Tinkiäkö asumisessa tilasta (huoneluku, neliöt), asunnon iästä (rakennusvuosi), vai sijainnista (esim. koulumatka)

Pintapuolinen tarkastus ei riitä. Pitää olla rakenteisiin kajoava, mutta silloin joutuu jo remppaamaan jäljet.

Sijainti ykkösenä. En kyllä ymmärrä miksi 1,5-3,5 km on liian pitkä matka. Lapset liikkuu liian vähän muutenkin. Oma lapsi kulki 2km ekalta lähtien. Fillaria ei saanut käyttää. Aura-autot ehti tänne vasta iltapäivällä.

Seuraavaksi neliöt ja sitten vasta talon ikä. Iässä pitää katsoa se kunto. Vanha voi olla paremmassakin kunnossa kuin uusi.

Mutta tunteellahan ne kodit ostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tinkisin tilasta ja pitäisin sijaintia tärkeimpänä. Rakennusvuosi ei ole niin tärkeä, jos talo on kunnossa. Ongelmia voi olla myös samalla tavalla 2000-luvun taloissa kuin vanhemmissa. Riittävä kuntotarkastus vaan.

Kuntotarkastus ei takaa yhtään mitään. Eikä tarkastajalla ole mitään vastuuta. Seuratkaapa lehtijuttuja näistä homeoikeudenkäynneistä, kyllä ne talot on lähes poikkeuksetta olleet kuntotarkastettuja. Totta kai ongelmia voi olla missä vaan talossa, mutta just oli HS:ssakin juttu, miten 70-80-luvulla rakennetuissa osassa on niin pahoja ongelmia, ettei osaa kannata lähteä edes korjaamaan. Itsekin olen tuon ajan rivitalossa asunut ja sanoisin, että puskutraktorilla olisi töitä... sen lisäksi ettei asuntoa saa myytyä, voi myös perheen terveys mennä sisäilmaongelmien takia. Että kannattaa miettiä mitä riskejä ottaa.

Juu, juurikin nämä 70-luvun, 80-luvunkin talot epäilyttää. (Noh, en kyllä haluaisi myöskään 50-60 -luvun taloa sen enempää...)

Mieluiten siis 2000-luvulta.

Tai ainakaan ne nyt tarjolla olevat tilavat ei vaikuta sellaisilta että olisivat välttämättä kauhean houkuttava vaihtoehto, jos olisikin hyvin rakennetun oloinen kivi/tiilitalo tms., mutta jos kyseessä jo kuvien mukaan nuhjainen puutalo niin...

Allergioiden takia en voi ottaa sisäilmaongelmariskejä muutenkaan (tietysti ei kukaan muukaan voi, mutta vielä tarkempi oltava...)

ap

Sijainti, sijainti ja sijainti! Liian isosta kämpästä on vain riesaa. Kuka senkin siivoaa kun on kiireitä. Meillä on lyhyt matka asemalle, koulut ja kaupat lähellä ym. niin arjessa on vähän vähemmän murheita.

Niin, siis mitään ihan hankalalla sijainnilla olevia en nyt edes katsonut (niitähän voisi löytyäkin sitten isompia...), vaan semmoisia jotka oli tuon esim. 1,5-3km kouluista tai tulevista kouluista.

Vastakohtana sijainti jossa koulu esim. alle kilsan päässä (mihin lapset tottuneet).

ap

Me tingimme uusperheenä tilasta. Tärkeämä on, että lapsi voi kävellä kouluun ja että koulupäivän jälkeen kavereita on naapurustossa, muuten lapsen ystävyyssuhteet kärsivät. Meillä ei ole kellään omaa huonetta ja on ahdasta, mutta kesälomilla jakaudutaan mökeille ja ollaan pitkillä lomilla lomittain niin, että jokainen saa enemmän tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni lasten turvallinen ja kohtuullisen mittainen koulumatka on ykkösprioriteetti

Komppaan tätä. Ja panostaisin myös siihen, että lasten kaverit ja koulu ei vaihdu. Ottaisin riskin ja ostaisin mieleisen uudehkon rivarin tai talon, jopa liian kalliin, jossa huone löytyy kaikille. Asutte ja lyhennätte tämän asunnon lainaa kunnes 1-2 lasta muuttaa omaan kotiinsa ja muutatte pienempään asuntoon.

Ja tärkein loppuun, jollette asu vielä yhdessä älkää perustako uusperhettä. Asutte omissa asunnoissanne omine lapsinenne, kunnes lapset täysikäisiä.seurustelua se ei estä.

Vierailija kirjoitti:

Sijainti niiden kotona asuvien lasten ehdoilla.Toki tilaakin sen verran että kaikki sopii mukavasti.Lyhyt mutta enne kaikkea helppo ja turvallinen koulumatka ja viihtyisä alue kyllä suurin plussa.

Kaikki lapset asuvat kotona! itse päättäisin lasten suhteen kuinka monta huonetta tarvitaan. Ehkä nuorimmat voivat jakaa huoneen, jos ovat sisaruksia ja samaa sukupuolta. Saisivat omat, kun isoin muuttaa yksin asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Pintapuolinen tarkastus ei riitä. Pitää olla rakenteisiin kajoava, mutta silloin joutuu jo remppaamaan jäljet.

Jos olisin asuntoa ostamassa käyttäisin paikalla homekoiran. Homekoira on varmaan luotettavin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijainti niiden kotona asuvien lasten ehdoilla.Toki tilaakin sen verran että kaikki sopii mukavasti.Lyhyt mutta enne kaikkea helppo ja turvallinen koulumatka ja viihtyisä alue kyllä suurin plussa.

Kaikki lapset asuvat kotona! itse päättäisin lasten suhteen kuinka monta huonetta tarvitaan. Ehkä nuorimmat voivat jakaa huoneen, jos ovat sisaruksia ja samaa sukupuolta. Saisivat omat, kun isoin muuttaa yksin asumaan.

Eivät ole samaa sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni lasten turvallinen ja kohtuullisen mittainen koulumatka on ykkösprioriteetti

Komppaan tätä. Ja panostaisin myös siihen, että lasten kaverit ja koulu ei vaihdu. Ottaisin riskin ja ostaisin mieleisen uudehkon rivarin tai talon, jopa liian kalliin, jossa huone löytyy kaikille. Asutte ja lyhennätte tämän asunnon lainaa kunnes 1-2 lasta muuttaa omaan kotiinsa ja muutatte pienempään asuntoon.

Ja tärkein loppuun, jollette asu vielä yhdessä älkää perustako uusperhettä. Asutte omissa asunnoissanne omine lapsinenne, kunnes lapset täysikäisiä.seurustelua se ei estä.

Niin, kun olisikin, edes niitä kalliita... kun tässä ei nyt ole varsinaisesti rahasta kyse ollenkaan, vaan siitä että ei ole uudehkoa jossa olisi tarpeeksi tilaa, lähimaillakaan. (Hyvä jos edes niitä vanhojakaan, vähän pelottavia viritelmiä ovat...)

Että ehkä se kallistuisi enemmän sitten sen puolelle, että hyväksyttävä (kai?) että huoneita sitten löytyy se max 5h (niistäkin saattaa joku olla esim. takkahuone tms. jonka joutuisi käyttämään jonkun makkarina).

Ja sitten vaan valittava ottaako se esim. 1,5km koulumatka, jotta saa kuitenkin enemmän neliöitä ja täten edes säilytystilaa, vai se lyhyempi koulumatka ja sitten vähemmän neliöitäkin.

(Ja tietty taloissa isompi piha kuin rivareissa, mutta tämäkään ei välttämättä se juttu, emme tarvitse mitään kovin isoa / vaikeahoitoista pihaa.)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin tässä pohdin siis, mikä on se vielä "kohtuullinen" koulumatka...?

Onko esim. joku n. 1,5km vielä sitä vaikka 7-10 -vuotiaille? (jotka tottuneet selvästi alle kilsan matkoihin...)

Entä aikanaan yläkouluun siirtyminen, jos matkat menisi jo 2,5-3 km? (Ja busseja ei oikein taida kulkea.)

ap

Yläkoulu matka on jo vähän sietämättömän pitkä, jos ei ole valmiuksia kuljettaa edes aamuisin. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat tuon matkan pyöräilleet talvipakkasessakin mutta sisua pitää löytyä.

90-luvulla tuo oli aivan ok koulumatka pyöräiltäväksi, vaikka en mikään himoliikkuja ole koskaan ollut. Ja vielä pohjois-Suomessa, eli kunnon talvina. Kun pyörä oli rikki tai muuten sää siihen sopimaton, niin käveltiin. Eipä ollut vaihtoehtoja, kun yrittäjävanhemmat olivat jo töissä kouluun lähdön aikaan. Jos ei seiska-ysiluokkalaisetla tuon vertaa löydy sisua, niin kylmät saattaa käydä myöhemmässä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Näille jotka sanoo että fillarilla polkee pidemmänkin matkan niin ei aina polje esim meillä täällä alakoululaiset saa alkaa käyttää pyörää vasta kutosluokalla kouluun tullessa. Pienemmät joutuvat kävelemään.

Tuollaista sääntöähän ei ole pakko kenenkään noudattaa. Itse pidämme kiinni siitä, että ekaluokkalainen ainakin vielä kävelee kouluun, mahdollisesti tokaluokkalainenkin. Mutta pidän hätävarjelun liioitteluna, että 9-11-vuotiaat eivät saisi mennä kouluun pyörillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni lasten turvallinen ja kohtuullisen mittainen koulumatka on ykkösprioriteetti

Komppaan tätä. Ja panostaisin myös siihen, että lasten kaverit ja koulu ei vaihdu. Ottaisin riskin ja ostaisin mieleisen uudehkon rivarin tai talon, jopa liian kalliin, jossa huone löytyy kaikille. Asutte ja lyhennätte tämän asunnon lainaa kunnes 1-2 lasta muuttaa omaan kotiinsa ja muutatte pienempään asuntoon.

Ja tärkein loppuun, jollette asu vielä yhdessä älkää perustako uusperhettä. Asutte omissa asunnoissanne omine lapsinenne, kunnes lapset täysikäisiä.seurustelua se ei estä.

Niin, kun olisikin, edes niitä kalliita... kun tässä ei nyt ole varsinaisesti rahasta kyse ollenkaan, vaan siitä että ei ole uudehkoa jossa olisi tarpeeksi tilaa, lähimaillakaan. (Hyvä jos edes niitä vanhojakaan, vähän pelottavia viritelmiä ovat...)

Että ehkä se kallistuisi enemmän sitten sen puolelle, että hyväksyttävä (kai?) että huoneita sitten löytyy se max 5h (niistäkin saattaa joku olla esim. takkahuone tms. jonka joutuisi käyttämään jonkun makkarina).

Ja sitten vaan valittava ottaako se esim. 1,5km koulumatka, jotta saa kuitenkin enemmän neliöitä ja täten edes säilytystilaa, vai se lyhyempi koulumatka ja sitten vähemmän neliöitäkin.

(Ja tietty taloissa isompi piha kuin rivareissa, mutta tämäkään ei välttämättä se juttu, emme tarvitse mitään kovin isoa / vaikeahoitoista pihaa.)

ap

Olisiko näissä vähäisen säilytystilan kiinteistöissä vielä rakennusoikeutta jäljellä, että saisi rakennettua säilytystilaksi esim. lämpimän varaston? Ei ole mikään aivan mahdottoman kallis ratkaisu välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Kolmessa kilometrissä menee puoli tuntia pyörällä ja kävellen tunti, ettei se mikään lyhyt enää ole.

Puoli tuntia kolmessa kilometrissä? Riippuu tietysti maastosta, mutta en saanut itse menemään siihen yli kahtakymmentä minuuttia yläkouluiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin tässä pohdin siis, mikä on se vielä "kohtuullinen" koulumatka...?

Onko esim. joku n. 1,5km vielä sitä vaikka 7-10 -vuotiaille? (jotka tottuneet selvästi alle kilsan matkoihin...)

Entä aikanaan yläkouluun siirtyminen, jos matkat menisi jo 2,5-3 km? (Ja busseja ei oikein taida kulkea.)

ap

Yläkoulu matka on jo vähän sietämättömän pitkä, jos ei ole valmiuksia kuljettaa edes aamuisin. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat tuon matkan pyöräilleet talvipakkasessakin mutta sisua pitää löytyä.

90-luvulla tuo oli aivan ok koulumatka pyöräiltäväksi, vaikka en mikään himoliikkuja ole koskaan ollut. Ja vielä pohjois-Suomessa, eli kunnon talvina. Kun pyörä oli rikki tai muuten sää siihen sopimaton, niin käveltiin. Eipä ollut vaihtoehtoja, kun yrittäjävanhemmat olivat jo töissä kouluun lähdön aikaan. Jos ei seiska-ysiluokkalaisetla tuon vertaa löydy sisua, niin kylmät saattaa käydä myöhemmässä elämässä. 

Kuulostaa tutulta. 12 vuotta pyörällä kouluun 2-2,5 km yhteen suuntaan alkaen syksyltä -81. Ei ollut kyydittäjiä käytössä. Ja myöskin Pohjois-Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin tässä pohdin siis, mikä on se vielä "kohtuullinen" koulumatka...?

Onko esim. joku n. 1,5km vielä sitä vaikka 7-10 -vuotiaille? (jotka tottuneet selvästi alle kilsan matkoihin...)

Entä aikanaan yläkouluun siirtyminen, jos matkat menisi jo 2,5-3 km? (Ja busseja ei oikein taida kulkea.)

ap

Yläkoulu matka on jo vähän sietämättömän pitkä, jos ei ole valmiuksia kuljettaa edes aamuisin. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat tuon matkan pyöräilleet talvipakkasessakin mutta sisua pitää löytyä.

90-luvulla tuo oli aivan ok koulumatka pyöräiltäväksi, vaikka en mikään himoliikkuja ole koskaan ollut. Ja vielä pohjois-Suomessa, eli kunnon talvina. Kun pyörä oli rikki tai muuten sää siihen sopimaton, niin käveltiin. Eipä ollut vaihtoehtoja, kun yrittäjävanhemmat olivat jo töissä kouluun lähdön aikaan. Jos ei seiska-ysiluokkalaisetla tuon vertaa löydy sisua, niin kylmät saattaa käydä myöhemmässä elämässä. 

Ei tuohon mitään himoliikkujaa tarvita. 13-14v poikien erinomainen tulos cooperissa on 2800m.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni lasten turvallinen ja kohtuullisen mittainen koulumatka on ykkösprioriteetti

Komppaan tätä. Ja panostaisin myös siihen, että lasten kaverit ja koulu ei vaihdu. Ottaisin riskin ja ostaisin mieleisen uudehkon rivarin tai talon, jopa liian kalliin, jossa huone löytyy kaikille. Asutte ja lyhennätte tämän asunnon lainaa kunnes 1-2 lasta muuttaa omaan kotiinsa ja muutatte pienempään asuntoon.

Ja tärkein loppuun, jollette asu vielä yhdessä älkää perustako uusperhettä. Asutte omissa asunnoissanne omine lapsinenne, kunnes lapset täysikäisiä.seurustelua se ei estä.

Niin, kun olisikin, edes niitä kalliita... kun tässä ei nyt ole varsinaisesti rahasta kyse ollenkaan, vaan siitä että ei ole uudehkoa jossa olisi tarpeeksi tilaa, lähimaillakaan. (Hyvä jos edes niitä vanhojakaan, vähän pelottavia viritelmiä ovat...)

Että ehkä se kallistuisi enemmän sitten sen puolelle, että hyväksyttävä (kai?) että huoneita sitten löytyy se max 5h (niistäkin saattaa joku olla esim. takkahuone tms. jonka joutuisi käyttämään jonkun makkarina).

Ja sitten vaan valittava ottaako se esim. 1,5km koulumatka, jotta saa kuitenkin enemmän neliöitä ja täten edes säilytystilaa, vai se lyhyempi koulumatka ja sitten vähemmän neliöitäkin.

(Ja tietty taloissa isompi piha kuin rivareissa, mutta tämäkään ei välttämättä se juttu, emme tarvitse mitään kovin isoa / vaikeahoitoista pihaa.)

ap

Olisiko näissä vähäisen säilytystilan kiinteistöissä vielä rakennusoikeutta jäljellä, että saisi rakennettua säilytystilaksi esim. lämpimän varaston? Ei ole mikään aivan mahdottoman kallis ratkaisu välttämättä.

Ei kun nuo joissa ei ole isoja varastoja tms., ovat taloyhtiössä eli vain pieni rivaripiha, ei siis mahdollisuuksia omiin lisärakennuksiin.

Kiinteistöissä (omakotitalot) taas jo onkin paremmin sitä jonkinlaista säilytystilaa (isompi varasto ja/tai autotalli esim.), vaikkei huoneita olisikaan kaikille.

ap

Oma koulumatkani ala-asteella oli 2,5 km yhteen suuntaan. Se joko käveltiin tai mentiin pyörällä, koska autokyytimahdollisuutta ei ollut. Samalta suunnalta samalla matkalla meitä lapsia oli todella paljon, kaikki selviytyivät koko 6 vuotta matkasta.

Ja tälläkin hetkellä kyseisellä asuntoalueella asuu paljon lapsiperheitä, joilla on sama koulumatka kuin itselläni aikoinaan.

Täytyykö sen matkan olla todella lyhyt? Mielestäni siitä voi vähän tinkiä. Tuleepahan sitä liikuntaakin vähän päiviin jo automaattisesti.

Pohdin täysin samaa ongelmaa, tosin eri kokoista ja eri hlömäärälle asuntoa etsin. En ole keksinyt vastausta. Mietin antaako sijainnista periksi sen mitä mitenkään järkevästi pystyy vai odottaako vain jopa pari vuotta sitä sopivaa asuntoa. Iästä en haluaisi tinkiä ja koosta tinkimisestä huono kokemus, se ei omalla kohdalla toiminut. Ja tosiaan budjetin kasvatuskaan ei auta kun tarjontaa ei ole.