Lue keskustelun säännöt.
Kummiksi pyytämisen etiketti pariskuntien osalta?
yksin vai yhdessä
04.09.2017 |
evl.fi sivujen mukaan tiivistetysti: Kummiksi voi valita henkilön, jokakuuluu luterilaiseen kirkkoon
on käynyt rippikoulun ja on konfirmoitu. Pääsääntöisesti kastettavalla, myös aikuisella kastettavalla, tulee olla ainakin kaksi kummia.."
Onko olemassa mitään etikettiä tai ns kirjoittamatonta sääntöä pariskuntien osalta?
Itse olen ajatellut seuraavasti:
-Ystävä: mikäli pyytäisimme yhteisiä ystäviämme, pyytäisimme automaattisesti pariskuntana mikäli kumpikin ovat ystäviämme ja tapaamme heitä pariskuntana ja heidän suhteensa on vakiintunut (ovat esimerkiksi asuneet yhdessä jo vuosia). Mikäli kyseessä olisi vain toisen meistä ystävä ja hänen puolisonsa olisi tuntematon meille/parisuhde tuore , niin voisimme pyytää pelkästään tätä yhtä ystävää. Mielestäni tämä on selkeä tilanne, mutta entä sukulaisen kohdalla?
-Sukulainen: Esimerkiksi jomman kumman sisko tai veli. Sama juttu, kuin edellisessä eli jos sukulaisella vakiintunut parisuhde pyytäisimme kummeiksi ns pariskuntana, mikäli suhde tuore ym niin sukulaista yksin. Mielestäni olisi hyvien tapojen vastaista pyytää kummiksi vakaassa parisuhteessa asuvaa veljeä/siskoa, jättää siis tämän puoliso kummitehtävän ulkopuolelle.
Kaikki saavat toki pyytää ja olla pyytämättä kummiksi kenet tahtovat. Olen kuitenkin ajatellut, että seurakunnan tehtävä on tuoda ihmisiä yhteen ja kummius on osa tätä yhteenkuuluvuuden ajatusta. Kummius on kuitenkin mielestäni kokonaisuus: lapsi on tottakai keskiössä, mutta antamalla vakiintuneelle pariskunnalle kummin tehtävä jaettavaksi, tuo tehtävä myös kummipariskuntaa lähemmäs toisiaan. Miksi erottaa pariskunta tässä tapauksessa että toinen on kummi ja toinen ei mikäli kaikki asianosaiset ovat keskenään yhtälailla tekemisissä? IItse aiomme pyytää sukulaispariskuntia lapsen kummeiksi tai kunnioittaa heidän parisuhdettaan ja olla pyytämättä kumpaakaan.
Olen lukenut paljon keskustelupalstoilta ajatuksia asiasta. Monien mielestä on täysin päivänselvää että voi pyytää kummiksi vain pariskunnan toista osapuolta, varmasti yhtä monet ilman kummiutta jääneet puolisot ovat tällaisesta järjestelystä omalla kohdallaan loukkaantuneet. Kummius vaikuttaa parisuhteeseen: joku päättää osallistua ilman kummin titteliä puolison kummilapsen elämään joku taas päättää olla osallistumatta millään tavalla (joutuu kuitenkin sumplimaan aikatauluja, koska mitään muuta yhteistä tekemistä ei voi suunnitella toisen kummilapsen merkkipäivien kohdalle).
Mitä mieltä olette? Onko tästä olemassa mitään ohjeistusta?
Kommentit (7)
Osasit muotoilla paremmin ajatukseni. Yhdessä tekeminen ja pohtiminen lähentää myös kummiudessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa ja miestäni vain pyydettiin kummiksi. Kyseessä oli yhteinen ystävämme, jonka mies on tuntunut n. vuoden kauemmin kuin minä.
En loukkaantunut kun jätettiin kummin tehtävistä ulos. Mies vaan murjottaa aina lapsen syntymäpäivisin ja jouluisin, kun en hanki kyseiselle lapselle lahjoja hänen puolestaan.
Vaikea selventää edes itselleen, että mikä olisi hyvä vaihtoehto.. Jos pariskunnasta kumpikin on ns yhtä läheisiä ja hyviä ystäviä, on aika luonnollista pyytää kumpikin osapuoli kummiksi. Toisaalta taas vaikka olisivat yhtä läheisiä, on seki hyvä vaihtoehto, että pyytää vain toista ja vaikka toisesta ystäväpariskunnasta toisen. Jos ajattelee niin, että ovat kuitenkin yhdessä sen lapsen elämässä mukana yhtälailla, olivat kummeja virallisesti tai ei.. Jaa a..
Itsellä on kyllä kummeiksi aikoinaan valikoitunut yksi pariskunta ja sitten yksi muu heidän lisäksi. Tämä "yksinäinen" kummi meni aikoinaan sitten myöhemmin naimisiin, kun itse olin vielä kohtalaisen pieni. Hänen nykyinen kumppani on tähänkin asti ollut ihan yhtä kummi minun silmissä kuin nämä kolme virallistakin. Johtunee tietysti siitä, että hän on aktiivisesti halunnut myös olla osa minun elämää. Ei tietenkään kaikki halua mutta kuitenkin
Ikivanha aihe, mutta kun osui omalle kohdalle niin toisin kuin tuossa ylempänä arvellaan, että toinen haluaisi olla jotenkin erityisesti mukana, vaikka ei ole edes pyydetty, niin en totisesti halua, enkä myöskään aio osallistua. Niin selväksi tehtiin tällä järjestelyllä se, ettei minun toivota olevan mukana, joten miksi hitossa olisin?
Ainakin minä koen oikeasti loukkaavana sen, että mieheni veli avovaimoineen pyysi kummiksi vain miestäni nyt kun vihdoin saivat sen tytön, kun tähän asti sekä tämä että heidän sukupolvensa ovat kaikki poikia ja miehiä.
Poikansa kummeiksi pyysivät miehen siskoa. Ja yllätys yllätys, tämän puolisoa. Joka ei muuten silloin ollut kuvioissa vuottakaan siinä missä me olemme olleet vuosikymmenen ja suuren osan siitä aviossakin.
Koko ajan olen huomannut, että tämä veljen avokki on minua kohtaan ainoastaan muka ystävällinen, vaikkei todellisuudessa pidä minusta ollenkaan. Mies ei oikein ole uskonut, joten oli tästä ainakin se ilo, että nyt se tuli myös todistettua kirjaimellisesti puolen suvun edessä.
En mennyt edes ristiäisiin, koska en keksinyt ainuttakaan puoltavaa syytä lähteä ikään kuin julkisesti nolattavaksi. Saivat aivan keskenään vastailla useamman kerran esiin nousseeseen kysymykseen, että missä x on, eikös hän ole kummi. Hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi, jos pelkästään miestäni pyydettäisiin kummiksi, jos vanhemmat haluavat lapselleen vain kummitädin ja kummisedän eikä montaa kummia. Mielestäni se on ihan ok. En muutenkaan ymmärrä miksi lapsella pitäisi olla monta kummia.
Mikäli miehelleni tulisi uusi/uusia kummilapsi(a), niin en jättäytyisi synttäri jne. kutsuilta pois, vaan jos meidät molemmat kutsutaan, niin tottakai menen mukaan. Loukkaantuisin kyllä, jos minä en myös saisi kutsua mieheni kummilapsen syntymäpäiville.
Kummius nyt ei yhtäkään pariskuntaa LÄHENNÄ toisiinsa, kyllä se läheisyys on olemassa tai olematta täysin kummilapsien lukumäärästä huolimatta. Useimmilla täysi-ikäisillä kirkkoon kuuluvilla on kummilapsia joka tapauksessa monta, ei se Pirkka-Matin kummius nyt varsinaisesti ole se parisuhdetta koossa pitävä liima...
Mutta kummius lähentää kummeja ja kummilapsen perhettä. Jos pariskunnasta ehdoin tahdoin jätetään toinen ulkopuolelle, se on epäkohteliasta. Epäluottamuslause.
Siksi pariskunnat yhdessä, mikäli molemmat kuuluvat kirkkoon.