Lue keskustelun säännöt.
Miksi keskusteluni rikkaiden häpeästä poistettiin?
06.09.2017 |
Kysyin miksi rikkaita hävettää olla rikkaita, ja suomenruotsalaisia hävettää olla suomenruotsalaisia??
Ilmiöt mihin olen törmännyt monta kertaa, viimeksi tänään, mutta joita en ymmärrä.
Miksi häpeästä ei saisi puhua?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei varmaan niin isosta ongelmasta että vaatisi keskustelua. Rikkaudesta pääsee tosi helposti eroonkin.
Aivan, koska sen perusteellahan vauvan keskustelut joko poistetaan tai säilytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan johtuu siitä kuin täällä on yksi köyhä kirjoittelemassa.
En nähnyt alkuperäistä keskustelua, mutta olen rikas enkä häpeä sitä. Ei kukaan tuttavanikaan mielestäni häpeä.
Vierailija kirjoitti:
En nähnyt alkuperäistä keskustelua, mutta olen rikas enkä häpeä sitä. Ei kukaan tuttavanikaan mielestäni häpeä.
En keksi syytä miksi tarvisisikaan hävetä, ehkä tapaamani rikkaat eivät häpeä rahojaa, vaan sitä millaisia heistä on rahojensa myötä tullut..
Koska ihmiset yrittävät elää niin, ettei kukaan muu vahingossakaan tuntisi kateutta jostain siitä mitä toisella on.
Nimim. ala-asteen vanhempainillassa jotkut äidit olivat ajaneet koulupukua pakolliseksi, koska kaikilla ei ole varaa siihen ja siihen tuotteeseen ja sitten heidän lapsensa ovat kateellisia kun eivät itse sellaista saa, ja täytyyhän sitä ymmärtää jos pekka-liisa käy kateuspäissään potkimassa kumoon luokkakaverin synttärilahjaksi saadun Jopon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarviikaan hävetä. Silti on hirveesti kateellisia, jotka poistattavat ketjuja tai sitten ovat modena sanomalla. Mieti sitä liksaa hei...
Itse tunnen pari rikasta, ja niillä kyllä on syytäkin hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku pahoitti mielensä ja esitti poistopyynnön. Sosialistisessa Viher - Suomessa rikkaudesta keskusteleminen on kielletty puheenaihe.
Lässyn lässyn. Etkö keksi mitään muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy A.Stubbilta, miltä häpeä tuntuu. Sen pitäisi olla hyvin perillä asiasta.
Eivät rikkaat mitään häpeä. He kuvittelevat päinvastoin, että rikkaus on aina ansiosta ja viisauden avulla saatua, vaikka kyse olisi perintövarallisuudesta, jonka eteen ihminen ei olisi rikkaa ristiin pannut.
Sen sijaan rikkaat PELKÄÄVÄT KATEUTTA. Siksi ei haluta vieraille rikkautta IRL näyttää. Av-lla nimettömänä uhoaminen sen sijaan on on.
Ja ei, en ole köyhä, mutten rikaskaan. Kuulun ylimpään tulokymmenykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis on eri asia...Damn autocorrect
12
Tapailin kerran miestä joka oli suomenruotsalainen. Salasi tämän asian kolmansiin treffeihin asti, ja sain tutun kautta tietää asiasta. Aika iso asia jättää ns. kertomatta. Aihe tuli kauttarantain puheeksi ja miestä selvästi hävetti. En vieläkään ymmärrä miksi. Rikas hän ei tosin ollut, ainakaan tietääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät rikkaat mitään häpeä. He kuvittelevat päinvastoin, että rikkaus on aina ansiosta ja viisauden avulla saatua, vaikka kyse olisi perintövarallisuudesta, jonka eteen ihminen ei olisi rikkaa ristiin pannut.
Sen sijaan rikkaat PELKÄÄVÄT KATEUTTA. Siksi ei haluta vieraille rikkautta IRL näyttää. Av-lla nimettömänä uhoaminen sen sijaan on on.
Ja ei, en ole köyhä, mutten rikaskaan. Kuulun ylimpään tulokymmenykseen.
Entäs tilanne jossa rikkaita ei kadehdita? Miksi silloinkin on rikkaalle vaikeaa olla rikas?
Siksi, että rikkaille saa puhua ihan mitä tahansa ja heistä saa puhua ihan mitä tahansa ilman, että kukaan paheksuu. Olen itse eskari-ikäisestä tähän päivään saakka kuullut paljon pahaa muiden ihmisten suusta, koskien meidän "rikkautta". No minä en oikeasti ole rikas, vanhempani ovat. Tässä pari esimerkkiä muutamasta tilanteesta:
Eskari-ikäisenä leikkikaverini äiti haukkui minua "kermaperseeksi", koska kuulemma söin liian hienosti. Muistan edelleen kun hän aina mylvi että "Tällasii me vaan ollaan!!" ja jäin aina monttu auki ihmettelemään, kun en tiennyt vielä mistään raha-asioista mitään.
Kesäloma oli tarkoitus viettää kakkoskodissamme Amerikassa. Juttelin tästä ihan viattomasti koulukaverilleni ja hänen äitinsä sähähti minulle "Amerikassa siepataan lapsia joka päivä. Siellä on kadonneiden lasten kuvia joka puolella. Eipä taida raha paljon lämmittää kun oma tytär makaa raiskattuna ja tapettuna ojassa." Olin tuolloin 8v ja ihan oikeasti pelkäsin koko kesän, että minulle käy niin ja että isäni ja äitini joutuu teippaamaan kuviani pitkin kaupunkia. Paluumatkalla lentokoneessa itkin äidilleni, että onneksi kukaan ei siepannut minua siellä Amerikassa. Ala-asteikäisenä aikuiset ihmiset irvailivat puhe- ja vaatetyylistäni ja tuntuivat usein olevan vihaisia _minulle_, pyörittelivät silmiään taivastellen jotain "Onpas neidillä taas paljon rahaa päällään, hukkaan menee kun tolleen rymyät" ja "Kyllä olis meidänkin Anna-Petteri niin hienohelmaa, niin hienohelmaa, jos olis vaan rikas mies!" ja ala-asteen viimeisellä luokilla minä olin syypää heidän tyttärien tavarakinuamiseen. Aikuisten asenteista ja kommenteista olen eniten vihainen, sillä minä olin ihan samanlainen räkä poskella juokseva kakara kuin kaikki muutkin. Jalkani olivat usein mustelmilla ja naarmuilla, lempiruokaani olivat pakastekalapuikot, en tiennyt mistään vaatemerkeistä tuon taivaallista, haaveammattini oli se yleisin eläinlääkäri ja lempileikkini oli nukkekotileikki.
Meillä ei kukaan paukuttele henkseleitään rahasta, mutta silti meidän on täytynyt sietää vihamielisiä kommentteja ja asenteita yllättävän usein.
Jos en koulussa osannut jotakin mitä muut osasivat, syy oli siinä, että olen pilalle lellitty rikkaiden kakara, joka ei viitsi opetella mitään kun isi varmaan petaa koko elämän valmiiksi. Jos taas pärjäsin todella hyvin jossain aineessa, syy oli taas vanhempieni rahoissa: "Helppo sun on keskittyy siihen ja siihen, kun isi maksaa sulle leikkikursseja". Ei muuten maksanut, tein koko kesän töitä.
Minun myös oletetaan tarjoavan milloin mitäkin, koska "Onhan sulla rahaa!". Jos en lainaa rahaa, olen ahne. Jos lainaan ja pyydän summaa takaisin jossain vaiheessa, olen taas ahne. Minä en myöskään tiedä mistään mitään, sillä minulla ei ole kokemusta "oikeasta elämästä". Äitini on isäni kanssa vain rahan takia ja isäni on riistäjä-sortaja ja minä olen heidän onnekas kermaperseprinsessansa. Opiskeluaikana olin kermaperseporvari kun ei tarvinnut tehdä samaan aikaan töitä, vaan sain keskittyä ja panostaa opiskeluun. Työpaikkani on saatu suhteilla tai muulla kepulikonstilla, sillä hyvätuloisten lapset eivät voi olla aidosti ammattitaitoisia.
Olen miettinyt jos joskus laukoisin samantasoisia kommentteja mitä itse olen saanut.
Ai sä joudut käydä töissä opiskelujen ohella? Ootko joku paskaperheköyhäläinen?
Vanhempas on yhdessä vaan siksi, että saavat piehtaroida köyhyydessä yhdessä.
Se Pekka-Liina sai työpaikkansa vaan siks, että sen työnantajaa säälitti se köyhäily.
Miten sulla on noin halvat vaatteet, ite en ikinä laittaisi rahaa tollasiin.
Sun vanhemmat varmaan harrastaa villejä seksiorgioita, tosi moni köyhä tekee niin.
Mitä sinäkin oikeasta elämästä tiedät kun oot tollanen rahattomuuskuplassa elävä loinen?
Sun pitää todistella tietämistäs ja osaamistas, koska sun vanhemmat on matalapalkkasissa töissä.
Tosi moni köyhä on pahansuopa ja katkera hyväksikäyttäjä.
Pukeutuisin minäkin kuin mikäkin juoppo jos oma mies ei olis niin rikas!
Tiedän, että olen saanut jotain sellaista mitä monelta puuttuu, mutta minun ei kuulu potea huonoa omaatuntoa asioista, joihin en ole voinut vaikuttaa. Tiedän, ettei varakkuus takaa käytöstapoja, mutta ei sitä takaa varattomuuskaan.
No, kun esim köyhä, työtön, mt ongelmainen jne joutuu myös kuuntelemaan kaikenlaista paskaa, niin jos on valittava niin mieluummin kuitenkin kuuntelisin vittuilua liiasta rahasta kuin sen puutteesta, kauneudesta kuin rumuudesta, yleensäkin "liian helposta" elämästä kuin liian vaikeasta. Kuten varmasti kaikki. Jos ja kun vittuilu ei maailmasta lopu.
Kyse ei varmaan niin isosta ongelmasta että vaatisi keskustelua. Rikkaudesta pääsee tosi helposti eroonkin.