Asia jota en voi sanoa ääneen

Olen onnellinen siitä, että pääsin lapsuudenkotini ahdistavasta ilmapiiristä ja minulla on nyt oma perhe, oma elämä hyvällä mallilla. En muista omasta perheestäni positiivisia kokemuksia kaikki hautautui yhden ihmisen tyrannian alle. Muut läheiset antoivat mallin siitä millaisen elämän itselleni haluan ja mihin pyrin. Kuuntelen herkällä korvalla ihmisiä ja pyrin valitsemaan omaan elämääni ne hyvät ja jonkun jo hyväksi toteamat normaalit asiat. Natsistinen ihminen ei kasvata lähimmäisiään, vaikka sitä luulee tekevänsä. Häm tekee ympärilleen epämiellyttävän ilmapiirin, jossa ei ole hyvä olla, eikä kasvaa. Nyt 25 vuotta kotoa muuton jälkeen päivittäin opin sellaisia asioita ympäristöstäni, joita normaalissa perheessä ja kasvuympäristössä olisi opetettu jo kotona. Nyt myös tajuan, että moni asia, jota pidin normaalina, ei sitä ollut. Ja miksi en sano tätä kaikkea läheisilleni, perheelleni, ystävilleni, kollegoilleni - en halua leimautua narsistin otteessa olleeksi. Haluan pärjätä omilla ansioillani.