Mistä palstan lääkäriviha kumpuaa? Yleensähän lääkärien ammattia

Kateudesta. Palsta on täynnä kateellisia pienituloisia persuja. Huhtasaarta ylistetään ja vihervasemmistoa haukutaan.

Se, ettei joku ole koskaan tavannut ikävää lääkäriä, vaatii tuuria. Voi myös olla, että lääkärissä tulee käytyä niin harvoin ja niin tavanomaisissa asioissa, että ei tule kokemusta erilaisista lääkäreistä.

Voisin väittää, että jokainen, joka työnsä puolesta tai usein lääkärissä tai sairaaloissa asioivana potilaana tapaa paljon lääkäreitä, törmää jossain vaiheessa epämiellyttävään, ylimieliseen ja/tai piittaamattomaan lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Koska ovat ahneita ja kiinnostuneita vain rahasta, potilaat ovat vain pakollinen paha siinä sivussa. Ylimielisyys ja inho oikein huokuu vastaan, kun tällaisen lääkärin erehtyy tapaamaan.

Valitettavasti on oltava samaa mieltä. Todennäköisesti lääkäreissä ilmenevä nöyryyden puute johtuu juurikin siitä, että he ovat niin rikkaita. On myös tehty tutkimuksia, että tällaiset hyväosaiset lääkärit eivät kykene empatiaan, koska heiltä itseltään puuttuvat kaikki kovat kokemukset. Ylimielisyys ja nöyryyden puute ovat todellakin tunnusomaisia suurimmalle osalle lääkäreistä. Mahtavatko edes hyväntekeväisyyteen lahjoittaa jättituloistaan ja -omaisuudestaan, vaan ahnehtivatko aina vaan lisää mammonaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä kaikkia lääkäreitä vihata, vain niitä, joiden mielestä kaikki potilaat on mäkkiläskejä, uraohjuksia, narkkareita, muita lääkkeiden väärinkäyttäjiä, epävakaita huomiohuoria ja kaikin puolin idiootteja. Onneksi näitä ei tarvitse yleensä kuunnella päin naamaa.

Kaikki hyvät lääkärit, jotka jaksavat tutkia oireet ja löytää hyvät ja mahdollisimman haitattomat hoidot, ovat ihania. Olen tavannut monta hyvää, tekisikin mieli lähettää heille kiitoskortit.

Mutta miten olla "hyvä lääkäri"? Onko se sellainen kiva, joka myötäilee potilaan toiveita, vai oikeasti taitava, vaikkei se miellyttäisi potilasta?

Kuulin eilenkin olevani "paras lääkäri, jolla hän oli ikinä käynyt", kuten me kaikki välillä iloksemme saamme kuulla. Muutama kuukausi sitten taas vastaanotollani kävi potilas, joka ei olisi alunperinkään halunnut tulla, vaan kesken tutkimuksen halusi lähteä pois palatakseen (peruskoulutetulle) omalääkärilleen, joka hänet oli lähettänyt luokseni. Kaikkien kanssa kemiat eivät siis vain kohtaa.

Enemmän ihmettelen monien korkeakoulutettujen nuivaa suhtautumista koko lääkäriprofessiota kohtaan: tuntuu, että esim. kauppatieteilijöiden keskuudessa on ennemmin sääntö kuin poikkeus vihata kaikkia "ylipalkattuja, jumalasta seuraavia" lääkäreitä.

Ei lääkärin tarvitse yrittää miellyttää, kunhan ei myöskään kohtele potilaita oman ennakkoasenteensa pohjalta. Näitä meinaan on paljon.

Esim. Lihavuus on sellainen asia, että hyvin harva lääkäri osaa kohdella asiallisesti, tai kysyä edes perusasioita ennen kuin alkaa tarjoilemaan potilaan terveydentilaa lähinnä huonontavia oppejaan.

Kerran olin vastaanotolla. Lääkärin puhelin soi. Hän sanoi: Anteeksi minun pitää ottaa tämä puhelu.

Puhelun jälkeen hymisteli "Kjäh, kjäh, tuli puhelu maksoi minuutilta XXX€" En muista summaa, mutta niin suuri, että suu loksahti auki. 

Eli tyyppi hoisi kahta asiaa samalla. Oli puhelukonsultaatio ja minun käynti, josta maksoin.

Ei kaikilla ole rahan kiilto silmissä, mutta tällä lääkärillä se valui suustakin ulos.

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin vastaanotolla. Lääkärin puhelin soi. Hän sanoi: Anteeksi minun pitää ottaa tämä puhelu.

Puhelun jälkeen hymisteli "Kjäh, kjäh, tuli puhelu maksoi minuutilta XXX€" En muista summaa, mutta niin suuri, että suu loksahti auki. 

Eli tyyppi hoisi kahta asiaa samalla. Oli puhelukonsultaatio ja minun käynti, josta maksoin.

Ei kaikilla ole rahan kiilto silmissä, mutta tällä lääkärillä se valui suustakin ulos.

Niin ja mikä siinä lääkärin työssä on sellaista, mistä pitäisi niin hemmetisti maksaa. Lisäksi monet tekevät virheellisiä diagnooseja, jotka pahimmassa tapauksessa johtavat potilaan vahingoittumiseen tai kuolemaan, mutta nämä lääkärit vain porskuttavat senkin jälkeen samalla lailla palkittuna kuin ennenkin. Jonkun pitäisi saada perustaa halvempi vaihtoehto. Ei tuolla alalla ole oikeata kilpailua joka pitäisi kurissa palkat ja muut etuudet.

Tänään TV1 klo 20 Elossa 24h.

Sen(kin) jälkeen arvostan lääkäreitä.

Minäpä arvostan lääkäreitä, kun ovat monta kertaa henkeni pelastaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lääkäreitä muka saa arvostella? Ei lääkäri mikään Jumala ole.

Juu saa. Mutta miksi lääkäreitä vihataan?

Jos siis työnkuva on diagnosoida, hoitaa ja ehkäistä sairauksia, mikä sellaisen työn tekijästä tekee hirviön?

No tuossa seuraavassa jo analysoitiinkin asiaa tarkemmin: "moni lääkäri on ahne, ylemmyydentuntoinen ja ilkeä". Eihän hoitotilanteen kuulukaan olla tasavertainen juttutuokio, jossa ihmiset sopivat yhdessä tuumin, mistä on kyse ja miten toimitaan. Jos potilas ei tätä ymmärrä, hän kokee lääkärin ärsyttävänä päällepäsmärinä.

Ja sama pätee "ahneuteen": varmasti potilaita harmittaa, että lääkärillä on usein parempi ansiotaso kuin hänellä. Toki kuka tahansa voi lukea itsensä lääkäriksi ja mennä ansaitsemaan enemmän, jos kokee sen tien itselleen parhaaksi. Ainahan oma palkkataso arvioidaan työn vaativuuteen nähden liian pieneksi ja muiden liian suureksi.

Tuota ilkeyttä en kyllä ymmärrä: olen poikkeuksetta kohdannut hyvin leppoisia ja asiallisia lääkäreitä potilaana ollessani.

Potilas voi syödä ja juoda mitä tahansa moskaa,se ei lääkäriä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä arvostan lääkäreitä, kun ovat monta kertaa henkeni pelastaneet.

Kiitos! Itse olen lastenlääkäri. Työni on rankkaa ja vastuullista, enkä toden totta tähän olisi halunnut, ilman todellista kutsumusta.

Haluan tehdä parhaani lasten hyväksi. Me olemme joutuneet tilanteisiin, joissa emme haluaisi olla.

Vajavaisuutemme tulee hyvinkin esiin, kun esim. lapsi kuolee käsiin, eikä lääketiede voi enää auttaa. Silloinkin voimme taata mahdollisimman tuskattoman terminaalivaiheen.

Olen myöskin saanut todeta yliluonnollisia parantumisia, joissa potilas on uskonut paranemiseensa ja tukijoukkojensa kanssa selvinnyt, lääketieteellisesti katsoen mahdottomalta näyttävästä tilanteestaan.

Olen myös uskovainen, joten rukoilen monessa tilanteessa itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä kukaan lääkäriä vihaa, ongelma nyt on vain se että nykyinen suomalainen järjestelmä ei tuota kovin hyviä lääkäreitä.

Paljon tärkeämpää lääkäri järjestelmälle on pitää se pääsykoe erittäin tiukkana mutta loppu onkin sitten ihan huuhaata ja alalle hakeutuu ja pääsee läpi ihan väärät henkilöt

1000 x parempaa lopputulokseen pääsisi jos systeemi olisi kuin mikä muu, jossa sisään pääsee tuhansia mutta josta oikeasti ne huiput 5% onkin sitten jo satoja.

Nyt kun sisään pääsee muutama ja huippuja ei oikeasti tule edes joka vuosi, edes joka toinen vuosi yhtäkään.

Ja kyllä, minkään alan pääsykoe ei kerro sitä oletko lopulta hyvä alalla kun valmistut.

Nyky lääkäreitä ei kiinnosta suomalaisten terveys, niitä kiinnostaa että niitä on mahdollisimman vähän jotta saadaan kovat palkat ja hyvät edut

Sisään pitäisi päästä vuosittain tuhansia?? Miten kummassa noiden tuhansien koulutus rahoitettaisiin? Menisi järkyttävä määrä verovaroja aivan hukkaan, kun koulutettaisiin ekana vuonna tuhansia, tokana pudotettaisiin osa pois jne ja kuuden vuoden kuluttua valmistuisi 5%, eli joka kahdeskymmenes koulutuksen aloittanut. Puhumattakaan niiden pudokkaiden ajan tuhlauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ööh.. ei täällä arvosteta ketään tai mitään.

Täällä haukutaan kaikki...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä kaikkia lääkäreitä vihata, vain niitä, joiden mielestä kaikki potilaat on mäkkiläskejä, uraohjuksia, narkkareita, muita lääkkeiden väärinkäyttäjiä, epävakaita huomiohuoria ja kaikin puolin idiootteja. Onneksi näitä ei tarvitse yleensä kuunnella päin naamaa.

Kaikki hyvät lääkärit, jotka jaksavat tutkia oireet ja löytää hyvät ja mahdollisimman haitattomat hoidot, ovat ihania. Olen tavannut monta hyvää, tekisikin mieli lähettää heille kiitoskortit.

Mutta miten olla "hyvä lääkäri"? Onko se sellainen kiva, joka myötäilee potilaan toiveita, vai oikeasti taitava, vaikkei se miellyttäisi potilasta?

Kuulin eilenkin olevani "paras lääkäri, jolla hän oli ikinä käynyt", kuten me kaikki välillä iloksemme saamme kuulla. Muutama kuukausi sitten taas vastaanotollani kävi potilas, joka ei olisi alunperinkään halunnut tulla, vaan kesken tutkimuksen halusi lähteä pois palatakseen (peruskoulutetulle) omalääkärilleen, joka hänet oli lähettänyt luokseni. Kaikkien kanssa kemiat eivät siis vain kohtaa.

Enemmän ihmettelen monien korkeakoulutettujen nuivaa suhtautumista koko lääkäriprofessiota kohtaan: tuntuu, että esim. kauppatieteilijöiden keskuudessa on ennemmin sääntö kuin poikkeus vihata kaikkia "ylipalkattuja, jumalasta seuraavia" lääkäreitä.

"tuntuu, että esim. kauppatieteilijöiden keskuudessa on ennemmin sääntö kuin poikkeus vihata kaikkia "ylipalkattuja, jumalasta seuraavia" lääkäreitä." Mielenkiintoista. Näin kauppatieteellisen alan edustajana sanoisin, että yleensä ko. alaa edustavat ymmärtävät rahan ja koulutuksen päälle eivätkä halveksi suuren palkan saajia.

Omasta puolestani voin todeta, että olen todella kiitollinen minua hoitaneille lääkäreille. Siitä huolimatta että olen jopa huutanut lääkärille pieleen menneistä hoitoyrityksistä. On hyvä ymmärtää ensinnäkin se, että kun ihminen asioi lääkärissä, kyseessä ei monesti ole mikään hällä väliä -juttu potilaalle. Jos ei saa esim. vastauksia kysymyksiin tai tuntee saavansa osakseen kylmää kohtelua, niin toki se voi vaikuttaa suhtautumiseen. Toiseksi on hyvä ymmärtää, että "lääkärit" ei joukkona ole aivan homogeeninen, vaan kattaa mitä erilaisempia persoonallisuuksia. En minäkään arvosta jokaista lääkäriä vain ammatin takia.

En vihaa muuten todellakaan, mutta yliopistossa tuli hieman negatiivinen mielikuva lääkäreistä. Lääkisläiset tuntuu suhtautuvan muihin aloihin hyvin nuivasti ja pitävät omaa alaansa erityisenä ja parempana.

Valmistuneissa lääkäreissä en tätä suhtautumista ole enää nähnyt, mutta yliopistossa olivat kyllä vielä se eliitti, jota ei kiinnosta olla muiden alojen kanssa tekemisissä.

Toki on niitä lääkäreitä jotka ovat ihan vääristä syistä alalla ja se on sääli, mutta hyvin työnsä tekevät, oikeasti alasta ja ihmisten auttamisesta kiinnostuneet, sosiaaliset lääkärit saavat kyllä arvostukseni.

Suomessa saa hyvää hoitoa, mutta on oltava suhteita. En olisi saanut vakavaan sairauteeni hoitoa, ilman lääkäriystävääni. Kummasti toimii kollegiallisuus. Yksi soitto lääkäriltä toiselle, ja voila mikä kohtelu. Tämä tarina on tosi. En jonota julkisella, vaan asioin yksityisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni lääkäri ansaitseekin arvostelun, ovat täysia paskoja ihmisinä, tekevät nuppitaksalla rahan kiilto silmissään hommia ja suhtautuvat muihin ihmisiin ylemmyydentuntoisesti ja ilkeästi. Tunnen siis oman työni kautta aivan liian monta lääkäriä.

Minä en ole koskaan tavannut tuollaista lääkäriä, en tk-lääkäreissä enkä muissa.

Et ole ehkä istunut tarpeeksi monia vuosia kahvipöydässä niitten kanssa kuunnellen niitten juttuja. Ja olen siis tuo, joka tuon yllä olevan kommentin kirjoitti. (Ja en ole töissä terveydenhoitoalalla elikkä tässä ei alipalkattu hoitaja valita.)

Vierailija kirjoitti:

Ööh.. ei täällä arvosteta ketään tai mitään.

Totta, palstamammat on itseoppineita mestareita niin kauan, kun jotakin pitäisi ryhtyä tekemään asioitten eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh.. ei täällä arvosteta ketään tai mitään.

Totta, palstamammat on itseoppineita mestareita niin kauan, kun jotakin pitäisi ryhtyä tekemään asioitten eteen.

Palstapappoja täällä kyllä on selvästi enemmän kuin naisia valittamassa yhtään mistään. Jatkuvaa naisenpuuteruikutusta. 

Itse olen kasvanut lääkäriperheessä, mutten ajatellut siitä mitään erikoista, koska vanhemmat eivät työstään juuri puhuneet ja elettiin tavallista elämää.

Nyt vasta lääkärien kanssa työskentelevänä, eri ammattialan edustajana olen valitettavasti joutunut törmäämään liian moneen itseään erinomaisena ja muita hieman parempana pitävään lääkäriin, joka työyhteisössäkin pitää pomon paikkaa olematta kuitenkaan edes kenenkään esimies. Tämä on niin yleistä, ettei mistään marginaali-ilmiöstä voi puhua. Tokikaan ei koske kaikkia lääkäreitä ja hyvä niin.

Myös saamani hoidon taso on vaihdellut jonkun mainitsemasta huutamisesta ja välinpitämättömyydestä paneutuvaan ja ystävälliseen. En ainakaan itse osaa arvostaa ihmistä pelkästään ammatin takia, kyllä käytöstavat kiilaavat ohi ja ammattitaitoakin on monenlaista.