Tunnen syyllisyyttä sisarukseni kuolemasta :-(

Äitini odotti kaksosia vuonna 1984, joista toinen oli minä. Kaikki meni hyvin raskausviikolle 28 asti, kun minä aloin syntymään eikä synnytystä pystytty estämään. Lääkärit yrittivät tehdä parhaansa, että jos vain minä olisin syntynyt, niin ainakin toinen kaksosista olisi jäänyt kohtuun, mutta niin ei käynyt, koska me molemmat synnyimme samalla kertaa. Ensin synnyin minä ja painoin peräti 1280g mikä oli kai aika paljon viikkoihin nähden kun taas veljeni painoi vain 870g. Veli ei jaksanut elää vaan kuoli vielä sinä yönä kun synnyimme. Olen niin pahoillani siitä, että olen aiheuttanut vanhemmilleni paljon surua, sillä 18 avioliittovuoden jälkeen heille oli syntynyt jo 7 tytärtä (vanhin oli syntyessäni 16v) ja he toivoivat kovasti poikaa, mutta kun tämä lopulta syntyi, niin hän kuoli melkein heti vain siksi, että minä aloin syntymään ennenaikaisesti ja kehtasin vielä jäädä henkiin, vaikka olin vain pelkkä tyttö. Ei ihme, että vanhemmat hylkäsivät minut ollessani 2-vuotias. Ei tullut veljestä vanhemmille suvun nimen jatkajaa ja vanhuuden turvaa, mutta onneksi heille syntyi vielä minun jälkeeni 4 poikaa, jotka olivat syntyessäni 2v, 4v, 5v ja 8v.