Miksi jotkut kuvittelevat, että akateemisuus tekee ihmisestä jotenkin kypsemmän ja humaanimman?

Akateeminen eliitti miettii parhaillaan jotain ankaraa näpäytystä, jossa ensin ilkeillään wt wt wt ja sitten sanotaan, että akateemisethan vasta ihmisrakkaita ovatkin. :)

Jaa a kuule. Usein tuntuu että monet akateemiset ovat sen koulutuksensa takia todella snobeja. "No siis mähän oon akateeminen niin mä kyllä tiiän päläpälä.."

Ei siinä, mutta kun se akateeminen tarkoittaa vain korkeakoulun käynyttä. Se ei tee ihmisestä mitenkään parempaa, viisaampaa tai sivistyneempää. Monesti on juuri toisinpäin että ne normiduunarit on niitä joilla on maalaisjärkeä ja jalat maassa. Ei ole tarvetta pröystäillä asioilla joita ei ole olemassa eikä leikitä hienompaa. Normiduunari saattaa jopa tienata paljon paremmin kuin meidän monet akateemiset.

En nyt todellakaan halua kaikkia leimata tottakai niitä fiksuja ja tyhmiä mahtuu joka paikkaan eikä niistä vaan oikein pääse eroon. :D sopeuduttava on, kukin valitsee seuransa itse.

Oikeesti älykäs ja viisas kouluttautuu ja se koulutus on oikeesti jo jotain vähän hienompaa kuin perus opettaja, sosionomi, tradenomi yms. Esim. joku aivokirurgi siitä voi jo sanoa että on jo vähän varaakin pröystäillä. Tai joku huippuälykäs lääketieteentutkija/keksijä tai diplomi-insinööri.

Suurin osa meistä tallaajista ollaan kuitenkin ihan tavallisia oli koulutus mikä hyvänsä. Itse olen oppinut että ne jotka ovat oikeasti rikkaita, heillä ei ole tarvetta sitä muille näyttää tai esitellä toisin kuin niillä joilla on rahaa mutta ei olla kuitenkaan mitään superrikkaita. Meillä asui naapurissa joskus perhe, jotka siis olivat ihmisinä hyvin tavallisia. Todella ihmisläheisiä ja mukavia eikä ollut mitään tarvetta kenellekään heillä näyttää olevansa parempia. Selvisi sitten siinä myöhemmin että toinen pariskunnasta oli miljonäärisuvusta. Vanhemmat siis olivat miljonäärejä ja itse oli kemisti joka oli jossain isossa firmassa johtavassa asemassa. Veteli sen luokan palkat käteen joka kuukausi että. Mutta niin tavallisia silti ja heidän perheensäkin oli niin tavallinen. Arvostivat normiduunareita ja heille raha ei ollut se ykkönen vaan todelliset ystävät ja perhe.

Sitten on näitä jotka nyt on vähän parempituloisia mutta eivät kuitenkaan rikkaita. Heillä tuntuu olevan tarvetta esittää ja näyttää lapsia myöten että hei meillä on kaksi uutta bemmua, iso OTK, mökki, kalliit merkkivaatteet ja upeat sohvat yms. Kaikki toki velaksi kun eletään yli varojen heh.

Juu meni vähän ohi aiheen 😂 kipeenä täällä kotona kirjoittelen

Kuuluu meritokratiaan. Ilman meritokratiaan kuka tahansa voisi ilmaista yhtä pätevän mielipiteen. Silloin ihmisiä ei voitaisi hallita, toisin kuin nyt ihmisiä hallitaan tieteen avuin uskonnon menetettyä merkityksensä. Tästä syystä tieteet, joilla ihmistä on helppo hallita, ovat myös arvostetuimpia.

Kypsemmän se tekee jo ihan maalaisjärjellä, mutta humaanimmasta en tiedä. Voi jopa vähentää joissain koulutuksissa humaanisuutta.

Oma näkemykseni on se, että tohtorikoulutuksessa opetaan tällaiseen. Heille opetaan, että vain korkeasti koulutettujen mielipiteillä, sanomisilla ja kirjoituksilla on merkitystä. Ei-akateemisten ajatukset ja kokemukset voi sivuuttaa. En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta olen havainnut tällaisen selkeän muutoksen yhden tutun kanssa keskustellessani. Hän sanoi suoraan, ettei edes lue artikkeleita tai muuta materiaalia, jollei kirjoittaja ole vähintään maisteri.

Kyllähän se on aika inhimillistä yrittää korottaa itseään tositen yläpuolelle, millä tahansa "ansioilla". Aika suloista myös, joskin samalla naiivia ajatella itsestään että olen nyt viisas, kun olen käynyt tämän koulun. Jokainen oikeasti viisastunut tietää kyllä mitä se viisastuminen on. Se on juuri sitä että tajuaa ettei tiedäkään juuri mitään, se ymmärrys siitä että olemme aikasta samanlaisia pohjimmiltamme kaikki ihmiset, rajuja poikkeuksia tietysti lukuunottamatta. Se on sitä, että tajuaa ratkaisseensa jonkun ongelman sen takia että on elänyt elämäänsä, ja ottanut oppeja sieltä. Ihminen viisastuu iän myötä, jos antaa itselleen siihen mahdollisuuden. Jos on jo valmiiksi parempi, älykkäämpi, ja viisaampi kuin muut, jää tämä oppi oppimatta.

Hmm. Ei otsikossa kuvaamaasi yhteyttä voi mitenkään tehdä akateemisuuden ja humaanisuuden  välille, kypsyyden kanssa ehkä.

Akateeminen koulutus poikkeaa AMK- tai keskiasteenkoulutuksen kanssa siinä, että sen tarkoitus ei suoranaisesti ole valmistaa tiettyyn ammattiin, vaan antaa valmiudet mm. analyyttiseen ajatteluun, syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen ja asioiden ymmärtämiseen ilmiötasolla. Tästä johtuen akaateemisen koulutuksen omaavat ihmiset eivät useinkaan näe asioita mustavalkoisina, eivätkä ole niitä, jotka ensimmäisenä ovat pää punaisena tuomitsemassa asioita julkisissa keskusteluissa. Tästä seuraa, että akateemiset voidaan nähdä hieman ylimielisinä tai omahyväisenä, koska he eivät ole niin taipuvaisia olemaan samaa mieltä äänekkäimpien kanssa. Nykypäivän julkista keskustelua vaivaa se, että monesti äänekkäin saa eniten palstatilaa ja pienen kansanryhmän mielipiteille voi täten tulla kohtuuttoman suuri arvo. Ääripäät huutavat ja suuri enemmistö, johon monesti kuuluu paljon akateemisiakin, on hiljaa. Kypsyyteen ja sydämen sivistykseen kuuluu mielestäni se, että osataan ottaa huomioon asioihin vaikuttavia tekijöitä monipuolisesti, ennen kuin muodostetaan mielipide. Valitettavasti tällaiset mielipiteet vaan jäävät niiden varjoon, jotka muodostetaan miettimättä ja tuupataan ulos mahdollisimman kovalla äänellä. 

Siinä sitä todellista akateemisen johtajan ja sivistyneisyyden henkilöitymää kun katselee keskimääräistä ICT/sähkö-dippainssiä tai vastaavaa tko/tkt äffämmää.

Siinähän käy niin, että helposti luullaan oman elämän piirin ulkopuolella olevista asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Syntyy itseään ruokkivia stereotypioita, jotka koskevat sitten ammattikoulun käyneitä, maalaisia, kaupunkilaisia, yliopiston käyneitä tai vaikka tietyn ihon värin omaavia.

Suurimpia syitä on varmaan se, että joskus 50 vuotta sitten maisterin tutkinto oli "herrahissi" jolla olit automaattisesti osa yläluokkaa. Tämä johtui siitä, että maistereita oli vähän ja kansan koulutustaso oli keskimäärin matala. Asenteet muuttuu hitaasti, ainakin joidenkin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Siinä sitä todellista akateemisen johtajan ja sivistyneisyyden henkilöitymää kun katselee keskimääräistä ICT/sähkö-dippainssiä tai vastaavaa tko/tkt äffämmää.

Tulihan se sieltä. :)

Akateemisuuttakin on monenlaista. Tuskinpa rahan nimeen vannova ekonomi tai yrityskauppoja tekevä lakimies kovin humaaneja välttämättä ovat. Lääkärikin voi toimia lääkärit ilman rajoja järjestössä tai yrittää parhaillaan lypsää rahaa sotella. Hissan maikka pohjanmaalta on arvoiltaan mahdollisesti hyvin erilainen kuin vastaava tapaus kalliossa.

Akateemisuus ei siis automaattisesti tee ihmisestä humaanimpaa ja sivistyskin voi jäädä aika yksipuoliseksi. Se mikä kuitenkin on varmaa niin akateemisissa on suhteellisen vähän ihmisiä jotka ajattelevat asioita suppeasta näkökulmasta ja fakkiutuvat mielipiteissään öyhöttämään yhtä ja samaa asiaa. (Halla-aho vahvistaa säännön poikkeuksena) Akateeminen ei siis yleensä totea, että kaikki mamut on Suomelle huono asia ja heidät pitäisi karkottaa, koska akateeminen kykenee näkemään asiat laaja-alaisemmin. Usein akateemisen ihmisen maailmankuvaan kuuluu myös ihmisarvon kunnioittaminen.

Ei se koulussakäynti kenestäkään sen kummempaa ihmistä tee. Kyllä ihmisistä jo15 vuotiaana osaa melko tarkkaan päätellä kuka on "amis" ja kenestä tulee todnäk akateeminen. Ovat siis jollakin tavalla erilaisia jo alkuunsa ja kiinnostuksen kohteet ovat "erejä".

Mä olen taas huomannut, että hyväsydämisimpiä, herkimpiä ja empaatisimpia ihmisiä ovat monesti päihdeongelmaiset, syrjäytyneet ja jopa rikoksia tehneet.

Töissä käyvät, ns normaalia elämää elävät välittävät vain itsestään, normeista ja materiasta. Arvostavat ihmisiä sen mukaan miten paljon heillä on rahaa.

Ihan sama onko duunari vai akateeminen, ulkokultaiset asiat ratkaisee.

Terveisin, työssä käyvä veronmaksaja

Akateeminen niin kuin muukin koulutus antaa ammattitaidon. Sydämen sivistystä ei koulun penkiltä saa. Tietysti kaikki elämänkokemukset muokkaavat ihmistä. Tunnen työni vuoksi paljon kaikenmaailman akateemisia tohtoreita ja vihtoreita ja kyllä siellä riittää väkeä laidasta laitaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni on se, että tohtorikoulutuksessa opetaan tällaiseen. Heille opetaan, että vain korkeasti koulutettujen mielipiteillä, sanomisilla ja kirjoituksilla on merkitystä. Ei-akateemisten ajatukset ja kokemukset voi sivuuttaa. En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta olen havainnut tällaisen selkeän muutoksen yhden tutun kanssa keskustellessani. Hän sanoi suoraan, ettei edes lue artikkeleita tai muuta materiaalia, jollei kirjoittaja ole vähintään maisteri.

Olisi kiva tietää, mistä aiheesta keskustelitte. Jos tuttusi haluaa nimenomaan tietoa jostain aiheesta, niin mikäpä järki olisi lukea jostain asia-aiheesta mielipiteitä tai muuta mutua. Mutta tuskin hän ulottaa tätä asiaa arkisiin asioihin, joissa voi ihan hyvin kuunnella toisten kokemuksia.

 Jos itse olet perehtynyt johonkin asia-aiheeseen enemmän, on lähinnä pitkästyttävää ja jaarittelua kuunnella, mitä joku Teppo Tavallinen on mieltä aiheesta varsinkin vielä puuttellisilla arkitiedoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä sitä todellista akateemisen johtajan ja sivistyneisyyden henkilöitymää kun katselee keskimääräistä ICT/sähkö-dippainssiä tai vastaavaa tko/tkt äffämmää.

Tulihan se sieltä. :)

Kun nyt satun itse olemaan tuota väkeä, niin pystyn suht hyvin arvioimaan "koostumusta". Äsken kaffipöydän ääressä (30-50v dippainssejä yms, teepaita/farkut/verkkarit yms ylevää olemusta korostavat vaatetusta) keskustelunaihe ens kuinka on huikea kokemus kiskoa viinaa ja katsoa Netflixistä jotain ihan hämärää 70-luvun äijääksiön-leffaa. Joku mainitsi jopa "saksalaisen pornoleffan".

Akateeminen sivistyneisyyden tihentymää tosiaan.

Ei se ole mitään kuvitelmaa, vaan totta. Akateemiset ovat humaanimpia kuin matalammin koulutetummat. Olen lukenut monia kansanmurhista kertovia kirjoja. Niissä on tutkittu sitä, millaiset ihmiset helpoiten syyllistyvät kansanmurhaan. Kaikissa kansanmurhissa nimenomaan matalasti koulutetut ovat innokkaimpia ja julmimpia tappajia. Matalasti koulutetummat ajattelevat keskimäärin mustavalkoisemmin kuin akateemiset. Matalasti koulutetut ajattelevat, että kun joku tietty ihmisryhmä hävitetään, asiat ovat heti paremmin. He myös uskovat helposti kaiken propagandan, mitä joku keksii väittää jostain ihmisryhmästä. Akateemiset tajuavat, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen, ja heillä on enemmän lähdekritiikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni on se, että tohtorikoulutuksessa opetaan tällaiseen. Heille opetaan, että vain korkeasti koulutettujen mielipiteillä, sanomisilla ja kirjoituksilla on merkitystä. Ei-akateemisten ajatukset ja kokemukset voi sivuuttaa. En tiedä, miten yleistä tämä on, mutta olen havainnut tällaisen selkeän muutoksen yhden tutun kanssa keskustellessani. Hän sanoi suoraan, ettei edes lue artikkeleita tai muuta materiaalia, jollei kirjoittaja ole vähintään maisteri.

Olisi kiva tietää, mistä aiheesta keskustelitte. Jos tuttusi haluaa nimenomaan tietoa jostain aiheesta, niin mikäpä järki olisi lukea jostain asia-aiheesta mielipiteitä tai muuta mutua. Mutta tuskin hän ulottaa tätä asiaa arkisiin asioihin, joissa voi ihan hyvin kuunnella toisten kokemuksia.

 Jos itse olet perehtynyt johonkin asia-aiheeseen enemmän, on lähinnä pitkästyttävää ja jaarittelua kuunnella, mitä joku Teppo Tavallinen on mieltä aiheesta varsinkin vielä puuttellisilla arkitiedoillaan.

Ymmärrätkö mikä argumentaatiovirhe tekstissäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä sitä todellista akateemisen johtajan ja sivistyneisyyden henkilöitymää kun katselee keskimääräistä ICT/sähkö-dippainssiä tai vastaavaa tko/tkt äffämmää.

Tulihan se sieltä. :)

Kun nyt satun itse olemaan tuota väkeä, niin pystyn suht hyvin arvioimaan "koostumusta". Äsken kaffipöydän ääressä (30-50v dippainssejä yms, teepaita/farkut/verkkarit yms ylevää olemusta korostavat vaatetusta) keskustelunaihe ens kuinka on huikea kokemus kiskoa viinaa ja katsoa Netflixistä jotain ihan hämärää 70-luvun äijääksiön-leffaa. Joku mainitsi jopa "saksalaisen pornoleffan".

Akateeminen sivistyneisyyden tihentymää tosiaan.

MIelikuvitusta sulla riittää.