Yliherkkyydet usein vaikean ihmisen tapa tehdä itsestään tärkeä!

Vierailija kirjoitti:

Kummasti ne yliherkkyydet (huom! En nyt puhu todennettavista allergioista vaan subjektiivisista yliherkkyyksistä) tuntuvat kasautuvan aina tiettyjen tyyppien vaivoiksi.

Omassa lähipiirissäni hajusteyliherkäksi itsensä diagnosoinut kaveri on juuri se lievästi sanottuna vaikea, hyvin persoonallinen ihminen. Se sama, jolla on ainakin myös sähköyliherkkyys, laktoosi-intoleranssi, keliakia ja proteiiniyliherkkyys (kyllä, sellaisenkin hän on itselleen diagnosoinut).

Nyt tuoreimpana vaivana tämä hajusteyliherkkyys josta on ollut uskomattomasti vaivaa tuttavapiirissäni.

Uskallan väittää, että tässä tapauksessa kyseessä on joko a) luulosairaus, tai/ja b) pohjaton halu huomioon ja halu tehdä itsestään numeroa ja tärkeä muiden silmissä.

Eräällä tutulla on allergia melkein kaikelle, mutta nämä allergiat ovat monessa mielestä joustavia silloin, kun hän on paremmalla päällä. Kysyn usein allergiat etukäteen, jos on vaikka juhlat. Yleensä tilanne paikan päällä eskaloituu siihen, ettei hän voi syödä mitään, koska on "unohtanut" mainita jonkin tietyn allergian. Hänellä on usein myös tapana varastaa show noilla allergioilla. Vaikka en lähtökohtaisesti kyseenalaistakaan kenenkään allergioita, niin olen usein törmännyt siihen, että monien yliherkkien, erityisherkkien ja hajusteyliherkkien on vaikea osoittaa varsinkaan negatiivisia tunteitaan. Noilla vaivoilla saa sitten purettua sitä padottua pahaa mieltä ja jopa hankittua sellaista huomiota, josta on ehkä lapsena jääty paitsi.

Olen itse keholtani herkkä. Jos voisin valita, niin eläisin mieluusti ilman näitä moninaisia herkkyyksiäni. Vuosien kuluessa näitä näyttää ilmaantuvan lisää (ruoka ja kemikaalit). En tee asiaa näistä, mutta välillä tuntuu toisten ihmisten olevan vaikea käsittää, että nämä ovat aivan todellisia. Ja että toisilla niitä voi olla aika liuta, valitettavasti. Ja kyseessä ei ole varsinainen allergia vaan oireet ovat esim. ikäviä vatsavaivoja, joudun toisinaan syömään jotakin oireen aiheuttamaa ruokaa kun ei ole muutakaan tarjolla.

Ja jos yrität kauniisti kieltäytyä esim. syömästä jotain asiaa, niin muut saattavat tehdä siitä ison asian. Antakaa olla, kiitosta vaan. Voisi vaihtua ääni kellossa jos itse painisi samojen asioiden kanssa.

Oikeat herkkyydet ovat asia erikseen, mutta 'sähköyliherkät' ovat kyllä mielisairaita.

Aijajai Pertti, sammuta netti kun wlan korventaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti ne yliherkkyydet (huom! En nyt puhu todennettavista allergioista vaan subjektiivisista yliherkkyyksistä) tuntuvat kasautuvan aina tiettyjen tyyppien vaivoiksi.

Omassa lähipiirissäni hajusteyliherkäksi itsensä diagnosoinut kaveri on juuri se lievästi sanottuna vaikea, hyvin persoonallinen ihminen. Se sama, jolla on ainakin myös sähköyliherkkyys, laktoosi-intoleranssi, keliakia ja proteiiniyliherkkyys (kyllä, sellaisenkin hän on itselleen diagnosoinut).

Nyt tuoreimpana vaivana tämä hajusteyliherkkyys josta on ollut uskomattomasti vaivaa tuttavapiirissäni.

Uskallan väittää, että tässä tapauksessa kyseessä on joko a) luulosairaus, tai/ja b) pohjaton halu huomioon ja halu tehdä itsestään numeroa ja tärkeä muiden silmissä.

Eräällä tutulla on allergia melkein kaikelle, mutta nämä allergiat ovat monessa mielestä joustavia silloin, kun hän on paremmalla päällä. Kysyn usein allergiat etukäteen, jos on vaikka juhlat. Yleensä tilanne paikan päällä eskaloituu siihen, ettei hän voi syödä mitään, koska on "unohtanut" mainita jonkin tietyn allergian. Hänellä on usein myös tapana varastaa show noilla allergioilla. Vaikka en lähtökohtaisesti kyseenalaistakaan kenenkään allergioita, niin olen usein törmännyt siihen, että monien yliherkkien, erityisherkkien ja hajusteyliherkkien on vaikea osoittaa varsinkaan negatiivisia tunteitaan. Noilla vaivoilla saa sitten purettua sitä padottua pahaa mieltä ja jopa hankittua sellaista huomiota, josta on ehkä lapsena jääty paitsi.

Tutulta kuulostaa.

Mulla itselläni on suvussa rouva, jonka allergiat ja yliherkkyydet vaihtelevat ilmeisesti ihan puhtaasti fiiliksen mukaan.

Joskus tuntuu että hän tieten tahtoen tahtoo vaivata läheisiään teettämällä juhliin tarjoiluja vain itselleen ja sitten kuitenkin niissä juhlissa pystyy syömään kaikkea samaa mitä muutkin.

Äärimmäisen turhauttavaa nähdä vaivaa yhden henkilön vuoksi ja sitten tämä henkilö valitseekin syödä ihan jotakin muuta ja se häntä varten tarkoituksella tehty tai tilattu kakku tai ruoka tai jotakin muuta jää kokonaan koskematta. Eli yliherkkyys vaivaa häntä aina silloin kun ilmoittaa näistä vaivoistaan, mutta juhlissa ei enää vaivaakaan. Mitä ihmettä?

Toinen maneeri on jättää ilmoittamatta vaivoistaan, ja valittaa sitten tilaisuudessa kovaan ääneen, miten hän jää taaskin kuivin suin kun ei pysty mitään ottamaan kun hänellä on se ja se vaivanaan.

Tuoksuyliherkkyydestä hän on nyt viimenäkemältä luopunut, kun ei saanut enää kutsuja juhliin. Hän katsos oletti, että sukujuhliin ja pikkujouluihin osallistuvat 50-100 henkilöä jättävät hajustamatta itseään yhden henkilön vuoksi. Tällä yliherkkyydellä ei siis ollut toivottua vaikutusta hänen sosiaaliselle elämälleen, joten ehkä luopui siitä siksi?

Minulla on hankalat aistiyliherkkyydet enkä kyllä niistä missään huutele enkä keskustele muuten kuin tässä nyt mainitsen. Miten teen tällä itsestäni tärkeän, kun en edes itse sitä tuo elämässäni ilmi?

Mua ainakin on aina ahistanut kun keliakiaan kiinnitetään huomiota. Lisäksi olen tuoksuyliherkkä, mutta siitäkin selviän välttelemällä niitä ihmisiä ja paikkoja jotka aiheuttavat oireita. Tupakan hajusta lähden aina. Mä oonkin erakkoluonne.

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin on aina ahistanut kun keliakiaan kiinnitetään huomiota. Lisäksi olen tuoksuyliherkkä, mutta siitäkin selviän välttelemällä niitä ihmisiä ja paikkoja jotka aiheuttavat oireita. Tupakan hajusta lähden aina. Mä oonkin erakkoluonne.

Mielenkiintoinen tuo tupakka ja sen haju muuten...

Eräs tuntemani hajusteyliherkkä vetää röökiä kuin korsteeni, mutta muut tuoksut ja erityisesti MUIDEN tuoksut haittaavat kovasti.

Ihan sama kuin mä sanoisin hänelle, että voisitko sitten olla näissä juhlissa kokonaan polttamatta kun mä saan migreeniä ja hengenahdistusta siitä järkyttävästä odööristä mikä hänen vaatteissaan ja hiuksissaan on pinttyneenä. Mitäköhän ajattelisi?