"Do the things that excite you the most" - miten käy, jos alkaa toteuttaa innostavia/jännittäviä asioita elämässään?
Olen siis nähnyt tällaisen elämänohjeen, joka kehottaa - ei pelkästään tekemään enemmän sitä, mitä rakastaa - vaan toteuttamaan niitä asioita, jotka pelottavat ja innostavat yhtä aikaa. Ajatuksena tässä on, että juuri ne asiat ovat niitä, mitä ihminen sisimmässään halajaa eniten.
Mutta miten siinä käy? Arki on kuitenkin usein aikamoista puurtamista eikä aina ole kivaa. Ja eikö juuri tällaisilla perustella esim. ero silloin, kun lapset ovat pieniä ja kaikki on periaatteessa hyvin - mutta perusarki kyllästyttää?
Onko kukaan kokeillut?
Kommentit (22)
Riippuu varmaan asiasta. Esimerkiksi minä haluaisin vetää happoja töissä, mutta olen raitis keski-ikäinen ekonomi. Jos teen sen, työurani on ohi.
No olen lapseton sinkku, joten periaatteessa voisin toteuttaa tuota ohjetta. Mutta ei minulla siihen rahaa kyllä ole! Asiat jotka kiinnostaa ja innostaa minua, ne maksaa aika paljon, koska ne liittyy matkustamiseen, vuorikiipeilyyn, veneilyyn, lumilautailuun jne. Eli käytännössä täysin mahdoton ohje. On pakko olla töissä 40-tuntisia viikkoja ja tienata rahaa ruokaan ja peruselämiseen, ei ole aikaa toteuttaa noita intohimojaan. Jotta voisi olla lautailija tai vuorikiipeilijä muiden rahoilla, niin pitäisi olla niissä lajeissa harvinaisen taitava, ja sitä en ole. Myöskään hiihtopummina ei ole oikeasti mahdollista elää kuin pari kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan asiasta. Esimerkiksi minä haluaisin vetää happoja töissä, mutta olen raitis keski-ikäinen ekonomi. Jos teen sen, työurani on ohi.
Miksi juuri töissä?
Työnsankarit alkaa paheksumaan. Onneksi en ole ikinä välittänyt sen porukan hurskasteluista.
Mua ei ainakaan innosta eikä jännitä tiskien laittaminen yhtään.
Exciting ei kyllä mitenkään viittaa pelottavuuteen. SUOMEKSI sana tarkoittaa myö jännittävää, mutta sen jännittävän konnotaatiot ovatpelkästään positiivisia.
Toinen, mihin ap viittaa, mutta mitä ohjeessa ei sanota, on, että jättäisi ne muut välttämättömät asiat tekemättä. Ei siinä niin käsketä tekemään, eikä kukaan voi tehdä niin ja silti tulla pitkällä tähtäimellä onnelliseksi. Se on sama kuin söisi vain karkkia eikä koskaan viitsisi pestä hampaita.
Vierailija kirjoitti:
Exciting ei kyllä mitenkään viittaa pelottavuuteen. SUOMEKSI sana tarkoittaa myö jännittävää, mutta sen jännittävän konnotaatiot ovatpelkästään positiivisia.
Pahoittelen asiaa, oletin, että jo otsikossa tulee ilmi että tarkoitin jännittävää ja pelottavaakin nimenomaan positiivisessa mielessä - siksi otin tuon innostavan mukaan. AP
Niin. Intohimon ja sen välillä mitä ehkä tehtäs on vähän eroa. Esim mä oon ollu pitkään työtön ja tietenkin mun suurin toive on työnsaanti. Ennekuin tajusin että haluunkin tehdä ihan jotain tiettyä hommaa jota nyt opiskelen ja harrastan intohimoisesti.
Mä suorastaan kukoistan koska oon vaa niin innostunut siitä.
Mä oon alkanu elää itselleni. Mun elämää. Mutta ei se tarkoita että unohdan läheiset. Päinvastoin oon huomannu että enemmän ja syvemmin ollaa tekemisissä.
Minusta pipon löysentäminen on viisasta.
Exciting on suomeksi ennemmin innostava kuin jännittävä.
Vierailija kirjoitti:
Exciting on suomeksi ennemmin innostava kuin jännittävä.
Ohis, mutta voi hyvä luoja taas tätä nillitystä
Ei tarkoita excite pelottavaa eikä jännittävää
Excite
1. yllyttää
2. synnyttää
3. virittää (fysiikka)
4. innostaa
5. ärsyttää
6. herättää
7. kiihottaa
8. kiihdyttää
9. villitä
Excite ei muuten tarkoita pelottavaa vaan enemmänkin innostavaa ja inspiroivaa.
Kun ei ole aikaa lähteä vaellusretkille tai reppureissaamaan, niin on akko etsiä jännitys ja intohimo tässä arjen lomassa. Salainen karkipussi tiskikaapissa... tms.
Suosittelen vahvasti. Jos olet elämässäsi onneton, niin eikö sitä kannata edes yrittää muuttaa? Voi olla että menetät jotain, mutta voi olla että saat paljon enemmän. Meillä on yksi elämä, miten sen haluat kuluttaa? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole aikaa lähteä vaellusretkille tai reppureissaamaan, niin on akko etsiä jännitys ja intohimo tässä arjen lomassa. Salainen karkipussi tiskikaapissa... tms.
Ei ole aikaa? Vaellusretkeen riittää viikonloppu ja reppureissuun lomaviikko.
Vierailija kirjoitti:
No olen lapseton sinkku, joten periaatteessa voisin toteuttaa tuota ohjetta. Mutta ei minulla siihen rahaa kyllä ole! Asiat jotka kiinnostaa ja innostaa minua, ne maksaa aika paljon, koska ne liittyy matkustamiseen, vuorikiipeilyyn, veneilyyn, lumilautailuun jne. Eli käytännössä täysin mahdoton ohje. On pakko olla töissä 40-tuntisia viikkoja ja tienata rahaa ruokaan ja peruselämiseen, ei ole aikaa toteuttaa noita intohimojaan. Jotta voisi olla lautailija tai vuorikiipeilijä muiden rahoilla, niin pitäisi olla niissä lajeissa harvinaisen taitava, ja sitä en ole. Myöskään hiihtopummina ei ole oikeasti mahdollista elää kuin pari kuukautta.
Järjestelykysymyksiä. Toisin sanoen, arvostat enemmän vakituista työtäsi ja asuntoasi, kuin näitä matkailuasioita.
Et olisi valmis kimppakämpään tms, sen vuoksi että pääsisit maailmalle.
Et ole valmis syömään halvempaa ruokaa, jättämään vaatteita ostamatta jne.
Olen sinkku ja asun yksin. Mä teen osa-aikaista työtä. Säästin puolitoista vuotta joka kuukausi 100e, jotta pääsin kahdeksi viikoksi Kuubaan. Mun kk-palkka on jotain 1300-1400e. En yöpynyt hotellissa, en syönyt joka päivä ravintolassa, en ostellut tuliaisia jne.
Mä myin perinnöksi saamiani asioita. Luovuin lemmikeistäni, koska ne maksoivat.
Tiedän näitä reppureissaajakavereita, jotka myyvät kaiken omaisuutensa, asuvat kaverin lattialla, käyvät puoli vuotta töissä ja lähtevät maailmalle. Heille se on se juttu, tärkeämpi kuin missä ovat töissä tai missä asuvat.
Veneilylle on tarjolla nykyään oma "air b'nb" eli ihmiset vuokraavat veneitään, kun eivät kesällä koko aikaa niitä käytä kuitenkaan. Siihen vaan kaveriporukka mukaan.
Lumilautailemaan ei välttämättä tarvitse mennä Tiibetiin saakka. Facebookista kimppakyydillä Lappiin, sieltä joku kotimajoitus, tai jopa ehkä töihin talveksi johonkin hiihtokeskukseen. Tai sit hakee töitä Venäjän tai Alppien hiihtokeskuksista.
Vuorikiipeillä ehkä voisi halvemmalla, jos lähtisi töihin etelä-amerikkaan. Hyväntekeväisyyshommissa maksetaan taskurahaa, että selviää. Jos sulla on omistuskämppä, myy se. Jos olet vuokralla, vuokraa eteenpäin tai irtisano kokonaan ja muuta kaverin sohvalle.
Mutta kun, mutta kun. Mukavuus maksaa ja turvallisuus maksaa. Jos sä haluat vuorille, niin eipä siellä mitään all exclusive- juttuja ole tarjolla joka tapauksessa.
Pitää vaan priorisoida. Jos se tarkottaa sitä, että neljä päivää viikosta syö itse tehtyä makaronilaatikkoa ja loput on -30% ruokia, niin sitten se tarkoittaa sitä. Jos se tarkoittaa telkkarin myymistä, niin sitten se tarkoittaa. Myy kaikki, mitä et ole vuoteen käyttänyt. Ilman mikroa, vedenkeitintä ja leivänpaahdintakin selviää.
Pitää vaan itselle mitata, että mikä on sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
No olen lapseton sinkku, joten periaatteessa voisin toteuttaa tuota ohjetta. Mutta ei minulla siihen rahaa kyllä ole! Asiat jotka kiinnostaa ja innostaa minua, ne maksaa aika paljon, koska ne liittyy matkustamiseen, vuorikiipeilyyn, veneilyyn, lumilautailuun jne. Eli käytännössä täysin mahdoton ohje. On pakko olla töissä 40-tuntisia viikkoja ja tienata rahaa ruokaan ja peruselämiseen, ei ole aikaa toteuttaa noita intohimojaan. Jotta voisi olla lautailija tai vuorikiipeilijä muiden rahoilla, niin pitäisi olla niissä lajeissa harvinaisen taitava, ja sitä en ole. Myöskään hiihtopummina ei ole oikeasti mahdollista elää kuin pari kuukautta.
Voithan sinä en 40-tuntisen työviikon aikana silti myös edistää noita intohimojasi. Esimerkiksi lukemalla aiheesta, treenaamalla (vuorikipeilyssä täytyy olla aika helvetin tikissä kunnossa), kuivaamalla retkimuonia valmiiksi jne. Työssäkäyvillä on yleensä viisi viikkoa lomaa, jos hiukan jaat sitä pääset kolmelle hyvälle reissulle vuodessa. Monessa työpaikassa on myös mahdollista ottaa vaikkapa viikko palkatontakin. Loppuaika meneekin sitten aina edellisestä reissusta palautumiseen ja seuraavaan valmistaututmiseen.
Itsestään selvää on tietysti se että elää sen arjen mahdollisimman vaatimattomasti että rahat riittää reissuihin ja palkattomaan lomaan. Ja riittää kyllä, jos kyseessä on oikeasti intohimo.
Tunnen monia normitöitä tekeviä ihmisiä, osa perheellisiäkin, jotka silti onnistuvat elämään sitä intohimoaan myös, vaikka työ ei liippaisi läheltäkään. Suomessa kun aika harva urheilija sillä urheilulla elää. Tai metsästäjä metsästyksellä tai intohimoinen urheilukalastaja kalastuksella.
Mitä tuolla sitten tarkoitetaan? On vähän eri asia perheellisen lähteä avustustyöhön Aleppoon kuin vaikka hypätä benji. Itse olen saanut kiksini pienemmistä itseni voittamisista. Varmaan riittäisi monille muillekin.
Eiköhän kyseessä ole tuollainen tyypillinen milleniaalien muka-valaistunut sisustustarraelämänohje.