Voiko autisti/Asperger olla sosiaalinen?

Up

Minusta voi saada sosiaalisen vaikutelman.

Jumiudun kylläkin usein aiheeseen, en helposti opi tunnistamaan ihmisiä, en muista toisten ihmisten keskinäisiä suhteita joten möläyttelen sammakoita suustani.

Pinnallinen smalltalk on sietämätöntä, varsinkin jos sitä pitäisi jatkaa koko päivä jossain juhlissa.

Seminaarimatka, jossa olisi bisneskumppaneita, kilpailijoita ja asiakkaita olisi painajainen em. syistä.

Autismin kirjon henkilöt voidaan jakaa sosiaalisen käytöksensä perusteella neljään ryhmään: eristäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta oudot sekä muodolliset ja jäykät. https://papunet.net/blogi/sosiaalinen-koordinaatio-ja-sosiaalinen-sujuv…

Totta kai voi. Ei kannata uskoa liikaa stereotypioihin. Eivät kaikki aspergerit ole myöskään esim. matikkaneroja tai kehnoja joukkuepeleissä.

Tunnen kaksi Asperger-henkilöä. Toinen on erittäin sosiaalinen, toinen ei käytännössä ollenkaan.

Aspergerit kannattaa kiertää kaukaa. Asspergerburgerit ei sovellu ystäviksi lainkaan. 681

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset tilanteet ovat aivoille aika haastavia koska pitää lukea yhtäaikaa monia eri signaaleja monista eri lähteistä, varsinkin jos on useita ihmisiä paikalla. Assin aivot eivät toimi hyvin tässä suhteessa, neurogisesti normaalilla tilanteet ovat helppoja.

Assin aivot toimii liiankin hyvin ja ne lukee kaikki signaalit. Nentit pärjää koska niillä menee suurin osa yli hilseen mitä ympärillä tapahtuu. Assi taas pystyy lukemaan niin paljon tilanteesta että ei pysty muodostamaan yksinkertaista kuvaa (mikä siis on nenteillä koska ovat umpisokeita) jonka pohjalta toimia normaalisti. Joskus oikeasti toivoisi että olisi yhtä tyhmä kuin muut ja tajuaisi yhtä vähän niin elämä olisi helpompaa.

Mun pojalla on suuri kaveripiiri, mutta välillä selvästi kaipaa sitä, että saa olla yksin. Ei ole joka viikonloppu bilettämässä. Aikuisiällä piirteet eivät oikeastaan edes erikoisemmin näy ja on oppinut ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset tilanteet ovat aivoille aika haastavia koska pitää lukea yhtäaikaa monia eri signaaleja monista eri lähteistä, varsinkin jos on useita ihmisiä paikalla. Assin aivot eivät toimi hyvin tässä suhteessa, neurogisesti normaalilla tilanteet ovat helppoja.

Assin aivot toimii liiankin hyvin ja ne lukee kaikki signaalit. Nentit pärjää koska niillä menee suurin osa yli hilseen mitä ympärillä tapahtuu. Assi taas pystyy lukemaan niin paljon tilanteesta että ei pysty muodostamaan yksinkertaista kuvaa (mikä siis on nenteillä koska ovat umpisokeita) jonka pohjalta toimia normaalisti. Joskus oikeasti toivoisi että olisi yhtä tyhmä kuin muut ja tajuaisi yhtä vähän niin elämä olisi helpompaa.

Muistan lukeneeni joskus tutkimuksen (olisiko tekijä ollut joku Markram?), jossa esitettiin, että autismin sosiaalinen vetäytyvyys olisi seurausta oikeastaan liiallisesta sosiaalisesta havaintokyvystä (tiiviimmistä aivoyhteyksistä ja alkujaan kookkaammasta mantelitumakkeesta). Eli kun lapsi kokee esimerkiksi katsekontaktin voimakkaammin kuin normaali lapsi, hän alkaa vältellä sitä. Mielestäni tulos on looginen, kun ajattelee, että autismiin liittyy myös esimerkiksi aistien, kuten kuuloaistin herkkyyttä, ja sen synnyttämää välttelykäytöstä. Eli alkujaan sosiaalinen välttely onkin itseasiassa aivojen sosiaalista ylivirittyneisyyttä ja tarkempaa havainnointikykyä, kuten on laita aistien osalta.

Mulla on voimakkaita assin piirteitä ja voi jee miten vaikeaa voi olla sosialisoida! Jatkuvasti tulkitaan johonkin suuntaan väärin. Yksi iso ongelma on selkeästi että yleensä vietän paljon aikaa yksin ja sitten kun joku harvoin onnistuu pääsemään kanssani keskusteluyhteyteen, annankin siinä hetkessä, sosiaaliset akut latautuneina itsestäni sosiaalisen vaikutelman :D ja tämä vaikutelma jää sitten elämään keskustelukumppanin mieleen, vaikka tarvitsen sitten taas viikon yksinolon tuosta sosiaalisesta kuormituksesta, sillä kulun äkkiä loppuun kun skannaan paljon toisen eleitä ja äänenpainoja ja rivien välisiä viestejä, lisäksi joudun tekemäån sen kaiken vältellen katselekontaktia...sit pitää vältellä toistuvia kohtaamisia ja haluan vaan paeta vuorille. arggh!

Itse autistisena koen vaikeimmiksi ymmärtää ja tulkita monia sosiaalisia tilanteita. Ärsyttää kun jotkut käyttävät,jopa ilman diagnoosia,itsestään tai muista nimeä autisti,ihan vaan jotta omaa tai muiden haluttomuutta huomioida toisia voisi jotenkin selittää. Siitä ei ole kyse. On vain vaikeaa lukea tilanteista ja ihmisistä mitä kulloinkin halutaan ja siksi olisikin helpointa kun kerrottaisiin mahdollisimman selkeästi ja suoraan mitä halutaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset tilanteet ovat aivoille aika haastavia koska pitää lukea yhtäaikaa monia eri signaaleja monista eri lähteistä, varsinkin jos on useita ihmisiä paikalla. Assin aivot eivät toimi hyvin tässä suhteessa, neurogisesti normaalilla tilanteet ovat helppoja.

Assin aivot toimii liiankin hyvin ja ne lukee kaikki signaalit. Nentit pärjää koska niillä menee suurin osa yli hilseen mitä ympärillä tapahtuu. Assi taas pystyy lukemaan niin paljon tilanteesta että ei pysty muodostamaan yksinkertaista kuvaa (mikä siis on nenteillä koska ovat umpisokeita) jonka pohjalta toimia normaalisti. Joskus oikeasti toivoisi että olisi yhtä tyhmä kuin muut ja tajuaisi yhtä vähän niin elämä olisi helpompaa.

Muistan lukeneeni joskus tutkimuksen (olisiko tekijä ollut joku Markram?), jossa esitettiin, että autismin sosiaalinen vetäytyvyys olisi seurausta oikeastaan liiallisesta sosiaalisesta havaintokyvystä (tiiviimmistä aivoyhteyksistä ja alkujaan kookkaammasta mantelitumakkeesta). Eli kun lapsi kokee esimerkiksi katsekontaktin voimakkaammin kuin normaali lapsi, hän alkaa vältellä sitä. Mielestäni tulos on looginen, kun ajattelee, että autismiin liittyy myös esimerkiksi aistien, kuten kuuloaistin herkkyyttä, ja sen synnyttämää välttelykäytöstä. Eli alkujaan sosiaalinen välttely onkin itseasiassa aivojen sosiaalista ylivirittyneisyyttä ja tarkempaa havainnointikykyä, kuten on laita aistien osalta.

Tämä selittäisi erinomaisesti sen, miksi autismi ja ADHD periytyvät aina samoissa suvuissa. Että kyseessä olisikin huomiokykyisyyshäiriö - vaikeus olla sivuuttamatta ärsykkeitä ja toisaalta taipumus keskittymisongelman ylikompensointiin uppoutumisella tai aihepiiriin imeytymisenä.

Voii mutta minusta se kanssakäyyminen perustuu avoimuuteeen sen tiedon suhteeen että sitä käsitelllään yhdessä sopusoinnusssa. Esiim itsepäisyyys luo esiim sellaisen että ei huvita.

12v lapsellani on menossa nepsy- kartoitus, epäilyt aspergerista ja add:stä.

Lapsi on tavallaan sosiaalinen, empaattinen, jne. mutta ei osaa lukea sosiaalisia vihjeitä.

Hänellä on pari kaveria.

Luulen itsekin olevani as, ei tosin diagnoosia näin vanhalla kääkällä...

Olen jossain määrin sosiaalinen ja kärsinkin hieman yksinäisyydestä, ei ole oikein ihmisiä, joiden kanssa olisi samalla aaltopituudella.

Vierailija kirjoitti:

Voii mutta minusta se kanssakäyyminen perustuu avoimuuteeen sen tiedon suhteeen että sitä käsitelllään yhdessä sopusoinnusssa. Esiim itsepäisyyys luo esiim sellaisen että ei huvita.

Monessta vähän autistisesta esiim poliiitikosta tulee vähn se ajatus että hankkiii esim tilastotiedon tavallaan vankaksi tuekseeen ettei tarvitse pelätä jääävänsä tavallaan alakynteeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset sanovat, ettei voi, mutta itse kyllä tiedän monia seurallisia Autismin kirjon henkilöitä. Heillä piirteet ilmenevät esim. taipumuksena puhua päälle tai jumiutua yhteen puheenaiheeseen ja käsitellä se mahdollisimman syvällisesti.

No kai ymmärrät, että tavalliset ihmiset eivät koe tällaista piirrettä sosiaalisuutena? Saman asian jankkaaminen on rasittavaa, eikä tavalliset ihmiset kaipaa sellaista sosiaalisiin suhteisiinsa.

Joten ei. Autismin kirjoon kuuluvissa oireyhtymissä ei voi olla sosiaalinen.  Seurallinen voi kyllä olla, mutta tällainen henkilö ei osaa seurassa käyttäytyä sosiaalisten normien mukaisesti.

En jankkaa enkä puhu toisten päälle enkä edes halua olla äänessä. Sivusta, 1. kommenttini tässä ketjussa. Luen tilanteet hyvin ja hallitsen useita rekisterejä. En kaipaa huomiota muilta kuin rakkaimmiltani.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi. Ei kannata uskoa liikaa stereotypioihin. Eivät kaikki aspergerit ole myöskään esim. matikkaneroja tai kehnoja joukkuepeleissä.

Totta. Inhoan matematiikkaa, urheilua ja kielioppivirheitä. Siedän väärää välimerkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjon henkilöt voidaan jakaa sosiaalisen käytöksensä perusteella neljään ryhmään: eristäytyvät, passiiviset, aktiiviset mutta oudot sekä muodolliset ja jäykät. https://papunet.net/blogi/sosiaalinen-koordinaatio-ja-sosiaalinen-sujuv…

Olen passiivinen ja outo.

Vierailija kirjoitti:

Sosialisuus on diagnoosin vastaista.

Voivat olla tunkeilevaisuuteen asti sosiaalisia, mutta omilla ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on voimakkaita assin piirteitä ja voi jee miten vaikeaa voi olla sosialisoida! Jatkuvasti tulkitaan johonkin suuntaan väärin. Yksi iso ongelma on selkeästi että yleensä vietän paljon aikaa yksin ja sitten kun joku harvoin onnistuu pääsemään kanssani keskusteluyhteyteen, annankin siinä hetkessä, sosiaaliset akut latautuneina itsestäni sosiaalisen vaikutelman :D ja tämä vaikutelma jää sitten elämään keskustelukumppanin mieleen, vaikka tarvitsen sitten taas viikon yksinolon tuosta sosiaalisesta kuormituksesta, sillä kulun äkkiä loppuun kun skannaan paljon toisen eleitä ja äänenpainoja ja rivien välisiä viestejä, lisäksi joudun tekemäån sen kaiken vältellen katselekontaktia...sit pitää vältellä toistuvia kohtaamisia ja haluan vaan paeta vuorille. arggh!

Itsellä vähän sama, että lyhyissä ensikontakteissa ihmiset ajattelee, että olen sosiaalinen, vaikka koko ajan sa pinnistellä ja sen jälkeen olen ihan poikki ja yleinen elämäntuntemukseni on juuri tuo: voisin paeta vuorille. Kuin olisit päässyt pääni sisään kertomuksessasi. :)

Ihmisiltä unohtuu myös, että sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttaa sosiaalisia taitoja ehkä enemmänkin luonne ja temperamentti. Olen luonteeltani kiltti, luonnostaan hyväntuulinen ja ns. hyväluontoinen, joten se helpottaa ihmisten kanssa sosialisointia. Kun ihminen on perusluonteeltaan ei-aggressiivinen, tällaisen ihmisen kanssa voi kokea, että kanssakäyminen on helppoa, oli se sitten kuinka kömpelöä tahansa, verrattuna sosiaalisesti taitavaan, mutta ilkeään, kieroon ja toisiin negatiivisesti suhtautuvaan. Silloin on koko ajan mietittävä, mikä kuoppa, mikäkin jutun takana on. Sosiaalisuus on niin monenlaisia asioita, ei vain jotain katsekontaktia.