Sienestys/marjastus muiden omistamilla mailla on kielletttävä!
Kertakaikkiaan sapettaa, että omasta metsästäkään ei ehdi kerätä marjoja tai sieniä, etteikö joku toinen olisi niitä jo ehtinyt viedä, vaikka kuinka olisi katsonut paikat valmiiksi.
Eräs mökkinaapuri oli riipimässä viimeisiä ja melkein nurkalta, kun itse olin menossa. Huusin hänelle naama punaisena ja haukuin maailman suurimmaksi sontakasaksi, lopulta potkaisten hänen ämpärinsä kumolleen. Tämä yritti piipittää jokamiehen oikeuskista, mutta eipä kiinnostanut kuunnella muista sontaa. On todella törkeää tulla melkein toisten pihalle keräilemään yhtään mitään, edes käpyjä.
Nyt kuulemma tämä henkilö on erittäin loukkaantunut ja huutelee kaikille, kuinka törkeä ihminen minä olen.
Kommentit (27)
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Minulla on kyllä pätevä konsti pitää marjamaani omassa käytössäni, mutten kuitenkaan paljasta sitä tässä.
Oveluus toimii aina.
Jokamihenoikeus on muuten nykyään tajuttu hiukan väärin, sillä perinteisestihän se on toiminut niin, että kunkin poimintapaikka on ollut muiden tiedossa, eikä sinne toisen paikkaan ole menty.
Siis ikäänkuin marjastajalla on ollut toisen maalla kaivosvaltausta vastaava tilanne ja vaikka maa on ollut toisen omistuksessa, on sen marjoihin kuitenkin muodostunut ympäristön tunnustama erioikeus.
Nykyisin sitten aiheuttaa ristiriitoja se että perinteistä kulttuuria noudattamattomat poimivat ihan mistä sattuu ja se alkuperäisen ja jopa perityn oikeuden haltija kärsii.
Meillä hyvänä lakkavuonna eräs mökkiläinen toi tänne firmansa asiakkaat kahdella linja-autolla, eikä sinne suolle sitten juuri mitään jäänytkään. Raakoina poimivat kaiken pois.
Kalastuksessa perinteinen tapa on paremmin käytössä ja kalapaikat ovat yhä aika hyvin tiettyjen henkilöiden omassa käytössä, eikä toisen paikaan laiteta katiskaakaan.
Missä näin? Mä olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni maalla, nykyään mökkeilen paljon. Pienestä asti on marjassa jne. käyty enkä ole tällaiseen "nimikkopaikkasysteemiin" törmännyt. Muistini yltää aina 70-luvun alkuvuosiin, eli kyse ei ihan viime vuosista lapsuudesta puhuttaessa. Toki kenenkään tuvannurkalle ei mennä, tarkoitan niitä syvemmällä metsässä olevia marjamaita.
Muistat juuri siitä ajasta lähtien kun perinnäistapa oli jo häviämässä.
Maaltamuutto ja autoistuminen vaikuttivat tilanteeseen, sillä ihmisten suurempi liikkuvuus ei mahdollistnut paikallisten metsien käyttöoikeuksien tuntemista.
Täällä perinne kuitenkin toimi selvästi pidempään ja vielä nykyisinkin on osin tiedossa missä kukin marjastaa (tai marjasti, sillä vaikka marjastaja on elossa, niin hän ei silti välttämättä ole marjastuskunnossa ja muutenkin täällä on nyt thaimaalaispartioita tyhjentämässä kaikki mahdolliset ja mahdottomat poimintapaikat).
Ainoat "paikallisten metsien käyttöoikeudet" ovat jokamiehenoikeudet, jotka eivät ole sidottu paikkakuntaan. Jokamiehenoikeudet eivät katso kansalaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Minulla on kyllä pätevä konsti pitää marjamaani omassa käytössäni, mutten kuitenkaan paljasta sitä tässä.
Oveluus toimii aina.
Jokamihenoikeus on muuten nykyään tajuttu hiukan väärin, sillä perinteisestihän se on toiminut niin, että kunkin poimintapaikka on ollut muiden tiedossa, eikä sinne toisen paikkaan ole menty.
Siis ikäänkuin marjastajalla on ollut toisen maalla kaivosvaltausta vastaava tilanne ja vaikka maa on ollut toisen omistuksessa, on sen marjoihin kuitenkin muodostunut ympäristön tunnustama erioikeus.
Nykyisin sitten aiheuttaa ristiriitoja se että perinteistä kulttuuria noudattamattomat poimivat ihan mistä sattuu ja se alkuperäisen ja jopa perityn oikeuden haltija kärsii.
Meillä hyvänä lakkavuonna eräs mökkiläinen toi tänne firmansa asiakkaat kahdella linja-autolla, eikä sinne suolle sitten juuri mitään jäänytkään. Raakoina poimivat kaiken pois.
Kalastuksessa perinteinen tapa on paremmin käytössä ja kalapaikat ovat yhä aika hyvin tiettyjen henkilöiden omassa käytössä, eikä toisen paikaan laiteta katiskaakaan.
Jokamiehenoikeudet nimenomaan tarkoittavat oikeutta nauttia luonnosta, incl. marjastus ja sienestys, riippumatta omistussuhteesta.
Marjoja ja sieniä ei myöskään luokitella maanomistajan omaisuudeksi. (lähde ympäristö.fi).
Kalastuksesta: Jokamiehenoikeuksiin kuuluu pilkkiminen ja onkiminen, mutta muihin tarvitaan kalastuslupa.
Kalastusluvassa ei kerrota sitä mille järven neliölle sen katiskansa saa asettaa.
Minulla on muuten oma ravustuspaikka, eikä kukaan muu mene sinne.
"riippumatta omistussuhteesta."
No niinhän minä juuri kirjoitin, että ympäristön tunnustama marjastusoikeus ei riipu maanomistuksesta. Siis marjastuspaikan erioikeus oli niiden muiden marjastajien tunnustama.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Minulla on kyllä pätevä konsti pitää marjamaani omassa käytössäni, mutten kuitenkaan paljasta sitä tässä.
Oveluus toimii aina.
Jokamihenoikeus on muuten nykyään tajuttu hiukan väärin, sillä perinteisestihän se on toiminut niin, että kunkin poimintapaikka on ollut muiden tiedossa, eikä sinne toisen paikkaan ole menty.
Siis ikäänkuin marjastajalla on ollut toisen maalla kaivosvaltausta vastaava tilanne ja vaikka maa on ollut toisen omistuksessa, on sen marjoihin kuitenkin muodostunut ympäristön tunnustama erioikeus.
Nykyisin sitten aiheuttaa ristiriitoja se että perinteistä kulttuuria noudattamattomat poimivat ihan mistä sattuu ja se alkuperäisen ja jopa perityn oikeuden haltija kärsii.
Meillä hyvänä lakkavuonna eräs mökkiläinen toi tänne firmansa asiakkaat kahdella linja-autolla, eikä sinne suolle sitten juuri mitään jäänytkään. Raakoina poimivat kaiken pois.
Kalastuksessa perinteinen tapa on paremmin käytössä ja kalapaikat ovat yhä aika hyvin tiettyjen henkilöiden omassa käytössä, eikä toisen paikaan laiteta katiskaakaan.
Missä näin? Mä olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni maalla, nykyään mökkeilen paljon. Pienestä asti on marjassa jne. käyty enkä ole tällaiseen "nimikkopaikkasysteemiin" törmännyt. Muistini yltää aina 70-luvun alkuvuosiin, eli kyse ei ihan viime vuosista lapsuudesta puhuttaessa. Toki kenenkään tuvannurkalle ei mennä, tarkoitan niitä syvemmällä metsässä olevia marjamaita.
Muistat juuri siitä ajasta lähtien kun perinnäistapa oli jo häviämässä.
Maaltamuutto ja autoistuminen vaikuttivat tilanteeseen, sillä ihmisten suurempi liikkuvuus ei mahdollistnut paikallisten metsien käyttöoikeuksien tuntemista.
Täällä perinne kuitenkin toimi selvästi pidempään ja vielä nykyisinkin on osin tiedossa missä kukin marjastaa (tai marjasti, sillä vaikka marjastaja on elossa, niin hän ei silti välttämättä ole marjastuskunnossa ja muutenkin täällä on nyt thaimaalaispartioita tyhjentämässä kaikki mahdolliset ja mahdottomat poimintapaikat).
Ainoat "paikallisten metsien käyttöoikeudet" ovat jokamiehenoikeudet, jotka eivät ole sidottu paikkakuntaan. Jokamiehenoikeudet eivät katso kansalaisuutta.
Niin, tuossa juuri nähdään se miten perinteinen käsitys oikeuksista on hämärtynyt.
Ennen naapureina asuvat marjastajat kunnioittivat toistensa marjapaikkaoikeutta, eivätkä meneet sinne toisen mättäälle ja tämä johtui ihan siitä että vuosisatoja sitten oli todettu paremmaksi se että kukin pysyy omalla mättäällään, eikä riidellä siitä kuka poimii missäkin.
Joskus 1500-luvulla eräoikeudet olivat itseasiassa aika tiukasti määriteltyjä ja silloin eräs ruotsalaisten tekemä laki käveli niiden yli ja eräoikeutta omistamattomille annettiin toisten erämaille oikeuksia. Kuninkaan kanssa ei voinut riidellä, mutta paikallisesti silloin sovittiin eräoikeuksien jakautumisesta ja siitä miten ne korvattiin alkuperäisille omistajille. Tiedän missä niistä on neuvoteltu, mutten tiedä sitä mitä sovittiin, sillä niitä ei ilmeisesti kirjattu paperille.
Kaskiviljelykään ei aikanaan ollut sidottu maanomistukseen, sillä vähäisen väestömme määrä ei silloin alkuvaiheessa kaivannut metsien määrittämistä jonkun omaisuudeksi. Kasken kaataminen ja sen viljely kuitenkin määritti tuon alueen viljelijöidensä alueeksi ja riitahan siitä olisi tullut jos toisen kaskesta olisi joku käynyt nauriit viemässä.
Pikkuporvarit ovat pilanneet jokamiehen oikeuden. He suojelevat sitä hehtaariaan koska se on heidän ainoa ylpeyden aihe. Meillä omistavalla luokalla on satoja hehtaareja eikä ainakaan minua haittaa yhtään jos joku siellä käy poimimassa. Jokamiehenoikeuden voi pelastaa antamalla metsät ylemmän luokan omistukseen me ei olla niin kateellisia ja pikkumaisia kun alemmat luokat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veiskin vaan marjat ja sienet mutta helvetti ku haetaan joulukuusetkin.
Mä oon lyönyt kylttejä meidän takapihan metsään että yksityisalue kun innokkaammat tuli sinne keräileen mun marjat ja sienet
Meillä sama!! Hyvä kanttarelli ja suppilovahveropaikka takapihan metsässä niin eiköhän siellä käy jos jonkinmoista sienestäjää! Käsken miehen aina karjua näille urpoilua että lähtekää helvettiin, vain kerran olen joutunut sienestäjän ämpärin tyhjäämään!
ÄrsyttävääKantarelli kirjoitetaan yhdellä t-kirjaimella. Kun ostat metsää, et osta sinne nousevia sieniä etkä marjoja. Turha mennä karjumaan, että ovat sinun.
En ole karjunut että ovat minun vaan käskenyt helvettiin tontiltani joka on minun
Vierailija kirjoitti:
Kiinteistöverolle sitten vaan teidän metsät ja mannut, jokamiehenoikeuksillahan sitä verovapautta on perusteltu.
Miten voi olla kiinteistövero omasta metsästä? Se ei ole kaupunkialueella eikä se ole edes kiinteistö.
Ei ihmekkään että kukaan ei halua tähän maahan sijoittaa mitään ja kaikki kynnelle kykenevät lähtevät pois täältä. Valtio repii veroina yrittävien ihmisten selkänahasta rahat ja jakaa niitä kaikenlaisille sosialisteille.
Jokamiehenoikeudet nimenomaan tarkoittavat oikeutta nauttia luonnosta, incl. marjastus ja sienestys, riippumatta omistussuhteesta.
Marjoja ja sieniä ei myöskään luokitella maanomistajan omaisuudeksi. (lähde ympäristö.fi).
Kalastuksesta: Jokamiehenoikeuksiin kuuluu pilkkiminen ja onkiminen, mutta muihin tarvitaan kalastuslupa.