Yksipuolinen rakkaus. Mihinkään sen enempään en ole arvoinen

Olen katkera ja kateellinen kaikille rakkaudesta naimisiin meneville, vaikkei se liitto edes kauaa kestäisikään. En ymmärrä, kun ihmiset haukkuu sellaisen rakkauden kokeneita. Joku sama ihminen, josta itse välität on sentään huomannut sinut ja välittänyt sinusta. Jotain, mihin minä en ole koskaan yltänyt. Enkä ollut edes sen kokemuksen arvoinen maailmankaikkeuden mielestä.

Samoin perheen rakkaudesta perustaville olen kateellinen. Ja niille, joilla liitto kestää ja on hyvä olla. Itse vain rakastun yksipuolisesti olematta niille koskaan tärkeä tai nollaa arvokkaampi kumppanimielessä tai muutenkaan.

Millälailla hei Sana toi Jeesus auttaa kateudessa rakkaudesta perheen perustavia kohtaan? Tai jos miettii, millaista seksi olisi, jos kumppania kohtaan tuntisi rakkautta?

Itsesääli ei lisää markkina-arvoasi millään lailla. Ehkä se onkin sinkkuutesi salaisuus, et arvosta itseäsi ja valitat.

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai että en oikein laske enemmän arvoiseksi sitä, että joku tuntee taas minua kohtaan yksipuolista rakkautta. Mitä se mulle merkitsee sen enempää?
Olen 44-vuotias, enkä ole koskaan saanut rakastuessani vastakaikua. Tunnen itseni ihan täysin arvottomaksi henkilöksi. Ja sitä olen ollut jo ennen kuin tämä rakkauden yksipuolisuus on tullut todeksi. Koitan kyllä kätkeä ja peittää sen, etten ole minkään arvoinennja ajatella kaikkea hyvää ja positiivista, mutta en voi huijata alitajuntaani väittämällä, että joku ihan oikeasti ansaitsisi tulla minun rakastamakseni.

On yksi mies, joka rakastaa sinua ja haluaa juuri sinut: Jeesus. Jeesuksen rakkaus ei ole samaa rakkautta kuin niillä, jotka menevät naimisiin tässä ajassa – joka sekin voi olla hyvää! – vaan vielä parempaa.

Uskon, että Jeesus on ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Hänessä Jumalan kirkkaus oli nähtävissä ihmislihassa. Ikuisen henkensä voimalla Jeesus sovitti syntimme Golgatan ristillä ja nousi kuolleista.

Olet arvokas, vaikka tuntisit itsesi arvottomaksi.

Mitä sä oikein höpötät? Ehkäpä mä haluan rakkaudelta hieman muutakin kuin kuvitellun vastarakkauden tai omassa päässäni elävän vastarakkauden. Aivan sama kun joku ajattelee sitten mielikuvituksessaan jonkun rakastavan takaisin. Mahtaa olla kiduttavaa kun saa silti olla vaille suhdetta.

Uskon, että Jeesuksen rakkaus ei ole kuviteltua eikä omassa päässäni.

Kerroin vain yhdestä mahdollisuudesta kokemukseeni perustuen, vaikka se olisikin "höpötystä" sinun silmissäsi. Aloitusviestisi muotoilut arvottomuuden tunteesta yms. saivat minut haluamaan kertoa tästä.

Jos löydätkin joskus miehen, jonka kanssa menet naimisiin (ja toivon sitä sinulle, koska näköjään kaipaat sitä ja se on minustakin hyvää), hän voinee antaa sinulle nimenomaan tunteen arvosta.

No, mä en tunne Jeesuksen rakkautta, joten aika paskasti rakastaa mua sitte. Paremminkin ois voinut hommansa hoitaa.

Törkeää tulla tyrkyttämään uskontoa tähän ketjuun. Ilmiannoin.

Vierailija kirjoitti:

Itsesääli ei lisää markkina-arvoasi millään lailla. Ehkä se onkin sinkkuutesi salaisuus, et arvosta itseäsi ja valitat.

Ei sinkkuuden, vaan vastarakkauden puutteen. Luuletko sä, että mun tarvii sinkkuna olla?

Ja siis arvostusta on hankala itsekseen hankkia.

Miten mä arvostan itseäni, kun en saa edes niiltä rakkautta, joihin itse rakastun? Ja siis ihan tasoisiini ja jopa sen alle kohtaan olen rakkautta tuntenut. Ei se ainakaan sieltä tule.

Miten mä arvostan itseäni? Kun olen mikä olen? Miten tässä voi muka jotain arvostusta nostaa? En hyväksy itseäni, ennen kuin joku muu hyväksyy, en kai mä voi muille väittää olevani hyväksyttävä, jos he eivät sitä näe?

Hmmm. Kyllä se taitaa olla niin että ihastumissasi ihmisissä on joku selainen yhdistävä piirre, joka taas on yhdistävä piirre näissä miehissä niin, että sellaiset eivät kiinnostu sinusta. Kyllä näkisin että sulla hahollisuuksia on parisuhteeseen, mutta saatat kyllä tarvita jotain apua siihen. Lukisin sinuna esim Rikhard Tollen läsnäolon voiman.

Ja mua ärsyttää, että jos jossain joku ilmoittaa olevansa rakastunut, niin kaikki suhtautuu siihen aina niin kuin tämä henkilö saisi myös sen toisen kiinnostuksen itseään kohtaan. Ilmeisesti se on muilla sitten niin.

Samoin vihaan selityksiä siitä, että yksipuolisesti rakastuva jotenkin hakeutuisi tilanteisiin, joissa ei voi saadakaan vastarakkautta, koska ei oikeasti kaipaa suhteen tuomia riskejä tms. En ymmärrä, minusta yksipuolinen rakkaus ei eroa muusta mitenkään muuten, kuin vain, että vaikka juttu nyt jotenkin lähtisikin liikkeelle hiukan toistakin osapuolta kiinnostavana juttuna, niin se ei takuulla päädy siihen, vaan se vain menee niin, että toisella ne tunteet tai kiinnostus ei jatku, eikä siinä ole mitään sen kummempaa.

Ehkä hän olisi kokeillut, saisiko seksiä, ja kun ei niin ei sitten vain kiinnosta, mutta minä ehdin kiintyä ja ihastua ja rakastua.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Kyllä se taitaa olla niin että ihastumissasi ihmisissä on joku selainen yhdistävä piirre, joka taas on yhdistävä piirre näissä miehissä niin, että sellaiset eivät kiinnostu sinusta. Kyllä näkisin että sulla hahollisuuksia on parisuhteeseen, mutta saatat kyllä tarvita jotain apua siihen. Lukisin sinuna esim Rikhard Tollen läsnäolon voiman.

Siis mahdollisuuksia vastarakkauteen, parisuhteita on kyllä ollut. Koska sitäkin kehotetaan että anna jollekulle mahdollisuus rakastaa sinua. Jooh, oon antanut. Mutta ei se silti tunnu miltään, kun henkilö ei ole se oikea(nlainen). Ja siis olen heitä varoittanut tunteitten puutteesta, en halua kusettaa ketään kuvittelemaan, että tunne on molemminpuolinen.

Vituttaa, kun en ainakaan tiedä kenenkään lapsuudenkavereistani tai lukioaikaisista kavereistani jääneen vaille parisuhdetta yksipuolisen rakkauden takia, vaan kaikki ovat menneet naimisiin asti ja en oikein usko kenenkään menevän naimisiin jos eivät ole löytäneet ns. oikeaa rakkautta, eikä kyseessä ole vain panosuhde jommankumman puolelta. Vituttaa se mitä he ovat saaneet ja mitä itse olen jäänyt paitsi. Heille on eittämättä kotoaan annettu erilaiset eväät itselleen, koska mikään muu ei tuota eroa selitä.

Tiedän tunteen. Minulle rakkaussuhde mieheen toisi elämään syvempää merkitystä. Ilman sitä elämä on aika merkityksetöntä raahautumista päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Minulle rakkaussuhde mieheen toisi elämään syvempää merkitystä. Ilman sitä elämä on aika merkityksetöntä raahautumista päivästä toiseen.

Niin, ja itselleni se, jos ihminen, joka on minusta mielenkiintoinen, välittäisi rakastaa minuakin toisi tunnetta arvosta. Mikä mä nyt olen, ilman sitä? Aivan turha ihminen. En mä tänne itseäni varten ole tullut.

Ja siis olen mä tuonut jotain täällä niiden miesten elämään, jotka ovat minua rakastaneet, vaikken mä heitä, mutta en mä siitä mitään itse saanut. Yksipuolista rakkautta sekin vain oli heidän taholtaan mua kohtaan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsesääli ei lisää markkina-arvoasi millään lailla. Ehkä se onkin sinkkuutesi salaisuus, et arvosta itseäsi ja valitat.

Ei sinkkuuden, vaan vastarakkauden puutteen. Luuletko sä, että mun tarvii sinkkuna olla?

Ja siis arvostusta on hankala itsekseen hankkia.

Sinä olet sisäisesti ruma ja tyhjä.Se arvostus tulee just siitä että hyväksyt itse itsesi ja arvostat itseäsi sellaisena kuin  olet. Nyt sä etsit sitä turhaan itsesi ulkopuolelta. Kertoo huonosta itsetunnosta.

Lienet siis suhteessakin vääristä syistä. Säälin kumppaniasi.

Vierailija kirjoitti:

Tai että en oikein laske enemmän arvoiseksi sitä, että joku tuntee taas minua kohtaan yksipuolista rakkautta. Mitä se mulle merkitsee sen enempää?

Olen 44-vuotias, enkä ole koskaan saanut rakastuessani vastakaikua. Tunnen itseni ihan täysin arvottomaksi henkilöksi. Ja sitä olen ollut jo ennen kuin tämä rakkauden yksipuolisuus on tullut todeksi. Koitan kyllä kätkeä ja peittää sen, etten ole minkään arvoinennja ajatella kaikkea hyvää ja positiivista, mutta en voi huijata alitajuntaani väittämällä, että joku ihan oikeasti ansaitsisi tulla minun rakastamakseni.

Sama täällä, minua on rakastettu, ja minä olen rakastunut, mutta koskaan ei ole ollut sama henkilö. Tälläkin hetkellä saisin yhdellä tekstiviestillä exän soittamaan ovikelloani, valmiina vaikka avioliittoon. Tiedän, koska hän on sen kertonut, eri sanoin tietenkin.

-

-

Vierailija kirjoitti:

Miten mä arvostan itseäni, kun en saa edes niiltä rakkautta, joihin itse rakastun? Ja siis ihan tasoisiini ja jopa sen alle kohtaan olen rakkautta tuntenut. Ei se ainakaan sieltä tule.

Tämä taas on itsepetosta. Et kykene hahmottamaan tasoasi, miten miehen ja naisen tasot määritellään eri tavoilla, eri mittareilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai että en oikein laske enemmän arvoiseksi sitä, että joku tuntee taas minua kohtaan yksipuolista rakkautta. Mitä se mulle merkitsee sen enempää?

Olen 44-vuotias, enkä ole koskaan saanut rakastuessani vastakaikua. Tunnen itseni ihan täysin arvottomaksi henkilöksi. Ja sitä olen ollut jo ennen kuin tämä rakkauden yksipuolisuus on tullut todeksi. Koitan kyllä kätkeä ja peittää sen, etten ole minkään arvoinennja ajatella kaikkea hyvää ja positiivista, mutta en voi huijata alitajuntaani väittämällä, että joku ihan oikeasti ansaitsisi tulla minun rakastamakseni.

Sama täällä, minua on rakastettu, ja minä olen rakastunut, mutta koskaan ei ole ollut sama henkilö. Tälläkin hetkellä saisin yhdellä tekstiviestillä exän soittamaan ovikelloani, valmiina vaikka avioliittoon. Tiedän, koska hän on sen kertonut, eri sanoin tietenkin.

-

-

Vierailija kirjoitti:

Miten mä arvostan itseäni, kun en saa edes niiltä rakkautta, joihin itse rakastun? Ja siis ihan tasoisiini ja jopa sen alle kohtaan olen rakkautta tuntenut. Ei se ainakaan sieltä tule.

Tämä taas on itsepetosta. Et kykene hahmottamaan tasoasi, miten miehen ja naisen tasot määritellään eri tavoilla, eri mittareilla.

Ei ole itsepetosta, miten voit sanoa niin tietämättä tilanteesta sen enempää? Sulla on siinä itsepetos, että pystyt kuvittelemaan voivasi ottaa kantaa tuossa kohdassa tuollalailla. Aivan kuin mä olisin joku kertakaikkiaan miehille kelpaamaton nainen ja syy olisi siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa, kun en ainakaan tiedä kenenkään lapsuudenkavereistani tai lukioaikaisista kavereistani jääneen vaille parisuhdetta yksipuolisen rakkauden takia, vaan kaikki ovat menneet naimisiin asti ja en oikein usko kenenkään menevän naimisiin jos eivät ole löytäneet ns. oikeaa rakkautta, eikä kyseessä ole vain panosuhde jommankumman puolelta. Vituttaa se mitä he ovat saaneet ja mitä itse olen jäänyt paitsi. Heille on eittämättä kotoaan annettu erilaiset eväät itselleen, koska mikään muu ei tuota eroa selitä.

minä olen ihan normaalissa liitossa, oli häät ja on lapsia ja talo jne. Rakastan miestäni mutta mikään elämäni rakkaus ei ole kyseessä. (En ole koskaan tavannutkaan sellaista.)

Ehkä ap odotuksesi on liian korkealla. Moni liitto on solmittu hyvän ja itselleen sopivan ihmisen kanssa jonka kanssa arkielo pelaa vaikkei sellaista tappavaa intohimoa ja liekehtivää rakkautta olekaan. Rakkautta kyllä on, mutta se on erilaista: sitoutumista, toisen hyväksymistä ja kunnioittamista ja yhteisen perheen rakentamista.

Kyökkipsykologina veikkaisin että sinulla on sellainen kiintymyssuhdemalli että rakastut vetäytyviin miehiin. Aistit ettei mies ole 100% sitoutunut ja alitajuisesti yrität saada ne rakastumaan ja jäämään. Olin nuorempana samanlainen kunnes tajusin suhteiden realiteetit ja sen miten arvotan tasaisen kumppanuuden ja perhe-elämän yli maailmaa ravistelevan vuosisadan rakkaustarinan.