Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla Suomi 2017
Kommentit (9874)
Aliisaa on jo alttarilta lähtien etonut Esan raivostuttavan imelä ihastuminen häneen. Jo vihkitilaisuudessa odotteli Aliisaa maireana ja onnesta soikeana heti ensisilmäyksellä. Jaiks. Olipa kuinka hyvä ja rehti jätkä tahansa, niin toi on turn off. Liian fiiliksissä, liian innoissaan, suorastaan epätoivoinen ja jotenkin kohtuuttoman mielissään häntä kohdanneesta onnenpotkusta. Olisin Aliisan tavoin kans silleen, että okei joo noni relaas ny...että mitäs jos oltais ihan aikuisia ja isoja ihmisiä tässä eikä koko ajan suu messingillä jotain aivottomuuksia laukoen kuin yläasteikäisinä konsanaan.
Vaikka onhan Aliisa tympeä ja ehkä turhan korkeat kuvitelmat itsestään, mutta tajuan ton reaktion kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aliisa sanoi "i-Haana ke-Sääkuu", kun saattoi Esaa junalle. Äänsi siis lyhyttä pääpainollista tavua seuraavan tavun vokaalin pitkänä. Piirre ei taida kuulua hänen omaan murteeseensa?
Onko Aliisa alkanut irvailla Esan murteesta puhumalla vittuillessaan "murretta"?
Kiinnitin samaan asiaan huomiota. Mun mielestä selvää pottuilua. Tai sitten sitä Aliisan kivaa huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
henkinenK kirjoitti:
Aliisan käsitys siitä että heti ensitapaamiselta sukat pyörii jalassa perustuu Disneyleffoihin. Samaa kuvitelmaa on näköjään täälläkin monella. Sillä asenteella on turha lähteä parisuhdetta rakentamaan. Ensin täytyy kokea hieman henkistä kasvua.
On ihan ok haluta, että ensitapaamisella sukat pyörii jaloissa. Silloin toki menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen. Mutta kaikenlaista on ok haluta, jos on valmis elämään sen kanssa mitä tuosta halusta tai kuvitelmasta seuraa.
Mutta ei ole yhtään ok hakeutua tällaiseen ohjelmaformaattiin, ja haluta tai kuvitella, että sukkien pitäisi pyöriä heti jaloissa.
Miksi menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen? Itselleni hyvän parisuhteen edellytys on voimakas "kemioiden kohtaaminen", intohimo tai millä nimellä sitä haluaa kutsuakin. En ymmärrä, mitä sen takia saattaisin (olisin saattanut) menettää.
Mutta intohimo voi syttyä ja kemiat kohdata muutenkin, kuin heti ensiapaamisella. Se kai on tällaisten "järjestettyjen avioliittojen" yksi pointti.
Pyörä olisi mahtunut Marin asuntoon, sehän selvisi jo jaksossakin. Siis mahtunut fyysisesti. Sen sijaan se ei Marille mahtunut asuntoon henkisesti, koska se ei olisi sopinut sisustukseen. Marin kaltaiset naiset voivat olla parisuhteessa vain silloin, jos asunnosta löytyy myös nk mancave. Miehen tietokoneet, harrastusvälineet yms eivät "mahdu" niihin tiloihin, joissa Mari viettää itse aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
henkinenK kirjoitti:
Aliisan käsitys siitä että heti ensitapaamiselta sukat pyörii jalassa perustuu Disneyleffoihin. Samaa kuvitelmaa on näköjään täälläkin monella. Sillä asenteella on turha lähteä parisuhdetta rakentamaan. Ensin täytyy kokea hieman henkistä kasvua.
On ihan ok haluta, että ensitapaamisella sukat pyörii jaloissa. Silloin toki menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen. Mutta kaikenlaista on ok haluta, jos on valmis elämään sen kanssa mitä tuosta halusta tai kuvitelmasta seuraa.
Mutta ei ole yhtään ok hakeutua tällaiseen ohjelmaformaattiin, ja haluta tai kuvitella, että sukkien pitäisi pyöriä heti jaloissa.
Miksi menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen? Itselleni hyvän parisuhteen edellytys on voimakas "kemioiden kohtaaminen", intohimo tai millä nimellä sitä haluaa kutsuakin. En ymmärrä, mitä sen takia saattaisin (olisin saattanut) menettää.
Mutta intohimo voi syttyä ja kemiat kohdata muutenkin, kuin heti ensiapaamisella. Se kai on tällaisten "järjestettyjen avioliittojen" yksi pointti.
Ja siis muidenkin, kuin järjestettyjen. Ei kaikki hyvät ja onnistuneet parisuhteet ole syntyneet ensitapaamisen perusteella. Joskus voi mennä useampi vuosikin ja sitten vasta kolahtaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aliisaa on jo alttarilta lähtien etonut Esan raivostuttavan imelä ihastuminen häneen. Jo vihkitilaisuudessa odotteli Aliisaa maireana ja onnesta soikeana heti ensisilmäyksellä. Jaiks. Olipa kuinka hyvä ja rehti jätkä tahansa, niin toi on turn off. Liian fiiliksissä, liian innoissaan, suorastaan epätoivoinen ja jotenkin kohtuuttoman mielissään häntä kohdanneesta onnenpotkusta. Olisin Aliisan tavoin kans silleen, että okei joo noni relaas ny...että mitäs jos oltais ihan aikuisia ja isoja ihmisiä tässä eikä koko ajan suu messingillä jotain aivottomuuksia laukoen kuin yläasteikäisinä konsanaan.
Vaikka onhan Aliisa tympeä ja ehkä turhan korkeat kuvitelmat itsestään, mutta tajuan ton reaktion kyllä.
Mutta jos miehen "imelä" ihastuminen etoo, niin kannattaa miettiä että miksi se etoo. Mies kuitenkin siinä avoimesti näyttää tunteitaan, mikä siinä on etovaa? Vai onko voimakkaassa ihastumisessa jotain etovaa? Vai onko kyse siitä, että kokee miehen ällöttäväksi ja kertakaikkiaan vääräksi, ja siksi hänen ihastuminen etoo? Jos mies olisi tosikomea ja tosirikas, niin etoisiko miehen ihastuminen silloin? Tai jos itse olisi ihan superihastunut ja sukat pyörii jaloissa, niin voisiko miehen ihastuminen silloin tuntua liian imelältä???
Itseäni on etonut vain selkeästi matalampitasoisten luuserimiesten ihastuminen minuun, ja vain sellaisten ihastuminen on tuntunut imelältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
henkinenK kirjoitti:
Aliisan käsitys siitä että heti ensitapaamiselta sukat pyörii jalassa perustuu Disneyleffoihin. Samaa kuvitelmaa on näköjään täälläkin monella. Sillä asenteella on turha lähteä parisuhdetta rakentamaan. Ensin täytyy kokea hieman henkistä kasvua.
On ihan ok haluta, että ensitapaamisella sukat pyörii jaloissa. Silloin toki menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen. Mutta kaikenlaista on ok haluta, jos on valmis elämään sen kanssa mitä tuosta halusta tai kuvitelmasta seuraa.
Mutta ei ole yhtään ok hakeutua tällaiseen ohjelmaformaattiin, ja haluta tai kuvitella, että sukkien pitäisi pyöriä heti jaloissa.
Miksi menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen? Itselleni hyvän parisuhteen edellytys on voimakas "kemioiden kohtaaminen", intohimo tai millä nimellä sitä haluaa kutsuakin. En ymmärrä, mitä sen takia saattaisin (olisin saattanut) menettää.
Mun laajasta tuttavapiiristä ja suvusta ne, jotka vaatii "sukat pyörii jaloissa -fiiliksiä" eka tapaamisella, on joko teinejä, tahtomattaan-ikisinkkuja tai sitten niitä epätoivoisia roikkujanaisia joilla on loputon draama meneillään jonkun sitoutumiskammoisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
henkinenK kirjoitti:
Aliisan käsitys siitä että heti ensitapaamiselta sukat pyörii jalassa perustuu Disneyleffoihin. Samaa kuvitelmaa on näköjään täälläkin monella. Sillä asenteella on turha lähteä parisuhdetta rakentamaan. Ensin täytyy kokea hieman henkistä kasvua.
On ihan ok haluta, että ensitapaamisella sukat pyörii jaloissa. Silloin toki menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen. Mutta kaikenlaista on ok haluta, jos on valmis elämään sen kanssa mitä tuosta halusta tai kuvitelmasta seuraa.
Mutta ei ole yhtään ok hakeutua tällaiseen ohjelmaformaattiin, ja haluta tai kuvitella, että sukkien pitäisi pyöriä heti jaloissa.
Miksi menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen? Itselleni hyvän parisuhteen edellytys on voimakas "kemioiden kohtaaminen", intohimo tai millä nimellä sitä haluaa kutsuakin. En ymmärrä, mitä sen takia saattaisin (olisin saattanut) menettää.
Mun laajasta tuttavapiiristä ja suvusta ne, jotka vaatii "sukat pyörii jaloissa -fiiliksiä" eka tapaamisella, on joko teinejä, tahtomattaan-ikisinkkuja tai sitten niitä epätoivoisia roikkujanaisia joilla on loputon draama meneillään jonkun sitoutumiskammoisen miehen kanssa.
no, se kertoo vain sinun tuttavistasi ja sukulaisistasi. Itse olen aikoinani yrittänyt rakentaa suhdetta ilman intohimoa, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt olen pitkässä suhteessa, joka alkoi intohimoisena ja on kasvanut siitä läheiseksi, luottamukselliseksi, rakastavaksi suhteeksi. Ikää molemmilla yli 50 v.
Vierailija kirjoitti:
Aliisa: "Toi loma on semmonen mikä on niinku suunniteltu jo pitkän aikaa sitten, niin siihen on sillain osannu varautua, niin ei se sillä tavalla mua kauheesti haittaa"
Toi on kyllä kaiken huippu. Niin ALIISA on osannut varautua, ALIISAA ei haittaa. Entä Esa?
No jospa Aliisalta on kysytty mitä ITSE ajattelee lomasta ja on vastannut näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pirtsakan näköistä porukkaa, toivon hyvää kautta ja onnea kaikille!
Näin on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
henkinenK kirjoitti:
Aliisan käsitys siitä että heti ensitapaamiselta sukat pyörii jalassa perustuu Disneyleffoihin. Samaa kuvitelmaa on näköjään täälläkin monella. Sillä asenteella on turha lähteä parisuhdetta rakentamaan. Ensin täytyy kokea hieman henkistä kasvua.
On ihan ok haluta, että ensitapaamisella sukat pyörii jaloissa. Silloin toki menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen. Mutta kaikenlaista on ok haluta, jos on valmis elämään sen kanssa mitä tuosta halusta tai kuvitelmasta seuraa.
Mutta ei ole yhtään ok hakeutua tällaiseen ohjelmaformaattiin, ja haluta tai kuvitella, että sukkien pitäisi pyöriä heti jaloissa.
Miksi menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen? Itselleni hyvän parisuhteen edellytys on voimakas "kemioiden kohtaaminen", intohimo tai millä nimellä sitä haluaa kutsuakin. En ymmärrä, mitä sen takia saattaisin (olisin saattanut) menettää.
Mun laajasta tuttavapiiristä ja suvusta ne, jotka vaatii "sukat pyörii jaloissa -fiiliksiä" eka tapaamisella, on joko teinejä, tahtomattaan-ikisinkkuja tai sitten niitä epätoivoisia roikkujanaisia joilla on loputon draama meneillään jonkun sitoutumiskammoisen miehen kanssa.
Jaa. Mun tuttavapiirissä taas ne on ihmisiä, joille seksuaalisuus ja seksi ja intohimo on parisuhteessa hyvin tärkeitä asioita, ja jotka valitsee parisuhteen myös sillä kriteerillä, että siinä on hyvää seksiä. Ja puhun nyt siis naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko ainoa joka ihmetteli sitä miten Aliisan mielestä on niin kamalaa/kummallista kun Esa jättää laturin johdon seinään? Sähkönkulutus on melko minimaalista kun laturi on käyttämättömänä pistorasiassa. Turvallisuusriskikään se ei ole Tukesin mukaan.
Et ollut ainoa. Minä aina jätän laturit seinään, samaten mieheni, eksäni, äitini, anoppini ja suurin osa tuntemistani ihmisistä. Ihmettelin kyllä eniten sitä, että miten Aliisa kiinnittää edes huomiota tuollaiseen asiaan, teki sen niin tai näin. Mitä väliä?
Minusta se laturi tai sipulijuttu taas ei olleet, ei Esan eikä Alissan mielestä kovin isoja juttuja. Kunhan ihmettelivät vähän naureskellen toistensa erilaisia tapoja. Eivät ottaneet asiaa vakavasti.
Ja itse otan laturit pois seinästä lähtiessäni asunnosta. Vievät virtaa ja ovat turvallisuusriski. Kyllähän noita on välillä kärähdellyt. Sipulit taas pistän pussiin, niistähän irtoaa sitä kuorta. Jonkun yksittäisen sitruunan voin taas punnita ja kuljettaa ilman pussia.
Alissan matka lienee suunniteltu, varattu ja maksettu jo ajat sitten. Olisko Esa edes päässyt mukaan vaikka Alissa olis halunnut. Lisäksi olisko Alissan porukat halunneet Esaa mukaan. Lisäksi Esa itsekin tuntui tajuavan alkusuutahtamisen jälkeen, ettei matka sittenkään ehkä olis mikään hyvä idea. Arkeahan se ei olis, eikä siellä oltais kahdestaan. Muutenkin mun mielestä Alissan ja Esan elo oli ihan mukavaa. Ihan tavallista meininkiä, enkä mä huomannut mitään suurempia ongelmia. Ihan tyytyväisiltä nuo näytti. Kyllä tuossa vielä mahdollisuuksia on.
Aikuisen itsenäisen ihmisen porukat (vanhemmat) ei päätä sitä, että tuleeko tämän henkilön aviomies tai vaimo matkalle mukaan. Aikuinen ihminen päättää sen itse, eikä ole asiassa vanhempiensa mielipiteiden armoilla. Jopa niin, että jos oman vanhemmat alkaa puhumaan jotain siihen suuntaan että eivät haluaisi aviomiestä mukaan matkalle, niin aikuinen ihminen ilmoittaa vanhemmilleen tiukasti, että nyt loppuu tuollaiset puheet, sillä jos loukkaatte puolisoani niin samalla loukkaatte siinä minua, ja nyt olette puuttumassa asiaan joka ei pätkääkään teille kuulu. Aikuisuus on sitä, että elää omaa elämäänsä ja tekee itse omat päätöksensä eikä edes mieti että haluaakohan minun vanhemmat nyt minun tekevän niin tai näin.
Toki teiniprinsessat tai mammanpojat ei ole näitä aikuisia ihmisiä.
Aliisaan tai hänen vanhempiin en nyt ota tällä kantaa, vaan yleisellä tasolla.
Aikuisuus on myös sitä, että ottaa muut huomioon. Eikä kävele muiden yli noin vaan. Kun mulla on tässä tämä ohjelmaprojekti ja sen mukana tullut uus aviomies. Viis isän synttäreistä. Kun minä haluan niin minä haluan. Viis muista. Minä ja minä ja minä. Eihän se oikeassa elämässä ihan noin mene. Totta helvetissä muiltakin kysytään sopiiko mukaan tuoda uppo-outo aviomies.
Tietenkin on kohteliasta kysyä synttärisankarin mielipidettä. Mutta on eri asia antaa sen mielipiteen vaikuttaa kuin kohteliaisuudesta kysyä sitä.
On aika kummallista, että jos se että ottaa tuoreen aviomiehen mukaan matkalle, olisi muiden yli kävelemistä. Se uusi aviomies on nyt se perhe. Eikä se liity isän ylikävelemiseen mitenkään. Siinähän se isä sitäpaitsi tutustuu paremmin siihen uuteen aviomieheen, joka on nyt siis tyttärensä perhe. Jos isä kokee sen ylikävelemisenä että tytär ottaa matkaan mukaan uuden aviomiehensä, niin silloin tuossa isä-aikuinentytär -suhteessa on jotain pielessä. En voisi kuvitella sellaista tilannetta, että minun puolisoani (oli se sitten tuore tai ei) ei haluttaisi mukaan matkalle, jonne olen itse lähdössä. Vanhempani ovat aina kunnioittaneet valintojani (vaikka eivät välttämättä olisi pitäneet niitä aina viisaina valintoina).
Vietin omat 50-vuotissyntymäpäiväni ulkomailla maksamalla matkat myös aikuiselle lapselleni ja hänen pitkäaikaiselle avokilleen. En todellakaan olisi maksanut matkaa ihmiselle, jonka hän on tavannut reilua viikkoa aikaisemmin vaikka he olisivat menneet tuollaisen ohjelmakonseptin takia naimisiin. Paino sanoilla ohjelmakonseptin takia. En ottaisi tuolla tavalla vihittyä puolisoa ollenkaan samanlaisena puolisona kuin sellaisen, jonka kanssa on menty naimisiin "perinteisesti".
Jos ko. ihminen olisi itse ollut valmis maksamaan matkansa ja lento + majoitus ylipäänsä olisi vielä järjestynyt niin ehkä. Itsestäänselvyys sekään ei todellakaan olisi ollut. Kyseessä oli nimenomaan minun juhlapäiväni ja halusin juhlistaa sitä vain ja ainoastaan minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa.
Ymmärrän siis täysin, jos Aliisan isä on ollut se, joka on sanonut ettei Esa ole tervetullut.
Selvää on, että Aliisan vanhempien ei olisi sitä Esan matkaa pitänyt maksaa, vaan joko Aliisan tai Esan itse, miten nyt sopivatkaan. Ja voihan olla, että jos Esaa olisi pyytänyt mukaan, niin hän ei olisi halunnut lähteä.
Mutta synttärisankari ei voi ajatella niin, että hänen juhla niin paikalla saa olla vain hänelle tärkeät ihmiset. Hänelle tärkeillä ihmisillä nimittäin saattaa olla puoliso, joka ei ole sille synttärisankarille ollenkaan tärkeä, mutta on erittäin törkeää sanoa että en pidä puolisoasi tärkeänä enkä rakkaana itselleni, niin siksi puolisosi ei ole tervetullut.
P.S. Jos minun äiti tai isä viettäisi jotain juhlapäivää (vaikka viisi- tai kuusikymppisiä) matkan tai muun juhlan merkeissä, ja sanoisi minulle, että sinun kumppani ei ole tervetullut, niin sanoisin, että sitten minäkään en voi ikävä kyllä tulla enkä menisi. Eikä ole väliä, että onko se kumppanini 3 kk ajan ollut seurustelukumppani, äkkiavioliiton kautta naitu mies vai mikä, kumppani yhtä kaikki joka tapauksessa. Jos ei hyväksy valintaani (kumppanista) niin ei hyväksy minua, enkä silloin voi osallistua juhliin.
Sillä kuitenkin olisi vanhemmillekin merkitystä, PIDÄTKÖ SINÄ sinä tästä sinulle oudosti äkkiavioliiton kautta naitetusta kumppanista. Jos lapsi antaa ymmärtää, että ei nyt hirveen hyvin nappaa ja pikainen avioerokin on mahdollinen, vaikka toista suuniteltiin, niin ihan naurettava ajatus olisi ottaa tällainen puoliso messiin.
Toimisin täsmälleen samoin kuin 50-v kommentoija sillä erotuksella, että sillä, miten liitto on lähtenyt liikkeelle, ei ole niinkään merkitystä. Kiintymyksen laadulla ja ajalla tiettyyn rajaan asti on. Jos on hengailtu yhdessä vasta pari viikkoa, niin eipä lapsi olisi normaalioloissa kumppaniaan minulle edes esitellyt saati että olisi ehdottanut yhteistä matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko ainoa joka ihmetteli sitä miten Aliisan mielestä on niin kamalaa/kummallista kun Esa jättää laturin johdon seinään? Sähkönkulutus on melko minimaalista kun laturi on käyttämättömänä pistorasiassa. Turvallisuusriskikään se ei ole Tukesin mukaan.
Et ollut ainoa. Minä aina jätän laturit seinään, samaten mieheni, eksäni, äitini, anoppini ja suurin osa tuntemistani ihmisistä. Ihmettelin kyllä eniten sitä, että miten Aliisa kiinnittää edes huomiota tuollaiseen asiaan, teki sen niin tai näin. Mitä väliä?
Minusta se laturi tai sipulijuttu taas ei olleet, ei Esan eikä Alissan mielestä kovin isoja juttuja. Kunhan ihmettelivät vähän naureskellen toistensa erilaisia tapoja. Eivät ottaneet asiaa vakavasti.
Ja itse otan laturit pois seinästä lähtiessäni asunnosta. Vievät virtaa ja ovat turvallisuusriski. Kyllähän noita on välillä kärähdellyt. Sipulit taas pistän pussiin, niistähän irtoaa sitä kuorta. Jonkun yksittäisen sitruunan voin taas punnita ja kuljettaa ilman pussia.
Alissan matka lienee suunniteltu, varattu ja maksettu jo ajat sitten. Olisko Esa edes päässyt mukaan vaikka Alissa olis halunnut. Lisäksi olisko Alissan porukat halunneet Esaa mukaan. Lisäksi Esa itsekin tuntui tajuavan alkusuutahtamisen jälkeen, ettei matka sittenkään ehkä olis mikään hyvä idea. Arkeahan se ei olis, eikä siellä oltais kahdestaan. Muutenkin mun mielestä Alissan ja Esan elo oli ihan mukavaa. Ihan tavallista meininkiä, enkä mä huomannut mitään suurempia ongelmia. Ihan tyytyväisiltä nuo näytti. Kyllä tuossa vielä mahdollisuuksia on.
Aikuisen itsenäisen ihmisen porukat (vanhemmat) ei päätä sitä, että tuleeko tämän henkilön aviomies tai vaimo matkalle mukaan. Aikuinen ihminen päättää sen itse, eikä ole asiassa vanhempiensa mielipiteiden armoilla. Jopa niin, että jos oman vanhemmat alkaa puhumaan jotain siihen suuntaan että eivät haluaisi aviomiestä mukaan matkalle, niin aikuinen ihminen ilmoittaa vanhemmilleen tiukasti, että nyt loppuu tuollaiset puheet, sillä jos loukkaatte puolisoani niin samalla loukkaatte siinä minua, ja nyt olette puuttumassa asiaan joka ei pätkääkään teille kuulu. Aikuisuus on sitä, että elää omaa elämäänsä ja tekee itse omat päätöksensä eikä edes mieti että haluaakohan minun vanhemmat nyt minun tekevän niin tai näin.
Toki teiniprinsessat tai mammanpojat ei ole näitä aikuisia ihmisiä.
Aliisaan tai hänen vanhempiin en nyt ota tällä kantaa, vaan yleisellä tasolla.
Aikuisuus on myös sitä, että ottaa muut huomioon. Eikä kävele muiden yli noin vaan. Kun mulla on tässä tämä ohjelmaprojekti ja sen mukana tullut uus aviomies. Viis isän synttäreistä. Kun minä haluan niin minä haluan. Viis muista. Minä ja minä ja minä. Eihän se oikeassa elämässä ihan noin mene. Totta helvetissä muiltakin kysytään sopiiko mukaan tuoda uppo-outo aviomies.
Tietenkin on kohteliasta kysyä synttärisankarin mielipidettä. Mutta on eri asia antaa sen mielipiteen vaikuttaa kuin kohteliaisuudesta kysyä sitä.
On aika kummallista, että jos se että ottaa tuoreen aviomiehen mukaan matkalle, olisi muiden yli kävelemistä. Se uusi aviomies on nyt se perhe. Eikä se liity isän ylikävelemiseen mitenkään. Siinähän se isä sitäpaitsi tutustuu paremmin siihen uuteen aviomieheen, joka on nyt siis tyttärensä perhe. Jos isä kokee sen ylikävelemisenä että tytär ottaa matkaan mukaan uuden aviomiehensä, niin silloin tuossa isä-aikuinentytär -suhteessa on jotain pielessä. En voisi kuvitella sellaista tilannetta, että minun puolisoani (oli se sitten tuore tai ei) ei haluttaisi mukaan matkalle, jonne olen itse lähdössä. Vanhempani ovat aina kunnioittaneet valintojani (vaikka eivät välttämättä olisi pitäneet niitä aina viisaina valintoina).
Vietin omat 50-vuotissyntymäpäiväni ulkomailla maksamalla matkat myös aikuiselle lapselleni ja hänen pitkäaikaiselle avokilleen. En todellakaan olisi maksanut matkaa ihmiselle, jonka hän on tavannut reilua viikkoa aikaisemmin vaikka he olisivat menneet tuollaisen ohjelmakonseptin takia naimisiin. Paino sanoilla ohjelmakonseptin takia. En ottaisi tuolla tavalla vihittyä puolisoa ollenkaan samanlaisena puolisona kuin sellaisen, jonka kanssa on menty naimisiin "perinteisesti".
Jos ko. ihminen olisi itse ollut valmis maksamaan matkansa ja lento + majoitus ylipäänsä olisi vielä järjestynyt niin ehkä. Itsestäänselvyys sekään ei todellakaan olisi ollut. Kyseessä oli nimenomaan minun juhlapäiväni ja halusin juhlistaa sitä vain ja ainoastaan minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa.
Ymmärrän siis täysin, jos Aliisan isä on ollut se, joka on sanonut ettei Esa ole tervetullut.
Selvää on, että Aliisan vanhempien ei olisi sitä Esan matkaa pitänyt maksaa, vaan joko Aliisan tai Esan itse, miten nyt sopivatkaan. Ja voihan olla, että jos Esaa olisi pyytänyt mukaan, niin hän ei olisi halunnut lähteä.
Mutta synttärisankari ei voi ajatella niin, että hänen juhla niin paikalla saa olla vain hänelle tärkeät ihmiset. Hänelle tärkeillä ihmisillä nimittäin saattaa olla puoliso, joka ei ole sille synttärisankarille ollenkaan tärkeä, mutta on erittäin törkeää sanoa että en pidä puolisoasi tärkeänä enkä rakkaana itselleni, niin siksi puolisosi ei ole tervetullut.
P.S. Jos minun äiti tai isä viettäisi jotain juhlapäivää (vaikka viisi- tai kuusikymppisiä) matkan tai muun juhlan merkeissä, ja sanoisi minulle, että sinun kumppani ei ole tervetullut, niin sanoisin, että sitten minäkään en voi ikävä kyllä tulla enkä menisi. Eikä ole väliä, että onko se kumppanini 3 kk ajan ollut seurustelukumppani, äkkiavioliiton kautta naitu mies vai mikä, kumppani yhtä kaikki joka tapauksessa. Jos ei hyväksy valintaani (kumppanista) niin ei hyväksy minua, enkä silloin voi osallistua juhliin.
Sillä kuitenkin olisi vanhemmillekin merkitystä, PIDÄTKÖ SINÄ sinä tästä sinulle oudosti äkkiavioliiton kautta naitetusta kumppanista. Jos lapsi antaa ymmärtää, että ei nyt hirveen hyvin nappaa ja pikainen avioerokin on mahdollinen, vaikka toista suuniteltiin, niin ihan naurettava ajatus olisi ottaa tällainen puoliso messiin.
Toimisin täsmälleen samoin kuin 50-v kommentoija sillä erotuksella, että sillä, miten liitto on lähtenyt liikkeelle, ei ole niinkään merkitystä. Kiintymyksen laadulla ja ajalla tiettyyn rajaan asti on. Jos on hengailtu yhdessä vasta pari viikkoa, niin eipä lapsi olisi normaalioloissa kumppaniaan minulle edes esitellyt saati että olisi ehdottanut yhteistä matkaa.
No tottakai. Mutta ei kyse ole siitä, että sinulle on oudosti äkkiavioliiton kautta naitettu joku, vaan siitä, että sinä olet itse ihan tietentahtoen ja tarkoituksella hakeutunut ohjelmaan, jossa sinulle naitetaan joku. Et sinä ole jonkun naittamisen uhri ja passiivinen osapuoli asiassa, vaan itse olen kerjännyt sitä, että pääset avioliittoon tuntemattoman kanssa. Olet itse väkisin mennyt avioliittoon tuntemattoman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
henkinenK kirjoitti:
Aliisan käsitys siitä että heti ensitapaamiselta sukat pyörii jalassa perustuu Disneyleffoihin. Samaa kuvitelmaa on näköjään täälläkin monella. Sillä asenteella on turha lähteä parisuhdetta rakentamaan. Ensin täytyy kokea hieman henkistä kasvua.
On ihan ok haluta, että ensitapaamisella sukat pyörii jaloissa. Silloin toki menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen. Mutta kaikenlaista on ok haluta, jos on valmis elämään sen kanssa mitä tuosta halusta tai kuvitelmasta seuraa.
Mutta ei ole yhtään ok hakeutua tällaiseen ohjelmaformaattiin, ja haluta tai kuvitella, että sukkien pitäisi pyöriä heti jaloissa.
Miksi menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen? Itselleni hyvän parisuhteen edellytys on voimakas "kemioiden kohtaaminen", intohimo tai millä nimellä sitä haluaa kutsuakin. En ymmärrä, mitä sen takia saattaisin (olisin saattanut) menettää.
Olet saattanut menettää suhteen, johon kehittyy voimakas intohimo hitaasti, jos vaadit, että se kehittyy nopeasti. Silleen yksinkertaista. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
henkinenK kirjoitti:
Aliisan käsitys siitä että heti ensitapaamiselta sukat pyörii jalassa perustuu Disneyleffoihin. Samaa kuvitelmaa on näköjään täälläkin monella. Sillä asenteella on turha lähteä parisuhdetta rakentamaan. Ensin täytyy kokea hieman henkistä kasvua.
On ihan ok haluta, että ensitapaamisella sukat pyörii jaloissa. Silloin toki menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen. Mutta kaikenlaista on ok haluta, jos on valmis elämään sen kanssa mitä tuosta halusta tai kuvitelmasta seuraa.
Mutta ei ole yhtään ok hakeutua tällaiseen ohjelmaformaattiin, ja haluta tai kuvitella, että sukkien pitäisi pyöriä heti jaloissa.
Miksi menettää monta hyvää mahdollisuutta hyvään parisuhteeseen? Itselleni hyvän parisuhteen edellytys on voimakas "kemioiden kohtaaminen", intohimo tai millä nimellä sitä haluaa kutsuakin. En ymmärrä, mitä sen takia saattaisin (olisin saattanut) menettää.
Mun laajasta tuttavapiiristä ja suvusta ne, jotka vaatii "sukat pyörii jaloissa -fiiliksiä" eka tapaamisella, on joko teinejä, tahtomattaan-ikisinkkuja tai sitten niitä epätoivoisia roikkujanaisia joilla on loputon draama meneillään jonkun sitoutumiskammoisen miehen kanssa.
Jaa. Mun tuttavapiirissä taas ne on ihmisiä, joille seksuaalisuus ja seksi ja intohimo on parisuhteessa hyvin tärkeitä asioita, ja jotka valitsee parisuhteen myös sillä kriteerillä, että siinä on hyvää seksiä. Ja puhun nyt siis naisista.
Eikö seksuaalinen halu voi herätä muulla kuin sika-limppuun -tyylillä? Monet parit ovat aluksi ystäviä, kunnes tajuavat ihastuneensa.
Aliisa on todellinen pettymys tähän asti ollut sarjan pareista, ylivoimaisesti. Asenne ei ole ollut ns. kohdillaan kun on tuohon formaattiin mukaan lähtenyt. Todellinen ilonaihe, ja syy miksi sarjaa seuraan on Johanna ja Markus. Kumpikin on tehnyt minuun positiivisen vaikutuksen. Jalat maassa oleva pari, hyvällä tavalla aloittelivat tutustumistaan toisiinsa, Markus sopivasti rauhoittaa Johannaa, joka ilmeisestikkin helposti alkaa liikkaa analysoida ja epäröidä. Hauska tilanne, kun etsivät Johannan pyörää :D Toivon, että he pysyvät parina ohjelman päätyttyäkin : )
Sympatiani Marille, ei näytä hyvältä nyt....
Meneekö kaikille jo jakeluun, että tämän pyöräpertin polkupyörän arvo on jotain satasia käytettynä. Kyseessä Nishiki-merkkinen perushybridi ovh noin 650 max. Eli kyse ei ole mistään arvokkaasta pyörästä. Enemmän tämä pyöräepisodi kertoo tekijänsä rajoittuneesta mielenlaadusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aliisa: "Toi loma on semmonen mikä on niinku suunniteltu jo pitkän aikaa sitten, niin siihen on sillain osannu varautua, niin ei se sillä tavalla mua kauheesti haittaa"
Toi on kyllä kaiken huippu. Niin ALIISA on osannut varautua, ALIISAA ei haittaa. Entä Esa?
Mutta Aliisako siis kertoi koko matkasta vasta kun Esa "muutti" sen luo? Vaikka on tiennyt matkasta jo pitkään? Sellainen kuva tuli.
Jos matkasta on tiennyt jo pitkään, niin olisi sitä asiaa voinut ajoissa pohjustaa ja pehmentää Esalle, ihan siellä häämatkalla jo kun tuli puheeksi asumisjärjestelyt ja tulevat viisi viikkoa. On epäreilua kertoa ihan viime tingassa.
Minä en nyt oikein ymmärrä sitä että mitä väliä sillä on kuka sen reissun maksaa, kuka sinne ei ole Esaa suostunut ottamaan ja mikä on kenenkin mielipide ja varoitusaika tähän asiaan. Koska reissu on jo aikoja sitten päätetty, Aliisa on varmasti tiennyt asian hakiessaan ohjelmaan. Aliisa on siis ilmeisesti jo silloin päättänyt että kumppani ei matkaan tule, eikä asialla ole väliä. Jos taas reissua on suunniteltu vasta kun Aliisa on jo hakenut ohjelmaan niin jos Aliisa olisi sitoutunut tähän ohjelmaan hän olisi järjestänyt asiat toisin tai ilmoittanut tuotantotiimille että sori tällainen matka tulossa kesken kaiken kuvausten. Ihmettelen suuresti jos asiasta on ilmoitettu tuotannolle etukäteen ja se on ok, koska eihän tuollaisesta viikon tauosta 5 viikon tutustumisessa ole kuin haittaa. Omaa aikaa kuuluu olla tottakai mutta herranjestas sentään, näillä pareilla on 5 viikkoa aikaa päättää haluaako jatkaa niinkin tärkeässä asiassa kuin avioliitossa ja sitten yksi heistä lähtee viikoksi pois. Not good.
Niinpä.
Työelämässäkin koeajalle osuva (koeajan pituuten nähden suhteutettuna pitkähkö) sairausloma eli työstä poissaolo oikeuttaa pidentämään sitä koeaikaa vastaavasti, koska koeajan tarkoitus on katsoa, että onko tyyppi sopiva, ja sehän ei onnistu, jos hän on melko ison osan ajasta pois paikalta.
Ja melkein kaikille ihmisille avioliitto nyt kuitenkin on sellainen "kerran elämässä" -idealla oleva juttu. Jos ei sellaiseen pysty sitoutumaan edes vaadittavan viiden viikon ajanjakson verran niin mitä ihmettä.. Yksi elämän tärkeimmistä asioista, ja kerran elämässä -asioista vaatii tässä formaatissa viiden viikon verran puolison kanssa läsnäolemista, ja yhdellä näistä ei ollut intressiä asiaa järjestää.
Ei tuolla viikon tauolla ole käytännön kannalta yhtään mitään merkitystä. Paskat on jo housussa eli avioliitto solmittu, 5 vk päästä pitää päättää, jatketaanko sitä vai ei. Niin, tv-formaatin aikataulun mukaan 5 vk päästä - kukin pari voi silti toimia aivan oman päänsä mukaan. Siellä voi sanoa, että nyt tuli ero tai ei tullut ja sen jälkeen voi ottaa eron heti tai kohta tai ei ollenkaan. Jos 4 vk yhdessäolon jälkeen sen vaaditun viiden sijaan ei tiedä, mitä tekisi eli on epävarma asiasta, niin silloinhan pari voi jatkaa yhdessä. Jos taas on varma, ettei halua jatkaa, viikko sinne tai tänne tuskin muuttaa yhtään mitään.
Hauskaa, kun Markusta pidettiin ensimmäisen jakson perusteella outona huonosti pukeutuvana hyypiönä, jolla oli vielä hirveä kämppä, ja nyt pari jaksoa lisää ja hän on Suomen sinkkumarkkinoiden eliittiä!
Ketju on lukittu.
Olipas terävä kommentti. Nainen tarjoaa jotain ja laittaa sen vielä pöytäänki = ei pitäisi, koska onhan hänellä muutakin tekemistä.