Lue keskustelun säännöt.
Tinkiäkö asumisessa tilasta (huoneluku, neliöt), asunnon iästä (rakennusvuosi), vai sijainnista (esim. koulumatka)
01.09.2017 |
Jos kyseessä uusperhekuvio, jossa vuoroviikoin paikalla 5 koululaista ja vuoroviikoin 2.
Hinta yhtenä tekijänä voisi olla myös yksi rajoite, mutta sitä ei nyt pääse edes pohtimaan, kun ylipäänsä ei ole tarjolla asuntoa/taloa, joka olisi
- oma huone jokaiselle
- alueella joka olisi lyhyen koulumatkan päässä lasten kouluista (miel. max n. 1 km koulumatka, osa hyvin pieniä koululaisia vielä)
- rakennettu mieluiten 2000-luvun puolella; ei ainakaan mikään 50-70 luvun talo
Noh, voisi löytyä
- 5h taloja (liian vähän huoneita, lapset joutuisi jakamaan huoneita, mutta neliöitä kuitenkin esim. joku 130-140 ja varastotilaa yms.), mutta koulumatkat olisi vähintään ehkä n. 1,5 km tai siitä ylöspäin (ja sitten yläkouluun siirtyessä vielä pidempi matka). Iältään 1990-2000 -luvuilta löytyy.
- 5h rivareita mutta vain n. 100 m2 ja pikku-pikkuvarasto (eli säilytystilasta tulisi ongelmaa), mutta koulumatka olisi hyvä. Iältään 1990-2000 luvuilta löytyy.
- vanhoja taloja, mutta tilavampia (tosin vähän omituisilla huonejärjestelyillä eli ei välttämättä omaa kunnon normaalia huonetta kuitenkaan kaikille; neliöitä olisi), myös halutulla alueella lyhyemmän koulumatkan päässä. Ikä vaan pelottaa.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Itselleni lasten turvallinen ja kohtuullisen mittainen koulumatka on ykkösprioriteetti
Samaa mieltä. Niin kauan kun on alaikäisiä lapsia ykkösprioriteetti on asunnon sijainti vs koulut.
Olin kauhuissani kun eräs perhe rakensi talon "jonnekin hornantuuttiin" ja alkoi heti tulla lapsia. Koulu ja koulut mutkaisten teiden päässä ja kilometrejä niin ettei koulukuljetuksia järjestetä.
Niinpä tuli sitten ero.
Toinen tapaus miltei samanlainen ja nyt perhe on myynyt talon ja etsivät uutta joka on koulun lähellä. Nuorin tulee kouluikään kolmen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitäkin tässä pohdin siis, mikä on se vielä "kohtuullinen" koulumatka...?
Onko esim. joku n. 1,5km vielä sitä vaikka 7-10 -vuotiaille? (jotka tottuneet selvästi alle kilsan matkoihin...)
Entä aikanaan yläkouluun siirtyminen, jos matkat menisi jo 2,5-3 km? (Ja busseja ei oikein taida kulkea.)
ap
Voi ristus mitä vikinää. Ei meillä ainakaan kunta maksa kuljetuksia, jos matka on alle 5km alakoulussa ja yläkoulu/lukio-tasolla 8km sulan maan aikaan.
Meillä on kaksi asiaa mistä ei tingitä. Sijainti ja 2 wc. Ja tietysti on vain tietty määrä rahaa.
Meillä meni 1,5 vuotta löytää nykyinen koti.
Noin sadan neliön asuntoja kyllä löytyi mutta monissa varsinkin vanhemmissa asunnoissa oli vain yksi wc eikä ollut edes saunaa. Saunasta voisin tinkiä mutta me järjestämme juhlia ja meillä käy yövieraitakin niin yksi kylppäri ei riitä/toimi.
Mutta hyvää kannatti odottaa ja etsiä sillä nyt meillä on juuri meille sopiva keskustakoti. Ja hintakin oli "edullinen" koska asunto oli pintaremppaa vailla. Osaamme itse remontoida niin nyt on oman näköinen ja toimiva koti.
Noin ison perheen kohdalla ostaisin ison vanhan asunnon, mutta hyvällä sijainnilla. Meillä pieni perhe ja ostime aikoinaan uuden pienen hyvällä sijainnilla. Huonoilla paikoilla asunnon arvo laskee,työmatkoihin kuluu aikaa ja tarvitaan kaksi autoa (arvonsa menettävää kulutustavaraa) ja myynti vaikeaa. Vanhasta saa remontilla toimivaa ja kaunista.
Sijainti on tärkeintä sillä sitä ei voi muuttaa mutta kaikkea muuta voi.
Meillä on kaikki lähellä ja se on kyllä helpottanut arkea. Päiväkotiin 0,5km, alakoulu 1km ja yläkoulu + lukio 0,5km. Yliopistoonkin on vain 2km mutta siellä opiskeleva tytär ei asu enää kotona mutta hän asuu kyllä tässä lähellä meitä. Torille tai meren rantaan kävelee 5 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan isossa 80-vuotiaassa talossa, sijainti on loistava, tontti on iso, päiväkodit ja huippuhyvät koulut sekä palvelut lähellä. Makkariksi sopivia huoneita on kuusi. Kaikki vanha alkuperäinen on erinomaisessa kunnossa. Ongelmat on olleet niissä kohdissa, jota on aikaisemmin rempattu niin, ettei ole otettu oikein huomioon vanhan ja uuden liittymäkohtia.
Omalla kokemuksella siis sanoisin, että jos yhtään remonttihalua ja -taitoa on ja perusasiat on kunnossa, niin vanhaa taloa ei ainakaan pidä pelätä vain siksi, että se on vanha. Itse kiertäisin 90-luvun hullun rakennusbuumin aikana sutaistut talot kaukaa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi. Arastotila on tarpeellista? Toki siis talvisin siellä hyvä olla sukset, luistimet ym, mutta eikö kaiken muun voi laittaa sitten pois? Itse tajusin, että raahaamme aina muutoissa varastollista tavaraa, mutta emme edes muista mitä siellä on.
Niin no, ihan juurikin useamman hengen sukset, luistimet, polkupyörät, grilli? (kaikissa asunnoissa ei olisi edes juurikaan katoksellista ulkotilaa säilytellä mitään), pihakalusteiden tyynyt talveksi, jotain puutarhavälinettä ja muuta pientä harrastustarviketta, ruohonleikkuri&trimmeri, trampoliinin osat, jne. ...
Vaikka sitä tavaraa karsisi ja on karsittukin, niin kyllä sitä kuitenkin aina riittää, ihan jo noista pyörät-luistimet-sukset.
ap
Eihän sitä varastotilaa tarvitse, jos vaatteita on tyyliin päällä olevat ja kauden vaihtuessa ostetaan uudet ja vanhat roskiin. On näitäkin eläjiä nähty ja niitä, joilla sauna on varasto, jossa on roinaa auton renkaista lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä alakouluun matkaa vähän vajaa 2km. Yläkouluun 5km ja nyt lukioon 10km.
Kaikki 5 lasta on polkenut aina valittamatta kouluun oli ilma mikä hyvänsä. Myös -25 asteen pakkasessa.
Toki meillä ei ole ollut vaihtoehtoja. Mutta ei ole ollut pelkoa etteivät lapset liiku.
Tuo kulkeminen on oppimis kysymys. Ja lapset totuu siihen kun aikuiset ei kauhistele matkaa lasten kuulen.
Itseä hieman huvittaa että 3km olis pitkä matka yläkoululaiselle.
5 km saa kyydityksen joten ei paha.
Näille jotka sanoo että fillarilla polkee pidemmänkin matkan niin ei aina polje esim meillä täällä alakoululaiset saa alkaa käyttää pyörää vasta kutosluokalla kouluun tullessa. Pienemmät joutuvat kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmessa kilometrissä menee puoli tuntia pyörällä ja kävellen tunti, ettei se mikään lyhyt enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Sijainti on tärkeintä sillä sitä ei voi muuttaa mutta kaikkea muuta voi.
Meillä on kaikki lähellä ja se on kyllä helpottanut arkea. Päiväkotiin 0,5km, alakoulu 1km ja yläkoulu + lukio 0,5km. Yliopistoonkin on vain 2km mutta siellä opiskeleva tytär ei asu enää kotona mutta hän asuu kyllä tässä lähellä meitä. Torille tai meren rantaan kävelee 5 min.
Hyvä sijainti tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Rollaattorimummolle voi olla hyväksi, jos kaikki tarvittava löytyy 0,5km säteellä, mutta 25v heppatyttö omine hevosineen ei tee sellaisella sijainnilla mitään. Tarttee tilaa, pihaa, lääniä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässä ei ollut kyse 25v. heppatytöstä vaan lapsiperheestä.
Asunnon iästä ja tilastakin voi tinkiä, mutta ei koskaan sijainnista, jos siis aikoo ostaa asunnon. Asunnot on niin kalliita, että ei kannata riskeerata mahdollisilla myyntiongelmilla jatkossa. Jos iso perhe haluaa asua tilavasti syrjemmässä, voi myös vuokraaminen olla fiksua jolloin elämäntilanteen muuttuessa asumismuotoakin voi helposti muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille jotka sanoo että fillarilla polkee pidemmänkin matkan niin ei aina polje esim meillä täällä alakoululaiset saa alkaa käyttää pyörää vasta kutosluokalla kouluun tullessa. Pienemmät joutuvat kävelemään.
Ja minä en ikinä antaisi omani pyöräillä kouluun alakouluaikana. Ikävä kyllä matka kulkee yhden kuuluisan "surmanloukun" ja yhden valtaväylän yli, ja matka ylipäätään täynnä autoteiden ylityksiä ja autotien vartta.
Minä tinkisin tilasta ja pitäisin sijaintia tärkeimpänä. Rakennusvuosi ei ole niin tärkeä, jos talo on kunnossa. Ongelmia voi olla myös samalla tavalla 2000-luvun taloissa kuin vanhemmissa. Riittävä kuntotarkastus vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kolmessa kilometrissä menee puoli tuntia pyörällä ja kävellen tunti, ettei se mikään lyhyt enää ole.
Jos yläkoululaisella on kävelyvauhti 3 km/h, niin olisin huolissani.
Asun itse pikkukaupungissa. Omat koulumatkani olivat aikoinaan alakouluun 1,5 km ja yläkouluun 4,8 km. Kukaan ei pitänyt niitä mitenkään kummallisen pitkinä, ihan normaalit koulumatkat. Kuljin kävellen ja pyörällä.
Lapsellani on nyt alakouluun matkaa 1,8 km, yläkouluun tulee matkaa reilut 4 km. En jaksa kauhistella.
Sijainti niiden kotona asuvien lasten ehdoilla.Toki tilaakin sen verran että kaikki sopii mukavasti.Lyhyt mutta enne kaikkea helppo ja turvallinen koulumatka ja viihtyisä alue kyllä suurin plussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmessa kilometrissä menee puoli tuntia pyörällä ja kävellen tunti, ettei se mikään lyhyt enää ole.
Jos yläkoululaisella on kävelyvauhti 3 km/h, niin olisin huolissani.
Asun itse pikkukaupungissa. Omat koulumatkani olivat aikoinaan alakouluun 1,5 km ja yläkouluun 4,8 km. Kukaan ei pitänyt niitä mitenkään kummallisen pitkinä, ihan normaalit koulumatkat. Kuljin kävellen ja pyörällä.
Lapsellani on nyt alakouluun matkaa 1,8 km, yläkouluun tulee matkaa reilut 4 km. En jaksa kauhistella.
Joo, mutta ap:n tilanteessa kannattaa myös miettiä lasten sopeutumista, varsinkin kun ovat jo eron, uusperheen ja muuton kokeneet. Siinä auttaa, jos asutaan lähellä koulua = lähellä luokkakavereita. 2km vs. 500m on iso ero 7-8-vuotiaille, kun liikkuvat itsenäisesti koulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä tinkisin tilasta ja pitäisin sijaintia tärkeimpänä. Rakennusvuosi ei ole niin tärkeä, jos talo on kunnossa. Ongelmia voi olla myös samalla tavalla 2000-luvun taloissa kuin vanhemmissa. Riittävä kuntotarkastus vaan.
Kuntotarkastus ei takaa yhtään mitään. Eikä tarkastajalla ole mitään vastuuta. Seuratkaapa lehtijuttuja näistä homeoikeudenkäynneistä, kyllä ne talot on lähes poikkeuksetta olleet kuntotarkastettuja. Totta kai ongelmia voi olla missä vaan talossa, mutta just oli HS:ssakin juttu, miten 70-80-luvulla rakennetuissa osassa on niin pahoja ongelmia, ettei osaa kannata lähteä edes korjaamaan. Itsekin olen tuon ajan rivitalossa asunut ja sanoisin, että puskutraktorilla olisi töitä... sen lisäksi ettei asuntoa saa myytyä, voi myös perheen terveys mennä sisäilmaongelmien takia. Että kannattaa miettiä mitä riskejä ottaa.
Kun lapset ovat tottuneet alle kilsan koulumatkoihin, niin tottuvat pidempiinkin. Lapset eivät ole lasia. Fillarilla kulkee minkä matkan vain.
Noista luettelemistasi vaihtoehdoista mun mielestä paras on se vanha talo. On tilaa, on oma piha, on luonnetta. 1990-2000 rakennetut talot (asun itsekin sellaisessa) ovat kuitenkin vähän, no, yksitoikkoisia. Niissä on epäkäytännölliset olohuone-keittiö-ruokailutila -yhteistilat, kenkälaatikon kokoiset makuuhuoneet, turhat, minikokoiset asuntokohtaiset saunat syömässä neliöitä.