Voiko autisti/Asperger olla sosiaalinen?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset tilanteet väsyttävät, jolloin tarpeeksi palautumisaikaa on oltava.

Itse olen joskus ollut niin uupunut jostain sosiaalisesta tilanteesta, että on pitänyt pari päivää palautua. Neurologisesti normaali ei voi mitenkään asiaa ymmärtää.

Voi, mutta yleensä sosiaalisemmillakin yksilöillä on aistiyliherkkyyksiä, vaikeutta siirtää tarkkaavaisuuttaan asiasta toiseen sekä vaikeuksia sosiaalisessa tilannetajussa, mistä johtuen sosiaaliset tilanteet väsyttävät heitä pitemmän päälle ja he tarvitsevat runsaasti myös omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset tilanteet väsyttävät, jolloin tarpeeksi palautumisaikaa on oltava.

Onko silloin aina asperger jos väsyy sos.tilanteiden jälkeen?

jos tunnet yhden assin, tunnet assin. Nyt kun asperger-ihmisetkin poistettiin erillisenä ryhmänä ja liitettiin autismin kirjoon, voi jokainen käsittää, että ei ole olemassa vastausta siihen, minkälainen on yksi autismin kirjolla diagnosoitu ihminen, jos autismin kirjon yleisistä kriteereistä tulkintaa etsimään. On täysin sulkeutuneita, jotka eivät pysty minkälaiseen itsenäiseen elämään. On paljon yhteiskunnassa ja julkisissa näkyvissä rooleissa menestyneitä ihmisiä, joiden jotkin ominaisuudet poikkeavat neurotyypillisestä siten, että voidaan diagnoosi asettaa. On monia, jotka eivät diagnoosia koskaan saa tai etsi. Diagnoosia lähdetään etsimään ja asettamaan vasta, kun sitä johonkin tarvitaan. Elämässä on jotakin vaikeuksia, joille etsitään selitystä ja helpotusta. Neurotyypillisyys ja neurologinen erilaisuus on liukuma.

Itse olen saanut selityksen omalle erilaisuudelleni selityksen viisikymppisenä. Löydän näitä piirteitä myös lapsistani. Vammaisia tai vajaita emme ole kukaan. Ovatpahan ominaisuuksia, jotka ovat tuoneet sekä hyvää että hankaluutta elämään. Konkreettisin erilaisuus on kai oma ajattelu ja mielenlaatu, joka tarkastelee maailmaa aina hiukan pintaa syvemmältä. Rikkaus ja taakka sekin, molempia yhtäaikaa.

Sosiaalisuuden suurin ongelma ei ole se, että ei osaisi toimia yhteisöissä tai kontakteissa. Suurin ongelma on omalla kohdallani, että en ole kiinnostunut kaikesta mielestäni tyhjänpäiväisestä pintahöpinästä. Ei niin, että olisin taitamaton tai muiden mielestä outo tai tylsä. Olen itse valikoiva seuran ja tekemisten suhteen, ja siitä johtuen sosiaaset suhteet ja sosiaalinen elämä varmaan jonkun mielestä niukkaa. Mutta oma rikas sisäinen elämä takaa sen, että viihdyn myös omassa seurassani.

Tilanteiden ja eleiden lukemisesta: tiedän itse välittömästi, kun ihminen valehtelee tai puhuu tyhjää, mutta en tiedä miksi. Hermostun nopeasti, että miksiköhän tuo ei sano suoraan. Vaikea vaan kenellekään sanoa, että hei sä valehtelet, mutta en tiedä miksi. Samoin kyllästyttää hirveästi yrittää jutella aiheesta, josta puhuja itsekään ei ole kiinnostunut, vaikka joku penkkiurheilu tai olevinaan merkittävä tapahtuma.

"Sosiaalisuus" on hieman tulkinnanvarainen käsite, mutta itse ajattelen, että pelkkä seurallisuus ja puheliaisuus ei riitä sosiaalisuuteen, vaan siihen tarvitaan myös mm. kykyä lukea muiden ilmeitä ja eleitä sekä sosiaalista tilannetajua (esim. mistä on soveliasta puhua missäkin tilanteessa tai millaisia kommentteja voi milloinkin esittää). Näissä asioissa asseilla ja autisteilla on lähes poikkeuksetta vaikeuksia. MUTTA koska monet heistä ovat varsin fiksuja ja loogisia, he voivat opetella ymmärtämään muita ihmisiä järjellä, vaikkeivat tunteella ymmärtäisikään, mikäli vain kiinnostusta ja motivaatiota löytyy. Tämän jälkeen heidän erikoisia piirteitään ei välttämättä juurikaan huomaa, ellei ole heidän kanssaan enemmän tekemisissä ja tunne heitä syvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset tilanteet väsyttävät, jolloin tarpeeksi palautumisaikaa on oltava.

Onko silloin aina asperger jos väsyy sos.tilanteiden jälkeen?

Ei kai kukaan mitään tuollaista ole väittänyt? Vaan, että aspergerit kuormittuvat sosiaalisista tilanteista keskimäärin enemmän ja helpommin kuin muut.

Assimieheni on huomattavasti seurallisempi ja vaikuttaa ulkpuolisen silmiin normaalimmalta kuin minä, vaikka itse olen neurologisesti normaalin rajoissa. Hän pärjää vaikkapa sukujuhlissa minua paremmin, mutta tarvitsee niiden jälkeen enemmän toipumisaikaa kuin minä. Molemmat olemme introverttejä, mutta hänen on ollut pakko opetella sosiaalisia koodeja ja harjoitella kanssakäymistä paljon, toisin kuin minun, joka elin koko lapsuuteni maalla eristyksissä. 

Aspergereitakin on monitasoisia. Toiset kykenevät olemaan hyvinkin sosiaalisia, vaikeimmat tapaukset taas eivät omaa lähestulkoon minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Sama pätee tuohon empatiakykyyn (joka sekin toki kuuluu sosiaalisuuteen) ja muiden huomioon ottamiseen. Ei sekään kyky kaikilta aspergereilta puutu, eivätkä he kaikki ole myöskään mitään tunteettomia robotteja, vaikka niin yleisesti kuvitellaan.

Sosiaalinen voi hyvinkin olla mutta se ei tarkoita että olisi hyvät sosiaaliset taidot. Asperger henkilön on usein vaikea huomioida kuulijan tarpeita ja hän saattaa puhua loputtomiin itseään kiinnostavista asioista olettaen että se mikä kiinnostaa häntä kiinnostaa kaikkia muitakin. Asperger ei ole kiinnostunut toisten kuulumisista tai tunteista ja hänen on usein vaikea tulkita toisen reaktioita vuorovaikutuksessa. Huumori on usein erikoista tai sitä ei ole. Vuorovaikutus ryhmässä on erityisen haasteellista, yhden henkilön kanssa kerralla sujuu usein paremmin. Asperger voi myös vaikuttaa olettavan että toinen osapuoli tietää sanomattakin mitä hän ajattelee ja miten asiat kokee ja sosiaalinen tilanne taju on heikkoa. Muutenkin vuorovaikutus saattaa olla monin tavoin erikoista.

Asperger diagnoosi on poistumassa kokonaan ja liitetään autismiskirjoon (johon siis kyllä nytkin kuuluu mutta erillisellä Aspergerin syndrooma diagnoosilla). Tämä uusi luokittelu on hyvä asia koska oireet ovat niin laajat ja moninaiset ja vaikeusaste vaihtelee niin voimakkaasti että tarkkaa nimenomaista Asperger diagnoosia on vaikea ymmärtää ihmisten ollessa niin erilaisia. Autismin kirjon alle sopii vaikka minkälaista oiretta joskin puutteet vuorovaikutustaidoissa on yksi ydinoireista. Se ei missään tapauksessa tarkoita etteikö henkilö voisi olla hyvinkin sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut.

Totta kai voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset sanovat, ettei voi, mutta itse kyllä tiedän monia seurallisia Autismin kirjon henkilöitä. Heillä piirteet ilmenevät esim. taipumuksena puhua päälle tai jumiutua yhteen puheenaiheeseen ja käsitellä se mahdollisimman syvällisesti.

No kai ymmärrät, että tavalliset ihmiset eivät koe tällaista piirrettä sosiaalisuutena? Saman asian jankkaaminen on rasittavaa, eikä tavalliset ihmiset kaipaa sellaista sosiaalisiin suhteisiinsa.

Joten ei. Autismin kirjoon kuuluvissa oireyhtymissä ei voi olla sosiaalinen.  Seurallinen voi kyllä olla, mutta tällainen henkilö ei osaa seurassa käyttäytyä sosiaalisten normien mukaisesti.

Sosiaalisuus on eri asia kuin sosiaaliset taidot. Sosiaalisuus on temperamenttipiirre ja henkilö, jolla on korkea sosiaalisuus, haluaa hakeutua toisten seuraan. Tällainen ihminen voi olla tosi kiva ja kohtelias tai sitten vaikka riidankylväjä, joka nauttii nähdessään eripuraa, sillä ei ole mitään tekemistä sosiaalisuuden kanssa. Yhtä lailla toisten mielestä mukava ihminen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, voi viihtyä paljon itsekseen eli hänen sosiaalisuutensa on matala. Aiheesta on kirjoittanut mm. Liisa Keltikangas-Järvinen.

Minulla on teini-ikäinen Asperger-poika, joka ei ole kovin sosiaalinen. Toisaalta hänen sosiaaliset taitonsa ovat diagnoosiin nähden yllättävän hyvät. Hän tulee hyvin toimeen esim. kaikkien luokkalaistensa kanssa. Sen sijaan opettajia hän "lukee väärin" helposti, ei esim. hoksaa, että liikunnan opettaja huutaa saadakseen äänensä kuuluviin, ei siksi, että on vihainen. Mutta ehkä parempi kuitenkin sitten näin päin, että koulussa riittää kavereita, eikä tule kiusatuksi tai ole kiusaaja. Sitten onkin asia erikseen, mitä tukitoimia tällaiselle nuorelle tarjotaan: ryhmäterapiaa, jossa voi oppia sosiaalisia taitoja ikäistensä kanssa, koska sehän on kaikille Aspergereille vaikeaa, huoh… Ne tukitoimet, joista nuorelle on ollut oikeasti käytännössä hyötyä ja jotka perustuvat hänen ongelmiinsa ja heikkouksiinsa, olen itse äitinä saanut keksiä ja ehdottaa, niitä ei ole mikään asiantuntijataho tarjonnut.

Tunnen yhden asperger-naisen, joka on todella suosittu ja elää melko vilkasta sosiaalista elämää. Toisaalta hän voi viettää pitkiäkin aikoja joskus yksin. Puheenaiheet ovat aina todella syvällisiä ja asia todella käsitellään aivan perinpohjaisesti, monesti hänen kanssaan keskustellessa tulee itselle todella maailmasta mitään tietämätön olo, vaikka oikeasti minulla on melko hyvä yleissivistys ja pari yliopistotutkintoa. Samaan aiheeseen tulee usein myös jumiuduttua kun siitä löytyy aina uusia vivahteita tai jotain lisättävää.

Voi olla hyvinkin sosiaalinen. Ennemminkin kyse on sosiaalisten taitojen puutteesta (vaikea huomioida keskustelussa toista osapuolta ja "lukea" sanattomia viestejä, vaikea ymmärtää sarkasmia ja huumoria, vaikea arvioida minkälainen puhe/ käytös on missäkin tilanteessa sopivaa, vaikea osallistua keskusteluun jossa enemmän kuin kaksi henkilöä, vaikea olla puhumatta vain omista mielenkiinnon kohteistaan jne) Sosiaalinen ja seuranhaluinen voi tietysti olla vaikka taidot ei niin hyvät olisikaan. Onneksi näitäkin taitoja voi opetella ja autisminkirjo on laaja, kaikilla nämä vaikeudet eivät ole yhtä korostuneita. On tietysti niitäkin jotka helposti vetäytyvät kokonaan sosiaalisista kontakteista ja mieluummin puuhailevat itsekseen omien mielenkiinnonkohteidensa parissa. He saattavat kokea vuorovaikutuksen toisten kanssa vaikeaksi, turhaksi ja tylsäksi. Heitä kiinnostaa enemmän asiapitoisuus ja faktatieto kuin yleisistä asioista ja ihmisten mielipiteistä keskustelu.

aspe kirjoitti:

Lainaan lankaa (tsori). Mistähän burgeri vois löytää seuraa, ulkomaalaisia deitti sivustoja asseille on mutta niissä ei juurikaan suomalaisia ole. Jos tiedätte niin auttakaa miestä mäessä (haluan as naisen).

Facebookissa on ainakin yksi neurokirjolaisten seuranhakuryhmä. En tiedä miten aktiivinen, koska itse olen naimisissa. Jos en olisi, haluaisin as-miehen, vaikka on tämä nykyinen nenttikin ihan kiva.

Vierailija kirjoitti:

aspe kirjoitti:

Lainaan lankaa (tsori). Mistähän burgeri vois löytää seuraa, ulkomaalaisia deitti sivustoja asseille on mutta niissä ei juurikaan suomalaisia ole. Jos tiedätte niin auttakaa miestä mäessä (haluan as naisen).

Facebookissa on ainakin yksi neurokirjolaisten seuranhakuryhmä. En tiedä miten aktiivinen, koska itse olen naimisissa. Jos en olisi, haluaisin as-miehen, vaikka on tämä nykyinen nenttikin ihan kiva.

Mahtaakohan löytyä ryhmää ihan ystävähakuun?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset tilanteet väsyttävät, jolloin tarpeeksi palautumisaikaa on oltava.

No voi, sori mut tää ei liity aspergeriin mitenkään. Introvertit tarvitsevat palautumista, saattavat silti olla erittäin sosiaalisia. Samoin assit voivat olla varsinkin lapsina tosi "sosiaalisia" joka paikan höpöttäjiä.

Aspergeriä tykätään muutella aika ajoin, ennen aspergeriin liitettiin antisosiaalisuus, nyt taas he ovat sosiaalisia, jotka eivät ymmärrä sosiaalista tilannetajua.

Joten menee sillä, mitä on keksitty  tälle hetkelle.

Joudun aina ponnistelemaan ja muistuttamaan itseäni keskusteluissa ollakseni vastavuoroinen ja kysyäkseni toisten kuulumisia. Erkaannuin juuri uudehkosta kaveriporukasta, en millään pysynyt mukana vilkkaassa sosialisoinnissa. Minulla on sen sijaan monta hyvää yksittäistä kaveria. Tavalleni puhua siististi ja korrektisti ja käyttää erikoisia, vanhahtavia ilmauksia nauretaan usein tai saa kummastusta osakseen. Näin oli jo lapsena. Sarkasmi menee ohi joka kerta. Varsinkin isäni teki tätä paljon ja otin aina kaiken tosissani ja sama jatkuu nyt mieheni kanssa vaikka tästä huumorinlajista nautinkin kunhan kytken vaivoin rakentamani sarkasmitutkan päässäni päälle. Olen myös hyväuskoinen ja se on saattanut minut hankaluuksiin joten itseäni suojellakseni olen liiankin vetäytyvä ihmisten kanssa.

Pidän ihmisistä kovasti mutta joskus myös möläyttelen ja tätä hillitäkseni olen ensin pitkiä aikoja hiljaa arvioidakseni pian sanomani lauseen vaikutuksia kaikilta mahdollisilta kanteilta. Lopputulos: olen liian varovainen eli tylsä.