Taas menee viikonloppu lapsen harrastuksessa

Ihmettelen että jokaisen vanhemman pitää aina olla paikalla eikö jonkun harastuskaverin vanhemmat voi välillä kuskata ja siten toisinpäin joskus muulloin?

Vierailija kirjoitti:

Anna hänen kulkea itse, mikäli on kouluikäinen.

Pelit toisella paikkakunnalla. Kyllä monissa perheissä toinen on mukana näissä peleissä.

Ammattivalittaja taas valittaa, kun 9-vuotias lapsi harrastaa jalkapalloa ja hän joutuu huonommuuden tunteessaan kärsimään nuorempien äitien joukossa.

First world problem. Sulla on lapsi. Onnittelut siitä! Ja sitten on vielä varaa maksaa sen harrastuksista. Kaikilla ei ole

Ammattivalittaja antoi ensimmäisen lapsensa taaperoikäisenä adoptioon ja nytkö toinenkin lapsi on vain rasite jalkapalloharrastuksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma valinta, kun olet laittanut/pästänyt lapsesi sellaisen harrastuksen pariin joka vie paljon vapaa-aikaa. Meillä arvostetaan perheen yhteistä aikaa, kavereiden tapaamista ja vapaata oleilua mm. kirjojen ja omaehtoisen luonnossa liikkumisen parissa, joten aikataulutetut harrastukset on rajattu vähiin.

Olettepa hienoja ihmisiä. Meidän lapset haluavat harrastaa niin menen siinä mukana.

En sanonut olevani hieno ihminen tai pitäväni perheeni tapaa elää ainoana oikeana. Kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa, jos lapsen harrastus on vanhemmille aikasyöppö pakkopulla tai riistää perheeltä ajan yhdessäoloon. Vanhempien ei ole pakko uhrautua lapsen harrastusten eteen, vaan lapsen elämästä voidaan tehdä mielekästä ja antoisaa ilman että koko perheen elämä laitetaan pyörimään lapsen harrastuksen ympärillä.

Tunnen yhden perheen, jonka elämä pyörii lasten urheiluharrastuksen ympärillä. Isä valmentaa toisen lapsen joukkuetta, äiti on innoissaan taustajoukoissa häärimässä jne. Kukaan ei valita, että taas yksi viikonloppu meni pelireissun merkeissä, vaan kaikki on täydestä sydämestään hengessä mukana. Mielestäni on hienoa, että perhe on löytänyt tällaisen yhteisen intohimon. Niille se sopii hyvin, kaikille muille ei. Jokainen tehköön omaan tilanteeseensa parhaiten sopivia valintoja.

Hyvin kirjoitettu. Kelle tällainen elämäntapa sopii, niin hieno juttu, mutta eivät kaikki halua tuota. Lapseni pelaa harrasteryhmässä eli on mukavasti vain tunti viikossa, ei kilpailuja. Joskus on jotain pelejä viikonloppuna, mutta ei todellakaan soitella kotiin, että lapsenne sairastaa liikaa tähän harrastukseen nähden (näin kävi ainakin yhdelle kaverilleni) tms. Kun kyytejä sinne sumplittiin, lapseni totesi ehkä vähän kateelliseen sävyyn, että hänen kaverinsa isä haluaa panostaa lapsen harrastuksiin ja on aina valmis kuljettamaan. Siis kiva noin, mutta kun tuokin harrastus on oikeastaan iltapäivän puolella arkisin, niin suurin osa vanhemmista on silloin vielä töissä / pääsee juuri töistä, niin onko se joku nykyvanhemmuuden mittari, että omat työtkin pitää järjestää niin, että on aina valmis kuljettamaan lasta...