Luoja mä inhoan hokemaa "mukavuusalueelta poistuminen"

Joo. Jos mukavuusalueelta poistuminen tarkoittaa sitä (ja yleensä tarkoittaa), että otat hoitaaksesi kylmiltäsi työtehtäviä, joita et hanskaa ja joihin ei perehdytetä niin se on kyllä erinomainen keino syyllistää uhria. Laitetaanpa vielä koeaika, niin saat fudut.

Mulle riittää mukavuusalueelta poistuminen jo siihen, että jatkuvasti saa kamppailla niin tyytymättömien asiakkaiden kuin aina reistaavien ohjelmien kanssa. Olo on välillä kuin metsurilla, jolla työvälineenä viila.

Mukavuusalue...  eli alue jolla vain 25% organisaation välttämättömiksi määrittelemistä tehtävistä jää hoitamatta.

Kertokaapa sopivampi termi, joka kuvaisi mukavuusaluetta.

Mukavuusalueelta poistumisessa on negatiivinen sävyte. Sen voisi korvata sanomalla 'siirtyä luovuusalueelle'.

Olen samaa mieltä. Ihmiselle, joka on koko elämänsä elänyt suureksi osaksi mukavuusalueensa ulkopuolella, hokema on ärsyttävä. Sen oletukset ja jäsennys näyttäytyvät virheellisinä.

Vierailija kirjoitti:

Mukavuusalueelta poistumisessa on negatiivinen sävyte. Sen voisi korvata sanomalla 'siirtyä luovuusalueelle'.

Kaikki luovan alan ihmiset (ja ylipäätään kaikki ihmiset) tekevät parasta työtä keskellä mukavuusaluettaan. Jos et tiedä, mitä olet tekemässä, vasta harjoittelet uutta ja koet stressiä ja riittämättömyyttä, ei siitä priimaa tule millään.

Varmasti kaikki sanat, jotka kuvaavat sitä olotilaa, jossa ihminen tuntee olonsa turvalliseksi, osaavaksi ja tyytyväiseksi, ovat joidenkin mielestä huonoja. Mukavuusalue käsitetään joksikin tuottamattomaksi oleiluksi.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa sopivampi termi, joka kuvaisi mukavuusaluetta.

"Oletteko valmiit kehittämään ammatillista osaamistanne?"

Vierailija kirjoitti:

Kun koko elämä on mulle pelkkää mukavuusalueelta poistumista. Vain täysin tiedoton tila olisi mukavuusaluetta...

Juuri näin! Kuulin, että yksi tuttu kehittää itseään tekemällä kerran kuussa jotain täysin mukavuusalueensa ulkopuolelta (ja antoi ymmärtää että munkin pitäisi).

Ajattelin että kyllä on helppo elämä, jos kerran kuussa tieten tahtoen tekee jotain mukavuusalueen ulkopuolelta! Kun itse rämön siellä tahtomattani ihan joka päivä.

Olen elänyt lapsuuteni alkoholistiperheessä, jossa oli myös perheväkivaltaa. Olen aikuisena menettänyt perheenjäseniäni onnettomuudessa. Olen surrut vuosia tahatonta lapsettomuutta. Edellisessä liitossani sain yllättäen tietää, että puolisollani oli sivusuhde. Olen menettänyt tärkeitä läheisiäni syövälle kuukausi diagnoosin jälkeen. Olen kärsinyt työttömyydestä. Kaikki nuo on kenelle tahansa suurta epämukavuusaluetta, ja minä olen koko elämäni joutunut elämään vain sillä epämukavuusalueella. Turvallista ja rauhallista surutonta hetkeä ei juuri ole ollut. Sitten joku pomo töissä tulee sössöttämään, että "sinunkin pitäisi edes joskus poistua tuolta sinun mukavuusalueelta, ja ottaa tämä työprojekti (johon osaamisesi ja koulutuksesi ei todellakaan riitä, mutta emme ehdi perehdyttää sinua eikä meillä ole rahaa kouluttaa sinua). Tekee mieli alkaa joko nauramaan pomolle päin naamaa tai itkemään hallitsemattomasti.