Mies avautui kännissä ja nyt olen rikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Te ootteko niitä naisia, jotka ennemmin tai myöhemmin eroavat, ja itkevät sitten täällä av:lla. Itse olen nähnyt ihan saatanasti vaivaa oman avioliittoni puolesta, sillä rakastuin ulkomaalaiseen. Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni. Arkeni on luultavasti todella huomattavasti rankempaa, kuin mitä se olisi, jos olisin päättänyt toisin. MUTTA tein tämän kaiken ihanan miehen takia. Miehen, joka ei edes kymmenen vuoden avioliiton aikana ole koskaan minulle puhunut noin rumasti, kuin Ap:n mies. Ja te lapamadot olette valmiita taistelemaan joidenkin törkimysten kännijunttien takia? Haluatte tehdä tuon työn vain kesyttääksenne jonkun melkein? Tehdä paskasta vähän vähemmän paskan? Miksi ihmeessä?

Minä en luopuisi omasta elämästäni rakkauden tähden. Jos arki on rankkaa päivittäin niin onko elämä täyttä elämää. Minä kävin mieheni kanssa läpi pari känniriitaa suhteemme alussa, kyse oli lopulta siitä uskaltaako luottaa toiseen ihmiseen aiempien pettymysten vuoksi. Me puhuimme ja selvitimme asiat. Jatkuvaa, toistuvaa huonoa käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää.

Entä nyt? Mies on hyvä, ei puhu minulle rumasti, rakastaa ja näyttää sen teoilla, olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta, minulla on rakas perhe, rakkaat ystävät, hyvä työ, kivat appivanhemmat, oma elämä ja harrastukset. Arki on kivaa ja helppoa. Minä näin mahdollisuudet hyvään elämään ja miehen rehellisen hyvän luonteen niiden riitojen ja pelkojen läpi. Siksi ihmeessä. Miksi koira nuolee pallejaan? Siksi, että se pystyy siihen ja se tuntuu siitä hyvälle.

Niin no. Minä olin valmis uhraamaan paljon ihanan miehen vuoksi. Minä ja lapsemme olemme miehelleni kaikki kaikessa, ja hän ja lapset minulle. Olemme luoneet oman elämämme ja kotimme nollasta itse vieraassa maassa - tämä tekee meistä käsittämättömän vahvan parin. Jos ei olisi valmis uhraamaan mitään, niin onko kyse silloin mistään kunnon rakkaudesta ja välittämisestä? Mielestäni ei.

Naistansa rakastava ja kunnioittava mies ei IKINÄ puhuisi naisellensa tuohon tyyliin, mitä ap:n mies puhui. Ihan kiva tietty, että olet saanut kesytettyä ja opetettua tavoille oman törkyturpasi, mutta itse en kyllä lähtisi moiseen pelleilyyn, kun maailmassa on kunnollisiakin miehiä.

Suomalainen maailmalla "Kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat" Ryysyrannan Jooseppi lohduttautui samalla raamatun lauseen mukaelmalla hinatessaan vastatuulessa halkolauttaansa.

Minut on kasvatettu ja ajattelen modernimnalla tavalla, naisen ei tarvitse uhrata rakkaudelle omaa elämäänsä ja kärsiminen on hanurista. Mies ja lapset on iso osa elämääni ja tärkein osa mutta ei ainut osa. Minun elämään kuuluu muitakin minulle tärkeitä asioita.

Ei minun mieheni ole mikään törkyturpa kuten sinunkaan miehesi tuskin on mikään etelämaan pelle. Mieheni on työnsä puolesta upseeri ja herrasmies, ja lapsellisuudestaan kasvanut iän myötä, tapasimme nuorina. Mieheni on kunnollinen, rehellinen suomalainen mies. Hän on sanonut, että tärkeintä hänelle on rehellisyys ja luottamus ja minuun hän luottaa, minut hän ottaisi rinnalleen vaikka taistelussa. Rehellisen suomalaisen miehen suusta kauneinta mitä naiselle voi sanoa, revi siitä kuinka vahva pari me olemme. Se ei ole käsittämätöntä vaan hyvin loogista kun tunteet ja järki viihtyy sanassa päässä.

Minun mielestäni sinä taas olet menetellyt harvinaisen vanhanaikaisesti. Suomessahan tänä päivänäkin on tyypillistä ja surullisen yleistä, että miehet saavat olla lapsellisia, mitäänosaamattomia moukkia, jotka naiset sitten ikään kuin kouluttavat tavoille, avioliittoon ja perhe-elämään. Joillain se onnistuu hyvin, joillain huonommin, miehestäkin riippuen. Minulle tällainen kuitenkin tuntuu todella kaukaiselta. Ei minulla ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa lähteä opettamaan miestä kuin jotain pikkulasta tavoille ja valmistamaan elämään. Kyllä parisuhde ja avioliitto on kahden kauppa, molempien tulee panostaa yhtä lailla, molempien tulee haluta sitä yhtä lailla ja olla samalla viivalla.

Odotas, miten sinun miehesi on panostanut teidän suhteeseen yhtä lailla niin, että olette samalla viivalla? Kerroit, että "Itse olen nähnyt ihan saatanasti vaivaa oman avioliittoni puolesta, sillä rakastuin ulkomaalaiseen. Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni. Arkeni on luultavasti todella huomattavasti rankempaa". Vai muuttuiko mieli kesken kommentin?

Me olimme mieheni kanssa nuoria kun tapasimme ja pari känniriitaa se aikuistuminen ja yhdessä kasvaminen vaati parikymppisenä.

Minusta tuntuu "Ihan kun sinä heijastaisit omaa tilannettasi ninuun. On paljon erityyppisiä persoonia ja tilanteita, joihin nuo sinun oman henkilökohtaisen parisuhteesi kokemukset eivät sovi alkuunkaan. Kannattaisi vähän avautua muidenkin ihmisten kokemuksiin eikä kuvitella, että oma tilanne olisi aina vertailukelpoinen muihin. Vähän omahyväinen asenne suorastaan."

Mieheni on tehnyt nuo kaikki samat asiat minun puolestani, kuin minäkin hänen puolestansa. Mekin olimme nuoria, kun menimme naimisiin. Emme kännäile, joten "känniriidat" ovat tuntematon käsite meille.

Tuubaa. "Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni."

Näinkö todella on, että miehesi on tehnyt myös nuo asiat, en muuten usko.

Ymmärrän toki, että jossain Suomen pikkupitäjässä koko elämänsä asuneen maailmankuvaan tuo ei oikein istu ja saattaa kuulostaa uskomattomalta. Saanen kuitenkin valottaa asiaa sen verran, että tämä kummallinen tilanne on mahdollinen ihan siten, että mieheni ja minä olemme muuttaneet maahan, joka ei ole kummankaan kotimaa. Oikeastaan voisin korjata sanojani hieman: olemme molemmat opetellut kaksi vierasta kieltä liittomme ja yhteisen elämämme vuoksi - toistemme äidinkielet sekä asuinmaamme kielet.

Että tällaista. Ihmisillä voi olla muunkinlaista elämäntyyliä. Kaikki eivät nai sitä naapuripitäjän jännämiestä. :)

Missä olet töissä?

Yksityisessä firmassa. Miten se tähän liittyy?

Ihan kysyn kun olet rakentanut elämäsi ulkomaille niin millainen työ sinut vei elämään sinne tai jos syy oli rakastuminen ulkomaalaiseen mieheen - ette kuitenkaan asu kumpikaan miehen kotimaassa niin millaista työtä teet yksityisessä firmassa?

Ap oletteko puhuneet jotain vielä, miten on mennyt?

Vierailija kirjoitti:

Avomies sanoi humalassa että ei ole ikinä pitänyt minun ulkonäöstä. Vartaloni on kuulemma todella ruma. Oikeasti se onkin, tiedän sen mutta olen laihtunut alkuajoista ja loukkaannuin kamalasti. Selvinpäin on kuitenkn kehunut minua. Kasvoja ja silmiä tms.

Pahinta oli kuitenkn tämä.... Kännipanetuksesa hyväili mua ja toisteli entisen naisystävänsä nimeä. Jälkeenpäin ei muista siitä mitään, mutta minulla se pyörii mielessä.

Ei ole pyytänyt anteeksi koska ei muista mitään. Naureskeli vain.

Niinhän se on, että totuus tulee lasten ja känniläisten suusta!

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas Ap. Olen miettinyt tätä juttua.

Mun ongelma on se että olen ollut todella rakastunut. Olen edelleenkin. Niin rakastunut että en ole huomannut miehen vikoja. Mies on komea, älykäs, todella mukava ja tähän asti olen luullut että hänkin rakastaa minua. Seksiä on ollut ehkä liian vähän minun mielestä. Nyt tajuan syyksi sen että mies ei ole halunnut minua koska olen hänen mielestään ruma.

Kai minun pitää olla realisti ja uskoa että kaikki on ollu feikkiä hänen puoleltaan. Palatkoon entisensä luo jos niin haluaa. Tai etsiköön kaunottaren jota saa nimitellä millä nimellä haluaa.

Perkule, olisi edes pyytänyt anteeksi puheitaan. Tai kertonut miksi on mielummin mun kanssa.

Äh. Tää on niin provo kuin olla ja voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikissa aloituksissa on samanlainen sävy, joko valitetaan tai yritetään lietsoa nagatiivisia tunteita? Koska mode keksii niitä omasta päästä, tälle aloitukselle 0/5.

Olisikin provo, mutta ikävä kyllä on totta. Hitto, itkettää vaikka tästä on jo pari päivää.

Yrittäkää selittää tää niin että pysytään yhdessä. Luulin ennen tätä että se mies on mun kohtalo.

Ap

Provo.

Vierailija kirjoitti:

Avomies sanoi humalassa että ei ole ikinä pitänyt minun ulkonäöstä. Vartaloni on kuulemma todella ruma. Oikeasti se onkin, tiedän sen mutta olen laihtunut alkuajoista ja loukkaannuin kamalasti. Selvinpäin on kuitenkn kehunut minua. Kasvoja ja silmiä tms.

Pahinta oli kuitenkn tämä.... Kännipanetuksesa hyväili mua ja toisteli entisen naisystävänsä nimeä. Jälkeenpäin ei muista siitä mitään, mutta minulla se pyörii mielessä.

Ei ole pyytänyt anteeksi koska ei muista mitään. Naureskeli vain.

Provo. Vähän liian monta osumaa samassa tarinassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Kyllä aikuiselta ihmiseltä, myös parisuhteessa voi odottaa toiselta edes alkeellisempia käytöstapoja ja hienotunteisuutta, jotka ap. miehellä on täysin hukassa.

Vastaavaa käytöstä ei sallittaisi päiväkodissa edes 3-vuotiaalta, saati aikuiselta.

Fiksu ja sivistynyt ihminen olisi ollut heti pahoillaan ja katunut sanojaan, mutta mitä tekee ap. mies - naureskelee asialle, eikä pyydä anteeksi, joka osoittaa empatiakyvyn puutetta ja olevan lapsen tasolla.

En usko noilla eväillä muodustuvan onnellista ja tasapainoista suhdetta. Ikävä kyllä tai sitten ap. on tyydyttävä ja hyväksyttävä epävakaa parisuhde, jossa sanat sinkoilevat ja käytetään henkistä väkivaltaa ja lyödään sanoilla.

Asiat eivät ole mustavalkoisia. Mies sanoo humalassa jotain hyvin ilkeää ja seuraavana päivänä vetoaa muistamattomuuteen ja naureskelee. Kaikki tapahtunut lyhyen ajan sisään, joten mies ei ehkä tiedä miten käyttäytyä tässä tilanteessa. Yhdestä tilanteesta en menisi vetämään johtopäätöstä, että kyseessä on epävakaa parisuhde, jossa sanat sinkoilevat ja käytetään henkistä väkivaltaa ja lyödään sanoilla. Minä keskustelisin tilanteen auki. Minä en ikinä ottaisi neuvoja parisuhteeseeni ihmisiltä, jotka tietävät satavarmasti, että yhden vittumaisen kommentin jälkeen parisuhde on tuhoon tuomittu.

"Minä en ikinä ottaisi neuvoja parisuhteeseeni ihmisiltä, jotka tietävät satavarmasti, että yhden vittumaisen kommentin jälkeen parisuhde on tuhoon tuomittu."

Minä taas en ottaisi riskiä, että neuvon jotakuta puoliaan pitämään kykenemätöntä vain jatkamaan ihmeellistä liittoaan, koska on nyt onnistunut pyydystämään miehen.

Jos kirjoittaja ei loukkaantunut tuosta miehen kommentista, niin hän varmaan on riittävän vahva päättelemään sen mitä sanoit, VAIKKA me kaikki täällä ehdotettaisiin, että älä jää suhteeseen, jossa toinen ei edes osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jossain on mies, joka arvostaa ja rakastaa sua sellaisena kun olet ja ei ikinä sano tuollaista edes kännissä. Ei ikinä tee virheitä ja luo rakkaudesta palavia katseita sinuun aamusta iltaa. Soittaa kännykästä Laulavat sadepisarat kun vettä sataa ja steppaa lyhtypylväiden ympäri. Taistelee Siwan pihalla lohikäärmeitä vastaan onnistuen samalla heittämään lemmekästä öögaa sun suuntaan. Se on varmaan se puunhakkaaja Punahilkasta, ota se.

Me muut naiset, jotka emme usko satuihin, joudumme käärimään hihat ihan itse ja rakentamaan sen parisuhteemme, elämämme. Että mieti nyt kaksi kertaa uskotko virheettömiin satuihin vai kipeän aitoon realismiin.

Te ootteko niitä naisia, jotka ennemmin tai myöhemmin eroavat, ja itkevät sitten täällä av:lla. Itse olen nähnyt ihan saatanasti vaivaa oman avioliittoni puolesta, sillä rakastuin ulkomaalaiseen. Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni. Arkeni on luultavasti todella huomattavasti rankempaa, kuin mitä se olisi, jos olisin päättänyt toisin. MUTTA tein tämän kaiken ihanan miehen takia. Miehen, joka ei edes kymmenen vuoden avioliiton aikana ole koskaan minulle puhunut noin rumasti, kuin Ap:n mies. Ja te lapamadot olette valmiita taistelemaan joidenkin törkimysten kännijunttien takia? Haluatte tehdä tuon työn vain kesyttääksenne jonkun melkein? Tehdä paskasta vähän vähemmän paskan? Miksi ihmeessä?

Minä en luopuisi omasta elämästäni rakkauden tähden. Jos arki on rankkaa päivittäin niin onko elämä täyttä elämää. Minä kävin mieheni kanssa läpi pari känniriitaa suhteemme alussa, kyse oli lopulta siitä uskaltaako luottaa toiseen ihmiseen aiempien pettymysten vuoksi. Me puhuimme ja selvitimme asiat. Jatkuvaa, toistuvaa huonoa käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää.

Entä nyt? Mies on hyvä, ei puhu minulle rumasti, rakastaa ja näyttää sen teoilla, olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta, minulla on rakas perhe, rakkaat ystävät, hyvä työ, kivat appivanhemmat, oma elämä ja harrastukset. Arki on kivaa ja helppoa. Minä näin mahdollisuudet hyvään elämään ja miehen rehellisen hyvän luonteen niiden riitojen ja pelkojen läpi. Siksi ihmeessä. Miksi koira nuolee pallejaan? Siksi, että se pystyy siihen ja se tuntuu siitä hyvälle.

Niin no. Minä olin valmis uhraamaan paljon ihanan miehen vuoksi. Minä ja lapsemme olemme miehelleni kaikki kaikessa, ja hän ja lapset minulle. Olemme luoneet oman elämämme ja kotimme nollasta itse vieraassa maassa - tämä tekee meistä käsittämättömän vahvan parin. Jos ei olisi valmis uhraamaan mitään, niin onko kyse silloin mistään kunnon rakkaudesta ja välittämisestä? Mielestäni ei.

Naistansa rakastava ja kunnioittava mies ei IKINÄ puhuisi naisellensa tuohon tyyliin, mitä ap:n mies puhui. Ihan kiva tietty, että olet saanut kesytettyä ja opetettua tavoille oman törkyturpasi, mutta itse en kyllä lähtisi moiseen pelleilyyn, kun maailmassa on kunnollisiakin miehiä.

Suomalainen maailmalla "Kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat" Ryysyrannan Jooseppi lohduttautui samalla raamatun lauseen mukaelmalla hinatessaan vastatuulessa halkolauttaansa.

Minut on kasvatettu ja ajattelen modernimnalla tavalla, naisen ei tarvitse uhrata rakkaudelle omaa elämäänsä ja kärsiminen on hanurista. Mies ja lapset on iso osa elämääni ja tärkein osa mutta ei ainut osa. Minun elämään kuuluu muitakin minulle tärkeitä asioita.

Ei minun mieheni ole mikään törkyturpa kuten sinunkaan miehesi tuskin on mikään etelämaan pelle. Mieheni on työnsä puolesta upseeri ja herrasmies, ja lapsellisuudestaan kasvanut iän myötä, tapasimme nuorina. Mieheni on kunnollinen, rehellinen suomalainen mies. Hän on sanonut, että tärkeintä hänelle on rehellisyys ja luottamus ja minuun hän luottaa, minut hän ottaisi rinnalleen vaikka taistelussa. Rehellisen suomalaisen miehen suusta kauneinta mitä naiselle voi sanoa, revi siitä kuinka vahva pari me olemme. Se ei ole käsittämätöntä vaan hyvin loogista kun tunteet ja järki viihtyy sanassa päässä.

Minun mielestäni sinä taas olet menetellyt harvinaisen vanhanaikaisesti. Suomessahan tänä päivänäkin on tyypillistä ja surullisen yleistä, että miehet saavat olla lapsellisia, mitäänosaamattomia moukkia, jotka naiset sitten ikään kuin kouluttavat tavoille, avioliittoon ja perhe-elämään. Joillain se onnistuu hyvin, joillain huonommin, miehestäkin riippuen. Minulle tällainen kuitenkin tuntuu todella kaukaiselta. Ei minulla ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa lähteä opettamaan miestä kuin jotain pikkulasta tavoille ja valmistamaan elämään. Kyllä parisuhde ja avioliitto on kahden kauppa, molempien tulee panostaa yhtä lailla, molempien tulee haluta sitä yhtä lailla ja olla samalla viivalla.

Odotas, miten sinun miehesi on panostanut teidän suhteeseen yhtä lailla niin, että olette samalla viivalla? Kerroit, että "Itse olen nähnyt ihan saatanasti vaivaa oman avioliittoni puolesta, sillä rakastuin ulkomaalaiseen. Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni. Arkeni on luultavasti todella huomattavasti rankempaa". Vai muuttuiko mieli kesken kommentin?

Me olimme mieheni kanssa nuoria kun tapasimme ja pari känniriitaa se aikuistuminen ja yhdessä kasvaminen vaati parikymppisenä.

Minusta tuntuu "Ihan kun sinä heijastaisit omaa tilannettasi ninuun. On paljon erityyppisiä persoonia ja tilanteita, joihin nuo sinun oman henkilökohtaisen parisuhteesi kokemukset eivät sovi alkuunkaan. Kannattaisi vähän avautua muidenkin ihmisten kokemuksiin eikä kuvitella, että oma tilanne olisi aina vertailukelpoinen muihin. Vähän omahyväinen asenne suorastaan."

Mieheni on tehnyt nuo kaikki samat asiat minun puolestani, kuin minäkin hänen puolestansa. Mekin olimme nuoria, kun menimme naimisiin. Emme kännäile, joten "känniriidat" ovat tuntematon käsite meille.

Tuubaa. "Olen opetellut uuden kielen, kestänyt kamalaa anoppia, muuttanut toiseen maahan, menettänyt osan sukulaisista ja ystävistäni."

Näinkö todella on, että miehesi on tehnyt myös nuo asiat, en muuten usko.

Ymmärrän toki, että jossain Suomen pikkupitäjässä koko elämänsä asuneen maailmankuvaan tuo ei oikein istu ja saattaa kuulostaa uskomattomalta. Saanen kuitenkin valottaa asiaa sen verran, että tämä kummallinen tilanne on mahdollinen ihan siten, että mieheni ja minä olemme muuttaneet maahan, joka ei ole kummankaan kotimaa. Oikeastaan voisin korjata sanojani hieman: olemme molemmat opetellut kaksi vierasta kieltä liittomme ja yhteisen elämämme vuoksi - toistemme äidinkielet sekä asuinmaamme kielet.

Että tällaista. Ihmisillä voi olla muunkinlaista elämäntyyliä. Kaikki eivät nai sitä naapuripitäjän jännämiestä. :)

Missä olet töissä?

Yksityisessä firmassa. Miten se tähän liittyy?

Ihan kysyn kun olet rakentanut elämäsi ulkomaille niin millainen työ sinut vei elämään sinne tai jos syy oli rakastuminen ulkomaalaiseen mieheen - ette kuitenkaan asu kumpikaan miehen kotimaassa niin millaista työtä teet yksityisessä firmassa?

Mieheni täältä ensin löysi töitä. Muutettiin, olin hetken työttömänä, sitten saimme lapsen, ja pian sen jälkeen sain itsekin työpaikan. Olen töiden ohessa opiskellut koko ajan, ja valmistun pian kieltenopettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiotko jäädä suhteeseen vielä?

Kaipa jään, en todellakaan tiedä mitä teen.. Olin niin rakastunut vielä ennen niitä kamalia totuuksia.

Onkohan sillä edellisen kanssa vielä jotain jos hokee sen nimeä samalla kun lääppii minua? Sanokaa että ei ole. Pelkkä humalaisen erehdys, niin kuin mies sanoo.

Ap

1. Puhui sulle todella loukkaavasti, henkistä väkivaltaa.

2. Ajattelee toista naista kun seksiä sun kanssa.

3. Juopporenttu.

Ja vielä mietit voisitko jotenkin jatkaa? Ei jatkoon tuota. Onko sulla jotenkin erityisen huono itsetunto kun edes harkitset? Kukaan ei halua tuollaista helmeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiotko jäädä suhteeseen vielä?

Kaipa jään, en todellakaan tiedä mitä teen.. Olin niin rakastunut vielä ennen niitä kamalia totuuksia.

Onkohan sillä edellisen kanssa vielä jotain jos hokee sen nimeä samalla kun lääppii minua? Sanokaa että ei ole. Pelkkä humalaisen erehdys, niin kuin mies sanoo.

Ap

1. Puhui sulle todella loukkaavasti, henkistä väkivaltaa.

2. Ajattelee toista naista kun seksiä sun kanssa.

3. Juopporenttu.

Ja vielä mietit voisitko jotenkin jatkaa? Ei jatkoon tuota. Onko sulla jotenkin erityisen huono itsetunto kun edes harkitset? Kukaan ei halua tuollaista helmeä.

On huono itsetunto, koulukiusausta taustalla. Siksi olen ollut ihmeissäni että mulla on ollut onni löytää juuri tämä mies itselleni.

Jännä muuten muutamaa viestiä edeltävät provoepäilyt. Maksaisin vaikka satasen jos tämä olisi provo. Tää on ollut aika raastavaa.

Se että kommentoin miestä komeaksi ja ihanaksi on minun mielipide. Jonkun toisen makuun mies ei ehkä ole.

Ap

Lähetin enkelin illalla vartioimaan sinua, mutta se palasi takaisin. Kysyin miksi ja se vastasi: "Enkelit eivät vartioi toisiaan"

Naiseni avautui minulle kännissä. Olen kuulemma päässyt lihomaan enkä ole enää niin haluttava KUIN ennen.  yhyyyy  mulla on kuulemma ikävän näköinen kaljamaha BYÄÄÄÄÄÄÄ YHYYYY yhyy itkua nyyyyyh. Että KEHTAA sanoa MIEHELLE noin, kuvitelkaa MIEHELLE sanoi noin pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Lähetin enkelin illalla vartioimaan sinua, mutta se palasi takaisin. Kysyin miksi ja se vastasi: "Enkelit eivät vartioi toisiaan"

Jos tuo oli minulle, niin kiitos!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiotko jäädä suhteeseen vielä?

Kaipa jään, en todellakaan tiedä mitä teen.. Olin niin rakastunut vielä ennen niitä kamalia totuuksia.

Onkohan sillä edellisen kanssa vielä jotain jos hokee sen nimeä samalla kun lääppii minua? Sanokaa että ei ole. Pelkkä humalaisen erehdys, niin kuin mies sanoo.

Ap

1. Puhui sulle todella loukkaavasti, henkistä väkivaltaa.

2. Ajattelee toista naista kun seksiä sun kanssa.

3. Juopporenttu.

Ja vielä mietit voisitko jotenkin jatkaa? Ei jatkoon tuota. Onko sulla jotenkin erityisen huono itsetunto kun edes harkitset? Kukaan ei halua tuollaista helmeä.

On huono itsetunto, koulukiusausta taustalla. Siksi olen ollut ihmeissäni että mulla on ollut onni löytää juuri tämä mies itselleni.

Jännä muuten muutamaa viestiä edeltävät provoepäilyt. Maksaisin vaikka satasen jos tämä olisi provo. Tää on ollut aika raastavaa.

Se että kommentoin miestä komeaksi ja ihanaksi on minun mielipide. Jonkun toisen makuun mies ei ehkä ole.

Ap

Jotenkin nyt varoitusvalot palaa tässä jutussa. Jos ap on iskenyt kätensä ********, niin näin se just alkaa. Joo, mies sanoi törkeästi ja käyttäytyi törkeästi eikä kadu, mutta se oli kännissä, onko tää nyt sitä vaiko tätä vai ei mittää, ylireagoinko, onko vika minussa, minunko pitää pyytää anteeksi, onko taivas ylhäällä ja maa alhaalla vai päinvastoin...

Vierailija kirjoitti:

Naiseni avautui minulle kännissä. Olen kuulemma päässyt lihomaan enkä ole enää niin haluttava KUIN ennen.  yhyyyy  mulla on kuulemma ikävän näköinen kaljamaha BYÄÄÄÄÄÄÄ YHYYYY yhyy itkua nyyyyyh. Että KEHTAA sanoa MIEHELLE noin, kuvitelkaa MIEHELLE sanoi noin pahasti.

Jos mun nainen valittas mun kaljamahasta mä jättäsin sen heti.

Naiset on kaikki ihan sikoi..

Vierailija kirjoitti:

Naiseni avautui minulle kännissä. Olen kuulemma päässyt lihomaan enkä ole enää niin haluttava KUIN ennen.  yhyyyy  mulla on kuulemma ikävän näköinen kaljamaha BYÄÄÄÄÄÄÄ YHYYYY yhyy itkua nyyyyyh. Että KEHTAA sanoa MIEHELLE noin, kuvitelkaa MIEHELLE sanoi noin pahasti.

No kyllä sanoi sulle rumasti, paitsi että eihän sulla oikeasti mitään naista ole.

Vierailija kirjoitti:

Naiseni avautui minulle kännissä. Olen kuulemma päässyt lihomaan enkä ole enää niin haluttava KUIN ennen.  yhyyyy  mulla on kuulemma ikävän näköinen kaljamaha BYÄÄÄÄÄÄÄ YHYYYY yhyy itkua nyyyyyh. Että KEHTAA sanoa MIEHELLE noin, kuvitelkaa MIEHELLE sanoi noin pahasti.

Mun vastakohta... minä olin suhteen alussa lihava mutta nyt normaali. Mutta kiitos, tuo sai mut hymyilemään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni avautui minulle kännissä. Olen kuulemma päässyt lihomaan enkä ole enää niin haluttava KUIN ennen.  yhyyyy  mulla on kuulemma ikävän näköinen kaljamaha BYÄÄÄÄÄÄÄ YHYYYY yhyy itkua nyyyyyh. Että KEHTAA sanoa MIEHELLE noin, kuvitelkaa MIEHELLE sanoi noin pahasti.

Mun vastakohta... minä olin suhteen alussa lihava mutta nyt normaali. Mutta kiitos, tuo sai mut hymyilemään.

Ap

Toivottavasti myös ajattelemaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni avautui minulle kännissä. Olen kuulemma päässyt lihomaan enkä ole enää niin haluttava KUIN ennen.  yhyyyy  mulla on kuulemma ikävän näköinen kaljamaha BYÄÄÄÄÄÄÄ YHYYYY yhyy itkua nyyyyyh. Että KEHTAA sanoa MIEHELLE noin, kuvitelkaa MIEHELLE sanoi noin pahasti.

Mun vastakohta... minä olin suhteen alussa lihava mutta nyt normaali. Mutta kiitos, tuo sai mut hymyilemään.

Ap

Toivottavasti myös ajattelemaan :)

Juu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetin enkelin illalla vartioimaan sinua, mutta se palasi takaisin. Kysyin miksi ja se vastasi: "Enkelit eivät vartioi toisiaan"

Jos tuo oli minulle, niin kiitos!

Ap

kyllä vain sinullehan se oli tarkoitettu:

Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin olet koko maailma!