selvästi näkyvissä oleva". Kaikki vähänkin monimutkaisempi on pitänyt itse selvittää. Naturopaateista on ollut todella paljon apua. Naturopaatit ymmärtävät ihmisvartaloa oikeasti, kokonaisuutena.
Suurin osa lääkareistä ihme ylimielistä porukkaa. Eivät tajua esim. adrenaaleista mitään.
En ole lukenut kuutta sivua kommentteja, mutta tässä vastaukseni ap:n aloitukseen:
Vastaan on tullut todella monenlaisia tapauksia.
Paras tapaamani lääkäri huokui sellaista välittämisen tunnetta joka auttoi häntä mm. etsimään ratkaisua kokonaishyvinvointiini eikä vain "paikkaa paikan päälle" pahimpiin oireisiin. Hän oli vastavalmistunut ja jäi vastikään minun kannaltani valitettavasti äitiyslomalle. Hän tiesi paitsi koulutuksensa, myös elämänkokemuksensa (vaikka tosi nuori olikin!) kautta miten monimutkaisia asiat voivat olla ja häneltä olen saanut tehokkainta hoitoa elämäni aikana.
Huonoin taas totesi että ihmiset pukevat petiin mennessään liikaa päälle ja sitten hikoavat... ja aamulla taas palelevat koska silloin kroppa kylmenee joka tapauksessa, tilanteessa jossa oli menossa elämäni stressaavin vaihe ja kerroin hänelle että olen alkanut herätä joka yö monta kertaa vuorotellen hikeen ja kylmyyteen. En osannut itse kertoa mitään tunne-elämästäni mutta olin huomannut fyysiset oireet. Hänen mielestään en vaan osannut pukeutua sopivasti yötä varten (vaikka olin edelliset 23 vuotta osannut?). Tästä hiukan eteenpäin kävin psykiatrilla joka löi pöytään neljä samanaikaista mielenterveysdiagnoosia. Lääkärin mielestä olin kuitenkin vain pukenut liikaa päälleni mennessäni nukkumaan, kuten kuulemma niin monet muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt Porvoon potilas..
Jos lääkäri korvaa jonkun olemassaolevan lääkkeen toisella, siinä toisessa lääkkessä on sitä samaa vaikuttavaa ainetta kuin ensimmäisessä, toki pienillä eroilla. Lääkkeen vaihdon syynä voi olla esimerkiksi se, että sitä alkuperäistä lääkettä ei juuri nyt ole tarpeeksi saatavilla tai että se toinen lääke on koettu paremmaksi.
Ihme valitusta.
Lääkkeistä annetaan aina se halvin ensin,jos se ei käy potilaalle,sitten seuraava hintaluokasta ja vasta viimeisenä se kaikkein kallein lääke.Näin se menee.
Minua ei yksityinen gyne uskonut vaan päinvastoin suuttui, kun epäilin vatsavaivojen syyksi kierukkaa ja halusin sen pois. "Voinhan minä poistaa sen mutta takaan, että sinulla kuule koskee edelleen vatsaan !"
Pari kk myöhemmin päädyin samalle gynelle ja kerroin vatsakipujen loppuneen parin päivän sisällä kierukan poistosta, lääkäri tuijotti kuin olisi oikeasti halunnut ku ris taa minut ! Tuon jälkeen en kyseiselle naiselle ole mennyt, en menisi vaikka olisi maailman viimeinen gynekologi.
Ja miehen vatsahaava taas oli, tämäkin yksityisen lääkäriaseman yleislääkärin,mukaan stressivatsa eikä ollut tarvetta tarkempiin tutkimuksiin. Mies siis oli miettinyt ihan jollekin vatsaspsialistille menoa mutta halunnut kuulla ensin ihan yleislääkärin mielipiteen.
Arvauskeskus tai yksityinen lääkärasema.. yhtä huonoa kohtelua molemissa.
Paras on tähän asti ollut mieslääkäri joka kilahti kun sanoin että minulla taitaa olla pissatulehdus, raivosi että jos annan hänen tehdä diagnoosin ja oli niin pelottava että meinasin juosta karkuun. En epäillyt syöpää tms vaan virtsistä joka minulla oli ollut ennenkin.
Asiantuntija ammatti. Ei palvele asiakasta.
Ei ne lääkärit ole lähteneet opiskelemaan ammattiinsa koska heillä on palava halu auttaa muita. He ovat lähteneet opiskelemaan alalle jossa on huippu hyvät palkat. Ja valitettavasti se monesti näkyy potilastyössä. Joukossa on paljon ns.kirjaviisaita jotka ovat päässeet heittämällä pääsykokeista läpi mutta sosiaaliset taidot ovat aivan lapsen tasolla. Jonkilainen soveltuvuuskoe lääkäriksi hakeville olisi myös paikallaan.
Moni lääkäri on ns hyvästä perheestä, ne jotka ei pääse Suomessa lääkikseen menee jonnekin baltian maahan opiskelemaan vanhempien rahoilla. Lukiosta mennään suoraan lääkikseen ja valmistutaan +25v. Moni kandi ja vastavalmistunut on niin epävarma että se täytyy peittää kukkoilulla. Epävarmuus ja kokemattomuus yritetään piilottaa tylyllä käytöksellä.
Ilmeisesti lääkärin pitää lörpötellä, eikä hoitaa sairauksia. Joopajoo...
Eräältä tutulta tädiltä löytyi keuhkosyövän alku. No tohtori kysymään, että onkos sitä poltettu. No olihan sitä, vaan jo aikaa sitten lopetettu. Tästäkös se (nais)lääkäri riemastui ja alkoi syyllistämään oikein toden teolla, kyseli, polttaa kai lapsetkin ja kannattiko, häh? Samaan syssyyn moitti ammatin ja asuinpaikan. itku kurkussahan sieltä piti pois tulla, lääkäri oli varmaan onnellinen onnistuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti lääkärin pitää lörpötellä, eikä hoitaa sairauksia. Joopajoo...
Lörpötellä ei tarvitse eikä heittäytyä potilaan bestikseksi, mutta sellainen perusempaattinen ja asiallinen suhtautuminen pitäisi olla itsestään selvä osa potilaan kohtaamista. Katsekontaktin välttely, selän kääntäminen, naureskelu ja vähättely, kovakouraiset tutkimukset, HUUTAMINEN, syyllistäminen...Miksi tällaista pitäisi katsoa sormien läpi lääkäreiden kohdalla? Muilla ihmisläheisillä aloilla aletaan jo tajuta, että tuollainen käytös on epäammattimaista. Soisi saman mentaliteetin leviävän terveydenhuoltoonkin.
Todellakin. Äiti3nsä ja sukujen oi sitä kullannuppuja, kun meidän poitsustantai binposta tuliki okkee lääkäri.
Lääkärinplantuthan ei ole muuta kuin ylikoulutettuja lääkefirnojen kaupankassoja, että mitähä laitettais siåulle? Bepantheeniako?
Valkone takki ja ai että oikee pitkät hihat. Ukko ylijumalaksiko sieltä nää kuvittelee aivan liaan korkeiden liksojensa kanssa valmistuvansa?
Uhhuh
Lääkärien uskottavuus muutenkin menossa jollaa kohden koronaplörinän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Lääköri ei hoida asiaksta vaan potilasta. Se ei ole asiakspalveluhomma, aspa on sit siinä kassalla.
Anna kun arvaan, sairaanhoitajahan se siinä taas besserwisseröi.
Kamalin lääkäri oli se, joka oli ensin empaattinen ja kiinnostunut. Sitten hän käänsi takkinsa ja muuttui vähemmän asialliseksi. Kaikki johtui muka siitä ja tästä ja tuosta. Minua arvotettiin sen mukaan, että en ollut elänyt sellaista elämää, joka ihmisen kuuluisi hänen standardiensa mukaan elää. Olen siis kunniallinen kansalainen, enkä elä epäterveellisesti enkä käyttäydy riskialttiisti. Mutta esim. perhetaustani ja vanhempani riittivät hänelle syyksi muuttaa mielipiteensä minusta. Loppuaika olikin psykologisointia, syyllistämistä ja henkistä turpaanottoa. Ohessa mm. koulutustani vähäteltiin. Olisi edes ollut pelkkä mulkvisti, niin olisi ollut minulle henkisesti helpompaa. Mutta kun oli kalvavan ristiriitainen tyyppi. Olisi vain pitänyt kävellä sieltä pois kesken kaiken. Mieluummin kuolen ojan pohjalle kuin menen hänen vastaanotolleen enää koskaan.
Minulla on kokemusta siitä, että eräs lääkäri hermostui, kun kyselin. Kysyin ilmeisesti liikaa omasta tilanteestani. Eipä jäänyt kauhean kiva olo, kun kyse ei ollut edes mistään pikkujutusta, vaan todella isista asiasta. Mutta on niitä mukaviakin lääkäreitä.