Lapsen isä ei halua enää tavata lastaan

Et sinä voi pakottaa miestä ottamaan lasta,  ellei hän halua tavata. Jos  taas et haluaisi luovuttaa lasta tapaamisiin, laki olisi miehen puolella.

Jos mies ei  tule lastenvalvojalle, voit saada muutoksen vain hakemalla päätöksen kärjäoikeudesta.

Anna kun arvaat, olet kärttämässä lisää elareita ja siksi aika lastenvalvojalle? Ei ihme jos mies kyllästyi ja kieltäytyi tulemasta. Mies varmasti ajatteli, että kun ei tapaa lasta niin ei tarvitse maksaa elareitakaan.

Jostain syystä naiset kuvittelevat etteivät ne elarit vaikuta lapsen ja isän suhteeseen "koska ne rahathan on lapselle eikä minulle" (mitä nyt maksetaan sinun tilillesi eikä sinulle ole mitään tilivelvollisuutta niiden rahojen käytöstä), mutta kyllä ne vaikuttavat. Valitettavasti. Ja tämä tajutaan vasta sitten liian myöhään ja itketään katkerasti.

Ainoa keino saada jatkossa asiat muutettua sopimusten osalta on käsittely oikeudessa, jos ette pääse niistä yhdessä sopuun lastenvalvojalla.

Onpa tyhmiä isiä. Eikös itse ole siirtänyt lapsen nii kyllä hän joutuu maksamaan. Se on laki se.

Lapset jo isoja avioliitossani. Ei voi kuin ihmetellä isiä.

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaat, olet kärttämässä lisää elareita ja siksi aika lastenvalvojalle? Ei ihme jos mies kyllästyi ja kieltäytyi tulemasta. Mies varmasti ajatteli, että kun ei tapaa lasta niin ei tarvitse maksaa elareitakaan.

Jostain syystä naiset kuvittelevat etteivät ne elarit vaikuta lapsen ja isän suhteeseen "koska ne rahathan on lapselle eikä minulle" (mitä nyt maksetaan sinun tilillesi eikä sinulle ole mitään tilivelvollisuutta niiden rahojen käytöstä), mutta kyllä ne vaikuttavat. Valitettavasti. Ja tämä tajutaan vasta sitten liian myöhään ja itketään katkerasti.

Ainoa keino saada jatkossa asiat muutettua sopimusten osalta on käsittely oikeudessa, jos ette pääse niistä yhdessä sopuun lastenvalvojalla.

Eipä ole lapsella kummoinen isä, jos sellainen asia kuin RAHA vaikuttaa omaan vanhemmuuteen tuolla tavalla. Sinä olet isä. Sinulla on lapsi. Se on suhde, joka vaikuttaa ja määrittää sekä sinun että lapsesi elämää todella pitkälle. Oletko ollut läsnä, osoittanut rakastavasi, välittäväsi, puhaltanut pipin pois, lukenut iltasadun, vienyt leikkipuistoon, kuljettanut harkkoihin? Isän ja lapsen suhde on tosi tärkeä. Sillä, maksatko elatusmaksuja 100 euroa vai 300 euroa, ei pitäisi olla mitään merkitystä siihen, että sinä olet nyt pienen ihmisen isä. 

Kun lapsi asuu äitinsä kanssa, niin hän ostaa lapselle muunn muassa ruokaa joka päivä. Hän ostaa myös vaipat, muskarit, mekot, sukkahousut, villapaidat, pulkat, rattaat, talvikengät ja välikausihaalarit, vie lapsen lääkäriin, parturiin, uimahalliin ja ostaa kerhokaverin synttärilahjan, vain joitakin lapsiperheen arkisia kuluja mainitakseni. Sinä olet lapsen isä, toinen vanhempi, ja velvollisuutesi on isänä ja vanhempana maksaa suurin piirtein puolet noista kuluista. Sitä kutsutaan elatusmaksuksi ja jos miehellä yhtään on vastuuntuntoa ja järkeä ja isyyttä päässä, niin hän hoitaa tuon maksun iloisesti ja mukisematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaat, olet kärttämässä lisää elareita ja siksi aika lastenvalvojalle? Ei ihme jos mies kyllästyi ja kieltäytyi tulemasta. Mies varmasti ajatteli, että kun ei tapaa lasta niin ei tarvitse maksaa elareitakaan.

Jostain syystä naiset kuvittelevat etteivät ne elarit vaikuta lapsen ja isän suhteeseen "koska ne rahathan on lapselle eikä minulle" (mitä nyt maksetaan sinun tilillesi eikä sinulle ole mitään tilivelvollisuutta niiden rahojen käytöstä), mutta kyllä ne vaikuttavat. Valitettavasti. Ja tämä tajutaan vasta sitten liian myöhään ja itketään katkerasti.

Ainoa keino saada jatkossa asiat muutettua sopimusten osalta on käsittely oikeudessa, jos ette pääse niistä yhdessä sopuun lastenvalvojalla.

Eipä ole lapsella kummoinen isä, jos sellainen asia kuin RAHA vaikuttaa omaan vanhemmuuteen tuolla tavalla. Sinä olet isä. Sinulla on lapsi. Se on suhde, joka vaikuttaa ja määrittää sekä sinun että lapsesi elämää todella pitkälle. Oletko ollut läsnä, osoittanut rakastavasi, välittäväsi, puhaltanut pipin pois, lukenut iltasadun, vienyt leikkipuistoon, kuljettanut harkkoihin? Isän ja lapsen suhde on tosi tärkeä. Sillä, maksatko elatusmaksuja 100 euroa vai 300 euroa, ei pitäisi olla mitään merkitystä siihen, että sinä olet nyt pienen ihmisen isä. 

Kun lapsi asuu äitinsä kanssa, niin hän ostaa lapselle muunn muassa ruokaa joka päivä. Hän ostaa myös vaipat, muskarit, mekot, sukkahousut, villapaidat, pulkat, rattaat, talvikengät ja välikausihaalarit, vie lapsen lääkäriin, parturiin, uimahalliin ja ostaa kerhokaverin synttärilahjan, vain joitakin lapsiperheen arkisia kuluja mainitakseni. Sinä olet lapsen isä, toinen vanhempi, ja velvollisuutesi on isänä ja vanhempana maksaa suurin piirtein puolet noista kuluista. Sitä kutsutaan elatusmaksuksi ja jos miehellä yhtään on vastuuntuntoa ja järkeä ja isyyttä päässä, niin hän hoitaa tuon maksun iloisesti ja mukisematta.

Olen tehnyt kaikkea tuota lasten etu mielessäni mistä hurmoshenkisesti kirjoitit. Silti eksä kohtelee minua ylimielisesti ja asettaa uuden miehensä kilveksi ja härnääjäksi itsensä ja lasten väliin. Ei tunnu hyvältä. Ajattelin antaa hänen maistaa omaa lääkettään. Katsotaan millainen hätä tulee kun elareita ei kuulukaan tilille. Menköön vaikka perinnän kautta sitten aikanaan.

Löytyyköhän tästä maasta enää naisia, jotka ymmärtävät mitä tarkoittaa kunnioitus ja toisen ihmisen arvostaminen.

Joo, no tää nyt lähti samantien lapasesta. Elareista ei ole kyse. Haluan saada sopimuksen tapaamisista vastaamaan tilannetta. Eli jos mies ei halua nähdä lasta nyt, niin hän ei myöskään vaadi pientä isästään vieraantunutta lasta vuoden päästä suoraan viikon verran luokseen.

Tässä on taustalla kaikenlaista, en niitä tässä kerro. Kysyin vaan että onko mahdollista saada sopimusta muutettua enemmän tilannetta vastaavaksi, jos isä ei tule tapaamiseen.

Ja ennen kuin kukaan rupeaa vauhkoamaan, niin en ole myöskään estämässä tapaamisia.

Olen ihan normaali ihminen ja äiti joka haluaa turvata lapsensa edun ja estää isän pompottelun.

Ja tällä hetkellä on aivan turha lässyttää mistään isien oikeuksista, tässä taida kenelläkään muulla oikeuksia ollakaan kun iseillä. Mites se lapsi? Aikuinen ihminen osaa pitää oikeuksistaan huolen, turhaa niitä tässä on paapoa. Pieni lapsi ei.

Voi vittu että vituttaa.

Ei exä ole lastenhoitaja.

Ehkä voit hankkia jonkun muun katsomaan lapsiasi kun lähdet ryyppämään?

Oisko täällä ketään joka olisi joutunut hakemaan käräjäoikeuden kautta muutosta tapaamissopimukseen?

Jos teillä nyt on voimassa sopinut kahdesta viikonlopusta kuussa, niin eihän se isä voi vaatia lasta viikoksi vaikka vuoden päästä. En millään usko, että oikeus tulee muuttamaan tuota teidän sopimusta tässä tilanteessa. Isän pitää olla tosi huono tapaus, että tuosta vähennettäisiin tai otettaisin kokonaan pois.

Kannattaa soittaa lastenvalvojalle ja kysyä neuvoa

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaat, olet kärttämässä lisää elareita ja siksi aika lastenvalvojalle? Ei ihme jos mies kyllästyi ja kieltäytyi tulemasta. Mies varmasti ajatteli, että kun ei tapaa lasta niin ei tarvitse maksaa elareitakaan.

Jostain syystä naiset kuvittelevat etteivät ne elarit vaikuta lapsen ja isän suhteeseen "koska ne rahathan on lapselle eikä minulle" (mitä nyt maksetaan sinun tilillesi eikä sinulle ole mitään tilivelvollisuutta niiden rahojen käytöstä), mutta kyllä ne vaikuttavat. Valitettavasti. Ja tämä tajutaan vasta sitten liian myöhään ja itketään katkerasti.

Ainoa keino saada jatkossa asiat muutettua sopimusten osalta on käsittely oikeudessa, jos ette pääse niistä yhdessä sopuun lastenvalvojalla.

Kuinka tunnevammainen mies pitää olla että hylkää oman lapsensa rahan takia tai kostoksi eksälleen?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voit hankkia jonkun muun katsomaan lapsiasi kun lähdet ryyppämään?

Kannattaisiko lukea viestit ennen kuin kommentoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voit hankkia jonkun muun katsomaan lapsiasi kun lähdet ryyppämään?

Kannattaisiko lukea viestit ennen kuin kommentoi?

Luin, joten huomasin että ap on siistinyt todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä nyt on voimassa sopinut kahdesta viikonlopusta kuussa, niin eihän se isä voi vaatia lasta viikoksi vaikka vuoden päästä. En millään usko, että oikeus tulee muuttamaan tuota teidän sopimusta tässä tilanteessa. Isän pitää olla tosi huono tapaus, että tuosta vähennettäisiin tai otettaisin kokonaan pois.

Siis viikko oli lähinnä esimerkki kesälomasta.

Ja minä en millään voi uskoa että lapsi pakotetaan vuoden päästä isälleen tosta noin vaan viikoksi, vaikka isä on itse valintansa alunperin tehnyt.

Tässä sen taas näkee että kusipäisyydestä huolimatta pitäisi vielä ajatella isiä eikä lapsella ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä nyt on voimassa sopinut kahdesta viikonlopusta kuussa, niin eihän se isä voi vaatia lasta viikoksi vaikka vuoden päästä. En millään usko, että oikeus tulee muuttamaan tuota teidän sopimusta tässä tilanteessa. Isän pitää olla tosi huono tapaus, että tuosta vähennettäisiin tai otettaisin kokonaan pois.

Siis viikko oli lähinnä esimerkki kesälomasta.

Ja minä en millään voi uskoa että lapsi pakotetaan vuoden päästä isälleen tosta noin vaan viikoksi, vaikka isä on itse valintansa alunperin tehnyt.

Tässä sen taas näkee että kusipäisyydestä huolimatta pitäisi vielä ajatella isiä eikä lapsella ole mitään väliä.

Kyllä niitä lapsia pakotetaan. Ja kysehän on nyt lapsen oikeudesta tavata isäänsä, ei isän oikeudesta. Mikään oikeus ei estä lasta tapaamasta isäänsä vain siksi, että edellisestä tapaamisesta on kauan. Se ei ole lapsen etu, jos isä ei ole ihan kelvoton. Usko huviksesi, oikeus ei poista lapselta tapaamisoikeutta ilman kunnollista perustetta.

Vierailija kirjoitti:

Oisko täällä ketään joka olisi joutunut hakemaan käräjäoikeuden kautta muutosta tapaamissopimukseen?

Minä! Läpihuutojuttu, koska lasten isä ei ilmestynyt ensin sinne lastenvalvojalle eikä sitten oikeuteenkaan. Tapaamiset siis otettiin pois.

Meillä meni eron jälkeen puolisen vuotta niin, että isä noudatti tapaamisia. Sitten seuraavan puolen vuoden aikana alkoi perumaan yhä useammin ja lopulta tuli se isäviikonloppu, jona ei ottanut mitään yhteyttä. Ei tullut paikalle, ei perunut, ei vastannut puheluihin. Lopulta ei tavannut lapsiaan kolmeen kuukauteen ja laitoin tuon tapaamisten perumisprosessin etenemään. Nuorempi lapsi oli 2v. Itseäkin hirvitti, että isä, jota lapsi ei ole nähnyt kuukausiin, vaatii hänet yhtäkkiä viikoksi luokseen.

Yhtä tunnevammainen kuin äidin, joka käyttää lasta vain pelinappulana. Yleensä ne ovat juuri äitejä jotka vieraannuttavat ja juoksevat elareiden perässä kieli pitkällä.

Meillä ainakin on niin, että mieheni maksaa elareita lapsista summan x. Tämä ei mitenkään riittäisi äidille, kun pitää ostaa sitä ja tätä. Hänen mielestään lapset kuuluu elättää elareilla ja lapsilisillä, ja hän saa käyttää omat rahansa itseensä. Ja jos tuo summa elareista ja lapsilisistä ei riitä, niin pitää saada lisää eläareita kun on niin kallista pitää lapsia. Kun mies ehdotti että jos ei oikeasti lasten kanssa pärjää, niin aletaan tekemään niin että elareita ei makseta, mutta mies maksaa kaikesta villatakista, harrastuksista ja pulkista puolet, niin ei kuulemma käy. Jännä homma. Varmaan näkyisi sitten kuinka vähän niihin lapsiin todellisuudessa menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä nyt on voimassa sopinut kahdesta viikonlopusta kuussa, niin eihän se isä voi vaatia lasta viikoksi vaikka vuoden päästä. En millään usko, että oikeus tulee muuttamaan tuota teidän sopimusta tässä tilanteessa. Isän pitää olla tosi huono tapaus, että tuosta vähennettäisiin tai otettaisin kokonaan pois.

Siis viikko oli lähinnä esimerkki kesälomasta.

Ja minä en millään voi uskoa että lapsi pakotetaan vuoden päästä isälleen tosta noin vaan viikoksi, vaikka isä on itse valintansa alunperin tehnyt.

Tässä sen taas näkee että kusipäisyydestä huolimatta pitäisi vielä ajatella isiä eikä lapsella ole mitään väliä.

Kyllä niitä lapsia pakotetaan. Ja kysehän on nyt lapsen oikeudesta tavata isäänsä, ei isän oikeudesta. Mikään oikeus ei estä lasta tapaamasta isäänsä vain siksi, että edellisestä tapaamisesta on kauan. Se ei ole lapsen etu, jos isä ei ole ihan kelvoton. Usko huviksesi, oikeus ei poista lapselta tapaamisoikeutta ilman kunnollista perustetta.

Niin, tässähän ei ollut kyse tapaamisten estämisestä vaan sopimuksen muuttamisesta enemmän tilannetta vastaavaksi.

Lapsen etu ei ole mennä vieraan ihmisen luokse, vaan jos isä haluaa pitkän ajan jälkeen tavata lastaan niin se tapahtuu pikkuhiljaa lapsen ehdoilla.

Siis näin itse ajattelisin, että lapsen oikeus toteutuisi.