Ensitreffit alttarilla Suomi 2017

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalaa sellainen jos pesee hedelmät tiskialtaassa ennen kuin laittaa tarjolle, eli laskee vettä tiskialtaaseen ja uittaa hedelmät siinä. Kai siinä välissä pitäisi olla tiskattu astia.

No eipä ole ihme, että Suomessa on sellaiset määrät kaiken maailman hajuste- ja muita yliherkkyyksiä. Mitä ihmettä kuvittelet sieltä lavuaarista niihin hedelmiin oikein tarttuvan? Ruton?

Olipa rutto tai muu viemäreissä viihtyvä pöpö, en silti tahdo sitä, en edes nykyaikana, vaikka kuinka modernia ja tieteen aikakautta elettäisiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmasti sanonut Marille, että tämä on liian vanha äidiksi. Siinä se ero lapsiasiassa. Petri kyllä haluaa lapsia, mutta ei Marin kanssa. Lapsen äidin pitää olla 30v. Mari taas mielestään ei ole liian vanha saamaan lapsen. Onko ihme jos Mari on loukkaantunut. Asia on tullut ilmi jo häämatkalla. Joten ihmekö tuo jos tunnelma latistui.

Mä oon vähän miettinyt samaa, että onko tämä se erimielisyys lapsista. Että Petri on töksäyttänyt jotain, että olisin halunnut lapsia mutta sä oot liian vanha jo, että se siitä sitten eikä tuu tapahtumaan tms. 

En usko. Ehkä analyyttisempana Petri on sanonut Marin haaveille saada lapsi 10 vuoden kuluttua, että silloin jo liian myöhäistä. Mari ei omissa haaveissaan listannut lasta 5 seuraavan vuoden aikaan, vasta sen jälkeiseen aikaan mikä ei ole hänen ikäiselleen realismia (ensivauva yli 43 v, eipä kovin helppo juttu).

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalaa sellainen jos pesee hedelmät tiskialtaassa ennen kuin laittaa tarjolle, eli laskee vettä tiskialtaaseen ja uittaa hedelmät siinä. Kai siinä välissä pitäisi olla tiskattu astia.

Siis mitä?

Tuon tekstin kirjoittaja olisi kiva nähdä. Tuskin pitää itsestään huolta, kun ei pysty tiskiallastaankaan puhtaana pitämään!

Eihän toi vaan ole äiti?

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö Suomessa yhtään naista, joka olisi katsonut Ensitreffit Alttarilla ohjelmasta millainen Petri on ja silti haluaisi alkaa seurustelemaan sen äijän kanssa? Tuskinpa.

Kukapa jaksaisi katsella maanisesti urheilevaa, syömisiä kyttäävää, ahdasmielistä luuseria...

Minä. En oikein kykene näkemään urheilevassa, älykkäässä ja hauskassa miehessä luuseria. Petrin ulkonäkö ei aluksi miellyttänyt, mutta koska hän vaikuttaa hyvältä tyypiltä, olisin valmis katselemaan jopa kaljua. Kuten on todettu, Petri on syönyt jopa jäätelöä ja juonut drinksuja, joten tuskin ihan hirveän neuroottinen on syömisten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävä toi Petrin tapa vastata kaikkeen "aivan", "okei", "kyllä kyllä".

Entä Markuksen tapa vastata kaikkeen "juu juu"?

Johanna: Onko ok, että vaihdoin valitsemasi sormuksen? Sopii paremmin tähän minun itselleni valitsemaani sormukseen.

Markus: Juu juu.

Johanna: Onko ok, että vaihdetaan nuo pappafarkut pillifarkkuihin ja toppaliivi nahkarotsiin?

Markus: Juu juu.

Johanna: Onko ok, että vaihdetaan sinulle nimeksi Johannes? Johanna ja Johannes, eikö ole kiva?

Johannes: Juu juu.

Kiitos nauruista :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Aliisa näytti siinä ensi viikon klipissä murtuneelta. Silmissä ei ollut mitään vilkettä, että jee, tästä jatketaan. Syön ison suklaalevyn ohjelman päätteeksi, jos olen väärässä. 😛

Olisko lopulta niin ettei Esa halua jatkaa...

Mä menetän uskon miehiin jos näin käy. Ensin on ihan rakastunut ja sitten vetäis maton alta, julmaa. Esa vaikuttaa liian kunnolliselta sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Aliisa näytti siinä ensi viikon klipissä murtuneelta. Silmissä ei ollut mitään vilkettä, että jee, tästä jatketaan. Syön ison suklaalevyn ohjelman päätteeksi, jos olen väärässä. 😛

Olisko lopulta niin ettei Esa halua jatkaa...

Mä menetän uskon miehiin jos näin käy. Ensin on ihan rakastunut ja sitten vetäis maton alta, julmaa. Esa vaikuttaa liian kunnolliselta sellaiseen.

Minkä maton alta? Toista ei ole alusta alkaenkaan kiinnostanut niin miksi toisen pitäisi väkisin yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoi ärsyttää taas tämän sarjan editointi. Aliisan ja Esan kohdalla on koko ajan vihjailtu, ettei Aliisa pidä Esan ulkonäöstä ja hänellä ei ole tunteita Esaa kohtaan. Sitten yhtäkkiä toiseksi viimeisessä jaksossa Aliisa yhtäkkiä tykkääkin suurinpiirtein kaikesta Esasta? Jää enemmän sellainen täh-olo kuin iloinen ja onnellisuus toisten puolesta. Vähän niinkuin Milla ja Kimmo, ei katsoja voinut nauttia mistään kasvutarinasta, kun parista ei näytetty mitään positiivista. Ihana, kun onnistuivat, mutta parempi ohjaaja ensi kaudelle, please!

Samaa mieltä, mikä pointti on ainoastaan jujuttaa katsojia antamalla väärä kuva kun voisi antaa oikean kuvan. Tuntuu että toisten suhde junnaa paikallaan kun näytetään vaan alun kompurointia 8 jaksoa...

Tähän vastaus on tosi-tv:n idea. Eli kyseessä ei ole dokumentti, vaan käsikirjoitettu tosi-tv. Käsikirjoituksen tarkoitus on pitää katsojat jännityksessä ja aiheuttaa mm. tällaisia 580 sivua pitkiä seurantaketjuja. Näin saadaan katsojia ja mainostajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marin kommentti pistää taas miettimään motiiveja. Eikö ihan oikeasti ole ymmärtänyt mikä tässä formaatissa on tavoite? Se, ettei ole tuntenut olleensa aviossa ei yhtään vähemmäksi sitä totuutta tee, että ovat Petrin kanssa virallisesti menneet naimisiin. Ja eroprosessi samanlailla silloin läpi käydään kuin "normielämän" liiton purkautuessa.

...

No tottakai se Mari tietää ja tajuaa olevansa naimisissa. Kyse on tunteesta, siitä ettei tunne olevansa naimisissa vaikka onkin. Marin ja Petrin "parisuhde" oli niin lyhyt eikä koskaan päässyt edes lähelle aviossaolemista. Henkilö tuntee korkeintaan tapailleensa miestä, muutaman kerran. Silti joutuu käymään avioeroprosessin läpi. Onhan se vähän hassua ja jopa epäreilua. Hommasta ei tullut yhtään mitään, se kaatui heti alkumetreille.

Väitän että aika moni tuntisi samoin ja aika monella olis  vähän huijattu olo. Sai puolisoksi sellaisen ihmisen, jonka kanssa ei päästy alkua pidemmälle. Silti on pakko hoitaa avioero. Vaikka ei koskaan tuntenut edes olevansa naimisissa. Kyse on siis tunteen ja faktan ristiriidasta. Ei siitä, etteikö ihminen ole tiennyt mihin on ryhtymässä.

No ei kai se "oikea" eroprosessi ole yhtään sen kummempi käsitellä kuin läpikäymätön tai siis pikaisesti läpikäyty avioliittokaan? Pari kertaa allekirjoittaa A4-avioeropaperin ja siinä se. Ei siinä sen kummempaa eroprosessin läpikäymistä tarvita.

Onhan Mari varmaankin seurannut sarjaa ja tietää, että keskimäärin Suomen sarjasta on jatkaneita pareja 1/3 per tuotantokausi. Ero on siis suurempi todennäköisyydeltään kuin avioliitossa jatkaminen, joten miten ero voisi olla Marin tapauksessa jotenkin erityisen epäreilu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marin kommentti pistää taas miettimään motiiveja. Eikö ihan oikeasti ole ymmärtänyt mikä tässä formaatissa on tavoite? Se, ettei ole tuntenut olleensa aviossa ei yhtään vähemmäksi sitä totuutta tee, että ovat Petrin kanssa virallisesti menneet naimisiin. Ja eroprosessi samanlailla silloin läpi käydään kuin "normielämän" liiton purkautuessa.

...

No tottakai se Mari tietää ja tajuaa olevansa naimisissa. Kyse on tunteesta, siitä ettei tunne olevansa naimisissa vaikka onkin. Marin ja Petrin "parisuhde" oli niin lyhyt eikä koskaan päässyt edes lähelle aviossaolemista. Henkilö tuntee korkeintaan tapailleensa miestä, muutaman kerran. Silti joutuu käymään avioeroprosessin läpi. Onhan se vähän hassua ja jopa epäreilua. Hommasta ei tullut yhtään mitään, se kaatui heti alkumetreille.

Väitän että aika moni tuntisi samoin ja aika monella olis  vähän huijattu olo. Sai puolisoksi sellaisen ihmisen, jonka kanssa ei päästy alkua pidemmälle. Silti on pakko hoitaa avioero. Vaikka ei koskaan tuntenut edes olevansa naimisissa. Kyse on siis tunteen ja faktan ristiriidasta. Ei siitä, etteikö ihminen ole tiennyt mihin on ryhtymässä.

No ei kai se "oikea" eroprosessi ole yhtään sen kummempi käsitellä kuin läpikäymätön tai siis pikaisesti läpikäyty avioliittokaan? Pari kertaa allekirjoittaa A4-avioeropaperin ja siinä se. Ei siinä sen kummempaa eroprosessin läpikäymistä tarvita.

Ja sitten tulee kotiin vielä se kirje, jossa lukee, että teidät on tuomittu avioeroon. Eli lopuksi pääsee ihan tuomiolle.

Rakkausasiantuntijat neuvovat aina sinkkuja tekemään tilaa rakkaudelle ihan fyysisessäkin mielessä. Jos koti näyttää nyt siltä, ettei sinne mahdu istumaan kuin yksi ihminen naisellisten pikkutyynyjen keskelle, niin voisi alkaa jo ajatella, mihin sen miehen sinne laittaisi. Eteisen seinällekin voisi valmiiksi asentaa pyörätelineen, jos on kiinnostunut pyöräilevistä miehistä. 

Kai sitä itsekin pettyis, jos käy suurinpiirtein hääpäivänä selville, ettei tuu mitään. Olis varmasti eri fiilis, jos olis sen 5 vkoa oikeesti yrittänyt ja feilannut, mutta kun tää lopahti ennenku alkoikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä päässyt vuosien yrittämisen jälkeen markkinointiosastolle assariksi ja saanut siitä itsetunnolleen nostetta ja haluaa kanssa olla "tärkeä". En kyllä noilla tuloilla istuisi iltoja kotona töitä tehden!! En edes aukaisisi läppäriä.

Jospa hän muuttikon v. 2016 Suomeen ja tuossa oli vain osa vuoden tuloista.

Tuli vain mieleen, kun nuo yhdetkin jo tekivät eropäätöksen, että annetaanko näille osallistujille myös juridista apua? Eron yhteydessä on aina tärkeää tehdä ositussopimus, vaikka mitään kummempaa osittamista ei olisikaan. Luultavasti näillä pareilla on avioehto tehtynä, sehän nyt olisi ihan minimi kun tällaiseen lähdetään. Mutta se ositussopimus on myös tärkeä, kun myöhemmin mennään uusien kumppaneiden kanssa naimisiin ja saadaan lapsia. Tuskin kukaan haluaa joutua tilanteeseen, jossa esim. Petrin kuoltua lapset joutuvatkin selvittelemään Marin osuutta kuolinpesästä. Ositussopimuksen puuttuminen tuollaisessa tilanteessa voi vaikeuttaa muuten mutkatonta perinnönjakoa ihan kohtuuttomasti.

Itsekin tein tämän osituksen reippaasti jälkijunassa, kun selvisi miten tärkeä se on. Olin nuorena opiskelijana naimisissa ja erosimme ilman tappelua omaisuudesta. Mies piti omansa ja minä omani, mutta ei me mitään papereita tehty. Hoidin exän kanssa (ja juristin avulla) ositussopimuksen kuntoon noin 20 vuotta eron jälkeen, ettei tämä asia tule kummittelemaan kummankaan perinnönjaossa. Kun kerroin tästä ystäville, kävi ilmi että todella monella oli ositusasiat ihan retuperällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin he tienasivat vuonna 2016:

Aliisa 27 000

Esa 39 000

Mari 30 000

Petri 45 000

Johanna 35 000

Markus 35 000

Onko jossain tietoa mitä nämä työkseen tekevät?

Aliisa on fysioterapeutti. Esa on töissä rautateillä, on joku ratapihaohjaaja tms. Johannan työstä en tiedä mitään, Markus on joku sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja. Petri on konsultti ja Mari on töissä markkinoinnin parissa.

Esa tienaa toisiksi eniten ja koko tämän ketjun hänen duuniaan on dissattu.

Ei hän halua sitä enää itsekään, vaan palomieheksi!

Vierailija kirjoitti:

Jos syttyy lihaksista ja haaveilee mahdollisuudesta olla kotiäitinä, Petri voisi olla hyväkin valinta. Ei kuitenkaan minulle, kiitos.

Ei Petrin tuloilla ole varaa jäädä kotiäidiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marin kommentti pistää taas miettimään motiiveja. Eikö ihan oikeasti ole ymmärtänyt mikä tässä formaatissa on tavoite? Se, ettei ole tuntenut olleensa aviossa ei yhtään vähemmäksi sitä totuutta tee, että ovat Petrin kanssa virallisesti menneet naimisiin. Ja eroprosessi samanlailla silloin läpi käydään kuin "normielämän" liiton purkautuessa.

...

No tottakai se Mari tietää ja tajuaa olevansa naimisissa. Kyse on tunteesta, siitä ettei tunne olevansa naimisissa vaikka onkin. Marin ja Petrin "parisuhde" oli niin lyhyt eikä koskaan päässyt edes lähelle aviossaolemista. Henkilö tuntee korkeintaan tapailleensa miestä, muutaman kerran. Silti joutuu käymään avioeroprosessin läpi. Onhan se vähän hassua ja jopa epäreilua. Hommasta ei tullut yhtään mitään, se kaatui heti alkumetreille.

Väitän että aika moni tuntisi samoin ja aika monella olis  vähän huijattu olo. Sai puolisoksi sellaisen ihmisen, jonka kanssa ei päästy alkua pidemmälle. Silti on pakko hoitaa avioero. Vaikka ei koskaan tuntenut edes olevansa naimisissa. Kyse on siis tunteen ja faktan ristiriidasta. Ei siitä, etteikö ihminen ole tiennyt mihin on ryhtymässä.

No ei kai se "oikea" eroprosessi ole yhtään sen kummempi käsitellä kuin läpikäymätön tai siis pikaisesti läpikäyty avioliittokaan? Pari kertaa allekirjoittaa A4-avioeropaperin ja siinä se. Ei siinä sen kummempaa eroprosessin läpikäymistä tarvita.

Ja sitten tulee kotiin vielä se kirje, jossa lukee, että teidät on tuomittu avioeroon. Eli lopuksi pääsee ihan tuomiolle.

Ja kun kuolet, virkatodistusessa lukee myös tuo avioliitto.

Ja kun kuoltuasi tehdään perunkirjoitus, pitää olla kirjallinen todiste siitä, että kyseisestä avioerosta on tehty ositus tai eksä on osa kuolinpesää. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli vain mieleen, kun nuo yhdetkin jo tekivät eropäätöksen, että annetaanko näille osallistujille myös juridista apua? Eron yhteydessä on aina tärkeää tehdä ositussopimus, vaikka mitään kummempaa osittamista ei olisikaan. Luultavasti näillä pareilla on avioehto tehtynä, sehän nyt olisi ihan minimi kun tällaiseen lähdetään. Mutta se ositussopimus on myös tärkeä, kun myöhemmin mennään uusien kumppaneiden kanssa naimisiin ja saadaan lapsia. Tuskin kukaan haluaa joutua tilanteeseen, jossa esim. Petrin kuoltua lapset joutuvatkin selvittelemään Marin osuutta kuolinpesästä. Ositussopimuksen puuttuminen tuollaisessa tilanteessa voi vaikeuttaa muuten mutkatonta perinnönjakoa ihan kohtuuttomasti.

Itsekin tein tämän osituksen reippaasti jälkijunassa, kun selvisi miten tärkeä se on. Olin nuorena opiskelijana naimisissa ja erosimme ilman tappelua omaisuudesta. Mies piti omansa ja minä omani, mutta ei me mitään papereita tehty. Hoidin exän kanssa (ja juristin avulla) ositussopimuksen kuntoon noin 20 vuotta eron jälkeen, ettei tämä asia tule kummittelemaan kummankaan perinnönjaossa. Kun kerroin tästä ystäville, kävi ilmi että todella monella oli ositusasiat ihan retuperällä. 

Minunkin äitini on aina hoitanut asiat tosi säntillisesti, mutta hänen kuoltuaan tämä asia tuli sitten esille. Siinä sitten piti pyydystää jotain onnetonta paperia ja siitä aiheutui ihan turhaa päänvaivaa ja huolta sen muun surun keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Rakkausasiantuntijat neuvovat aina sinkkuja tekemään tilaa rakkaudelle ihan fyysisessäkin mielessä. Jos koti näyttää nyt siltä, ettei sinne mahdu istumaan kuin yksi ihminen naisellisten pikkutyynyjen keskelle, niin voisi alkaa jo ajatella, mihin sen miehen sinne laittaisi. Eteisen seinällekin voisi valmiiksi asentaa pyörätelineen, jos on kiinnostunut pyöräilevistä miehistä. 

Me ajateltiin tätä, kun mietittiin lapselle opiskeluasuntoa. Mihinkään hulppeaan lukaaliin ei ollut varaa, mutta otettiin huomioon että siihen pitää tarvittaessa mahtua kaksikin. Kämppä on aikalailla saman kokoinen kuin miehen poikamiesboksi, jossa asusteltiin ihan tyytyväisinä ennen kuin saatiin perheenlisäystä. 

Asuntojen hinnat vaan tahtoo olla sellaisia, että ihmiset asuvat pienissä kopperoissa, kun sijainti menee neliöiden edelle. Ja tämä oli asia, jota teininkin kanssa puitiin pitkään. Lopulta kun valinta oli hänellä edessä, hän valitsi vähän isomman asunnon lähiöstä pienen kantakaupunkikopperon sijaan.