Lue keskustelun säännöt.
En uskalla erota
02.09.2017 |
En tulisi taloudellisesti toimeen eikä ole sukulaisia, ystäviä tms kuka auttaisi.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä varmasti aika kauan veisi ennenkuin edes toimeentulotukea saisi. Olen vähän ottanut selvää asioista.
No jokainen valitsee tiensä. Onko todella niin kamalaa hakea kelasta apua? Elää köyhyydessä jonkin aikaa kunnes elämä lähtee rullaamaan. Vai onko parempi jäädä kenties vuosikausiksi katkeroitumaan? Muutosta ei tapahdu jos ei sitä itse aloita. Käytät myös taloudellisesti hyväksesi kumppaniasi, mikä ei todellakaan ole reilua.
Jos valitset olla eroamatta niin älä sitten eroa. Mutta elä sitten sen päätöksen kanssa.
Hyvä. Suomessa erotaan muutenkin liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jokainen valitsee tiensä. Onko todella niin kamalaa hakea kelasta apua? Elää köyhyydessä jonkin aikaa kunnes elämä lähtee rullaamaan. Vai onko parempi jäädä kenties vuosikausiksi katkeroitumaan? Muutosta ei tapahdu jos ei sitä itse aloita. Käytät myös taloudellisesti hyväksesi kumppaniasi, mikä ei todellakaan ole reilua.
Ei ole kamalaa hakea Kelasta apua mutta kun siinä veisi tosi kauan ennenkuin sitä apua saisi. Pitäisi pystyä elämään jollakin se odotteluaika ja kun ei ole ketään mm sukua, ystäviä tms keltä tukea saisi niin vaikeaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä. Suomessa erotaan muutenkin liikaa.
Varmasti mutta on vaan kurjaa olla epäsopivan ihmisen kanssa.
Enpä minäkään. Suomessa nyt ei ketään kadulle heitetä, mutta pelkään sitä eropäätöksen jälkeistä paria viikkoa ja sitä, miten tämä lasteni toinen vanhempi ilmaisisi kiukutteluaan temppuilemalla lasten asioissa ja lapset kärsisivät siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä minäkään. Suomessa nyt ei ketään kadulle heitetä, mutta pelkään sitä eropäätöksen jälkeistä paria viikkoa ja sitä, miten tämä lasteni toinen vanhempi ilmaisisi kiukutteluaan temppuilemalla lasten asioissa ja lapset kärsisivät siitä.
Tiedän tunteen.
Mies muuttuu usein koliikkiaikuiseksi, jos nainen ei tee mitä Hän haluaa. Lasten kautta kostaminen ja häiriösoittelut viranomaisille ovat myös raukkamaisten miesten heiniä.
Ota ihan ensin yhteyttä oikein hyvään asianajajaan, joka on kokenut ja ehdottomasti erikoistunut ero-, perintö- ja elatuskiistoihin!
Se on sinulle ilmaista, koska olet varaton.
Elatuskiista oikeudessa on aina maksuton, koska asianomistaja on alaikäinen lapsi - harva tajuaa tätä.
Jos ensimmäinen asianajaja ei tunnu hyvältä, kokeile toista.
Ota paras. Niin minäkin tein.
Tämä leikkaa siivet monelta miehen uhkaukselta ja öykkäröinniltä. Sinulla on laki takanasi ja piste.
Seuraavaksi soita Turvakotiin ja kysele neuvoja.
Myös paikallinen yksinhuoltajien yhdistys osaa neuvoa asunnonhaussa, elatuksenhaussa ja muissa käytännön asioissa.
Toimeksi vaan. Miehen vihan pelkääminen on väärä syy jäädä hänen armoilleen, se on väärin sinua kohtaan.
Sinullakin on ihmisoikeudet:
oikeus riittävään toimeentuloon, kotirauhaan ja onneen.
Ero lähtee käyntiin eropapereiden täytöstä ja asunnon hausta. Siitä sitten asiat hoituu pikkuhiljaa, kun asunnon on saanut. Mulle asia oli tietty helppo, kun oli rahaa ja vuokrasunto oli helppo saada. Kaikki sujui nopeasti. Lapsista nuorinkin jo 12v. Lapset jäi asuman isälleen kunnes tekevät päätöksen missä haluavat asua. Lasten ehdoilla ero ja siitä yhtä mieltä me vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäät sitä paria viikkoa? Ero on vuosien projekti henkisesti. Varaudu siihen äläkä tee palstamammojen "neuvojen" vuoksi hätiköityjä päätöksiä.
Sama juttu. Olen kypsytellyt eroajatusta jo useamman vuoden. En haluaisi aiheuttaa lapsille kärsimystä ja laittaa heitä ajelehtimaan kahden kodin väliin . Pelkään miehen kiukkua ja sitä minkälaisia temppuja hän mahtaakaan keksiä kostaakseen lasten kautta. Pelkään, että hän yrittää estää minua näkemästä lapsia enää. Siispä vain jatkan tätä elämää vaikka kaikki ilo on kadonnut elämästä jo vuosia sitten enkä pysty enää edes hengittämään. Ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olen kypsytellyt eroajatusta jo useamman vuoden. En haluaisi aiheuttaa lapsille kärsimystä ja laittaa heitä ajelehtimaan kahden kodin väliin . Pelkään miehen kiukkua ja sitä minkälaisia temppuja hän mahtaakaan keksiä kostaakseen lasten kautta. Pelkään, että hän yrittää estää minua näkemästä lapsia enää. Siispä vain jatkan tätä elämää vaikka kaikki ilo on kadonnut elämästä jo vuosia sitten enkä pysty enää edes hengittämään. Ahdistaa.
Mä pelkään talousasioita eniten. Uskon että lapsen asiat saataisiin yhdessä sovittua.
Ei Suomessa kukaan nälkään kuole. Toisaalta moni on huonossa liitossa rahan takia, joten saat varmaan paljon vertaistukea.