Lue keskustelun säännöt.
Opet, miten pienikokoiset ja esimurkut pojat oikein pärjää yläasteella?
01.09.2017 |
Koulukuvat tuli nettiin ja kyllä se vain oli niin jäätävä näky kun oma lapsi on alle 150 cm hintelä poika ja ihan lapsi, ja takarivin tyypit - sekä tytöt että pojat - alkaa näyttää jo aikuisilta, varsinkin tytöt. Nettisivun luokkakuvan matalasta laadusta koetin tihrustaa että oliko yksikin isokokoinen naispuolinen henkikö oikeasti seiskaluokkalainen tyttö vai joku 30 vee kouluavustaja. Milloin ja miten tämä tästä tasoittuu? Vasta armeijassa? Onneksi noita lapsen näköisiä ja oloisia poikia oli sentään muutama muukin. Onko tuo ero myös henkistä laatua vai koskee vain ulkonäköä ja olemusta?
Kommentit (16)
Ei ne pojat tunnu siitä olevan muuten moksiskaan, eivät karvojaan kaipaa. Liikuntatunnilla tosin lyhyet jalat on vähän haitaksi olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla pojalla oli sama tilanne. Kompensoi lapsenomaisuuttaan häiriökäyttäytymisellä. Sai kuitenkin koulun läpi ok. Mutta ne vuodet jolloin kehittyi muita hitaammin olivat hänelle vaikeita
Itselläni oli sama tilanne teininä.
Kyllä pojat nyt aina pärjää.
Tytöistä olen huolissani,
miten arka tyttö pärjää yläasteella?
Pojat vainoavat ja nimittelevät tyttöjä ja aiheuttavat heille ikuiset traumat.
Jos opettaja ei osaa olla auktoriteetti,
oppilaat ottavat vallan luokassa ja sitä arinta tyttöä aletaan järjestelmällisesti syrjiä,
jätetään yksin välitunnilla, pakotetaan olemaan yksin ryhmätyössä, kotona hän saa olla yksin, hänelle huudetaan ja häntä solvataan.
Pojat voisi siirtää pois peruskoulusta johonkin poikakouluun, että tytöt saisivat rauhassa olla ja elää ja opiskella.
Mikään ei ole niin inhottava olento, kuin nuori poika.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne pojat tunnu siitä olevan muuten moksiskaan, eivät karvojaan kaipaa. Liikuntatunnilla tosin lyhyet jalat on vähän haitaksi olleet.
Tämä on liikkaopen kommentti? Hyvä jos näin on että itse eivät ole moksiskaan :D. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Omalla pojalla oli sama tilanne. Kompensoi lapsenomaisuuttaan häiriökäyttäytymisellä. Sai kuitenkin koulun läpi ok. Mutta ne vuodet jolloin kehittyi muita hitaammin olivat hänelle vaikeita
Itselläni oli sama tilanne teininä.
Mun veljellä myös oli hirveää pätemisen tarvetta kun oli vielä ihan pikkupoika 15-16-vuotiaaksi asti. Kompensoi sitä mm. elvistelemällä pornon katselulla, alkoholikokeiluilla ym. älytöntä. Rauhottui selvästi saatuaan muut kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikani kuuluu myös näihin alle 150 senttisiin seiskoihin. En tietenkään tiedä miten homma tästä etenee, mutta seiskan alku on sujunut jopa yllättävän hyvin. Ovat kavereita koosta huolimatta. Meidän pikkuruinen jopa äänestettiin jo luokalta oppilaskunnan hallitukseen. Läksyissä kysytään meidän pojalta usein neuvoja ja hyvin on päässyt scootti- ja pokeriporukoihin. Olin etukäteen pelännyt, että häntä pidettäisiin ihan "lapsena", mutta näin ei ole käynyt. Saa nähdä onko jatko yhtä hyvää.
Kiusataankohan pieniä armottomasti? Pelottaa oman lapsen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojilla on yläkouluiässä valtavat erot kehityksessä. Se on ihan normaalia ja arvelisin, että nuoret itse tämän hyvin ymmärtävät. Se ei poista sitä, että ei ole kiva olla se viimeinen. Minusta olet hyvä ja empaattinen äiti, kun osaat miettiä tätä puolta asiassa. Jotkut vanhemmat ovat sitä mieltä, että parempi vain, mitä myöhäisempi murkkuikä, koska on niin kivaa, kun lapsi on lapsi pitkään. No niin ehkä vanhempien mielestä, mutta entä lapsi itse?
Poikia suojaa se, että he pyörivät porukassa. Helpommin näitä porukoita kyllä näyttävät dominoivan ne isommat. Se ei aina tarkoita kuitenkaan sitä, että he olisivat ilkeitä kiusaajia, mutta he ovat usein johtajia. Pienten poikien kohdalla asenne näyttää ratkaisevan; jos menee rohkeasti mukana, niin kyllä se siitä. Valitettavasti yläkouluikäiset pojat ovat kovin fyysisiä, eikä varmaan ole herkkua olla aina liikunnassa tai leikkinujuutuksessa se heikompi. Tässäkin asenne ratkaisee. Jos alkaa aristella ja vetäytyä, muut pojat eivät sitä hyvällä katso ja tilanne voi johtaa oikeaan kiusaamiseen. Harvemmin näin kuitenkaan käy.
Tytöt ovat tarkempia ystävän valinnassa, ehkä siksi, että he eivät ole suurissa ryhmissä vaan valitsevat bestiksiä. Bestis edustaa AINA samaa kehitysvaihetta. Tämä on helppo huomata luokassa jo ekalla tunnilla. Vierekkäin istuvat tytöt ovat samassa murrosiän vaiheessa. Ystävättäret ovat niin läheisiä, että heillä pitää olla samat kiinnostuksen kohteet jne. Tytöillä kehitysaste vaikuttaa paljon enemmän siihen, mistä asioista he ovat kiinnostuneita, kuin pojilla. Kehittynyt poika ja pieni poika löytävät yhteisiä juttuja helpommin kuin kypsä ja myöhään kehittyvä tyttö.
Tytöillä fyysinen kehitys korreloi mielestäni paljon vahvemmin käytöksen kanssa. Miehen näköinen 14-vuotias poika taas voi olla käytökseltään ihan pikkupoika. Tämä on joskus vähän hassuakin. Toisinaan sisäisesti naurattaa, kun viran puolesta moitin hölmöilevää, leikkivää poikaa, jolla on hartiat kuin ladon ovet ja sänki ja joka on minua 25 cm pidempi xD Moni tyttö taas on ysillä käytökseltään jo kuin aikuinen (tunne-elämä on toinen juttu).
Onko sinulla ja pojan isällä ollut myöhäinen murrosikä? Piirre on vahvasti geneettinen. Jos on, niin odotelkaa rauhassa. Jos tilanne kuitenkin huolettaa, kannattaa ottaa yhteyttä vaikka terkkariin. Hän on aika hyvä sanomaan, kuinka kaukana keskiarvosta ollaan. Ääritapauksissahan kehitystä voidaan vauhdittaa lääkityksellä. Joka tapauksessa jonkun kanssa puhuminen voisi rauhoittaa mieltäsi.
Meillä jo 9-vuotias on itse kiinnittänyt huomiota omaan pieneen kokoonsa muihin verrattuna. Tästä on siis kotona puhunut ja kysellyt, miksi on paljon lyhyempi kuin muut pojat, muutama tyttö vain on lyhyempi. Mitään kiusaamista ei ole ollut (luokan pisin poika on hänen paras kaverinsa), mutta muutenkin ympäristöään tarkasti havannoivana on nyt huomannut tämän asian.
On kerrottu ihan rehellisesti, että hänestä ei välttämättä koskaan tule yhtä pitkää kuin muista, koska minä olen alle 160cm ja isänsä noin 175cm. Eikä suvussakaan pituusgeenit ole puolella. On myös kerrottu, että lapsena pitkille tulee keskimäärin myös murrosikä aiemmin, jolloin pituuskasvu loppuu tai hidastuu, mutta lapsena lyhyt voi jatkaa kasvua vielä sen jälkeen, kun muilta se on jo loppunut. Etenkin tämä tuntuu lohduttavan poikaa kovasti.
On välkky tyyppi, hyvä sosiaalisissa taidoissa ja urheilullinen, joten luulen näiden asioiden jatkossa korvaavan pituutta. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä jo 9-vuotias on itse kiinnittänyt huomiota omaan pieneen kokoonsa muihin verrattuna. Tästä on siis kotona puhunut ja kysellyt, miksi on paljon lyhyempi kuin muut pojat, muutama tyttö vain on lyhyempi. Mitään kiusaamista ei ole ollut (luokan pisin poika on hänen paras kaverinsa), mutta muutenkin ympäristöään tarkasti havannoivana on nyt huomannut tämän asian.
On kerrottu ihan rehellisesti, että hänestä ei välttämättä koskaan tule yhtä pitkää kuin muista, koska minä olen alle 160cm ja isänsä noin 175cm. Eikä suvussakaan pituusgeenit ole puolella. On myös kerrottu, että lapsena pitkille tulee keskimäärin myös murrosikä aiemmin, jolloin pituuskasvu loppuu tai hidastuu, mutta lapsena lyhyt voi jatkaa kasvua vielä sen jälkeen, kun muilta se on jo loppunut. Etenkin tämä tuntuu lohduttavan poikaa kovasti.
On välkky tyyppi, hyvä sosiaalisissa taidoissa ja urheilullinen, joten luulen näiden asioiden jatkossa korvaavan pituutta. ;)
T'äm on nyt kyllä aivan eri asia kuin erot murrosiän alkamisessa. Sillä, että lyhyiden vanhempien lapsi on lyhyt, ei ole mitään tekemistä murrosiän kanssa. Eikä pituus korreloi yhtään mitenkään murrosiän alkamisajankohdan kanssa. Tunnen pitkiä ihmisiä, jotka olivat pitkiä lapsenakin, mutta joilla oli myöhäinen murrosikä, enkä muutenkaan ole kuullut moisesta ilmiöstä. Eikä lapsena lyhyt jatka kasvuaan sen todennäköisemmin kuin pitkäkään; myöhäinen murrosikä sen sijaan aiheuttaa sen, että kasvaa vaikka muut eivät enää. Poikasi ei ole murrosiän lähelläkään, joten siitä ei voi vielä mitään sanoa. Jos hänellä on aikainen murrosikä, hän voi kasvaa muiden ohi hetkeksi, mutta muut kasvavat myöhemmin kuitenkin pidemmiksi.
Pahimmat kiusaajat olivat pienikokoisia, kai se oli heistä hienoa kun sai lyödä isoa tyyppiä ilman pelkoa, että tulee takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika on ainakin ollut henkisesti kypsempi, vaikka fyysistä kokoa ei liiaksi ole ollutkaan.
Kun itse olin yläasteella, niin kyllä niillä "pienilläkin" pojilla oli kavereita, eikä kaikkia heistä kiusattu. Kiusaamisen kohteeksi joutuminen ei minusta näyttänyt johtuvan pituudesta.
Minä olin jo silloin samanpituinen kuin nyt aikuisena naisena, mutta kotona leikin vielä barbeilla ja poneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin yläasteella, niin kyllä niillä "pienilläkin" pojilla oli kavereita, eikä kaikkia heistä kiusattu. Kiusaamisen kohteeksi joutuminen ei minusta näyttänyt johtuvan pituudesta.
Minä olin jo silloin samanpituinen kuin nyt aikuisena naisena, mutta kotona leikin vielä barbeilla ja poneilla.
Kysymys ei tässä ollut pituudesta vaan murrosiästä. Ne ovat eri asioita, vaikka liittyvätkin toisiinsa. Poikien murrosikä eroaa tyttöjen murrosiästä esim. siten, että pojilla tulee paljon rajumpi kasvuvaihe tietyssä murrosiän vaiheessa. Tytöt kasvavat tasaisemmin. Poikien murrosikä ei aluksi näy kuin kalsareiden sisällä, tytöt taas alkavat muuttua heti silmin havaittavasti (rinnat, lantio).
Ap voisi ennustaa tilannetta, jos tietää poikansa kivesten kehitysvaiheesta jotain. Jos pojan kivekset ovat kasvaneet ja tummuneet ja hiki haisee, pituuskasvu voi alkaa kiihtyä piankin. Jos taas kivekset ovat samanlaiset kuin leikki-ikäisenä, eikä dödö ole vielä ajankohtainen asia, poika ei tule kasvamaan vielä aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jo 9-vuotias on itse kiinnittänyt huomiota omaan pieneen kokoonsa muihin verrattuna. Tästä on siis kotona puhunut ja kysellyt, miksi on paljon lyhyempi kuin muut pojat, muutama tyttö vain on lyhyempi. Mitään kiusaamista ei ole ollut (luokan pisin poika on hänen paras kaverinsa), mutta muutenkin ympäristöään tarkasti havannoivana on nyt huomannut tämän asian.
On kerrottu ihan rehellisesti, että hänestä ei välttämättä koskaan tule yhtä pitkää kuin muista, koska minä olen alle 160cm ja isänsä noin 175cm. Eikä suvussakaan pituusgeenit ole puolella. On myös kerrottu, että lapsena pitkille tulee keskimäärin myös murrosikä aiemmin, jolloin pituuskasvu loppuu tai hidastuu, mutta lapsena lyhyt voi jatkaa kasvua vielä sen jälkeen, kun muilta se on jo loppunut. Etenkin tämä tuntuu lohduttavan poikaa kovasti.
On välkky tyyppi, hyvä sosiaalisissa taidoissa ja urheilullinen, joten luulen näiden asioiden jatkossa korvaavan pituutta. ;)T'äm on nyt kyllä aivan eri asia kuin erot murrosiän alkamisessa. Sillä, että lyhyiden vanhempien lapsi on lyhyt, ei ole mitään tekemistä murrosiän kanssa. Eikä pituus korreloi yhtään mitenkään murrosiän alkamisajankohdan kanssa. Tunnen pitkiä ihmisiä, jotka olivat pitkiä lapsenakin, mutta joilla oli myöhäinen murrosikä, enkä muutenkaan ole kuullut moisesta ilmiöstä. Eikä lapsena lyhyt jatka kasvuaan sen todennäköisemmin kuin pitkäkään; myöhäinen murrosikä sen sijaan aiheuttaa sen, että kasvaa vaikka muut eivät enää. Poikasi ei ole murrosiän lähelläkään, joten siitä ei voi vielä mitään sanoa. Jos hänellä on aikainen murrosikä, hän voi kasvaa muiden ohi hetkeksi, mutta muut kasvavat myöhemmin kuitenkin pidemmiksi.
Eikö muka pituudella ja murrosiän alkamisella ole korrelaatiota? Onko siis kovinkin monilla alle 150-senttisillä pojilla murrosilä kovin pitkällä.
Onhan se aina vähän rankkaa olla viimeiseksi kypsyvien joukossa. Varsinkin jos harrastaa urheilulajia jossa pituudesta ja lihaksista olisi etua, niin asia voi käydä itsetunnon päälle.
Omilta kouluajoilta muistan että yhdelle pojalle tuli murrosikä vasta lukiossa.