Millainen ihminen luopuu kumppanin etsimisestä ja väittää olevansa "tyytyväinen elämään ilman parisuhdetta"?

Kaikki parisuhteeni ovat olleet samaa paskaa. Nainen haluaa jatkuvasti kokea olevansa maailman kaunein ja kaikin puolin parempi kuin muut naiset. Jos hetken erehtyy kohtelemaan naista kuin aikuista ihmistä, niin helvetti on irti.

Kaikki miehet ovat ilkeitä paskiaisia joten ei tee mieli.

Sellainen ihminen esimerkiksi, joka on saanut paljon paskaa niskaansa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn vaan, mikä tällaisen ihmisen elämässä tuottaa onnellisuutta.

Ja minä kysyn mikä vika sulla on päässä kun et tajua että parisuhde ei ole mikään autuaaksi tekevä juttu tai onnen lähde. Sinä et ole päässyt matkallasi vielä  edes puoliväliin jos etsit onnea toisesta ihmisestä.

Parisuhteet ei oikeasti kovin usein ole onnellisia. Mun yhdellä ystävällä taitaa olla oikeasti upea onnellinen avioliitto, lukuisat muut valittaa miehistään tai harkitsee eroa. Mun ei tarvii valittaa kenestäkään, olen onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki parisuhteeni ovat olleet samaa paskaa. Nainen haluaa jatkuvasti kokea olevansa maailman kaunein ja kaikin puolin parempi kuin muut naiset. Jos hetken erehtyy kohtelemaan naista kuin aikuista ihmistä, niin helvetti on irti.

Minä taas olisin halunnut että minua kohdellaan kuin aikuista ihmistä, eikä kuten lasta, lemmikkiä, esinettä tai omaisuutta.

En kuitenkaan kestä sitä, kun jatkuvasti kommentoidaan ja ihmetellään vertaillen ja alentavasti kaikkien mahdollisien naaraiden ulkonäköä. Sori siitä.

No tällä hetkellä mulle tuottaa suunnattomasti onnellisuutta tämä kappale:

Olen kuunnellut jo monet kerrat, yrittänyt selvittää sen salaisuuden. Tauot ovat tärkeitä. Esim. ekassa säkeistössä kohdan "välky nyt tulta" jälkeen, tauko, siinä se pianoluritus ja toinen kohta lopussa toisto "loistavi vain" jälkeen tulee: "se vain" ja siihen säkeistön loppu.

Huomaatteko saman vaikutuksen?

No kun ei löydy niin ei löydy. Takana huonoja suhteita ja pettymyksiä. Minusta hyvä pitkä suhde on elämän tärkein asia, valitettavasti sitä ei kaikille ole suotu. Täytyy hakea elämänsisältö muualta. En ole luovuttanut voihan sen löytää myöhemminkin. Ei jaksa jatkuvasti etsiä. Sinkkuna olemisessakin on puolensa. Aina se huonossa suhteessa elämisen voittaa. Lapsiakin olisin nuorempana halunnut, nyt alkaa ikä tulla vastaan. Mitään uteluita en enää siedä siinä on tullut säkki täyteen. Jokainen pitäköön huolen omista asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten kumppania etsitään?

Tätä olen myös miettinyt. En ikinä ole tehnyt tietoista päätöstä etten suhdetta halua mutta en ole ikinä sitä myöskään kaivannut tai etsinyt, mitä se ikinä tarkoittaa.

Minulle (N33) tuottaa onnellisuutta musiikki, ystävät, pieni kummityttöni, lenkkeily, tee, hyvät kirjat, työni, suosikkijoukkueeni jääkiekkopelien seuraaminen, alkava syksy, terveys, parhaan ystäväni huomiset häät jne. 

Olen ehtinyt seurustella monta kertaa ja olla avoliitossakin useampaan otteeseen. Kaikki suhteet ovat menneet suunnilleen seuraavan kaavan mukaan:

1. Rakastumisen huuma

2. Yhteiseen olemiseen sovittautuminen. Tässä kohtaa alkavat ongelmat, koska ei voi olla täysin niin kuin haluaa.

3. Suhde syvenee, samoin ongelmat. Ehkä yhteenmuutto. Yhteinen tulevaisuus on "itsestäänselvyys"

4. Kumpikin alkaa kaivata enemmän omaa tilaa. Toisen jatkuva läsnäolo vituttaa entistä enemmän.

5. Vapauden kaipuu. Riiteleminen on jo jatkuvaa.

6. Molemmat tietävät, että ero on edessä, mutta jostain syystä irti päästäminen on hirveän vaikeaa. Jokapäiväinen elämä yhdessä on yhtä helvettiä.

7. Ero. Valtava helpotus ja vapauden tunne! Viimeinkin voi taas olla onnellinen!!!

En väitä, että kaikilla menee näin, mutta aika yleinen kaava tämä näyttää olevan. Vaihe kuusi tuntuu kestävän kaikista pisimpään, mikä on tosi traagista. Se vaihe on ihan täyttä helvettiä.

Olen todennut, että sinkkuna KAIKKI on paljon helpompaa. Kukaan ei yritä muuttaa minua, saan olla kotona tasan niin kuin haluan. Kukaan ei ärsytä koko ajan minua enkä minä jotakuta toista. Olen itsevarmempi, onnellisempi, rennompi ja rohkeampi elämään OMAA elämääni.

Siksi en halua enää parisuhdetta.

Esim. minä. Löysin nuorena ihanan miehen, ja elimmekin onnellisina yhdessä noin 30 vuotta. Valitettavasti rakkaani menehtyi onnettomuudessa, ja eikä ole sen jälkeen tehnyt mieli uutta parisuhdetta. Olen kokenut todella hyvän parisuhteen enkä ole valmis tyytymään vähempään, toisekseen olen vasta puolisoni kuoleman jälkeen asunut yksin (muutin kotoa opiskelijasoluun, sieltä yhteen puolison kanssa) ja nautin siitä. Elämän sisältönä ovat läheiset ihmiset, harrastukset ja mielenkiinnonkohteet, lukeminen ja elokuvat, luonnossa liikkuminen, taidenäyttelyissä ja esityksissä käyminen, hyvä ruoka, matkustelu...

Vierailija kirjoitti:

Itse luovuin jo nuorena (joskus 21-23-vuotiaana) kaikesta parisuhdehömpästä ja olen keskittynyt itseeni. Luen paljon, opiskelen biologiaa yliopistolla. Kesäisin käyn sienestämässä, kuvaamassa kasveja, eläimiä, luontoa ja hyönteisiä. Tulevaisuudessa ajattelin käydä vaeltamassa Lapissa. Ei ketään kiinnosta tällainen

Kuulostaa tutulta, olen itsekin biologi :) Tosin reilusti vanhempi, oman puolison löysin kanssa-opiskelijoista ja niin moni kaverikin, melko sisäsiittoista sakkia olivat biologit ainakin silloin. En tarkoita että väkisin pitäisi yrittää pariutua jos ei kiinnosta, ainoastaan että kyllä sellaisiakin on joilla on samat mielenkiinnonkohteet.

T. Yhdessä luontoretkillä ja hyönteisiä määrittämässä

Voisin kuvitella itseni täysin tuohon tilanteeseen. Olen parisuhteessa enkä suunnittele eroa. Lapsilla on hyvä näin. Jostain syystä salaa haaveilen yksinelämisestä , kun lapset ovat lentäneet pesästä. Mieheni on hyvä ja meillä menee hyvin. Silti sisimmissäni taidan olla enemmän yksineläjä.

Emt, ei vain ole tähän mennessä yksinkertaisesti kiinnostanut parisuhde. Ehkä myöhemmin.

N25

Onnellisuus on niin paljon muutakin kuin parisuhde. Olin naimisissa 9 vuotta miehen kanssa, jonka kanssa en ollut onnellinen ja tein eroa pitkään tästä hankalasta suhteesta. Tämä teki minusta varovaisen. Olen usein ajatellut että muut menee naimisiin, saa lapsia, rakentavat omakotitaloja, en minä.