Eronneet! Mikä sai teidät lähtemään?

Alkoholi. Takana pitkä liitto, lapset jo omillaan. Ajatuskin yhteisistä eläkevuosista sössöttävän humalikon kanssa ahdisti. Pitkä harkinta, ilmoitin jo vuotta ennen pois muuttoani aikomuksestani - jos vaikka mies muuttuisi. No, ei muuttunut. Elämäni paras ratkaisu! Jos saan antaa ystävän neuvon: älkää kituuttako alkoholiongelmaisen kumppanin kanssa jollei hänellä itsellä ole halua parantua! Jokainen vastaa itse omasta onnellisuudestaan!

Mietin hetken mikä sai minut lähtemään lähes 20 v. jälkeen vaimon ja kahden pienen lapsen kodista.

1. Tiesin, että lapsilla olisi asiat paitsi hyvin, jopa paremmin kuin eivät saisi kylmän parisuhteen mallia enempää.

2. Sain vaimostani ylipäätään tarpeekseen. Valittamisen kesti, kun ei ollut lapsia. Lasten myötä tahti vaan kiihtyi. Lähdin esimerkiksi rättiväsyneenä lapsen kanssa työpäivän jälkeen uimaan, ettei tarvinnut kotona kuunnella valitusta. Normaalit asiat ovat hänen elämässään kolminkertainen stressi, kun niitä vatvotaan etukäteen, tilanne päällä ja jälkikäteen. Erittäin kuluttava ihminen.

3. Ihastuin toiseen ja näin, että yksinkin asiat on paremmin.

Lopulta tärkein syy oli se, että lapset alkoivat kopioida äitinsä valivali-negatiivisuutta. Halusin antaa heille omina lähipäivinäni paremman kodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä saisi sen voiman lähteä huonosta suhteesta?

Tee päätös, lähde, äläkä haikaile takaisin. Jos parisuhde on todella niin huonossa jamassa, että tarvitaan voimia lähtemiseen, elämä kirkastuu nopeasti eron jälkeen.

- onnellinen jätetty, takana 20 vuotta parisuhdetta jatkossa lasta -

Olen tehnyt "päätöksen" useita kertoja, mutta aina on tullut jotain joka on pyörtänyt päätökseni, sillä tosi asiassa en haluaisi erota.

Epäilen olevani läheisriippuvainen :(

Vierailija kirjoitti:

Mietin hetken mikä sai minut lähtemään lähes 20 v. jälkeen vaimon ja kahden pienen lapsen kodista.

1. Tiesin, että lapsilla olisi asiat paitsi hyvin, jopa paremmin kuin eivät saisi kylmän parisuhteen mallia enempää.

2. Sain vaimostani ylipäätään tarpeekseen. Valittamisen kesti, kun ei ollut lapsia. Lasten myötä tahti vaan kiihtyi. Lähdin esimerkiksi rättiväsyneenä lapsen kanssa työpäivän jälkeen uimaan, ettei tarvinnut kotona kuunnella valitusta. Normaalit asiat ovat hänen elämässään kolminkertainen stressi, kun niitä vatvotaan etukäteen, tilanne päällä ja jälkikäteen. Erittäin kuluttava ihminen.

3. Ihastuin toiseen ja näin, että yksinkin asiat on paremmin.

Lopulta tärkein syy oli se, että lapset alkoivat kopioida äitinsä valivali-negatiivisuutta. Halusin antaa heille omina lähipäivinäni paremman kodin.

Tilanne kuulostaa tutulta. Millainen on tilanne nykyään?

Sain selville, että miehellä oli ollut uusi nainen ja elämä jo useamman kuukauden. Eropäätöksen tein sillä sekunnilla.

Vaimolle tuli menovaihe ja pienin lapsi 2 vuotias. Hän ei osannut antaa arvoa perhe elämälle vaan kaipasi jännitystä ja suhteita ja treffejä. Hän sai sinkkuelämänsä mutta ei ole siihenkään tyytyväinen.

Varmaan siinä vuosi ainakin meni. Mies oli humalassa väkivaltainen minua kohtaan ollut lapsen syntymän jälkeen.

Mies teki vuorotyötä ja kuulin kuinka iltavuorojensa jälkeen kävi baareissa työkavereiden yleensä naispuolisten kanssa.

Se vaan jossain vaiheessa riitti, en enää kestänyt. En ole katunut!