Meidän talossa kulkee mieshaamu, muita samassa tilanteessa olevia ?

Teillä on väärä lääkitys. Sopivalla katoavat kyllä harhatkin.

Ap, tiedän joitakin vastaavia tapauksia. Ne on saatu loppumaan sillä, että uskovaiset tulevat siunaamaan asuntosi ja käskemään sitä lähtemään.

Ota yhteys johonkin paikalliseen kirkkoon ja pyydä sieltä apua. Ottavat varmasti asian vakavasti. Kirkkokunnalla ei varmaan ole niin väliä, mutta uskoisin, että vapaissa suunnissa on enemmän totuttu tällaisiin pyyntöihin.

Mä selvitin kapioarkun ja naishaamun arvoituksen siinä vaiheessa, kun surullinen naishaamu maastoutui istumaan pojan sängyn reunalla. Ei ole enää arkku eikä haamu meillä.

Meillä on pizzakuskin haamu, joka jättää ektoplasmaa vaimoni emättimeen.

Sun miehes on vain pelkkä haamu siinä sängyllä, väsyneenä ja kalpeana, se kreivi drakula.

Ostimme taulun kirpputorilta, jossa oli naisen muotokuva. Sen jälkeen aloin heräillä useana yonä vaisuun naisen lauluun. Luulin aluksi, että ääni tulee ulkoa, mutta kun tämä toistui useamman kerran ja asumme omakotitalossa tajusin, että laulu tulee kodin sisältä. Myös mieheni heräsi kerran tähän joten en ole ainut todistaja. Laulu oli aivan kuin joku kirkkoveisu enkä saanut kielestä selvää. Laulu loppui heti kun nousin sängystä ylös. Yhdistimme laulun tuohon ostamaamme tauluun ja heitimme sen heti pois ja niin laulutkin loppuivat. Edelleenkin saan kylmät selkäväreet kun ajattelen asiaa enkä sen jälkeen ole mitään ostanut kirppareilta.

Oli kerran sellainen tunne että joku yritti kertoa minulle viittomakielellä jotain, mutta ketään ei näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun piti korostaa sanaa mieshaamu? Eihän saa sanoa muutenkaan enää esim. naisselostaja tai naislääkäri tms.

Jos se kulkee kyrpä esissä?

Voihan hän olla myös muunsukupuolinen.

Valitettavasti en voi auttaa, koska olen täysin eri tilanteessa. Meillä näet kulkee naishaamu.

Olen kristitty, mutta käynyt kirkossa tyyliin vain kun lapseni on kastettu tai häissä. Pakko oli soittaa papille, mies ei usko meitä, nauroi ja sanoi että liioitellaan. Ihan sama. Yhtenä yönä heräsin kylmään tuulahdukseen ja jokin veti peiton pois mun jaloilta. Pelästyin aivan hirveästi. Te porvoo tyypit, pysykää muissa topeissa- kiitos.

Minä kävin Hgin Katajanokan vankilahotellissa ja se oli ahdistava paikka. Koen joissakin paikoissa todella raskasta ilmapiiriä ja tuolla oli (no eipä ihme kun entinen vankila). Samoin Hvitträskin kartanossa oli vaikea olla, ahdisti ja Suomenlinnassa erään seinän edessä lähellä Kuninkaanporttia. Siellä aina kulkee kylmät väreet, kun kävelee. Oletan, että siihen on ammuttu ihmisiä.

Kirppiskamojen mukana voi kuulemma tosiaan tulla henkiä, jotka ovat kiinnittyneet niihin. Ap, onko teillä asunnossa sellaisia vanhoja tavaroita, jotka voisivat liittyä tuohon kulkijaan? Kuuntele fiiliksiäsi ja mitä mieleesi tulee.

Aikaan ja paikkaan voi kiintyä, kun siihen liittyy suuria tunteita, eikä henki halua uskoa olevansa kuollut tai lähteä edelleen eteenpäin. Jos hän kulkee samoissa paikoissa, niin tuossa kohdassa on oletettavasti jotakin hänelle tärkeää?

Kun tunnet hänen läsnäolonsa, pyydä ääneen häntä jatkamaan kohti valoa ja sano, että siellä on hänen tuttujaan vastassa.

Olen ollut Lapissa matkailemassa, yöpynyt jollain levikkeellä autossa en muista enää missä, mutta nukkumisesta ei kertakaikkiaan tullut mitään väsymyksestä huolimatta, kun silmissäni vilahteli puukkoja ja kirveitä aina kun simäni suljin. Olin ihan varma, että siellä on jotain pahaa, joka uhkaa jos nukahdan. Voi olla, että siinä paikalla on joskus muinoin käyty verisiä taisteluita josta jäänty energiaa siihen paikkaan, en muuta selitystä niille näyillleni keksi.

Olen myös kotonani aistinut erilaisia juttuja, nähnytkin. Itse en pelkää niitä, uskon, että tuonpuoleiseen menneet rakkaat eivät jätä läheisiään vaan ovat lähellämme aina ja välillä vilahtavat silmänurkassakin : )

Se haamu on demoni, ei mikään ihmisen sielu joka jäänyt maan päälle kuoleman jälkeen..mulla noista kokemusta ja niistä kannattaa pysyä erossa :( Jos uskot Jeesukseen niin ei niistä ole mitään haittaa sulle etkä enää välttämättä näe sitten niitä jos et halua.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin Hgin Katajanokan vankilahotellissa ja se oli ahdistava paikka. Koen joissakin paikoissa todella raskasta ilmapiiriä ja tuolla oli (no eipä ihme kun entinen vankila). Samoin Hvitträskin kartanossa oli vaikea olla, ahdisti ja Suomenlinnassa erään seinän edessä lähellä Kuninkaanporttia. Siellä aina kulkee kylmät väreet, kun kävelee. Oletan, että siihen on ammuttu ihmisiä.

Kirppiskamojen mukana voi kuulemma tosiaan tulla henkiä, jotka ovat kiinnittyneet niihin. Ap, onko teillä asunnossa sellaisia vanhoja tavaroita, jotka voisivat liittyä tuohon kulkijaan? Kuuntele fiiliksiäsi ja mitä mieleesi tulee.

Aikaan ja paikkaan voi kiintyä, kun siihen liittyy suuria tunteita, eikä henki halua uskoa olevansa kuollut tai lähteä edelleen eteenpäin. Jos hän kulkee samoissa paikoissa, niin tuossa kohdassa on oletettavasti jotakin hänelle tärkeää?

Kun tunnet hänen läsnäolonsa, pyydä ääneen häntä jatkamaan kohti valoa ja sano, että siellä on hänen tuttujaan vastassa.

Erikoista. Minä kävin Hämeenlinnan vankilamuseossa ja tunsin myös, että siellä oli erittäin ahdistava olo. En ole muualla vastaavaa tuntenut. Katselin niitä vankien seinille kirjoittamia juttuja, yleensä vain nimiä ja päivämääriä ja tunsin, että seinistä oikein tihkui ahdistusta. Oli vaikea hengittää. Hvitträskissä en tuntenut mitään erityistä, mutta sielläkin tapahtui outoa. Istuin ystäväni kanssa ravintolassa siellä ja join kaksi (pientä) valkoviiniä. Lähdin kotiin sitten taksilla, asuin melko lähellä. Kotipihalle päästyäni huomasin,että olen hirveässä humalassa, jalat tuntui menevän alta, mikä ei ole tavallista minulle. Ei ne kaksi viinilasillista voineet tuota aiheuttaa. Ajattelin, että olikohan arkkitehdin rouva, jonka kerrotaan siellä kummittelevan, pilaillut kustannuksellani ja lisännyt lasiini jotain vahvaa ainetta. Maussa en havainnut eroa kylläkään.

Joana kirjoitti:

Kokemukset voi olla todellisia, mut en usko kuolleiden kummittelevan tai jäävän mihinkään välitilaan.

Jos kokisin jotain tuollaista, yrittäisin keskittyä muuhun. Ei oo kokemusta tosiaan. Miten te, jotka uskotte kummituksiin, ajatteletteko niiden olevan koko ajan talossa? Silloinkin, kun harrastatte seksiä? Ai kauheeta. Sori.

Pahoittelut, jos loukkasin viimeisellä kysymykselläni.

Joana kirjoitti:

Joana kirjoitti:

Kokemukset voi olla todellisia, mut en usko kuolleiden kummittelevan tai jäävän mihinkään välitilaan.

Jos kokisin jotain tuollaista, yrittäisin keskittyä muuhun. Ei oo kokemusta tosiaan. Miten te, jotka uskotte kummituksiin, ajatteletteko niiden olevan koko ajan talossa? Silloinkin, kun harrastatte seksiä? Ai kauheeta. Sori.

Pahoittelut, jos loukkasin viimeisellä kysymykselläni.

Miettinyt tätä itsekin. Että miksi kummitukset näyttäytyvät vain joskus.

Voisiko olla olemassa henkinen "rinnakkaistodellisuus" tässä materiaalisen rinnalla? Että me jatketaan matkaa kuoltuamme siihen elämänmuotoon... siellä on samat rakennukset ja tavarat ja edesmenneet tutut, mutta henkisinä versioina.

Josko jotkut ihmiset aistivat tämän todellisuuden välähdyksiä?

Tai jos heillä siinä toisessa todellisuudessa ollessaan on meille jotain asiaa (kesken jääneitä asioita tai muuta infoa, joka vaivaa), niin he ottavat silloin yhteyttä.

Ei kai he jatkuvasti meidän luona ole ja meitä seuraa, ehkäpä vain silloin, kun tulevat mieleen tai näyttäytyvät? Eihän mekään olla jatkuvasti ja koko ajan täällä yhteydessä tuttuihimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin Hgin Katajanokan vankilahotellissa ja se oli ahdistava paikka. Koen joissakin paikoissa todella raskasta ilmapiiriä ja tuolla oli (no eipä ihme kun entinen vankila). Samoin Hvitträskin kartanossa oli vaikea olla, ahdisti ja Suomenlinnassa erään seinän edessä lähellä Kuninkaanporttia. Siellä aina kulkee kylmät väreet, kun kävelee. Oletan, että siihen on ammuttu ihmisiä.

Kirppiskamojen mukana voi kuulemma tosiaan tulla henkiä, jotka ovat kiinnittyneet niihin. Ap, onko teillä asunnossa sellaisia vanhoja tavaroita, jotka voisivat liittyä tuohon kulkijaan? Kuuntele fiiliksiäsi ja mitä mieleesi tulee.

Aikaan ja paikkaan voi kiintyä, kun siihen liittyy suuria tunteita, eikä henki halua uskoa olevansa kuollut tai lähteä edelleen eteenpäin. Jos hän kulkee samoissa paikoissa, niin tuossa kohdassa on oletettavasti jotakin hänelle tärkeää?

Kun tunnet hänen läsnäolonsa, pyydä ääneen häntä jatkamaan kohti valoa ja sano, että siellä on hänen tuttujaan vastassa.

Erikoista. Minä kävin Hämeenlinnan vankilamuseossa ja tunsin myös, että siellä oli erittäin ahdistava olo. En ole muualla vastaavaa tuntenut. Katselin niitä vankien seinille kirjoittamia juttuja, yleensä vain nimiä ja päivämääriä ja tunsin, että seinistä oikein tihkui ahdistusta. Oli vaikea hengittää. Hvitträskissä en tuntenut mitään erityistä, mutta sielläkin tapahtui outoa. Istuin ystäväni kanssa ravintolassa siellä ja join kaksi (pientä) valkoviiniä. Lähdin kotiin sitten taksilla, asuin melko lähellä. Kotipihalle päästyäni huomasin,että olen hirveässä humalassa, jalat tuntui menevän alta, mikä ei ole tavallista minulle. Ei ne kaksi viinilasillista voineet tuota aiheuttaa. Ajattelin, että olikohan arkkitehdin rouva, jonka kerrotaan siellä kummittelevan, pilaillut kustannuksellani ja lisännyt lasiini jotain vahvaa ainetta. Maussa en havainnut eroa kylläkään.

Hvitträsk on kyllä jonkinasteiaesti synkeä mesta ja Hvittorp samaten.

Kodin lähelläkin on taloja tai tontteja, joissa en suostuisi asumaan. Sitten taas ihan lähelläkin voi olla ihan freesi ja hyvä fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Joana kirjoitti:

Joana kirjoitti:

Kokemukset voi olla todellisia, mut en usko kuolleiden kummittelevan tai jäävän mihinkään välitilaan.

Jos kokisin jotain tuollaista, yrittäisin keskittyä muuhun. Ei oo kokemusta tosiaan. Miten te, jotka uskotte kummituksiin, ajatteletteko niiden olevan koko ajan talossa? Silloinkin, kun harrastatte seksiä? Ai kauheeta. Sori.

Pahoittelut, jos loukkasin viimeisellä kysymykselläni.

Miettinyt tätä itsekin. Että miksi kummitukset näyttäytyvät vain joskus.

Voisiko olla olemassa henkinen "rinnakkaistodellisuus" tässä materiaalisen rinnalla? Että me jatketaan matkaa kuoltuamme siihen elämänmuotoon... siellä on samat rakennukset ja tavarat ja edesmenneet tutut, mutta henkisinä versioina.

Josko jotkut ihmiset aistivat tämän todellisuuden välähdyksiä?

Tai jos heillä siinä toisessa todellisuudessa ollessaan on meille jotain asiaa (kesken jääneitä asioita tai muuta infoa, joka vaivaa), niin he ottavat silloin yhteyttä.

Ei kai he jatkuvasti meidän luona ole ja meitä seuraa, ehkäpä vain silloin, kun tulevat mieleen tai näyttäytyvät? Eihän mekään olla jatkuvasti ja koko ajan täällä yhteydessä tuttuihimme.

En halua olla vanha rollaattorilla rullaava hidas haamu, joten miksi nämä kummittelevat vanhukset eivät ota nuorempaa ulkomuotoa?

Voi luoja teidän kanssa! Jos oikeasti näkisi jonkun tuntemattoman hiippailevan talossa niin silloin soitetaan poliisit tai mennään itse ottamaan selvää mikä juttu. Kyllähän sitä alkaa kai kaikkea näkemään jos oikein uskoo ja haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joana kirjoitti:

Joana kirjoitti:

Kokemukset voi olla todellisia, mut en usko kuolleiden kummittelevan tai jäävän mihinkään välitilaan.

Jos kokisin jotain tuollaista, yrittäisin keskittyä muuhun. Ei oo kokemusta tosiaan. Miten te, jotka uskotte kummituksiin, ajatteletteko niiden olevan koko ajan talossa? Silloinkin, kun harrastatte seksiä? Ai kauheeta. Sori.

Pahoittelut, jos loukkasin viimeisellä kysymykselläni.

Miettinyt tätä itsekin. Että miksi kummitukset näyttäytyvät vain joskus.

Voisiko olla olemassa henkinen "rinnakkaistodellisuus" tässä materiaalisen rinnalla? Että me jatketaan matkaa kuoltuamme siihen elämänmuotoon... siellä on samat rakennukset ja tavarat ja edesmenneet tutut, mutta henkisinä versioina.

Josko jotkut ihmiset aistivat tämän todellisuuden välähdyksiä?

Tai jos heillä siinä toisessa todellisuudessa ollessaan on meille jotain asiaa (kesken jääneitä asioita tai muuta infoa, joka vaivaa), niin he ottavat silloin yhteyttä.

Ei kai he jatkuvasti meidän luona ole ja meitä seuraa, ehkäpä vain silloin, kun tulevat mieleen tai näyttäytyvät? Eihän mekään olla jatkuvasti ja koko ajan täällä yhteydessä tuttuihimme.

En halua olla vanha rollaattorilla rullaava hidas haamu, joten miksi nämä kummittelevat vanhukset eivät ota nuorempaa ulkomuotoa?

Kai ne ottaa sellaisen ulkomuodon, että ne tunnistetaan? Tai mistä minä tiedän, voiko henki näyttää aivan siltä kuin itse tahtoo?

Mummoni näki kun vaari kuoltuaan ilmestyi heidän olohuoneeseensa. Vaari näytti nuorelta ja iloiselta, oikein hyvinvoivalta kuulemma. Vaatteet oli samat tutut. Muutenkin oli ihan elävän näköinen. Vaari oli heilauttanut kättään ja hymyillyt ja kadonnut hiipuen. Kesti kuulemma vain hetken, mutta oli todellinen kokemus eikä mitään unta tai mielenhäiriötä. Mummoni käsitti asian siten, että vaari ilmoitti kaiken olevan OK.