Tervehtimiseen vastaamattomuus.

Noteerattamomuus=)

a) "Olen rikkaampi, kauniimpi ja viisaampi, vaikka minäkin asun tässä sossuluukussa!"

b) "Tervehtiäkö tässä vielä pitää, vaikka maksan palkkasi, vaikka olen (ainakin) viidennen sukupolven sossupummi itäiseltä pk-seudulta!"

Ujo tai kusipää. Sattui tossa just hauskasti kun tulin töistä niin kaksi rappusiivoojaa tuli vastaan, thainainen joka moikkasi takaisin hymyillen ja suomimies joka vaan möllötti päin :D enää en tuota hönöä aio morjestaa.

Moukkamainen, mielenterveysongelmainen ja syrjäytynyt kusipää.

Juntti. Osa asiakkaista meillä tämmöisiä.

Vain Suomessa olen kohdannut vastaavaa. Onhan se nyt tietty aika jännää jos häiriköidään tuntemattomia :D

Vuosi kaksi kuukautta meni yhdellä naapurilla, ennen kuin alkoi vastaamaan tervehdykseeni. Ajattelin, että ole vastaamatta, moikkaan kumminkin. Sitkeitä oltiin siis molemmat. Mutta nyt moikkaa jo ihan oma-aloitteisesti ja joskus vaihtaa muutaman sanankin, ja ihan mukava tyyppi onkin. Ei mitään hajua, miksi tuo hei/huomenta, otti niin koville. 

Minä en tervehdi naapureita. Siivoojaa ja postinkantajaa yms. tervehdin, mutta yksi ylituttavallinen, jatkuvasti enemmän väkisin seuraan tuppautuva naapuri, jonka vuoksi jouduin lopulta muuttamaan sai minut seuraavassa talossa pysyttelemään täysin omissa oloissani. En enää ikinä halua siihen tilanteeseen, että joudun piileksimään asunnossani uskaltamatta lähteä ulos, ja pelkäämään ovikellon soimista tai postiluukun kolahdusta, kun naapurilla on taas jotain "suunnattoman tärkeää" asiaa. Tuotakin naapuria siis alun perin vain tervehdin rapussa tavatessa kuten kaikkia muitakin, ja siitä se vainoaminen alkoi.

En moikkaa naapureita jotka metelöi. Kaikkia muita kyllä, mutta eräs vanha pariskunta ei ikinä vastannut joten lopetin heidänkin tervehtimisen. Todella kiusallista kun tulevat vastaan niin rouva laittaa heti päänsä alas tai katsoo sivulle :D onko se nyt niin hankala edes kerran viikossa nyökätä vaikka kun niin usein törmätään.

Vierailija kirjoitti:

En moikkaa naapureita jotka metelöi. Kaikkia muita kyllä, mutta eräs vanha pariskunta ei ikinä vastannut joten lopetin heidänkin tervehtimisen. Todella kiusallista kun tulevat vastaan niin rouva laittaa heti päänsä alas tai katsoo sivulle :D onko se nyt niin hankala edes kerran viikossa nyökätä vaikka kun niin usein törmätään.

Ehkä sinä metelöit ja he eivät siksi tervehdi sinua.

Olin töissä tutkijana paikassa jossa oli todella paljon diplomi-insinöörejä. Vaikka enemmistö olikin ihan täysipäisiä, oli siellä suhteettoman paljon niitä jotka alkoi heti tuijotella kiivaasti kännyynsä/kenkiinsä/seinään/lattiaan/kattoon kun huomasi että joku tulee käytävällä vastaan. Moni ei tervehtinyt. Koskaan.

Työpaikka oli kuitenkin isohko, enkä oikein muistanut ketkä ei tervehdi. Ratkaisin asian helposti. Jatkoin ihan kaikkien tervehtimistä, koska en halunnut olla vahingossa töykeä sellaiselle jonka olisin virheellisesti muistanut tervehdysrajoitteiseksi.

On mahdollista että aiheutin epämukavuutta em. tervehdysrajoitteisille jatkuvalla moikkailullani, mutta kyllä se niin on että jos ihmisten ilmoille lähtee, olisi hyvä yrittää kestää ne muutkin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En moikkaa naapureita jotka metelöi. Kaikkia muita kyllä, mutta eräs vanha pariskunta ei ikinä vastannut joten lopetin heidänkin tervehtimisen. Todella kiusallista kun tulevat vastaan niin rouva laittaa heti päänsä alas tai katsoo sivulle :D onko se nyt niin hankala edes kerran viikossa nyökätä vaikka kun niin usein törmätään.

Ehkä sinä metelöit ja he eivät siksi tervehdi sinua.

Tai sitten en. Asuvat ihan eri kerroksessa ja toisessa päässä taloa joten? Heillä tosin tuntuu olevan tämmöinen asenne kaikkia nuorempia ihmisiä kohtaan. Keski-ikäisiä tervehtivät. Pisteenä Iin päälle ovat uskovaisia :D

Kun muutin tähän taloon, tervehdin aina rapussa kaikkia naapureita. Muut vastasivat tervehdykseen, mutta yksi mies ei koskaan. Lakkasin sitten tervehtimästä tuota epäkohteliaana pitämääni naapuria. Kerran sitten mainitsin asiasta toiselle naapurille, jonka kanssa oli paremmin tutustuttu ja hän kertoi kyseisen miehen olevan erittäin huonokuuloinen. Mies ei luultavasti vastannut, koska ei joko kuullut minua tai tiennyt, mitä sanoin. Aloin tervehtiä enemmän elein kuin sanoin ja nyt hän tervehtii takaisin. 

Useimmat tervehtimättömät ovat vain epäkohteliaita, mutta ei aina.

Ei kaikki tykkää teeskentelystä.

Muiden seurassa minusta kakkaa levittänyt hlö tervehtii iloisesti. Ja supattaa sitten muille miksen vastannut.

Kun kohtaamme kahden, ei tervehdi.

Piha-alueella naapurikyylä tervehtii kun juoruu toisten kanssa.

Kun tulee vastaan käytävässä yksin, mulkkaa pahasti. Pysyn linjassani, antaa olla. En jaksa eipäs juupas-leikkejä.

Entä ne naapurit ja työtoverit jotka välillä moikkaa ja välillä ei, mikä niitä vaivaa?

Mun kokemuksen perusteella: tuskallisen ujo ja/tai sosiaalisesti kömpelö.

Vierailija kirjoitti:

Entä ne naapurit ja työtoverit jotka välillä moikkaa ja välillä ei, mikä niitä vaivaa?

Mulla oli tosi kummallinen kokemus lähimmän naapurin kanssa, kun pitkään oli tilanne että hän oli hyvin ystävällinen ja moikkasi, jäi juttelemaan, myös lapsen kanssa, ja sitten yhtäkkiä alkoi vältellä tervehtimistä. Nyt taas tervehtii, mutta ei niin sydämellisesti kuin ennen. Epäsuorasti olen ymmärtänyt, että hänellä/heillä oli jonkinlainen henkilökohtainen kriisi ja hän oli hyvin ahdistunut jonkin aikaa. Sitä en tajua miksi hän ignooraa lapseni nykyäänkin vaikka ennen oli heille ystävällinen :(

Olen keittäjä ja ollut siivoojanakin mm. kouluissa ja päiväkodeissa. Jaksan aina ihmetellä, miksi toiset eivät vastaa tervehdyksiini. Osa jopa katsoo toiseen suuntaan. Minua ei myöskään koskaan tervehditä ensimmäisenä. En tiedä, oletetaanko minun tervehtivän aina ensimmäisenä, koska olen palveluammatissa tai olen ns. alempiarvoisessa asemassa. Olen siirtynyt kyläkoulusta kaupunkiin kouluun vähän aikaa sitten ja kyläkoulussa kyllä kaikki opettajat tervehtivät. Se toivotti huomenet tai sanoit heit, joka nyt sattui ensimmäisenä ehtimään. Yleensä aloitimme sanomaan samaan aikaan.  Meille siivoojille ja keittiöläisille myös juteltiin niitä näitä. Eli harrastettiin normaalia kanssakäymistä ihmisten kesken ammattinimikkeestä riippumatta.

Minä ainakin tervehdin kaikkia naapureitanikin. Tervehdin kaikkia esim. vanhempieni talossa asuvia ja muita rapussa kulkevia.

Joskus en muista ketä olen tervehtinyt. Hullua tervehtiä montakertaa päivässä

Täytyy myöntää, että tuntuu aika hämmentävältä, kun tuntematon henkilö tervehtii rappukäytävässä. Tulee heti mieleen, että onko tervehtijä erehtynyt henkilöstä. En nimittäin asu kerrostalossa, mutta käyn välillä kylässä kavereillani, jotka asuvat. Vastaan kyllä tervehdykseen, vaikka se hassulta tuntuukin. Sen sijaan, kun omat naapurini tervehtivät pihalla, se ei ole lainkaan hämmentävää, koska he tietävät, että olen heidän naapurinsa.