Mitä te työttömät teette päivisin tai miten estätte mökkihöperöitymisen?

Up

Soittelen ystävilleni tai he minulle, ja kyläilemme toistemme luona. Nyt ansiosidonnaisella on vielä rahaa joihinkin maksullisiinkin aktiviteetteihin; olen käynyt mm. museossa kaverin kanssa. Ja kesällä oli ilmaisia puistokonsertteja. Nyt ilmoittauduin kansalaisopiston puutyökurssille. Kirjasto järjestäisi jotain ilmaista sinänsä ihan kiinnostavaa lukupiiriä ym., mutta tuntuu ettei ole aikaa! Eli ei tämä mitään täysin epäsosiaalista ole. Työpaikalta en ole oikeastaan koskaan saanut mitään merkittäviä sosiaalisia suhteita.

Noin muuten niin kyllähän aikansa saa kulumaan, ei se tässä ongelma ole. Työnhakukin vie sitä aikaa yllättävän hyvin, kun ei rustaa joka paikkaan samaa standardihakemusta. Olen omin päin opiskellut alaani lisää, ja nyt rupesin opiskelemaan ihan huvikseni ja omin päin myös ranskaa, joka on ollut pitkäaikainen haaveeni (työllistymistäni se tuskin auttaa mitenkään). Olen marjastanut ja sienestänyt. Myönnän kyllä sen, että netissä tulee roikuttua ihan liikaa myös, nyt kun aikaa tuntuu olevan.

Tavallaan tietysti kiva että on aikaa tuollaiseen kaikkeen omaan tekemiseen, mutta kyllä minä ehdottomasti mieluummin silti töitä ottaisin. Rupeankin tässä taas hakemusta kirjoittamaan...

Pidän isoa koiraani sylissäni, se lohduttaa aina.

Perhe, harrastukset, talkoot ja vauva.fi pitävät kiireisenä.

Lisään vielä että oikeastaan tuntuu, että nyt kun ei ole töissä ihmisten kanssa tekemisisssä niin melkeinpä paremmin jaksaa sosiaalisuutta vapaa-ajalla. Tuntuu että olen ystävällisempi ihan vaan vaikka kaupan kassalle tai satunnaiselle naapurille jonka rappukäytävässä jaan. En muuten ole mikään yltiösosiaalinen tyyppi, viihdyn hyvin yksiksenikin, ja saattaa olla että töissä käydesäsni jonkinmoinen sosiaalisuuskiintiö on ehtinyt ylittyä jo työpäivän aikana, joten ihan mieluusti olen illat vain mököttänyt kotonani. Nyt on toisin.

- vastaaja numero 2

Äh, en tietenkään jaa naapuria, vaan tapaan :) 

- viitonen korjaa.

Ei normaalin ihmisen tarvitse tehdä mitään. Mökkihöperyys ja taipumus siihen on mielen sairautta.

Vapaaehtoistyötä rescue-koirien parissa.

luetaan av palstaa.

Tutkimustyötä mallasjuomien parissa.

En kyllä tajua, mitä pahaa on olla kotona, jos siihen on mahdollisuus? Koti on ihmisen paras paikka.  Saa olla vaan tai tehdä mitä huvittaa.  Kyllä ihminen aina tekemistä keksii, ja kaikki meistä ihmisistä ei olla niin muiden ihmisten seurasta välittäviäkään, ja siten moni meistä viihtyy ihan yksikseen pitkiä aikoja ja mikä olisikaan paras paikka kuin oma koti ja oma rauha.

Itselläni on jo takana päin sen verran elämisen vuosikymmeniä, ja kokemusta niin monista yhteisöistä, jossa olen mukana aikoinani ollut, että en edes kaipaa sellaista elämän menoa enää tässä iässä, vaan haluan ja tahdon olla omassa ja parhaassa seurassani.  Eikä tule ristiriitojakaan muiden kanssa, kun välttelee liiallista sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.

Elämä on ihanaa, kunhan sen oikein oivaltaa.

Yksin oot sä ihminen jne.

Ja lapsenakin jo opin olemaan yksin ja leikkimään yksin, kun ei aina ollut leikkikavereita.  Ja sen minkä jo lapsena oppii, niin vanhana taitaa.

Ei mulla ollut viime vuonna mitään ongelmia. Lapset on 20 ja 30 tuntia viikossa koulussa tai lomilla kotona. Mies tarvii apua firmassaan, lähinnä pieniä toimitusasioita, muutama tunti viikossa. Sitten lojuin, katsoin digiboksilta ohjelmia, pelailin nettipelejä jne. Höperyys ei tosiaan uhannut. Elämä oli mukavan leppoisaa pikemminkin. Ja kuten sanottu, niin vein juniorin kouluun ysiksi, sitten tulin kotiin, lueskelin lehtiä, join kahvia, toimitin jonkun asian ja hups, kello olikin jo 13 ja juniori kotiin.

20 vuotta töitä takana sosiaalisesti kuluttavan intensiivisellä alalla. Mahtava kun saa olla mökkihöperönä ilman yhdenkään asiakkaan elämänmurheita niskassa. Ulos vain silloin kun tekee oikeasti mieli tavata ystäviä tai harrastaa. Tai lähtee baariin. Nämä työttömyyden parhaita puolia. Silti haku päällä ja pikkuhiljaa ajoittain jo töihin ikäväkin. Varttuneemmalla iällä vihtyy itsekseen jo oikeinkin hyvin.

Kiitos vastauksista. Siis ei itsellänikinään ole mitään ongelmia olla kotona, päinvastoin. Ilman opiskelujakin tykkään olla omassa rauhassa. Mutta ehkä siinä se ongelma myös onkin, että pitäisi jotenkin aktivoitua kodin ulkopuolella. Ehkä jotnekin pelkään, että totun liiaksi kotona oleiluun.  Silloin tällöin näen ystäviä, poikaystävää ehkä pari kertaa viikossa ja perhettä ainakin kerran viikossa. Kuntosaleihin ym. harrastuksiin ei oikein tällä hetkellä ole varaa. Ap

Ei mulla ollut koskaan vapaa ajan ongelmia työttömänä. Vajaa puolivuotta on vielä töitä ja käyhän se voimille. Otan sen siltä kannalta että se on liikuntaa mistä maksetaan. Huomenna saa vielä nukkua pitkään. AAaaaH1

Työtön en ole virallisesti, vaan pidemmällä saikulla/kuntoutusvapaalla, mutta tällä hetkellä aika kuluu vielä vaikkapa puutarhassa, käyn keräämässä hieman sieniä ja marjoja, sen mitä terveys sallii, käyn kirjastossa, luen paljon kirjoja, sekä viihde- että yleissivistäviä sellaisia, teen käsitöitä, keittelen hilloja ja mehuja, leivon, säilön satoa, olen menossa kansalaisopiston kurssille, liikun kuntoutusmielessä, kiertelen maisemia koiran kanssa, välillä käyn kirppiksillä, markkinoilla ja ilmaistapahtumissa (niitäkin on todella paljon!), tapaan ystäviä, katselen mielenkiintoisia sarjoja ja dokkareita ja nautin siitä, että olen elossa sairaskohtauksesta huolimatta :)

En kaipaa mitään sosiaalisuutta tai muuta menoa. Tai hieman sosiaalisuutta kaipaan, mutta se hoituu sähköpostien kautta ja Facebookissa. Miehen kanssa käyn välillä mökillä, tosin hän tuntuu käyvän useammin kuin minä, en aina välitä lähteä keskellä viikkoa sinne yhdeksi yöksi kun en ole saunahullu (ja kotona on sähkösauna, mikä käy minulle, en ole puusaunaintoilija). 

Tyttären kanssa vaihdan välillä kuulumisia Telegramin kautta. Ja anoppi soittelee joskus. Tämä riittää minulle. 

En harrasta mökkeilyä joten en tule mökkihöperöksi :)

Olin tuossa keväällä/k esällä 4kk kotona, joo työttömänä, mutta se oli ihan haluttu vaihtoehto.

Mutta kävin 4-6 kertaa viikossa joko salilla tai uimassa. Otettiin uusi koiranpentu samaan syssyyn. Sen kanssa pentukoulussa tai muuten vaan koiratreffeillä, hoidin viikottain siskoni lasta, no vaan 2-3h kerrallaan kerran viikossa. Kuopuksen koulukaan ei kestä kuin 13 tai 14 saakka joten hänen kanssaan tuli tehtyä kaikkea sen jälkeen.

Tein vapaaehtoistyötä löytöeläinten parissa.

Ihan hyvä breikki oli elämään.

Nyt taaas kesäkuun lopusta alkaen 35-40 h töitä viikossa. Olen miettinyt että jos nämä ei tarjoa jatkoa samassa paikass sitten tammikuun jälkeen niin voisin taas pitää vapaata tai alkaa tehdä vain keikkaa.