Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäin työttömäksi, ja en saa enää aikaiseksi yhtään mitään
07.09.2017 |
Teen kyllä joka päivä viisi tuntia työhakemuksia, ja pidän huolta päivärytmistä. Joka aamu herätys 7:30, aamiainen ja aamulenkki, päivälläkin lenkki ja vielä illalla iltakävely. Kaikki ystävät ja tutut on aivan kiinni työkiireissä ja perheessä, kukaan ei ehdi tavata minua kuin ehkä kerran kuussa. En saa enää aikaiseksi mitään muuta kuin nuo kolme päivälenkkiä ja kasan työhakemuksia. Olen kai masentunut? Ennen määräaikaisuuden loppumista olin iloinen, energinen ja aikaansaava, nyt en tunnista itseäni ollenkaan. En ole edes väsynyt, ja nukun hyvin, mutta en saa aikaiseksi edes erästä sähköpostia, joka minun piti lähettää yhdelle tutulle jo kolme viikkoa sitten. Mikä ihme tähän auttaisi? Työttömät ei saa edes mitään terapiaa jos ne masentuu :( .
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
5h työhakemuksia? Opiskele hyvä ihminen vaikka avoimessa, tuolla työmäärällä hankit useita uusia ammatteja nopeasti!
Niinkuin esimerkiksi mitä? Saako työtön opiskella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5h työhakemuksia? Opiskele hyvä ihminen vaikka avoimessa, tuolla työmäärällä hankit useita uusia ammatteja nopeasti!
Niinkuin esimerkiksi mitä? Saako työtön opiskella?
Tottakai saa. Googleta opiskelu työttömyysetuudella.
Työttömyyden aiheuttamat tunteet ovat oikeasti erilaisia, kun ikä ja työtausta vaikuttavat. Minulla keski-ikäisenä on hankala saada mitään ylimääräistä aikaan, jos päivärytmi ei ole säännöllinen. Herään ilman herätyskelloa klo 07 ja päivä alkaa kahvilla. Muuten ei vain tule mitään. Energiaa tarvitaan työpaikkailmoitusten tutkimiseen, koska ne voivat olla ahdistavia vaatimuksineen. Rivien välissä ladellaan vaikka mitä vähintään nuorekkaaseen joukkoon mahtumisesta. Siinä voin vain tsempata iloisuutta ja olen opetellut puhumaan iloisesti puhelimessa niin että itsekin uskon. Lisäksi tekohymyilen, siis harrastan itseni huijaamista suupielet ylöspäin. Joinain päivinä tämä hullutus jopa auttaa mielialaan!
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se semmoista hampaat irvessä nauttimista on. Työtön on työtön 24/7.
Ihmissuhteet kärsii pidemmän päälle ja ahdistus ja saamattomuus hiipii pienin askelin viikko viikolta suuremmaksi osaksi elämää. Ilo ja nauru katoaa elämästä. On aivan liikaa ajatella kaikkia ja kaikkea - eikä kuitenkaan ole voimia juuri mihinkään. Suurimman ilon kokee, jos tajuaa, että ei ole viimeiseen varttiin ajatellut omaa surkeaa tilannettaan.
Itse ainakin halusin vähitellen muuttua täysin näkymättömäksi ympäristölleni. Tunsin itseni ihan luuseriksi myös ystävänä. Paras ystävänikin alkoi vältellä seuraani juuri silloin, kun olisin häntä eniten tarvinnut. Emme olekaan olleet enää missään tekemisissä yli vuoteen.
Nyt olen ollut vajaan vuoden vuokrafirmassa osa-aikatyössä. Ei hyvä tämäkään, mutta tuhat kertaa parempi, kuin täydellinen työttömyys.